Äitiys on todella rankkaa

Sama. Maailman rakkaimpia on lapset, enkä halua kyykyttää niitä hiljaiseksi ja pelotella ja traumatisoida väkivallalla niinkuin omassa lapsuudenkodissa mutta kyllä joutuu välillä hammasta puremaan kun ärsyttää kaikki. Lasten kaverit on pahinta.

Yh-isänä tiedän tunteen. Enää seitsemän vuotta. Todennäköisesti pahin on vielä edessä.

En varmasti tule tekemään lisää lapsia ikinä, mielestäni olen hoitanut lapseni hyvin, mutta toista en enää jaksa. Vaikka paljon on hienojakin hetkiä!

M

Mummolla oli 9 lasta. Ei sähköjä, ei vesijohtovettä. Muutama lypsävä lehmä, joiden maitoa kärräsi kahden kilsan päähän tien varteen, josta maitoauto haki. Kesät talvet.

Kilsan päässä oli järvi, jossa huuhtoi pyykit. Kesät talvet. Rankkaa? Ei mummon mielestä.

Kyllähän sitä kehen tahansa menee hermot jos vietät aikasi 24/7 tämän kanssa. Erityisesti lapset, jotka vaativat koko ajan huomiota, pälättävät jostain tylsästä ja typerästä, metelöivät ja sotkevat. Minun mielestä on ihan normaalia että lapsiinkin menee välillä hermot. Eivät ne lapset ole mitään erikoisia poikkeuksia joiden tekemiset ei ärsyttäisi. Ihan samalla tavalla joku huomionkipeä, kovaääninen ja vaatteissa roikkuva aikuinen on ärsyttävä.

Kasvattakaa niitä kakaroita, etteivät ole suuna päänä joka paikassa hillumassa!

On se. Kaikkeen kuvailemaasi ärsyttävään voi jollain tavalla vaikuttaa esim. ennakoimalla, kurilla, läsnäololla, päivärytmillä, virikkeillä jne. Välillä on saatava itsekästä lomaa tuosta. Tai sitten vaihtaa asennetta.

"Mummolla oli 9 lasta. Ei sähköjä, ei vesijohtovettä. Muutama lypsävä lehmä, joiden maitoa kärräsi kahden kilsan päähän tien varteen, josta maitoauto haki. Kesät talvet. Kilsan päässä oli järvi, jossa huuhtoi pyykit. Kesät talvet. Rankkaa? Ei mummon mielestä."

"Mummosi oli varmaan joku super-emo. Kaikki eivät ole. Ja eipä tuohon aikaan auttanut myöntääkään, vaikka ei olisi ollut. Niitä penskoja vain tuli, jos harrasti seksiä ja naaras hoiti ne.

Vierailija kirjoitti:

Mummolla oli 9 lasta. Ei sähköjä, ei vesijohtovettä. Muutama lypsävä lehmä, joiden maitoa kärräsi kahden kilsan päähän tien varteen, josta maitoauto haki. Kesät talvet.

Kilsan päässä oli järvi, jossa huuhtoi pyykit. Kesät talvet. Rankkaa? Ei mummon mielestä.

Kyllä on mummos ollut teräsnainen. Ei voi kun hattua nostaa ja arvostaa. Me ollaan tän ajan kasvatuksen tuloksia, saatu opiskella, nautittu hyvää toimeentuloa. Kaikki on todella hyvin, mutta miksi lasten kasvattaminen on niin rankkaa? Onko syynä se, että lapsia pitää ymmärtää, ei saa laittaa ruotuun, olla lasten kanssa kavereita. Kuriakaan ei saa pitää kuin sanoilla. Ja kaikille lapsillehan tämä ei toimi. Ennen vanhaan se oli remmistä, ja taas oltiin hetkisen kiltisti. Nykyään lapset hyppii vanhempien silmille, eikä vanhemmilla ole mitään keinoja käytössä. Pitää vaan ymmärtää ja sanoa vaikka sen tuhat kertaa, että näin ei toimita. Ja taas toimittiin väärin. Ja taas hymyillen sanot, että ei noin. 

Onhan se vähän joo mutta jotakinhan tässä elämässä täytyy aikansa kuluksi tehdä. Loppujen lopuksi lapset ovat pieniä vain hyvin lyhyen aikaa ja ihan liian äkkiä huomaat heidän lähteneen omilleen.

