"Jos ei ole lapsia ei voi tietää millaista on oikeasti olla väsynyt!"

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei voi tietää muiden ihmisten väsymyksen määrää. Vain sinä tiedät. vertailu on mielestäni turhaa, vaikka välillä olen itsekin hieman huvittunut, jos lapseton sinkkuystävä valittaa väsymystä. En silti ikinä kenellekkään sanoisi tuollaista. Vanhemmat puhuvat vain omakohtaisesta kokemuksesta, ja ainakin itse voin sanoa, että ennen lapsia en todellakaan tiennyt, mitä on väsymys.

Esimerkiksi viime yönä vauva valvoi klo 23-24. Esikoinen heräsi klo 1.00, keskimmäinen klo 1.30. Vauva taas klo 2.00 ja jäi viereen nukkumaan. Keskimmäinen heräsi taas klo 4.00 ja siitä muutaman kerran heti perään. Lopulta lapset heräsi klo 5.50.

Heräsin sydän tykyttäen ja päätä särki jumalattomasti. Ajattelin, että saan kohta jonkun kohtauksen. Näitä öitä on 2-3krt viikossa, eikä välissä ehdi oikein palautumaan.

Itse olen osani valinnut, ja harvoin kenellekään valitan. Rakastan elämääni enkä vaihtaisi mitään pois. Lapset kasvaa ja pian saa taas nukkua.

Minkä ikäisiä sun lapset on? Aika erikoista että vanhemmatkin lapset heräilevät esim klo 1.00. Vai onko sun lapset kipeinä?

Kyllä se tietyllä tavalla on totta. Lapseton voi ottaa väsyneenä torkkuja aina kun siihen tulee mahdollisuus ja nämä torkut helpottavat jaksamista vaikka eivät poista väsymystä kokonaan. Pieniä lapsia taas ei voi jättää yksin torkkujen ajaksi ja lapset heräilevät keskellä yötä muutamien ensimmäisten elinvuosien ajan.

Mistään surusta tai psyykkisestä (yleisin syy) tilasta johtuvaa väsymystä en edes lähtisi vertaamaan lasten kanssa koettuun väsymykseen. Näissä elimistö kuitenkin pitää huolen välttämättömän unimäärän saamisesta eikä vastuullinen ihminen em. tilassa tee mitään sellaista mikä voisi vaarantaa toisen ihmisen elämän.

Mielestäni ongelma on siinä, että väsymykselle on vain yksi sana. Pitkän univajeen, sairauksien tai traumaattisen tapahtuman (esim. läheisen kuolema) jälkeinen väsymys ovat kuitenkin kaikki aivan eri asioita. Minulla on kokemusta kaikista näistä, enkä osaa laittaa niitä mitenkään pahemmuusjärjestykseen. Univajeväsymys tuntui siltä, että kohta sekoaa ja päässä napsahtaa, tulee hulluksi jos ei pääse heti nukkumaan. Sitä täytyi hammasta purren kestää, koska nukkuminen oman mielen mukaan ei silloin onnistunut. Oli todella raskasta kestää sitä. Sitä voi verrata kiljuvaan, vatsanpohjassa kouristavaan nälkään. Pakottava tarve päästä nukkumaan oli aivan yhtä voimakas.

Sairauksien aiheuttama jatkuva väsymys oli eri tavalla raskasta. Siihen ei uni auttanut ollenkaan. Aamulla herätessä oli aivan totaalisen väsynyt, aivankuin ei olisi nukkunut lainkaan. Täytyi kulkea pää sumussa ja odottaa lääkkeiden vaikutusta kuukausitolkulla ilman mitään taetta siitä, että juuri tämä hoito auttaa. Siihen päälle muut sairauden aiheuttamat oireet. Siinä todella koeteltiin kärsivällisyyttä, koska omaa arkielämää ei voinut laittaa siksi aikaa paussille. Oli kestettävä, vaikka olo oli järkyttävän huono.

