Äitiys on todella rankkaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko syynä se, että lapsia pitää ymmärtää, ei saa laittaa ruotuun, olla lasten kanssa kavereita. Kuriakaan ei saa pitää kuin sanoilla. Ja kaikille lapsillehan tämä ei toimi. Ennen vanhaan se oli remmistä, ja taas oltiin hetkisen kiltisti. Nykyään lapset hyppii vanhempien silmille, eikä vanhemmilla ole mitään keinoja käytössä. Pitää vaan ymmärtää ja sanoa vaikka sen tuhat kertaa, että näin ei toimita. Ja taas toimittiin väärin. Ja taas hymyillen sanot, että ei noin. 

Juuri näin, mitään kuria ei saa pitää. Pitää vaan selittää, selittää ja selittää. Ennen tuli remmiä jos ei ala uskoa. Nykyään olet linnassa jos niin teet. Tämä johtaa siihen että pennut hyppii silmille ja kiristävät vanhempiaa miten milloinkin.

Kuka näin muka neuvoo? EI kukaan kasvatusalan ammattilainen! Niiden, jotka eivät ymmärrä kurin ja väkivallan eroa, ei pitäisi lisääntyä.

Joo joo, suksi sinä neuvonesi aasin perseeseen, kun et mistään mitään ymmärrä.

Äläs nyt hikeenny kun tässä vain keskustellaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tosin voin lohduttaa että nyt kun esikoinen 7-vuotias niin on jo paljon helpompaa, tosin nuorin vasta vuoden että on tässä taas ohjaamista,kehumista, kieltämistä ja johdonmukaisuutta edessä kyllästymiseen asti. Esikko on jo tosi fiksu ja hyvätapainen, ja nätti ja oivaltava ja vastuullinen, eikä ärsytä juuri koskaan mutta ne sen kaverit on kyllä eeppisen perseestä. Näkee että niittä ei olla himassa jaksettu ohjata ja kasvattaa, ja että ruinaamalla on saanut kaiken. Ruokapöydässäkään mitään tapoja, meh.

Oon miettiny että siksikö tää tuntuu niin raskaalta kun oma lapsuus oli pelottava ja väkivaltainen, että mikään ei tuu luonnostaan kun ei oo sitä hyvän vanhemmuuden mallia vaan joutuu opettelemaan kasvamaan ite tosi paljon siinä lapsien kasvaessa. Kun kuitenkin jo pienenä päätin että omat lapset ei samaan rääkkiin joudu. Maailman hienointa on se että saa olla äiti, ja hyvä äiti, vaikka välillä on syyllinen olo siitä miten raskaaksi ja vaivalloiseksi kaiken kokee. Joskus haaveilee siitä että sais olla yhden illan rauhassa kotona ja keskittyä johonkin kunnolla.

Kommentoija numero 1

Varmaan se tekee just tästä rankan. Hakea se oma malli. Ja kun huomaa, että on toisinaan aika kaukana siitä, mitä haluaisi äitinä olla. Rakastaa lapsiaan hirveesti, mutta samalla pitää ohjata heitä oikeaan suuntaan, toisia rankemmalla kädellä kuin toisia. Haluaa opettaa heille hyvät käytöstavat, oma-aloitteisuutta, rohkeutta, ahkeruutta.. Ja jos joskus voit vaikuttaa, niin silloin, kun he ovat pieniä. 

Ahdistavaa lukea tällaisia kun sain tänään tietää olevani raskaana. Niin ja olen "vela". En kuitenkaan taida pystyä aborttiin eikä miehenikään sitä haluaisi.. Perkele mitä tässä tekis :(

Miksi hankit lapsia? eihän kenenkään ole pakko hankkia niitä :D

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavaa lukea tällaisia kun sain tänään tietää olevani raskaana. Niin ja olen "vela". En kuitenkaan taida pystyä aborttiin eikä miehenikään sitä haluaisi.. Perkele mitä tässä tekis :(

No ethän sä ole vela jos meinaat penskan pitää, tiedätkö mitä vela tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavaa lukea tällaisia kun sain tänään tietää olevani raskaana. Niin ja olen "vela". En kuitenkaan taida pystyä aborttiin eikä miehenikään sitä haluaisi.. Perkele mitä tässä tekis :(

Abortti on varmasti kohdallasi oikea valinta. Teet todella julmasti, jos tuot maailmaan ihmisen, joka ei ole pyytänyt yntyä, ja jonka äiti ei edes halua lasta. Sitten, kun olet aloittajan tilanteessa, on jo aivan liian myöhäistä katua.

Mummon oma vika. Mitäs nai?

