"Jos ei ole lapsia ei voi tietää millaista on oikeasti olla väsynyt!"

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei voi tietää muiden ihmisten väsymyksen määrää. Vain sinä tiedät. vertailu on mielestäni turhaa, vaikka välillä olen itsekin hieman huvittunut, jos lapseton sinkkuystävä valittaa väsymystä. En silti ikinä kenellekkään sanoisi tuollaista. Vanhemmat puhuvat vain omakohtaisesta kokemuksesta, ja ainakin itse voin sanoa, että ennen lapsia en todellakaan tiennyt, mitä on väsymys.

Esimerkiksi viime yönä vauva valvoi klo 23-24. Esikoinen heräsi klo 1.00, keskimmäinen klo 1.30. Vauva taas klo 2.00 ja jäi viereen nukkumaan. Keskimmäinen heräsi taas klo 4.00 ja siitä muutaman kerran heti perään. Lopulta lapset heräsi klo 5.50.

Heräsin sydän tykyttäen ja päätä särki jumalattomasti. Ajattelin, että saan kohta jonkun kohtauksen. Näitä öitä on 2-3krt viikossa, eikä välissä ehdi oikein palautumaan.

Itse olen osani valinnut, ja harvoin kenellekään valitan. Rakastan elämääni enkä vaihtaisi mitään pois. Lapset kasvaa ja pian saa taas nukkua.

Oikeasti nostan hattua. Miten ihmeessä pystyt noilla unilla elämään ja rakastamaan vielä sitä? Kait se on tosi yksilöllistä miten tuota kidutusta kestää. Itselleni riitti yksi huonosti nukkuva lapsi ja vajosin totaaliseen elämäninhoon ja apatiaan. Toisesta olisin jo narun jatkeena. Joo, resurssit on tiedostettu ja toista ei tule.

Kaikki lapsettomat ulisijat voivat kuvitella noiden ongelmiensa lisäksi 2-5 lasta hoidettavaksi. kyllä lapsiperheen vanhemmat ovat väsyneempiä, ku on muiden ongelmien lisäksi lasten hoito. Ja lapsille ei voi edes näyttää omaa surua tai väsymystä, etteivät traumatisoidu. ugh olen puhunut!

Miksi te vertailette noin mustavalkoisesti? Onko tää joku kilpailu suorastaan? Kai nyt jokainen ihminen tajuaa, että tilanteesta se on kiinni eikä siitä, kuinka monta lasta on. Minullakin on kolme ja neljäs mahassa, sairaslomalla kovien liitoskipujen takia ja en ole mitenkään erityisen väsynyt. En saa kruunua. :D

Naurattaa toi, että lapset kasvavat niin saa taas nukkua. Entäpä jos ei saakaan? T: ainakin viimeiset 15v unettomuudesta kärsinyt

Tuo varmasti pätee ihmisiin, jotka eivät ole aiemmin kärsineet univaikeuksista tai sairastaneet tauteja, joihin liittyy keskushermostollista väsymystä. Itselle kolmen lapsen vauva-ajat ovat olleet helppoa kuin heinänteko verrattuna sinkkuaikaan, jolloin minulla oli vielä hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta ja pahoja univaikeuksia.

Jos ei kärsi vakavasta voimakasta uupumusta aiheuttavasta sairaudesta, ei voi tietää millaista on oikeasti olla väsynyt.

Siinä toinen yhtä älykäs kommentti kuin se mikä ap:lle on sanottu lapsiin ja väsymykseen liittyen.

Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä ms-taudin aiheuttaman uupumuksen takia. Eikä koskaan tulisi mieleenkään väittää että joku muu ei tiedät millaista on olla väsynyt.

Joiltain tämänkin keskustelun marttyyrimammoilta katoaa näköjään kaikki empatiakyky ja suhteellisuudentaju synnytyksen myötä. Jep, teillä on rankkaa, mutta ei se oikeuta vähättelemään muiden elämää, heidän kokemustaan sen väsyttävyydestä tai heidän sairauksiaan. Voi pyhä äitimyytti sentään taas...

