Lue keskustelun säännöt.
Matkustamisen ajatus alkanut ahdistamaan, miten päästä jännittämisestä ja pelosta eroon?
entinen reissaaja?
21.10.2016 |
Kokemuksia teiltä joilla saman kaltaista oireilua tai jos tunnette ihmisiä joilla on ollut vastaavaa, ja miten tästä ahdistuksesta on päästy eroon.
Ironisinta tässä se että vielä noin 3 vuotta sitten matkustin työssäni Eurooppaan lentäen menopaluuna 1-4 krt kuukaudessa monen vuoden ajan ja kävimme mieheni kanssa vuosikausia lomamatkoilla 1-3 krt vuodessa joko Keski- ja Etelä-Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa. Työkuvani muuttui, ja ajattelin sen helpottavan koska työmatkustaminen oli aika väsyttävää kun oli aikaisia aamuherätyksiä ja sen lisäksi saavuin usein myöhään illalla kotiin, ja lomamatkatkin alkoivat tuntua siltä kuin olisi työmatkoille lähdössä ja säpsähtelin lomamatkoille lähtiessä lentokentällä että hitsit unohdin työläppärin salkkuineen kotiin kunnes tajusin ettei sitä nyt tarvita!
Kahdella viimeisimmällä lomamatkalla 16kk sitten ja 10 kk sitten aloin kokea ahdistumisen oireita ennen matkoille lähtöä. Vatsa kipeä ja oksentelin ja huimasi. Lentokentällä olo oli kuin jossain rinnakkaistodelllisuudessa. En silti pelkää varsinaista lentämistä vaan sitä matkustuksen kokonaisuutta. Noilla molemmilla matkoilla satuin vielä sairastumaan ruokamyrkytykseen (vielä hyvissä ravintoloissa huom) joka pilasi 1-2 lomapäivää. Nyt kun pelkästään ajattelenkin lomalle lähtöä, niin alkaa jännittäminen ja ahdistus ja pelko siitä miten siinäkin käy. Olimme lähdössä lomamatkalle vähän yli 2 vuotta sitten kun perheenjäsen kuoli joten matka peruttiin, tottakai, ja sen sijaan aloitimme hautajaisjärjestelyt.
Olen varmaan alkanut kuvitella jossain alitajunnassani että aina kun matkustan ja odotan mukavaa lomailua, niin jotain pahaa tai inhottavaa tapahtuu.
Pelkään että seuraavalla kerralla en kykene enää edes lähteä lentokentälle, satamaan tms. tai nousta lentokoneeseen, tai laivaan. Tai vaihtoehtoisesti joudun popsia annoksen jotain rauhottavia jotka sekoittaa pääni ja väsyttää minut lomalla.
Minua surettaa todella paljon kun katson toisten matkakuvia instagrameista ja blogeista, ja kuvittelen etten itse enää koskaan pysty kokea samaa. Tai kun kuuntelen työkavereiden matkajuttuja :( Olen emäkateellinen että toiset pystyvät siihen vaivatta, mutta minä en enää. Olin itsevarma 30+, mutta nyt tilanne muuttunut
Miehelleni on ihan sama matkustammeko vai ei, hän viihtyy kotosallakin, mutta minä kaipaan lomamatkustelua ja kun olemme molemmat työssäkäyviä niin rahatilanne sallisi sen myös.
Kommentit (20)
Pohjimmiltaan siis kärsit ehkä kuolemanpelosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pohjimmiltaan siis kärsit ehkä kuolemanpelosta?
En, vaan tämä liittyy pelkästään matkoille lähtemiseen. Ajatus tekee olon hyvin epämukavaksi.
Minulla on osittain samaa ahdistusta. Mutta menen tunteen läpi enkä anna sen määritellä tekemisiäni. Nyt asun ulkomailla ja välillä ahdistaa, kun ei ole läheisiä tai tuttuja asioita. En silti lähde takaisin Suomeen, koska ahdistus menee aina ohi.
Siis matkustaminen on nyt ihan perseestä. Lentokenttiä, hotellihuoneita, odottamista, maksat kaikesta, ruokaa, josta saa ruokamyrkytyksen, taskuvarkaat ja terroriuhat. Jos on rahaa palkata omaa palvelusväki, niin asia voi olla toinen.
Selailen netissä talvilomamatkakohteita, mutten uskalla varata mitään :( On tämä hankalaa.