Mummolle riitti että ruokki joten kuten, tarjosi jonkinlaiset vaatteet ja yhdeksälle yhteiset kengät ja saunotti kerran viikossa. Muuten lapset oli oman onnensa nojassa. Nykyään tuollaisesta hoidosta pääsisi huostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko syynä se, että lapsia pitää ymmärtää, ei saa laittaa ruotuun, olla lasten kanssa kavereita. Kuriakaan ei saa pitää kuin sanoilla. Ja kaikille lapsillehan tämä ei toimi. Ennen vanhaan se oli remmistä, ja taas oltiin hetkisen kiltisti. Nykyään lapset hyppii vanhempien silmille, eikä vanhemmilla ole mitään keinoja käytössä. Pitää vaan ymmärtää ja sanoa vaikka sen tuhat kertaa, että näin ei toimita. Ja taas toimittiin väärin. Ja taas hymyillen sanot, että ei noin. 

Juuri näin, mitään kuria ei saa pitää. Pitää vaan selittää, selittää ja selittää. Ennen tuli remmiä jos ei ala uskoa. Nykyään olet linnassa jos niin teet. Tämä johtaa siihen että pennut hyppii silmille ja kiristävät vanhempiaa miten milloinkin.

Penskat hoitoon ja töihin.

Vierailija kirjoitti:

En sopeudu tähän. Vihaan meteliä, tömistelyä, pälätystä, itkua. Kodin ja lasten hoitaminen on työtä, joka nostaa stressitason todella ylös. Mutta tässä ollaan, eikä tästä pääse pois. Huomaan epäonnistuvani jatkuvasti kaikessa. Olen pettynyt itseeni.

Äitiys EI ole pakollista. Eli itse olet tiesi valinnut. Jollet jaksa jätä lapset isälle ja muuta itseksesi.

Vierailija kirjoitti:

Mummolla oli 9 lasta. Ei sähköjä, ei vesijohtovettä. Muutama lypsävä lehmä, joiden maitoa kärräsi kahden kilsan päähän tien varteen, josta maitoauto haki. Kesät talvet.

Kilsan päässä oli järvi, jossa huuhtoi pyykit. Kesät talvet. Rankkaa? Ei mummon mielestä.

Mun leskimummolla oli 10 lasta. Taloon tuli sisälle kylmä vesi eikä ollut sisävessaa kuin vasta joskus 80 luvulla. Lehmiä oli useampia ja niissä riitti työtä. 2 lapsista oli vammaisia ja ne hän hoiti kotona. Niinpähän kuitenkin eli yli yhdeksänkymppiseksi terveenä ja pirteänä.

Mä viekkaan, että nykyään vaan vaaditaan elämältä liikaa. Ei kaikkea voi saada, eikä elämän ole tarkoituskaan olla yhtä juhlaa ja luksusta ylenmääräisine omaisuuksineen ja härpäkkeineen.

Vierailija kirjoitti:

On se. Kaikkeen kuvailemaasi ärsyttävään voi jollain tavalla vaikuttaa esim. ennakoimalla, kurilla, läsnäololla, päivärytmillä, virikkeillä jne. Välillä on saatava itsekästä lomaa tuosta. Tai sitten vaihtaa asennetta.

Hyvin sanoit. Joskus menee aikaa, että saa taas tilanteen sellaiseksi, että jaksat ennakoida ja olla läsnä ja muuta. Joskus ei ole mahdollista saada lomaa, ja joskus jos saat sitä lomaa ja vaihtelua, niin heti alkaa ympäröiviltä ihmisiltä kuulla, "miten raskit jättää alle vuoden ikäisen lapsen yhdeksi yöksi kotiin, kyllä minä niin hoidin omat lapseni yksin ilman hoitoapua" tai "kyllä lapset tarvitsevat äidin jatkuvaa läsnäoloa, miten voit jättää heidät, että käyt välillä harrastamassa..."  Jos yrität pitää huolta itsestäsi ihmisenä, joudut lytätyksi, koska olet itsekäs ja huono äiti, sillä et ajatellutkaan kokoajan pelkästään lapsiasi vaan heitit pieniä hetkiä myös itsellesi. Sekin on raskasta. Miten kehtaavat edes tulla sanomaan asioista suoraan? Toiset yrittää vaan pysyä henkisesti hengissä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko syynä se, että lapsia pitää ymmärtää, ei saa laittaa ruotuun, olla lasten kanssa kavereita. Kuriakaan ei saa pitää kuin sanoilla. Ja kaikille lapsillehan tämä ei toimi. Ennen vanhaan se oli remmistä, ja taas oltiin hetkisen kiltisti. Nykyään lapset hyppii vanhempien silmille, eikä vanhemmilla ole mitään keinoja käytössä. Pitää vaan ymmärtää ja sanoa vaikka sen tuhat kertaa, että näin ei toimita. Ja taas toimittiin väärin. Ja taas hymyillen sanot, että ei noin. 

Juuri näin, mitään kuria ei saa pitää. Pitää vaan selittää, selittää ja selittää. Ennen tuli remmiä jos ei ala uskoa. Nykyään olet linnassa jos niin teet. Tämä johtaa siihen että pennut hyppii silmille ja kiristävät vanhempiaa miten milloinkin.

