Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinkkuus ja siihen liittyvä ulkopuolisuus
30.10.2016 |
Minusta tuntuu että elämä vaan menee ohi ja elämä jää elämättä. Muut menevät naimisiin, perustavat perheen. Itse olen ollut sinkku jo todella pitkään. En tiedä missä kohtaa pitäisi vaan lakata enää toivomasta ja uskomasta siihen että itsekin voisi vielä saada rakkautta. Tämä toivominen kuitenkin satuttaa liikaa. Olisi helpompaa jos ei olisi koskaan seurustellutkaan niin ei tietäisi mistä jää paitsi. Missä vaiheessa kannattaa lopullisesti luopua siitä unelmasta että voisi saada parisuhteen?
Kommentit (55)
Ahdistaa sekin jos menee johonkin illanistujaisiin ja huomaa taas olevansa ainut sinkku paikalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihminen tarvitsisi parisuhteen ollakseen onnellinen? Kurjaa voi olla kahdestaankin. Miksi et aloita jotain ilmaista tai edullista harrastusta?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihminen tarvitsisi parisuhteen ollakseen onnellinen? Kurjaa voi olla kahdestaankin. Miksi et aloita jotain ilmaista tai edullista harrastusta?
Kyllä minulla harrastuksia on. Sellaisia ilmaisia/halpoja. Ei ne silti parisuhdetta korvaa.
Ja sekin olisi ihanaa jos voisi harrastaa sen kumppanin kanssa. Vaikka lähteä yhdessä jonnekin vaeltamaan. On kuitenkin paljon asioita joita en halua tehdä yksin, joten en sitten tee ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2/3 Sut sentään kutsutaan illanistujaisiin. Toisin kuin mua. On sitten taas kiva kuunnella kuin hauskaa oli ja grillattiin yhdessä yms. Eihän sinne yhtä ylimääräistä muijaa tarvita.
Köyhänä sinkkuna oleminen on paljon kuormittavampaa verrattuna siihen, että olisi keskituloinen sinkku. Köyhyys kaventaa toiminnan mahdollisuuksia ja omaa vapautta ja saa sinkuuden mukanaan tuomat vastaavat rajoitukset tuntumaan monta kertaa pahemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä verran on todella pitkään?
En nyt osaa tarkkaan sanoa mutta vähän yli 5 vuotta sinkkuna. Toki jonkun muun mielestä ei varmaan ole pitkä aika sinkkuna. Minulle tämä tuntuu ikuisuudelta. On toki tuona aikana ollut säätöjä ja tapailuja, mutta ei niistä ole mitään tullut.
Vierailija kirjoitti:
2/3 Sut sentään kutsutaan illanistujaisiin. Toisin kuin mua. On sitten taas kiva kuunnella kuin hauskaa oli ja grillattiin yhdessä yms. Eihän sinne yhtä ylimääräistä muijaa tarvita.
No kyllä on paljon sellaista pariskuntapuuhaa josta jään ulkopuolelle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hanska kirjoitti:
Köyhänä sinkkuna oleminen on paljon kuormittavampaa verrattuna siihen, että olisi keskituloinen sinkku. Köyhyys kaventaa toiminnan mahdollisuuksia ja omaa vapautta ja saa sinkuuden mukanaan tuomat vastaavat rajoitukset tuntumaan monta kertaa pahemmalta.
hanska, puhut paljon ja joskus näköjään asiaakin. Juuri näin.
Mitä tulee aloitukseen niin samoilla linjoilla. Olen kuin ap, parisuhteessa vaan tulee tehtyä enemmän asioita. Välillä vaikea motivoida itsea tekemään yksin. Toivottavasti ap ja muut "ikisinkut" saatte parisuhteen. Itse alan menettämään jo toivon sen suhteen. Pari vuotta sinkkuna, enkä ole käynyt ensimmäisilläkään treffeillä.
Ainakin itseltä vielä tuntuu siltä, että mitä kauemmin on sinkkuna sen nirsommaksi tulen. Enkä nyt tarkoita mitään huippuyksilö-nirsoutta vaan lähinnä kumppanin täytyy olla juuri samanlainen kuin minä. Köyhä, tavallinen, saman arvot ja mielenkiinnon kohteet jne jne.
Onhan meillä yksi merkittävä asema yhteiskunnassa: meillä ei juurikaan ole verovähennyksiä, vaan maksamme aina täyden taksan, jotta pariutuneiden tenavat pääsevät tarhaan ja kouluun jne. Emme juurikaan pääse nauttimaan yhteiskunnan suomista eduista, ellemme sitten sairastu vakavasti ja pääse julkiselle puolelle hoitoon.
Mutta toisaalta taas saamme olla onnellisia siitä, että meillä ei ole ainakaan juoppoa ukkoa passattavana tai velttoja teinejä makoilemassa nurkissa. Suo siellä, vetelä täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä varhaisemmassa tilanteessa, sen parempi. Itsellä se taisi tapahtua jo ysärin alussa. Äkkiä se aika on kulunut.
m42
Vierailija kirjoitti:
Ja sekin olisi ihanaa jos voisi harrastaa sen kumppanin kanssa. Vaikka lähteä yhdessä jonnekin vaeltamaan. On kuitenkin paljon asioita joita en halua tehdä yksin, joten en sitten tee ollenkaan.
Suosittelen kuitenkin tekemään yksin sellaisia asioita, joiden uskot olevan tylsiä yksin. Tutkimusten mukaan ihmiset nimittäin yliarvioivat todella pahasti sen, kuinka paljon hauskempaa vaikkapa museossa käyminen olisi jonkun toisen kanssa, ja aliarvioivat, kuinka hauskaa se olisi yksin. Sellaisetkin asiat, jotka ovat hauskempia seurassa (kuten ravintolassa syöminen) ovat silti hauskoja myös yksin.
