Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi oletetaan, että lapsen on aina tultava toimeen kaikkien kanssa?
21.10.2016 |
Kun lukee eri tahojen kommentteja sekä keskusteluista että vaikkapa uutisartikkeleista, tuntuu vallalla olevan joku kummallinen käsitys siitä, että lapsen olisi aina tultava toimeen kaikkien kanssa. Esimerkiksi olisi kutsuttava kaikki tietyn ryhmän lapset synttäreille tai vähintäänkin kaikki samaa sukupuolta olevat. Miksi ihmeessä? Eiväthän aikusetkaan toimi niin. Et sinäkään työpaikallasi kutsu kaikkia tai kaikki itsesi kanssa samaa sukupuolta olevia eri paikkoihin. Jos lapsi on sitä mieltä, että tulee toimeen kahden luokkakaverin kanssa ja kolmen harrastuskaverin kanssa ja muita ystäviä hän ei tarvitse, niin miksi sitten pakottaa muihin kaverisuhteisiin?
Kommentit (19)
Toimeen tuleminen on eri asia kuin kaveruus. Kaikkien kanssa ei pakko ole olla kaveri, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen. Syntymäpäiville kutsutaan usein nämä kaverit. Ei ole kuitenkaan reilua, jos vain yksi jätetään kutsumatta. Se on jo syrjimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa ja muissa pakollisissa kuvioissa huomioidaan kaikki eikä ketään jätetä ulkopuolelle.
Kotipihalla ja vapaa-ajalla leikitään sitten kavereiden kanssa.
Synttärikutsuissa ei jätetä yhtä luokalta bileistä pois, mutta isomman porukan voi hyvin rajata kutsun ulkopuolelle ja kutsua vain ne pari kaveria.
Kannustetaan lasta huomioimaan hyviä puolia myäs niissä hyljeksityissä...osat kun voivat vaihtua jo ensi viikolla.
Vierailija kirjoitti:
Koulussa ja muissa pakollisissa kuvioissa huomioidaan kaikki eikä ketään jätetä ulkopuolelle.
Ja aikuiset varmaan toimivat myös työkuvioissa näin? Huomioit jokaikisen työtoverisi ja et jätä pois mistään projektista, jos työtoveri haluaa mukaan, vaikka hänen panoksensa asiaan olisi negatiivinen?
Vierailija kirjoitti:
Toimeen tuleminen on eri asia kuin kaveruus. Kaikkien kanssa ei pakko ole olla kaveri, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen. Syntymäpäiville kutsutaan usein nämä kaverit. Ei ole kuitenkaan reilua, jos vain yksi jätetään kutsumatta. Se on jo syrjimistä.
Kutsutaan "nämä kaverit"? Ymmärtänet, että kavereistakin osa on hyviä ja toiset etäisempiä. Asetelmat lasten kesken myös vaihtelevat nopeasti.
Minäkään en halua kutsua viittä kaveriani yhtä aikaa, koska ovat niin erilaisia, että hyvä tunnelma ei välttämättä ole taattu.
Kuten moni edellä, kyllä kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen vaikka ei kaveri olisi. Se on hiukan eri kutsua vain kaksi luokkakaveria. Kuin jättää esim 10 tytöstä 1-2 ulkopuolelle. Mieti itse, teillä olisi pieni firma jossa teet töitä, esim 15 henkeä. Yksi päättäisi pitää juhlat, mutta jättäisi kaksi ulkopuolelle. Onko tämä mielestäsi reilua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa ja muissa pakollisissa kuvioissa huomioidaan kaikki eikä ketään jätetä ulkopuolelle.
Ja aikuiset varmaan toimivat myös työkuvioissa näin? Huomioit jokaikisen työtoverisi ja et jätä pois mistään projektista, jos työtoveri haluaa mukaan, vaikka hänen panoksensa asiaan olisi negatiivinen?