Kuka näin muka neuvoo? EI kukaan kasvatusalan ammattilainen! Niiden, jotka eivät ymmärrä kurin ja väkivallan eroa, ei pitäisi lisääntyä.

Kyllä minulla ainakin menee välillä hermot lapsiin. Kaikki huutavat yhtä aikaa, kiukuttelevat kiukuttelemisen ilosta kun mikään ei kelpaa. Valitetaan että ei ole tekemistä, pyöritään sohvalla niinkuin joku merimakkara ja rääytään ja väännetään itkua että ei ole tekemistä. Ihan sama mitä ehdotat, mikään ei käy. Tällaisia keskusteluja meillä esim usein:

lapsi: "ei oo mitään tekemistäää...keksi mulle jotain tekemistä!!!"

minä: "no voisit vaikka piirtää"

lapsi itkua tihrustaen: "eiiii, onks pakko piirtää!!! mä haluan pelata lautapeliä!"

minä: "okei, no mä voin ihan kohta pelata sun kanssa"

lapsi: "niin muttakun mä haluaisin ensin pelata ja sä et voi just nyt ja sit en ehdi piirtäään...yhy yhy. ja miks ei iltapalaks voi olla paahtoleipää".

minä: "tänään on paahtoleipää, sitä olinkin ajatellut"

lapsi: "EIIIII taas paahtoleipäää....yhyyyy"

Niin joo, kyllä minua tuo ärsyttää joskus :D Kun sama jatkuu ainakin puoli tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En sopeudu tähän. Vihaan meteliä, tömistelyä, pälätystä, itkua. Kodin ja lasten hoitaminen on työtä, joka nostaa stressitason todella ylös. Mutta tässä ollaan, eikä tästä pääse pois. Huomaan epäonnistuvani jatkuvasti kaikessa. Olen pettynyt itseeni.

Äitiys EI ole pakollista. Eli itse olet tiesi valinnut. Jollet jaksa jätä lapset isälle ja muuta itseksesi.

Älä viitsi. Jos johonkin alat, niin hoidat sen loppuun. 

Tosin voin lohduttaa että nyt kun esikoinen 7-vuotias niin on jo paljon helpompaa, tosin nuorin vasta vuoden että on tässä taas ohjaamista,kehumista, kieltämistä ja johdonmukaisuutta edessä kyllästymiseen asti. Esikko on jo tosi fiksu ja hyvätapainen, ja nätti ja oivaltava ja vastuullinen, eikä ärsytä juuri koskaan mutta ne sen kaverit on kyllä eeppisen perseestä. Näkee että niittä ei olla himassa jaksettu ohjata ja kasvattaa, ja että ruinaamalla on saanut kaiken. Ruokapöydässäkään mitään tapoja, meh.

Oon miettiny että siksikö tää tuntuu niin raskaalta kun oma lapsuus oli pelottava ja väkivaltainen, että mikään ei tuu luonnostaan kun ei oo sitä hyvän vanhemmuuden mallia vaan joutuu opettelemaan kasvamaan ite tosi paljon siinä lapsien kasvaessa. Kun kuitenkin jo pienenä päätin että omat lapset ei samaan rääkkiin joudu. Maailman hienointa on se että saa olla äiti, ja hyvä äiti, vaikka välillä on syyllinen olo siitä miten raskaaksi ja vaivalloiseksi kaiken kokee. Joskus haaveilee siitä että sais olla yhden illan rauhassa kotona ja keskittyä johonkin kunnolla.

Kommentoija numero 1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko syynä se, että lapsia pitää ymmärtää, ei saa laittaa ruotuun, olla lasten kanssa kavereita. Kuriakaan ei saa pitää kuin sanoilla. Ja kaikille lapsillehan tämä ei toimi. Ennen vanhaan se oli remmistä, ja taas oltiin hetkisen kiltisti. Nykyään lapset hyppii vanhempien silmille, eikä vanhemmilla ole mitään keinoja käytössä. Pitää vaan ymmärtää ja sanoa vaikka sen tuhat kertaa, että näin ei toimita. Ja taas toimittiin väärin. Ja taas hymyillen sanot, että ei noin. 

Juuri näin, mitään kuria ei saa pitää. Pitää vaan selittää, selittää ja selittää. Ennen tuli remmiä jos ei ala uskoa. Nykyään olet linnassa jos niin teet. Tämä johtaa siihen että pennut hyppii silmille ja kiristävät vanhempiaa miten milloinkin.

Kuka näin muka neuvoo? EI kukaan kasvatusalan ammattilainen! Niiden, jotka eivät ymmärrä kurin ja väkivallan eroa, ei pitäisi lisääntyä.

Joo joo, suksi sinä neuvonesi aasin perseeseen, kun et mistään mitään ymmärrä.