Oma vaihto-oppilasvuoteni oli myös aika hirveä (eiliset lööpit toivat muistot pintaan)

Kirjeenvaihdon ja kuvien perusteella perhe kuulosti tosi kivalta. Pian kuitenkin totuus paljastui. He asuivat keskellä ei-mitään ja jos halusin mennä jonnekin minun piti pyöräillä valaisematonta, mutkittelevaa autotietä 10km suuntaansa. Perheen äiti saattoi sanoa, että "voit ottaa kahvia, kun me olemme juoneet jos sitä vielä jää". Perheen isä naureskeli ja vittuili. En voinut kulkea perheen kanssa autossa lähikaupunkiin vaan minun piti mennä junalla "I'm sorry, you have to find your own way...". Viikonloppuisin saatoin joutua vahtimaan lapsia tuntitolkulla ja jos ikävissäni soitin kotiin siitä tuli heti sanomista. "You call the minute we step out the door!" Voin todella huonosti. Jos olin nälissäni perheen äiti sanoi "boil an egg". Jos minulle tuli ystävä kylään en saanut tarjota hänelle esim. kahvia.