Halaatko? Sanotko rakastavasi? lapsellesi

Kyllä. Monta kertaa päivässä. :)

Mä en koskaan kuullut mun äidiltä että hän rakastaa mua, en halua lapseni kokevan samaa.

Vaati opettelua, koska meidänkin perheessä oli vähän kireä ilmapiiri noiden rakkaudentunnustusten suhteen.

Nyt, esikon ollessa kolme, kerron molemmille pojille joka ilta että ovat rakkaita :) ja tulee sanottua varmaan monesti päivänki aikana.

Halaan, pussaan ja kutitan pojat puhki :'D

Sanon monta kertaa päivässä ja kutsun useammin kullaksi, rakkaaksi, söpöliiniksi, muruseksi kuin omilla nimillä. En edes osaisi olla tekemättä näin. En silti paheksu apn toimintaa, mutta uskon, että jos haluaa, voi oppia hellittelemään lastaan verbaalisestikin. Uskon myös, että lapselle on tärkeää, että vanhempi osoittaa monin tavoin että lapsi on rakas ja tärkeä. Omassa lapsuudessani äiti helli ja hali päivät pitkät, isäsuhde oli tosi vaikea, enkä muista isäni sanoneen, että rakastaa minua. Äidin ilmeinen rakkaus on ollut elämässäni todella suuren voiman lähde.

Iltahalin aikana sanon aina rakastavani. Huomaan myös, että monesti tulee sana rakas kun puhun lapselle.

Munkaan lapsuudenkodissa ei koskaan sanottu noita sanoja eikä halattu, joten olen opetellut ne itse aikuisiällä. Haluan, että lapsilleni on luontevaa sanoa niin, ja että toisen ihmisen koskettaminen ei ole niin vaikeaa niin kuin se mulle ennen oli.

Välillä on niin liikuttavaa kun kolmevee sanoo "rakas äiti mikäs tää on" tai "minä rakastan äitiä". :')

En osaa sanoa luontevasti "rakastan sinua", varmaan juuri siksi kun omassa lapsuudessa ei koskaan niin sanottu. Mutta joka päivä halin lapsia (2v. ja 4v.), pusuttelen, sanon "oot äitin kulta" tai "oot ihana äitin pieni höpönassu" yms. Miehellenikin osaan sanoa vain "oot rakas", samoin mies mulle.

Kyllä, monta kertaa päivässä ja varsinkin kun vien nukkumaan :)

Ainiin ja tosiaan kutsun lapsia melkeinpä aina "Maija-kulta" ja "Matti-kulta" tai "kultapieni" ja lapsetkin välillä sanoo "äiti kultapieni" ja ulkopuolisia naurattaa :) T.5

Halaan, pussaan, sanon kullaksi ja rakkaaksi monta kertaa päivässä. Tulee täydestä sydämestä ja luontevasti. Lapseni on ensimmäinen ihminen, jota rakastan todella aidosti.

Monta kertaa päivässä ja viimeisenä illalla nukkumaan mennessä kunnon halittelut ja pusut.

Itse en ole lapsena saanut juurikaan hellyyttä tai sanallista ilmaisua vanhempien rakkaudesta, ehkä siksi haluan niin kovin paljon omia lapsia helliä.

Joka päivä halailen ja kerron heidän olevan rakkaita :) Toki on päiviä jolloin sanovat että äiti ei halita nyt, ja ei silloin väkisin halita.

Lapsetkin kertovat rakastavansa ja halailevat myös oma-aloitteisesti.

Seitsemän vuotias poikani kerran suuttui minulle, kun arvuuttelin kuka on minun rakas ja hän tietysti huudahti että minä, ja itse vastasin: ei et sinä vaan koiramme. Poika suuttui ja rupesi inttämään että kyllä hän on se rakas :) Tottakai sanoin että on rakas ja että on muitakin rakkaita :)

No tietenkin! Monta kertaa päivässä sanon ihanaksi, täydelliseksi, rakkaaksi. Ja nyt se 12v yrittää ottaa välimatkaa vanhempiinsa.😐

Huh, meillä kyllä ihan koko ajan. Jopa koiralle sanon, että mamma rakastaa enemmän kuin mitään koiraa kukaan koskaan ikinä!

Ehkä me ei olla ihan tyypillinen suomalainen perhe.