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapsettomat ulisijat voivat kuvitella noiden ongelmiensa lisäksi 2-5 lasta hoidettavaksi. kyllä lapsiperheen vanhemmat ovat väsyneempiä, ku on muiden ongelmien lisäksi lasten hoito. Ja lapsille ei voi edes näyttää omaa surua tai väsymystä, etteivät traumatisoidu. ugh olen puhunut!

Moniongelmaisen kannattaakin lisääntyä holtittomasti.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapsettomat ulisijat voivat kuvitella noiden ongelmiensa lisäksi 2-5 lasta hoidettavaksi. kyllä lapsiperheen vanhemmat ovat väsyneempiä, ku on muiden ongelmien lisäksi lasten hoito. Ja lapsille ei voi edes näyttää omaa surua tai väsymystä, etteivät traumatisoidu. ugh olen puhunut!

Väsymyksen kokeminen on yksilöllistä. Se on yksilöllistä, mikä väsyttää ja kuinka paljon ja kuinka pitkään. Siksi on typerää ja lyhytnäköistä väittää, että kukaan joka ei ole kokenut asiaa X ei voi olla oikeasti väsynyt.

Up

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapsettomat ulisijat voivat kuvitella noiden ongelmiensa lisäksi 2-5 lasta hoidettavaksi. kyllä lapsiperheen vanhemmat ovat väsyneempiä, ku on muiden ongelmien lisäksi lasten hoito. Ja lapsille ei voi edes näyttää omaa surua tai väsymystä, etteivät traumatisoidu. ugh olen puhunut!

Meillä on kolme lasta. Kaksi heistä on nukkunut alun pitäen yönsä heräämättä heti synnäriltä tulon jälkeen, kolmaskin alkoi nukkua parin kuukauden ikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapsettomat ulisijat voivat kuvitella noiden ongelmiensa lisäksi 2-5 lasta hoidettavaksi. kyllä lapsiperheen vanhemmat ovat väsyneempiä, ku on muiden ongelmien lisäksi lasten hoito. Ja lapsille ei voi edes näyttää omaa surua tai väsymystä, etteivät traumatisoidu. ugh olen puhunut!

Meillä on kolme lasta. Kaksi heistä on nukkunut alun pitäen yönsä heräämättä heti synnäriltä tulon jälkeen, kolmaskin alkoi nukkua parin kuukauden ikäisenä.

Meillä täsmälleen samoin. Joten en ole kokenut millaista on oikeasti olla väsynyt.

Onneksi ei ole lapsia :D

Joo-o, objektiivisuus ja väsymys eivät viihdy samoilla nurkilla.

No ei kai sillä ole merkitystä minkä takia valvoo tai heräilee, ei kai se väsymykseen mitenkään vaikuta. Mutta tietysti jos ei ole koskaan valvonut tai heräillyt kuin vasta vauvan takia, niin kaipa sitä sitten vasta silloin tietää mitä väsymys on.

Minä ole kärsinyt unettomuudesta, ja kyllä sitä tietää valvoneensa kun töissä pitää käydä vaikka ei saa yöllä nukuttua, ja samoin mies joka on kymmeniä vuosia tehnyt työtä missä on 13h yövuoroja, kroppa ei kestä sitä pidemmän päälle ja viisikymppiselle se on jo helvettiä.

Omalla kohdallani pätee kyllä. Ensimmäinen lapsi valvoi 1,5 vuotta. Katsoin kelloa öisin 30min välein eikä ollut mahdollisuuksia nukkua päivisinkään. Missään muissa tilanteissa en ole kokenut samanlaista väsymystä tai samanlaisia oireita. Jatkuva päänsärky, kädet tärisi niin että tiputtelin tavaroita, vastustuskyky heikkeni niin, että sain kaikki mahdolliset flunssat ja taudit, silloin harvoin kun olisi voinut nukahtaa en enää osannut nukahtaa, päivisin en tiennyt olenko valveilla vai unessa.Onneksi kaksi seuraavaa lasta olivat hyviä nukkumaan.