En tiedä auttaisiko mikään terapia, koska en tykkää jutella omista asioistani vieraille ihmisille enkä jaksa pohtia menneisyyksiä koska ei siellä ole mitään traumoja. Kaikki liittyy vaan nyt tähän ja tämän hetkiseen matkustamisen vaikeuteen.
-AP-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis matkustaminen on nyt ihan perseestä. Lentokenttiä, hotellihuoneita, odottamista, maksat kaikesta, ruokaa, josta saa ruokamyrkytyksen, taskuvarkaat ja terroriuhat. Jos on rahaa palkata omaa palvelusväki, niin asia voi olla toinen.
Nyt kun mainitsit niin tuo matkan takia jokapaikan odottelu saa minut turhautumaan ahdistumiseen saakka, eli lentokentällä kun odottelen koneeseen pääsyä ja koneesta ulos pääsyä, kun odottelet taksia, ulkomailla ravintoloissa joissa ruuan saanti pöytään kestää niin kauan että minulla mennyt melkein nälkä ohi niin että ehtinyt jo tulla huono olo ym.
-AP-
Älä matkusta. Ite en viitti, koska yksin matkustava ei tiedä, että saako edes omaa huonetta jne. Jos varaisin hotellihuoneen, niin eiköhän ne saisi senkin jotenkin pieleen menemään ja nukkuisin rannalla yöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata matkustaa kauas vain sen takia koska muutkin, Suomessakin on tarpeeksi paljon nähtävää :)
Sitten vasta kun siltä tuntuu että tekee mieli käydä jossain, niin kannattaisiko varata matka jonnekin aika lähelle? Tallinna, Tukholma, Kööpenhamina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiks jenkit vedä aina jotkut Valiumit tai Xanaxit naamaan ennen lentomatkaa, joten Diapamia poskeen vaan ;)
Aiemmin matkustaminen oli minunkin mielestä vaivatonta.
Nykyään se on niin vaivaalloista. Onkohan sitä tullut niin vanhaksi ja mukavuudenhaluiseksi?
Tekisi silti mieli lähteä jonnekin, ehkä vielä jonain päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö nuo bloggaajatkin koe kaikennäköistä ikävää noilla hehkuttamillaan sponsori ym matkoilla? Vaikka sieltä laitetaan hienot kuvat niin maisemista kuin ruuista.
Varkauksia, tyrmäystippoja jne?
Tuttava työmatkusteli pitkin maailmaa muutaman vuoden, sitten alkoi kehitellä itselleen jonkin näköistä lentopelkoa omassa mielessään. Vaihtoi hommia. Voisiko tuossa olla se että sitä alkaa kuvitella että mitä enemmän lentää, sitä suurempi riski että lennolla tai matkakohteessa sattuu jotain ikävää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se matkakuume iskee joskus ajallaan, kun elimistö ja aivot tuntuvat siltä että ovat rauhoittuneet ja valmiit reissun päälle?
Älä pakota itseäsi, matkustelu on yliarvostettua. Menet sitten kun tuntuu sopivalta, tai aloita "siedätys" jostakin lähikohteesta.
TIedän tunteesi täsmälleen. Minä aiemmim rakastin matkustelua ja hotelleja, sitten sairastuin masennukseen (ja sen mukana tuli ahdistus ja paniikkioireet) ja matkustus alkoi pelottaa. Ulkomaille lähdössä pelottaa lähinnä se kaukana kotoa oleminen, ja pelkään jopa että tulen pimahdan hulluksi jossain aasiassa ja muuta järkevää..
Olen nyt kuitenkin joka talvi tehnyt parin viikon matkan aurinkoon mieheni kanssa, vaikka olen oireillut lähtöä tosi voimakkaasti jo pari kuukautta ennen lähtöä! Viime talvena olin jopa sairaslomalla pari päivää. Silti sinnikkäästi lähdin. Ja kas, molemmilla kerroilla pelko on hävinnyt lentokentällä! Viimeksi sain ahdistuskohtauksen lomalla kerran, mutta siihen mulla on tarvittaessa diapam. Ja sekin tuli illalla nukkumaanmennessä.