Olen enemmän keskittynyt opettelemaan läheisyyttä niin parisuhteessa, kuin lapsenkin kanssa. Sylittely ja halailu monta kertaa päivässä tulee ihan luonnostaan, enkä koskaan kiellä syliä, mutta en ole koskaan kiinnittänyt tähän puheeseen huomiota ennen kuin nyt, kun ystäväni kutsuvat usein lapsiaan rakkaiksi

-ap

Joka päivä monta kertaa. Helposti se käy ainakin noin pienelle vielä, 3v. Toivon että tämän saa pidettyä yllä myöhempäänkin ikään. Meillä kotona ei enää isommille lapsille tunteita ilmaistu ja toivon ettei itselleni käy samoin.

Vierailija kirjoitti:

Huh, meillä kyllä ihan koko ajan. Jopa koiralle sanon, että mamma rakastaa enemmän kuin mitään koiraa kukaan koskaan ikinä!

Ehkä me ei olla ihan tyypillinen suomalainen perhe.

Kyllä tuo nykyään varmaan alkaa olla jo tavallisempaa. Nuoret ovat selvästi avoimempia nykyään kuin edes 10 vuotta sitten. Ulkomaalaisetkin ovat huomanneet saman. https://www.quora.com/Are-Finnish-people-really-shy

"By the way, modern-day Finns tend to actually be far more outgoing upfront, even with strangers, than they used to be in the past."

"But it's true as another here observed, that things are changing. Last time I spent a night out in Helsinki, I was perplexed to see people just chatting normally with each other, without being completely drunk:)"

Opettelin sanomaan lapsille rakkaudentunnustuksia ihan tietoisesti pikkuvauvasta lähtien. Sillä tavalla olen saanut pidettyä sen aika luontevana. :) Nyt lapset ovat ekaluokkalaisia. Ei rakkaudesta ääneen puhuminen mulle mikään luonnostaan tuleva juttu ole ollut ja edelleen aina jotenkin "yllätyn" kun lapset tulevat halaamaan ja hellimään ja sanovat rakastavansa, ihan positiivisesti tietenkin! :D En minä semmoista koskaan omalle äidilleni tehnyt, eikä hän minulle. Mutta harjoittelemalla oppii näemmä.

Vaikkei rakastamisesta puhuminen mulle ns. äidinmaidossa olekaan tullut, ahkera harjoittelu on tehnyt siitä paljon helpompaa mitä se aluksi oli, se on ollut kiva huomata. Hyvä oivallus mulle itselleni on ollut se ettei siitä kolmen sanan tärkeästä lauseesta tarvii tehdä mitään isoa numeroa, sen voi sanoa ihan huolettomasti jossain sivulauseessakin. Kun "rakkauden" saa ujutettua osaksi normaalia, arkista sanavarastoa, sen ääneen sanominen on paljon helpompaa. 

Hurjan hienoa että haluat kertoa lapselle rakastavasi! Kannattaa kokeilla ja harjoitella, ainakin mulle on ollut tosi kivaa kun voi lapselle sanoa rakastavansa ja lapsi sen mielllään kuulee ja sanoo saman takaisin. Mutta jos se sana ei vaan kertakaikkiaan omaan sanavarastoon kokeiluista huolimatta istu, ei se sitä varsinaista tunnetta silti vähennä. :)

Minulle on todella vaikeaa sanoa "rakastan sinua", oli kyseessä sitten lapseni tai mieheni. Liian harvoin tulee sanottua, varsinkin lapselle. Sanat vain takertuvat kurkkuun enkä saa sanotuksi vaikka kuinka yritän. Ja minähän yritän, päivittäin ja joskus siinä onnistunkin.

Päivittäin kyllä halataan, pussataan, silitellään ja sylitellään. Kutsun lasta useammin kullaksi, mussukaksi, äidin pieneksi nöpönenäksi tai muilla hellittelynimillä kuin oikealla nimellään.

Anteeksi ap, mutta mitä ihmettä! Jotenkin kuvittelin, että kaikki rakastavat vanhemmat myös sanovat sen ääneen lapselleen...Mulla se tulee joka päivä monta kertaa ihan luonnostaan, "äiti rakastaa sinua", "äidin ihana rakas" jne. Muistakaa kertoa lapsillenne, kuinka rakkaita he ovat, he tarvitsevat sitä!

Kyllä.

Minäkin olen niitä ihmisiä, joka ei tuollaisia ikinä sano kenellekään, mutta lapsille ne ovat tulleet luontevasti sen tunteen myötä. Rakastan niin paljon, että tulee se myös sanottua (en kovin usein sano suoraan rakastavani, mutta esim "olet rakas/ hyvää yötä rakas" tms).

Kerron monta kertaa päivässä, halailen paljon ja silittelen ohi mennessäni.

Meidän perheessä on paljon rakkautta ja hellyyttä, mun lapsuudenkodissa oli myös. Mies tulee pidättyväisemmästä perheestä mutta on oppinut aika hyvin mun tavoille.