"[P]eople consistently underestimate how much they will enjoy seeing a show, going to a museum, visiting a theater, or eating at a restaurant alone."
https://www.washingtonpost.com/news/wonk/wp/2015/05/02/why-you-should-r…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa sekin jos menee johonkin illanistujaisiin ja huomaa taas olevansa ainut sinkku paikalla...
Entäpä sitten, kun huomaat ettei sua kutsuta niihin illanistujaisiin enää. Ja joku kutsutuista kertoo vähän hämillään, kuinka nämä oli vähän sellaiset pariskuntien yhteiset...
hanska kirjoitti:
Köyhänä sinkkuna oleminen on paljon kuormittavampaa verrattuna siihen, että olisi keskituloinen sinkku. Köyhyys kaventaa toiminnan mahdollisuuksia ja omaa vapautta ja saa sinkuuden mukanaan tuomat vastaavat rajoitukset tuntumaan monta kertaa pahemmalta.
Oikeassa olet. On paljon asioita joita tekisin jos minulla olisi edes vähän enemmän rahaa. Nyt olen köyhyysrajan alapuolella ja sen kyllä huomaa. Toisaalta myös sinkkuus rajoittaa paljon tekemisiä. Ja sinkkuus lisää myös köyhyyttä, kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa kuluja.
etsi seurustelukumppania eikä satunnaista seuraa...
kerro potentiaalisille ehdokkaille, että haluat seurustella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa sekin jos menee johonkin illanistujaisiin ja huomaa taas olevansa ainut sinkku paikalla...
Entäpä sitten, kun huomaat ettei sua kutsuta niihin illanistujaisiin enää. Ja joku kutsutuista kertoo vähän hämillään, kuinka nämä oli vähän sellaiset pariskuntien yhteiset...
Onpa paskoja kavereita. Ei minun ystäväpiirissäni ole ainakaan koskaan vierottu ketään sinkkustatuksen perusteella. Ihan yhtä tervetulleita ovat olleet parisuhteessa olevat kuin yksin elävätkin. Tuollainen "pariskuntien yhteinen" tekeminen kuulostaa tosi oudolta.
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Köyhänä sinkkuna oleminen on paljon kuormittavampaa verrattuna siihen, että olisi keskituloinen sinkku. Köyhyys kaventaa toiminnan mahdollisuuksia ja omaa vapautta ja saa sinkuuden mukanaan tuomat vastaavat rajoitukset tuntumaan monta kertaa pahemmalta.
hanska, puhut paljon ja joskus näköjään asiaakin. Juuri näin.
Mitä tulee aloitukseen niin samoilla linjoilla. Olen kuin ap, parisuhteessa vaan tulee tehtyä enemmän asioita. Välillä vaikea motivoida itsea tekemään yksin. Toivottavasti ap ja muut "ikisinkut" saatte parisuhteen. Itse alan menettämään jo toivon sen suhteen. Pari vuotta sinkkuna, enkä ole käynyt ensimmäisilläkään treffeillä.
Ainakin itseltä vielä tuntuu siltä, että mitä kauemmin on sinkkuna sen nirsommaksi tulen. Enkä nyt tarkoita mitään huippuyksilö-nirsoutta vaan lähinnä kumppanin täytyy olla juuri samanlainen kuin minä. Köyhä, tavallinen, saman arvot ja mielenkiinnon kohteet jne jne.
Jep. Pelkästään sunnuntai-iltana sohvalla röhnöttäminenkin tuntuu aivan erilaiselle jos on joku siinä vieressä seurana.
Olen miettinyt omaa mahdollista nirsouttani ja tottahan se on, että nyt on erilaiset kriteerit. Minä kun olen tosissani, enkä enää kelpuuta samoilla tavoin kuin joskus parikymppisenä. Onko toinen sellainen jonka vierestä haluaisi herätä vielä vuosienkin päästä vai ollaanko jo lähtökohtaisesti liian erilaisia tai liian erilaiset arvot.
Vierailija kirjoitti:
Onhan meillä yksi merkittävä asema yhteiskunnassa: meillä ei juurikaan ole verovähennyksiä, vaan maksamme aina täyden taksan, jotta pariutuneiden tenavat pääsevät tarhaan ja kouluun jne. Emme juurikaan pääse nauttimaan yhteiskunnan suomista eduista, ellemme sitten sairastu vakavasti ja pääse julkiselle puolelle hoitoon.
Mutta toisaalta taas saamme olla onnellisia siitä, että meillä ei ole ainakaan juoppoa ukkoa passattavana tai velttoja teinejä makoilemassa nurkissa. Suo siellä, vetelä täällä.
Yksin asuminen on kallista, yksin eläminen ylipäätään on kallista. Mutta sairaus ne julkiset terveydenhuollon kulut ovat yksi iso syy siihen miksi olen köyhä. Niitä taksoja kun ei yhtään porrasteta tulotasojen mukaan.
Totta olet toisen kappaleesi suhteen. Kyllähän täältäkin saa aina välillä lukea miten kumppani paljastuukin yhtäkkiä narsistiksi tai alkoholisoituu parisuhteen aikana.
Alue: Aihe vapaa
Olen myös todella köyhä, niin en voi elää mitään hurjaa sinkkuelämää ja vaikkapa matkustella yksin. Näen koko ajan ympärilläni ihmisiä joilla on kaikkea sitä mitä minulla vaan ei ole.