Itse käyn terapiassa yhä vaikka parantunut olen muuten, ja koen että loma-ahdistus johtuu siitä että aiemmin latasin liikaa tunteita, toiveita ja odotuksia lomailuun. Jokainen lomamatka on osoittautunut hyväksi ja opettavaiseksi kun olen vain lähtenyt. Kesällä en halunnut lähteä minnekään, joten emme lähteneet väkisin. Talvelle on lomamatka varattuna tuttuun kohteeseen, eikä asia vielä ahdista. Tiedän että ahdistus saattaa tulla, mutta se myös lähtee pois.
Itse neuvoisin, että jos matkustus on kokonaan pelkästään ahdistava ajatus, kannattaa se laittaa suosiolla jäähylle eikö kiusata itseään sillä, että pakottaa itsensä ajattelemaan asiaa koko ajan. Jos taas joku kohde on itselle tärkeä ja se herättää mukavia mielikuvia, kannattaa rohkeasti lähteä. Pyydä vaikka rauhoittavia "lentopelkoon" vaikkei sulla sitä oo, mutta ajatus lääkkeistä mukana voi jo rauhoittaa.
Mulla tämäkin ahdistus liittyy isompaan omaan muutosprosessiin, jossa ehkä käyn läpi asioita jotka ovat/ovat olleet tärkeitä ja mitä elämältäni haluan, mitä muut tekevät ja mitä minä haluan tehdä. Paljon on reissuja tullut tehtyä siksi, että niin kuuluu tehdä (esim.kesälomalla) ja kun kaikki muutkin, kunnes olen huomannut että esim kaupunkilomat ei vaan ole mun juttu. Sen kun hyväksyy niin helpottaa. Tsemppiä sulle!
Matkustakaa Suomessa!! Joku ihana vuokramökki, tai ehkä oma loma-asunto, että voi välillä "tuulettua" ja lähteä pois kotoa. Minusta järjetöntä matkustaa ulkomaille, ellei siellä ole ystäviä tai sukulaisia odottamassa.
Ja ajattelen nykysin niin että mitä mieletöntä elämää voi viettää koti-Suomessa niillä rahoilla, mitkä palaisi lomareissulla!
Suomessa on ihanaa, pysykää täällä ihan hyvällä omatunnolla. Ei tarvitse matkustaa ja kokea kaikkia epämiellyttävyyksiä (pitkät lennot, odottelu, jonotus, turistit, painavat matkalaukut, pakkaaminen, ripuli, töykeät ihmiset, terroriuhka, ryöstetyksi tulemisen uhka, lapsen kidnappauksen uhka, kaikki!! Väsymys loman jälkeen ei ole hyvä juttu!
Lomaksi riittää pari hyvää kirjaa, hyvää ruokaa, elokuvia, ulkoilua, luontoa. Ei tarvi aina olla kokemassa uutta.
Suomen matkailuelinkeino nousuun ja rahat Suomeen!
Voihan sitä väsyä lentelyyn ym, mutta ehkä sitten joskus myöhemmin.
8, booking.com sivulla ainakin voi valita jos haluaa varata 1 henkilölle huoneen.
Mina hakisin tuossa tilanteessa ammattiapua, etenkin koska ongelma vaikuttaa elamanlaatuusi ja on vaikuttanut jo jonkin aikaa. Kuten sanoit, sinulle matkustamiseen liittyy paljon ahdistusta tuottavia mielleyhtymia (raskas tyo, laheisen kuolema), enka ihmettelisi ollenkaan, jos nuo vaikuttavat osaltaan asiaan. Joskus on ihan hyva purkaa ajatuksia ja tunnelmia jonkun asiaan perehtyneen ja alalla koulutetun ihmisen kanssa. Et varmasti ole ainoa, jolla on ollut kuvaamiasi ongelmia.
Oletko muuten ahdistuneisuuteen tai stressiin taipuvainen ihminen? Erityisen tunnollinen tyyppi? Ajattelin vain tuosta kuvauksestasi, etta sapsahdit kun luulit, etta tyolappari oli jaanyt kotiin. Mina olen juuri tuollainen, mutta en useinkaan tiedosta etta olen ylikuormittunut. Kovat stressikaudet yleensa oireilevat sitten kohdallani kuolemanpelkona, luulosairautena ja yleisena "enta jos... miten sitten kay?" ahdistuksena.
eikä nuo terroristien tekemät iskut helpota yhtään asiaa vaan pikemminkin vähentävät ihmisten matkakuumetta.