Läheisen menettämisen jälkeen suru oli musertavaa ja siitä seuraava väsymys myös. Tuntui kuin koko kroppa olisi ollut lyijyä, oli hankala olla mitenkään päin. Surun aiheuttama väsymys ei ole vain henkistä, se on myös fyysistä. Hyvin rajuakin fyysistä uupumusta. Moni ei ymmärrä tätä ilman omaa kokemusta.

Mutta ei näitä minusta voi laittaa pahemmusjärjestykseen. Jokainen kokemus oli erilainen ja hirveän raskas. Läheisen kuolema oli tietysti kokemuksena pahin ja hirvein, mutta näiden eri tilanteiden aiheuttamaa väsymyksen voimakkuutta en osaa laittaa järjestykseen. Kaikki oli täyttä kärsimystä.

Ei kannata ottaa liian tosissaan tuommoista kommenttia. Toki lapsen vuoksi usein joutuu joustamaan ja ylittämään itsensä, mutta väsymys on väsymys johtuipa se mistä tahansa. Vähän sama kuin joku pohtii voiko rakastaa kahta lasta, kun rakastaa jo niin paljon yhtä lasta, rakkautta voi osoittaa useammalle lapselle.

Enpä allekirjoittaisi tuota väitettä. Meillä on kaksi lasta jotka on siunattu hyvillä unenlahjoilla, en ole koskaan kokenut mitään ääretöntä väsymystä lasten takia.

Ehkä ihan kaikesta ei tarvitse aina vetää palkoja nenään.

Ihmiset puhuu omasta kokemuksesta. Mun kohdalla tuo väite pitää täysin paikkansa, en todellakaan tiennyt väsymyksestä mitään ennen lapsia.

Kolmen allergisen lapsen kanssa vuosia valvoneena on mielenterveys ollut koetuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei voi tietää muiden ihmisten väsymyksen määrää. Vain sinä tiedät. vertailu on mielestäni turhaa, vaikka välillä olen itsekin hieman huvittunut, jos lapseton sinkkuystävä valittaa väsymystä. En silti ikinä kenellekkään sanoisi tuollaista. Vanhemmat puhuvat vain omakohtaisesta kokemuksesta, ja ainakin itse voin sanoa, että ennen lapsia en todellakaan tiennyt, mitä on väsymys.

Esimerkiksi viime yönä vauva valvoi klo 23-24. Esikoinen heräsi klo 1.00, keskimmäinen klo 1.30. Vauva taas klo 2.00 ja jäi viereen nukkumaan. Keskimmäinen heräsi taas klo 4.00 ja siitä muutaman kerran heti perään. Lopulta lapset heräsi klo 5.50.

Heräsin sydän tykyttäen ja päätä särki jumalattomasti. Ajattelin, että saan kohta jonkun kohtauksen. Näitä öitä on 2-3krt viikossa, eikä välissä ehdi oikein palautumaan.

Itse olen osani valinnut, ja harvoin kenellekään valitan. Rakastan elämääni enkä vaihtaisi mitään pois. Lapset kasvaa ja pian saa taas nukkua.

Minkä ikäisiä sun lapset on? Aika erikoista että vanhemmatkin lapset heräilevät esim klo 1.00. Vai onko sun lapset kipeinä?

En ole tuo kirjoittaja, mutta on ihan tavallista, että 3-vuotiaanakin lapset heräilee yöllä ja jos muut metelöivät, se voi tapahtua helpostikin. Meillä 2 lasta 2 v ikäerolla ja molemmat heräilivät pari kertaa yössä kunnes isompi täytti 3,5 v. Heräsin arkisin joka kerta heidän kanssaan, koska miehen piti herätä niin aikaisin töihin, ja voin sanoa, että olin todella väsynyt. Päiväunet lapset nukkuivat eri aikaan tai isompi ei nukkunut ollenkaan eli ainoa hetki levätä oli yö.