No enemmänkin vertaisin aisaa työpaikan ruokailuun. Jos koko työporukka istuu samassa pöydässä niin ei yhdelle, josta ei niin välitetä sanota, että sää et saa istua meijän pöytään. Projektit tietysti määrää esimies, joka koulussa on opettaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimeen tuleminen on eri asia kuin kaveruus. Kaikkien kanssa ei pakko ole olla kaveri, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen. Syntymäpäiville kutsutaan usein nämä kaverit. Ei ole kuitenkaan reilua, jos vain yksi jätetään kutsumatta. Se on jo syrjimistä.
Kutsutaan "nämä kaverit"? Ymmärtänet, että kavereistakin osa on hyviä ja toiset etäisempiä. Asetelmat lasten kesken myös vaihtelevat nopeasti.
Minäkään en halua kutsua viittä kaveriani yhtä aikaa, koska ovat niin erilaisia, että hyvä tunnelma ei välttämättä ole taattu.
Tarkoitan sitä, että lapset saavat kutsua syntymäpäivilleen kenet haluavat. Mielestäni tulee kuitenkin huomioida se, ettei lapsi jätä jostakin ryhmästä (esimerkiksi lapsen luokalta) vain yhtä kutsumatta.
+ usein vanhemmat rajaavat vieraiden määrän, jolloin ainakin itse lapsena kutsuin juuri nämä läheisimmät kaverini syntymäpäivilleni ja näin etäisempiä kavereita muulla ajalla. Tässä tilanteessa vanhempien on rajaa määrittäessä kiinnitettävä huomiota siihen, ettei vain yhtä jätetä juhlista pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka hauskaa tällä yhdellä pakosta kutsutulla sitten on juhlissa? Ehkä kukaan ei puhu , ei haluta mukaan leikkeihin tai peleihin , toisten pienet katseet ja ilmeet voivat pilata mukana olon kuitenkin. Kiusattavaksi ja ulkopuoliseksi juhliinkin , enpä tiedä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka hauskaa tällä yhdellä pakosta kutsutulla sitten on juhlissa? Ehkä kukaan ei puhu , ei haluta mukaan leikkeihin tai peleihin , toisten pienet katseet ja ilmeet voivat pilata mukana olon kuitenkin. Kiusattavaksi ja ulkopuoliseksi juhliinkin , enpä tiedä...
Mielestäni siinä on vanhemmassa jotain vikaa, jos antaa lapsen syntymäpäivillä kohdella kutsuttua vierasta noin eli kiusata. Lapsen kanssa voi ennen juhlia (esim jo kutsumistilanteessa) keskustella, miksi ei ole oiken jättää vain sitä yhtä kutsumatta ja minkä takia on myös tärkeää olla kaikille vieraille kohtelias. Hyvät tavathan lapsille yritetään muutenkin opettaa, eikö niin? Vanhempien tulisi siellä kotona siihen kiusaamiseen puuttua, eikä hyväksyä sitä, että lapsi kiusaa yhtä vierasta.
Ei sille kukaan mitään voi, jos tahtoo yhden jättää kutsumatta. Koululla ei nimittäin ole siihen nokan koputtamista, kuka kutsutaan koulun ulkopuolella järjestettäviin tilaisuuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka hauskaa tällä yhdellä pakosta kutsutulla sitten on juhlissa? Ehkä kukaan ei puhu , ei haluta mukaan leikkeihin tai peleihin , toisten pienet katseet ja ilmeet voivat pilata mukana olon kuitenkin. Kiusattavaksi ja ulkopuoliseksi juhliinkin , enpä tiedä...
Mielestäni siinä on vanhemmassa jotain vikaa, jos antaa lapsen syntymäpäivillä kohdella kutsuttua vierasta noin eli kiusata. Lapsen kanssa voi ennen juhlia (esim jo kutsumistilanteessa) keskustella, miksi ei ole oiken jättää vain sitä yhtä kutsumatta ja minkä takia on myös tärkeää olla kaikille vieraille kohtelias. Hyvät tavathan lapsille yritetään muutenkin opettaa, eikö niin? Vanhempien tulisi siellä kotona siihen kiusaamiseen puuttua, eikä hyväksyä sitä, että lapsi kiusaa yhtä vierasta.