Jos ei ole omaa maatilaa ei voi tietää millaista on oikeasti olla väsynyt. Tai vaikka strutsifarmia. Tai kampaamoa. Tai jos ei ole toiminut parkkipirkkona.

Yleensä nää jotka yrittävät ylistää itseään vertaamalla omaa tietämystä/kokemusta toiseen, ovat vaan hölmöjä tai pettyneitä omaan elämäänsä ja näin yrittävät löytää siitä jotain kunniakasta.

Sama pätee sanontaan "tiedät sitten kun olet itse äiti". Mistäs tiedät tiedänkö silloinkaan.

Yhtä hyvin voitaisiin viljellä sanontaa "tiedät kun omistat traktorin".

Vierailija kirjoitti:

Joiltain tämänkin keskustelun marttyyrimammoilta katoaa näköjään kaikki empatiakyky ja suhteellisuudentaju synnytyksen myötä. Jep, teillä on rankkaa, mutta ei se oikeuta vähättelemään muiden elämää, heidän kokemustaan sen väsyttävyydestä tai heidän sairauksiaan. Voi pyhä äitimyytti sentään taas...

Tuskin meillä marttyyrimammoilla on mitään tarvetta korostaa omaa väsymystään versus lapsettomien väsymys. Ei sitä arjen tohinassa ehdi väsymystä mietti, pakko vaan paahtaa eteenpäin. Mutta ap pyysi mielipiteitä ja uskoisin, että lapseton pystyy lepäämään silloin kun haluaa ja nukkumaan vaikka päivällä. Perheenäiti ei pysty. Ja silti samat sairaudet ja elämänvaikeudet voi olla molemmilla. Siinä mielessä kyllä näkisin, että lapseton pääsee helpommalla. En kyllä ymmärrä, miten tämä ajattelutapa tekee minusta marttyyrin. Realistin kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kuoli läheinen muutama vuosi sitten ja olin todella väsynyt sen jälkeen. Surutyön väsymys on usein sellaista joka ei lähde nukkumalla vaan kestää oman aikansa. Jos joku olis silloin tullut mulle mussuttamaan jotain tollasta olisin varmaan tinttassut. Ei se lapsellisten väsymyskään ole mikään ikuinen tila.

Totta helvetissä lapsiperheen äidit on väsyneempiä kuin sinkut! Miten joku voi edes kuvitella muuta? Otin tähän nyt esimerkiksi yllä olevan kirjoituksen, mutta olisin voinut valita minkä tahansa edellä olevista lapsettomien itsesäälipuheista. Tajuatteko lapsettomat, että myös perheenäiti kohtaa yllä olevia tilanteita, läheisen kuolemaa, masennusta ym. JA SEN LISÄKSI hoitaa ne pienet lapsensa siinä sivussa. 

Tämä keskustelu vain vahvistaa käsitystäni lapsettomien ihmisten omaan napaan tuijottelusta ja ymmärryksen puutteesta muiden raskaita kokemuksia kohtaan. 

Olet kyllä kovasti tietämätön. Jos ei ole kokenut esim. sairaudesta johtuvaa väsymystä, ei sitä voi verrata lasten aiheuttamaan väsymykseen.

Itse olen äiti ja kokenut sen jatkuvan väsymyksen. Mutta sitten kun lapset olivat jo isoja, sairastuin vakavaan masennukseen epäspesifisin piirtein. Sen aiheuutama väsymys oli aivan lamaannuttava. Nukuin 14/vrk kevyesti. Kahdet päikkärit ja 10h yöunet. Loppuaika umpiväsyneenä. Pikkulapsiajan väsymys oli ihan pikkujuttu tuohon verrattuna.

Omalla kohdalla ainakin pitää paikkaansa. Ennen väsymys, oli vain väsymystä. Sitten tuli vauva ja sen jälkeen väsymys oli aivan kaameaa, vuoteen ei tullut nukuttua muuta kuin tunnin pätkissä.