Vierailija kirjoitti:

Esikoisen kohdalla olin rättiväsynyt, en enää muiden. Ja kilpirauhasen vajaatoiminnan väsymys on erilaista.

Lisään, että kaikista väsynein olen kuitenkin ollut kakkosraskauden alkuaikana. Jeesus se oli kamalaa.

Äitimyyttipaskaa ilman totuuspohjaa.

Niin, no jos ei ole aiemmin elänyt uuvuttavaa elämää, niin varmaan se sitten tuntuu rankalta lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kuoli läheinen muutama vuosi sitten ja olin todella väsynyt sen jälkeen. Surutyön väsymys on usein sellaista joka ei lähde nukkumalla vaan kestää oman aikansa. Jos joku olis silloin tullut mulle mussuttamaan jotain tollasta olisin varmaan tinttassut. Ei se lapsellisten väsymyskään ole mikään ikuinen tila.

Totta helvetissä lapsiperheen äidit on väsyneempiä kuin sinkut! Miten joku voi edes kuvitella muuta? Otin tähän nyt esimerkiksi yllä olevan kirjoituksen, mutta olisin voinut valita minkä tahansa edellä olevista lapsettomien itsesäälipuheista. Tajuatteko lapsettomat, että myös perheenäiti kohtaa yllä olevia tilanteita, läheisen kuolemaa, masennusta ym. JA SEN LISÄKSI hoitaa ne pienet lapsensa siinä sivussa. 

Tämä keskustelu vain vahvistaa käsitystäni lapsettomien ihmisten omaan napaan tuijottelusta ja ymmärryksen puutteesta muiden raskaita kokemuksia kohtaan. 

Nykyiset pullamössöäidit eivät tiedä mitään väsymyksestä, elämän rankkuudesta tai vaikeuksista ja väsymyksestä. Näkeehän sen jo siitä, että jo pienimmistäkin ongelmista ollaan hakeutumassa heti julkisten tukiverkkojen piiriin.

Joskus mainitsin työkaverille (lääkäri) olevani väsynyt, kun en ollut saanut yöllä oikein nukutuksi. Tämä totesi: Hanki lapsi, niin tiedät mitä väsymys on! Siinä vaiheessa oltiin yritetty lasta jo yli 5 vuotta.

Korjaisin, että jollei ole refluksilapsia, ei voi olla väsynyt. Kahdella lapsellani oli todella vaikea refluksi n. 3-4v ikään saakka. Molemmat heräilivät ensimmäiset 2v 8-10 kertaa yössä. Päiväunia nukkuivat max 20min pätkiä. Nukutus vei aikaa n. tunnin. Lienee selvää miksei kolmatta lasta tullut...

Olen 27-vuotias ja lapseton, olen kärsinyt unettomuudesta teini-ikäisestä asti ja olen väsynyt. Pahimmillaan saan fatiikin kaltaisia väsymyskohtauksia, joiden aikana voisi sammua vaikka ulos pakkaskelillä puiston penkille. Eli väite kumottu. En aio hankkia lapsia.

Totta kai voi olla väsynyt muutenkin kuin lasten takia! Se nyt on sevää. Jos on huonostinukkuvia lapsia, vanhemman huono uni voi toki jatkua pitkäänkin, jopa vuosia. Lapseton voi yleensä itse säädellä yöllä tapahtuvia asioita asunnossaan. Omaishoitajana sairasta tai vanhusta hoitava kokee taatusti syvää uupumista, kun joutuu viemään vessaan ja pesemään ja olemaan koko ajan valmiudessa omaisen takia. En ymmärrä, miten he jaksavat vuodesta toiseen käsittämättömän oienellä korvauksella.

