"Jos ei ole lapsia ei voi tietää millaista on oikeasti olla väsynyt!"

Mulla kuoli läheinen muutama vuosi sitten ja olin todella väsynyt sen jälkeen. Surutyön väsymys on usein sellaista joka ei lähde nukkumalla vaan kestää oman aikansa. Jos joku olis silloin tullut mulle mussuttamaan jotain tollasta olisin varmaan tinttassut. Ei se lapsellisten väsymyskään ole mikään ikuinen tila.

Aika idiootti pitää olla sanoakseen noin t: nukkumisvaikeuksista 20v. kärsinyt

No ei ehkä hirveän fiksu kommentti, mutta ilmeisesti kommentoijan oma kokemus. Jätä omaan arvoonsa.

Jos tämä pitää paikkansa, minun ei kannata hankkia lapsia.

Idiootin horinaa. Yhtä fiksusti mulle kerran eräs sanoi, että ei voi tietää mitä on olla nainen jos ei ole lapsia. Mulla ei ole lapsia, eikä tule.

Kukaan ei voi tietää muiden ihmisten väsymyksen määrää. Vain sinä tiedät. vertailu on mielestäni turhaa, vaikka välillä olen itsekin hieman huvittunut, jos lapseton sinkkuystävä valittaa väsymystä. En silti ikinä kenellekkään sanoisi tuollaista. Vanhemmat puhuvat vain omakohtaisesta kokemuksesta, ja ainakin itse voin sanoa, että ennen lapsia en todellakaan tiennyt, mitä on väsymys.

Esimerkiksi viime yönä vauva valvoi klo 23-24. Esikoinen heräsi klo 1.00, keskimmäinen klo 1.30. Vauva taas klo 2.00 ja jäi viereen nukkumaan. Keskimmäinen heräsi taas klo 4.00 ja siitä muutaman kerran heti perään. Lopulta lapset heräsi klo 5.50.

Heräsin sydän tykyttäen ja päätä särki jumalattomasti. Ajattelin, että saan kohta jonkun kohtauksen. Näitä öitä on 2-3krt viikossa, eikä välissä ehdi oikein palautumaan.

Itse olen osani valinnut, ja harvoin kenellekään valitan. Rakastan elämääni enkä vaihtaisi mitään pois. Lapset kasvaa ja pian saa taas nukkua.

Kyllä voi tietää. Itsellä oli monta ruoka-aineallergiaa, keliakia, allerginen astma ja paha kilpirauhasen vajaatoiminta diagnosoimattomana yhtäaikaa. Olin ihan varma, että kuolen siihen väsymyksen määrään. Onneksi diagnoosit ja hoito löytyivät yksi toisensa jälkeen.

Kyllähän yli 10 kertaa yössä heräävän lapsen kanssa pääsee kokemaan todellista väsymystä. Mutta kaikki lapset ei nuku huonosti.

Tökerö kommentti, joka ei edes pidä paikkaansa. Uskon, että pikkulapsiaika ja varsinkin vauvavuoden unettomat yöt vievät voimat, mutta niin vie moni muukin asia, esimerkiksi masennus ja muut mielenterveyden ongelmat.

Kapeakatseista tuollainen ajatusmaailma. Varmasti se on väsyttävää etenkin jos pieniä lapsia monta. Mutta väsymys voi olla erilaista ... se mikä tulee ihan silkasta univajeesta (ja on korjattavissa nukkumisella) tai sitten huolen, murheen, surun aiheuttama väsymys - joka ei niin vaan lähdekn ja on pahimmillaan tosi lamaavaa.

Kyllä tuo väite minun kohdallani pitää paikkansa. Mutta tiedän myös, että useimmat muut vauvat nukkuvat edes joskus. Enkä wentään ääneen menisi tuollaista sanomaan.

Lasten kanssa heräilyn aiheuttaman väsymyksen saa nukuttua pois.

Mutta kun nukkuessa herää joka kerta kun kylkeä yrittää kääntää kipuun on aina väsynyt.

Ei kannata ottaa liian tosissaan, jokaisella on omat kokemuksensa. Ottakaas kissanpentu yksiöön. Se herättää viiden minuutin välein hyppimällä sun päällä ainakin vuoden verran. Ja kun asustelee yksiössä niin ei ole mahdollista "laittaa makkarin ovea kiinni". Ton pentuvuoden aikana olin kuin pystyynkuollut. Työkaveri jolla on lapsia sanoi ettei itse näyttänyt ikinä pikkulapsiaikana niin väsyneeltä kuin minä. Univaikeudet, stressi ja masennus eivät myöskään ole mitään pirteitä kokemuksia.

Esikoisen kohdalla olin rättiväsynyt, en enää muiden. Ja kilpirauhasen vajaatoiminnan väsymys on erilaista.

Täytyy olla ymmärtäväinen. Tuollaisia mielipiteitä laukova ei aina tiedä mitään todellisesta elämästä. 

Sanoja vertaa tietenkin lapsettoman ihmisen tavalliseen elämään, jossa voi itse aikaisin nukkumaan menegmällä vaikuttaa omaan vireyteensä. Tuskin on tarkoittanut mitään tässä mainittuja muita todellisia syitä olla väsynyt.

Kyllä itsekin meinasin ruveta nauramaan, kun työtön kaveri alkoi valittaa, kuinka vähän on nukkunut, kun pelaa tai katsoo sarjoja joka yö klo 3 asti ja puoliso vaatii viemään koiran aamulla ulos, koska itse lähtee aikaisin töihin. Tuohon on helppo ratkaisu, mutta lapsia ei voi pakottaa nukkumaan täysiä öitä vaan se tapahtuu jossain vaiheessa.

Raskaat raksatyöt

Päivät venyy 10-12 tunnin mittasiksi meet kotia ja syökäset, melkee samantien nukkumaan aamulla ylös ennen kuutta. Huhu jos täsä viel lapsia olis

Mulla reuma, johon liittyy krooninen tulehdustila kropassa, jatkuva kuume, jatkuvat kivut, yöheräämiset särkyyn, vatsaoireilu, rankka lääkitys ym. Kyllä mä vaan tiedän mitä on olla oikeasti väsynyt. Olen usein niin väsynyt, että nukahdan istualtaan työpöydän ääreen, vessanpöntölle, bussiin, lähijunaan tai oikeastaan mihin vain. Ei auta nukkuminen ja tämä vaiva on elinikäinen. Jos vauvan yöheräilyt on raskainta maailmassa, on tainnut päästä aika helpolla elämässä.

Tyhmä väite. En ala tässä enempää avaamaan mutta näkee taas että ihmiset luulevat aina että juuri heidän elämänsä on maailman erikoisinta ja vaikeinta.

Olen samaa mieltä.

Pahinta vauva-aikana oli se hirveä väsymys. Useimmat ihmiset kokevat sellaista vain pikkulapsiaikana. Tietysti poikkeuksiakin löytyy, mutta myös kaikki tutut äitini ovat sanoneet samaa.