Siis tätä se just on. Lapsia hankitaan koska 'kuuluu' tai koska 'vauvat on niin söpöjä' mutta ei tajuta TOTUUTTA! Lapsiperhe-elämä on haastavaa ja vanhemmuus on koko elämän kestävä prosessi! Miksei ajatella yhtään pidemmälle ennenku lisäännytään?! Kukaan ei pakota hankkimaan lapsia, se täytyy ITSE tietää onko siihen valmis vai ei! Kaikki eivät sovellu vanhemmiksi, kaikille ei sovi vanhemmuus ja se on täysin ok mutta silloin pitää myös jättää ne lapset hankkimatta jos tosiaan tuntee näin, eikä hankkia niitä koska ''no ehkä se meiän Petteri on sitten vaan kiltti ja helppo lapsi''.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavaa lukea tällaisia kun sain tänään tietää olevani raskaana. Niin ja olen "vela". En kuitenkaan taida pystyä aborttiin eikä miehenikään sitä haluaisi.. Perkele mitä tässä tekis :(

Kaikesta huolimatta, ainakin itse rakastan lapsiani yli kaiken. Jos tiedän, että jollain lapsella ei ole kaikki hyvin, taistelen kuin naarasemo, että heillä olisi asiat paremmin. Mutta vaikka välillä on näitä todella rankkoja tuntemuksia, niin on myös niitä aivan älyttömän hienoja hetkiä ja paljon, jolloin ei voi muuta kuin iloita, että on saanut lapsia. Toisaalta mikään ei ole ihanampaa, kuin lasten aito oleminen ja nauruherkkyys ja ihmettely. Se elämän helppous on vielä tallella siellä.  Mutta se ei ole pelkästään helppoa ja kivaa aina ja saakai niitäkin rankkoja kokemuksia jakaa...? Mitä tarkoittaa "vela"?

Vierailija kirjoitti:

Miksi hankit lapsia? eihän kenenkään ole pakko hankkia niitä :D

Varmaan se halusi? Saa kai sitä avautua hankalista hetkistä ja tunteista silti, vaikka on itse halunnutkin, kuka mitäkin. Pitäisikö myös yliopisto-opinnot raskaaksi kokevalle opiskelijalle ilkkua, että mitäs läksit? Oma valintas. 

Uskomattoman epäempaattista. 

Vaikeita hetkiä tulee kaikille elämässä. Ei silloin tarvitse pärjätä yksin. Jutteleminen auttaa monia jo tosi paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi hankit lapsia? eihän kenenkään ole pakko hankkia niitä :D

Uskoisin että aloittaja hankki lapsia, koska halusi niitä. Kukaan tuskin pakotti. Nyt on kuitenkin huomannut että äitiys on todella rankkaa, eikä sovi hänelle niinkuin itse oli ajatellut. Tuli kenties hakemaan täältä vertaistukea. Tsemppiä AP:lle!

t.lapseton äitipuoli

Vierailija kirjoitti:

Siis tätä se just on. Lapsia hankitaan koska 'kuuluu' tai koska 'vauvat on niin söpöjä' mutta ei tajuta TOTUUTTA! Lapsiperhe-elämä on haastavaa ja vanhemmuus on koko elämän kestävä prosessi! Miksei ajatella yhtään pidemmälle ennenku lisäännytään?! Kukaan ei pakota hankkimaan lapsia, se täytyy ITSE tietää onko siihen valmis vai ei! Kaikki eivät sovellu vanhemmiksi, kaikille ei sovi vanhemmuus ja se on täysin ok mutta silloin pitää myös jättää ne lapset hankkimatta jos tosiaan tuntee näin, eikä hankkia niitä koska ''no ehkä se meiän Petteri on sitten vaan kiltti ja helppo lapsi''.

Kukaan ei voi tietää etukäteen, mitä vanhemmuus tuo tullessaan, millaisia lapsia saat, mitä elämäsi on silloin, saatko olla terve, syntyvätkö lapsesi terveenä. Et voi suunnitella näitä etukäteen. Et voi kun kohdata asiat avoimin mielin. SINÄ ET VOI TIETÄÄ etukäteen. :D

Vierailija kirjoitti:

Miksi hankit lapsia? eihän kenenkään ole pakko hankkia niitä :D

Minä halusin lapsia ja kuvittelin naivisti, että heidän kanssaan menee ihan tuosta noin vain esimerkkiä näyttäen ja mukavasti keskustellen. Mutta kun se ei mennytkään niin. Että mitä tuo neuvosi auttaa? 

Vierailija kirjoitti:

Siis tätä se just on. Lapsia hankitaan koska 'kuuluu' tai koska 'vauvat on niin söpöjä' mutta ei tajuta TOTUUTTA! Lapsiperhe-elämä on haastavaa ja vanhemmuus on koko elämän kestävä prosessi! Miksei ajatella yhtään pidemmälle ennenku lisäännytään?! Kukaan ei pakota hankkimaan lapsia, se täytyy ITSE tietää onko siihen valmis vai ei! Kaikki eivät sovellu vanhemmiksi, kaikille ei sovi vanhemmuus ja se on täysin ok mutta silloin pitää myös jättää ne lapset hankkimatta jos tosiaan tuntee näin, eikä hankkia niitä koska ''no ehkä se meiän Petteri on sitten vaan kiltti ja helppo lapsi''.