Vierailija kirjoitti:

Mulla reuma, johon liittyy krooninen tulehdustila kropassa, jatkuva kuume, jatkuvat kivut, yöheräämiset särkyyn, vatsaoireilu, rankka lääkitys ym. Kyllä mä vaan tiedän mitä on olla oikeasti väsynyt. Olen usein niin väsynyt, että nukahdan istualtaan työpöydän ääreen, vessanpöntölle, bussiin, lähijunaan tai oikeastaan mihin vain. Ei auta nukkuminen ja tämä vaiva on elinikäinen. Jos vauvan yöheräilyt on raskainta maailmassa, on tainnut päästä aika helpolla elämässä.

Minulla on tuon lisäksi kolme lasta. Joten kyllä se olet tässä sinä joka helpolla pääsee, idiootti.

Tietenkin voi, ei se lapsi nyt ainoa ole mikä voi valvotella.

En itse ole kokenut koskaan niin valtavaa väsymystä, mitä melkein kaksi vuotta heräilleenä pienimmäisen kanssa. Hän heräili yli 20 kertaa yössä ja tuo aika oli tuskallisen pitkä, se oli todella rankkaa ja muuttu minua varmasti koko loppuelämäkseni. En usko, että "lähes kukaan" olisi kokenut edes siinä vanhemmuudessa jo noin vakavaa väsymystä, mutta en tietenkään voi väittää, että se olisi mahdotonta. Kyllä osa ihmisistä, perheellisistä tai lapsettomista ikävä kyllä vaan kokee. Onhan vaikka sairauden kivut jo sellaiset, jotka uuvuttavat muutenkin, valvottavat ja käyvät rankaksi niin fyysisesti, kuin henkisestikin.

Tuo oli sellaista, jota ei enää korjaavilla unilla korjattu, kuten suurin osa valvotusjaksoista on ihan vaan unilla pyyhittävissä. Nuokin voivat tietenkin olla rankkoja, mutta en oikeastaan jaksa enää pelätä tulevan vauvan mahd esim koliikkia. Ei tunnu oikein missään perus koliikin uhka. :D

Voi luoja! Siis kuvitteletteko lapsettomat, että perheenäidit ovat aina terveitä????? Meillä äideillä on täysin samoja sairauksia, on reumaa, unettomuutta, masennusta, syöpää, läheisen kuolemaa. Ja SILTI on hoidettava ne lapsetkin. Lapsettoman väsymys ei kuuna päivänä ole samaa kuin lapsellisen, mikäli tilanne on muuten sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla reuma, johon liittyy krooninen tulehdustila kropassa, jatkuva kuume, jatkuvat kivut, yöheräämiset särkyyn, vatsaoireilu, rankka lääkitys ym. Kyllä mä vaan tiedän mitä on olla oikeasti väsynyt. Olen usein niin väsynyt, että nukahdan istualtaan työpöydän ääreen, vessanpöntölle, bussiin, lähijunaan tai oikeastaan mihin vain. Ei auta nukkuminen ja tämä vaiva on elinikäinen. Jos vauvan yöheräilyt on raskainta maailmassa, on tainnut päästä aika helpolla elämässä.

Minulla on tuon lisäksi kolme lasta. Joten kyllä se olet tässä sinä joka helpolla pääsee, idiootti.

Et sitten tullut ajatelleeksi, että ilman noita kipuja ja sairauksia elävät äidit kuvittelevat myös, että heidän elämänsä on rankempaa kuin tämän sairaan ihmisen. Hieman epäilen. Varsinkin, kun sairaus ei parane. Lapset kyllä kasvavat. Ja on naurettavaa sanoa, että noin kipeä ihminen pääsee helpolla, kun sinulla on huonommin. Itse olet varmaan aikamoinen kermapylly jonkun slummissa asuvatn lepraisen 10 lapsen äidin mielestä, että helpolla pääset. :)

Rautalangasta: suurin osa tätä väsymys-on-todellista-vain-lasten kanssa -äideistä ei ole kroonisesti kipeitä, mutta kuvittelevat silti tietävänsä kaikkia muita ihmisiä paremmin, mitä todellinen väsymys on. Se on ylimielistä ja ymmärtämätöntä.