Jos kyseessä on koko luokan "hylkimä" ei se yksissä kutsuissa toiseksi muutu. Eikä kukaan voi valvoa jokaista tilannetta missä voi osoittaa tälle " hyljitylle" epäsuosiota. Kutsut ovat varmasti kiusalliset poloiselle. Vanhempien puhuttelu ei auta, ei olisi koulukiusaamistakaan jos auttaisi. Taas maanantaina sama peli koulussa jatkuu .Hyljityllä on vieläkin hankalempaa .
Vanhemmat, koulu ja harrastusryhmät kasvattavat ja valmistavat lasta aikuisuuteen. Ohjataan mm. tulemaan kaikkien kanssa toimeen, vaikka kaikkien kanssa ei tarvitsekaan olla bestis, hyvä kaveri kuitenkin. Se hyvä kaveruus tarkoittaa mm. sitä, että ketään ei jätetä ulkopuolelle eikä ketään kiusata. Näinhän se menee työelämässäkin. Työkavereita ei tarvitse rakastaa eikä heidän kanssaan tarvitse seurustella omalla ajalla, mutta työpaikalla on kyettävä suhtautumaan kaikkiin vähintään asiallisesti. Valitettavasti työpaikkakiusaamista esiintyy ihan liian kanssa samoin kuin koulukiusaamista. Usein entiset koulukiusaajat jatkavat valitsemallaan uralla eli kiusaaminen jatkuu aikuisenakin.
Kun on kyse lasten synttäreistä, niin kannattaa heti alusta lähtien ohjata siihen, että koko taloa ei kutsuta täyteen lapsia, vaan rajataan vieraiden määrä sellaiseksi, että tenavalauma on hallittavissa. Luokkakavereista kutsutaan siis vain osa, ne parhaat kaverit. Jos suurempi osa luokasta jää kutsumatta, ei kenenkään tarvitse pahoittaa mieltään. Kutsutkin voisi jakaa muualla kuin koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synttäreistä en jaksa enää jauhaa kun niistä joka paikassa on kommentoitu viime viikko.
Mutta tämä "kaikki otetaan mukaan leikkiin"- asia ei ole mielestäni ihan yksiselitteinen. Siis joo, ymmärrän ettei yhtä voi jättää ulkopuolelle jatkuvasti. Toisaalta taas miksei lapsillakin saisi olla joskus mahdollisuus siellä työpaikallaan (eli koulussa tai päiväkodissa) puhua tai leikkiä ihan kahdestaan jonkun kanssa? Kyllä kai tekin joskus töissänne olette kahden kesken jonkun hyvän kaverin kanssa, koska on jotain sellaista juttua mitä ei ole kiva puhua kun paikalla on muita? Ei kaikki lapset asu koulun vieressä, on harrastuksia, kuljetusongelmia jne. ja heillä ei ole mahdollista nähdä vapaa-ajallaan näitä ystäviä, joiden kanssa olisi kiva joskus jutella ihan kahden kesken.
Toisekseen kyllä pienikin lapsi ymmärtää, että joku AINA sotkee käytöksellään kivan leikin ja aiheuttaa riitaa, nimittelyä, tönimistä jne. Miksi lapsen pitäisi aina mukisematta alistua siihen,että yhdellä on tämä hiljainen oikeus käyttäytyä näin ilman seuraamuksia, koska hän nyt vain on sellainen ja toisilla ei ole vastaavasti oikeutta käyttäytyä niin, että tätä riitapukaria ei otettaisi mukaan pilaamaan leikkejä? Oikeus kaikkeen on aina häiriköllä, muilla on vain velvollisuuksia häntä kohtaan. Tämä käsky tulee siis aikuisten toimesta lasteni päiväkodissa ja koulussa: "jokainen joka pyytää päästä mukaan, on otettava mukaan".