Hah hah, et itsekään usko tuohon että kukaan aikuinen ihminen hankkii lapsia vaan siksi että vauvat on söpöjä :D 

Nuorille yllätysraskautujielle jotkin seikat vanhemmuudessa voivat toki tulla yllätyksinä, mutta arvelen että aika iso osa ainakin yli 25v äideistä on kyllä pohtinut vanhemmuutta vähän syvemmältäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hankit lapsia? eihän kenenkään ole pakko hankkia niitä :D

Uskoisin että aloittaja hankki lapsia, koska halusi niitä. Kukaan tuskin pakotti. Nyt on kuitenkin huomannut että äitiys on todella rankkaa, eikä sovi hänelle niinkuin itse oli ajatellut. Tuli kenties hakemaan täältä vertaistukea. Tsemppiä AP:lle!

t.lapseton äitipuoli

Kiitos! Juuri näin. :D -Ap

Abortti on erittäin hyvä vaihtoehto mikäli on epävarma. Jos taas lapsen pitää niin siitä on _pakko_ huolehtia kunnolla, se ei ole sen lapsen vika että syntyi!! Täytyy antaa lapselle hyvät eväät elämään ja hoitaa kunnolla kun kerta on hankkinutkin, turha se on lapselle kostaa jos ei oikeasti lapsia halunnutkaan, täytyy itse uskaltaa tehdä se abortti jos epäilee eikä pelätä muiden mielipiteitä! Se on naisen oma valinta, jos koet epävarmuutta vanhemmuudesta niin voit tehdä abortin, jos päätät taas pitää lapsen et voi enää paeta! Sama koskee isiä, jokaisella syntyvällä lapsella tulee olla rakastavat _vanhemmat_ siis molemmat vanhemmat. Jos näin ei ole niin parempi olla pitämättä lasta, jokainen lapsi haluaa syntyä toivottuna.

Juuri tämän takia abortteja tekeviä ei pidä kohdella kaltoin, abortti on monissa tilanteissa erittäin erittäin hyvä ratkaisu. Ja valitettavasti on paljon tapauksia joissa se abortti olisi aikoinaan ollut paljon parempi.. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavaa lukea tällaisia kun sain tänään tietää olevani raskaana. Niin ja olen "vela". En kuitenkaan taida pystyä aborttiin eikä miehenikään sitä haluaisi.. Perkele mitä tässä tekis :(

No ethän sä ole vela jos meinaat penskan pitää, tiedätkö mitä vela tarkoittaa?

No en ole henkeen ja vereen, niin että lapsesta pitäisi hankkiutua eroon vaikka sitten abortilla, mutta en ajatellut myöskään tarkoituksella hankkia lapsia.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavaa lukea tällaisia kun sain tänään tietää olevani raskaana. Niin ja olen "vela". En kuitenkaan taida pystyä aborttiin eikä miehenikään sitä haluaisi.. Perkele mitä tässä tekis :(

Abortti on varmasti kohdallasi oikea valinta. Teet todella julmasti, jos tuot maailmaan ihmisen, joka ei ole pyytänyt yntyä, ja jonka äiti ei edes halua lasta. Sitten, kun olet aloittajan tilanteessa, on jo aivan liian myöhäistä katua.

Mietin että voisinko kuitenkin rakastaa lasta. Oon päättänyt olla hankkimatta lapsia siksi että pelkään äitiyttä, en siksi että vihaan lapsia.

Onko sulla siis yksi lapsi vai teitkö klassisesti eli hankit vielä lisääkin vaikka yhdenkin kanssa oli rankkaa? Suurin virhe on hankkia se toinenkin. Yhden kanssa yleensä pärjää ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Abortti on erittäin hyvä vaihtoehto mikäli on epävarma. Jos taas lapsen pitää niin siitä on _pakko_ huolehtia kunnolla, se ei ole sen lapsen vika että syntyi!! Täytyy antaa lapselle hyvät eväät elämään ja hoitaa kunnolla kun kerta on hankkinutkin, turha se on lapselle kostaa jos ei oikeasti lapsia halunnutkaan, täytyy itse uskaltaa tehdä se abortti jos epäilee eikä pelätä muiden mielipiteitä! Se on naisen oma valinta, jos koet epävarmuutta vanhemmuudesta niin voit tehdä abortin, jos päätät taas pitää lapsen et voi enää paeta! Sama koskee isiä, jokaisella syntyvällä lapsella tulee olla rakastavat _vanhemmat_ siis molemmat vanhemmat. Jos näin ei ole niin parempi olla pitämättä lasta, jokainen lapsi haluaa syntyä toivottuna.

Juuri tämän takia abortteja tekeviä ei pidä kohdella kaltoin, abortti on monissa tilanteissa erittäin erittäin hyvä ratkaisu. Ja valitettavasti on paljon tapauksia joissa se abortti olisi aikoinaan ollut paljon parempi.. :(

Joo. Mutta jos et tee aborttia, annat jo alkaneelle elämälle mahdollisuuden elää.