Johtaa vain siihen, että joka päivä on joku riita päällä ja kiva leikki mennyt pilalle, lapsi pahalla mielellä ja huonotuulinen kotiin tullessa. Aikuisilta ei ole tullut kertaakaan valitusta kiusaamisesta, eli lapseni siis vain nielevät pettymyksen ja pakottautuvat hillitsemään itsensä ja ottavat mukaan leikkeihin nämä häiriköt. Inhoavat heitä silti ja kiukku ja turhutuminen purkautuu kotona.
En nyt sitten tiedä mitä varsinaista iloa näille häiriköille siitä on. Heitä ei kukaan leikkiin haluaisi, kukaan ei halua viettää vapaa-ajallaan aikaa näiden kanssa (kertoo jo paljon) ja en omiani ainakaan todellakaan pakota kaiken tämän lisäksi vielä synttäreillekin kutsumaan ja nekin pilaamaan. Kohta kyllä on mitta täynnä ja sanon, että jätä minun luvallani pois leikistä, otan vastuulleni opettajien haukut. Jos sama jatkuu vuodesta toiseen ei se ole enää lapsen velvollisuus hoitaa toisen mielenterveyttä, toimia häiriköiden toimintaterapeuttina ja opettaa sosiaalisia tapoja. Aikuiset hoitakoot sen puolen, ei meidän muiden tarvitsisi mielestäni omia lapsiamme uhrata opetusvälineiksi.
Vierailija kirjoitti:
Synttäreistä en jaksa enää jauhaa kun niistä joka paikassa on kommentoitu viime viikko.
Mutta tämä "kaikki otetaan mukaan leikkiin"- asia ei ole mielestäni ihan yksiselitteinen. Siis joo, ymmärrän ettei yhtä voi jättää ulkopuolelle jatkuvasti. Toisaalta taas miksei lapsillakin saisi olla joskus mahdollisuus siellä työpaikallaan (eli koulussa tai päiväkodissa) puhua tai leikkiä ihan kahdestaan jonkun kanssa? Kyllä kai tekin joskus töissänne olette kahden kesken jonkun hyvän kaverin kanssa, koska on jotain sellaista juttua mitä ei ole kiva puhua kun paikalla on muita? Ei kaikki lapset asu koulun vieressä, on harrastuksia, kuljetusongelmia jne. ja heillä ei ole mahdollista nähdä vapaa-ajallaan näitä ystäviä, joiden kanssa olisi kiva joskus jutella ihan kahden kesken.
Toisekseen kyllä pienikin lapsi ymmärtää, että joku AINA sotkee käytöksellään kivan leikin ja aiheuttaa riitaa, nimittelyä, tönimistä jne. Miksi lapsen pitäisi aina mukisematta alistua siihen,että yhdellä on tämä hiljainen oikeus käyttäytyä näin ilman seuraamuksia, koska hän nyt vain on sellainen ja toisilla ei ole vastaavasti oikeutta käyttäytyä niin, että tätä riitapukaria ei otettaisi mukaan pilaamaan leikkejä? Oikeus kaikkeen on aina häiriköllä, muilla on vain velvollisuuksia häntä kohtaan. Tämä käsky tulee siis aikuisten toimesta lasteni päiväkodissa ja koulussa: "jokainen joka pyytää päästä mukaan, on otettava mukaan".
Johtaa vain siihen, että joka päivä on joku riita päällä ja kiva leikki mennyt pilalle, lapsi pahalla mielellä ja huonotuulinen kotiin tullessa. Aikuisilta ei ole tullut kertaakaan valitusta kiusaamisesta, eli lapseni siis vain nielevät pettymyksen ja pakottautuvat hillitsemään itsensä ja ottavat mukaan leikkeihin nämä häiriköt. Inhoavat heitä silti ja kiukku ja turhutuminen purkautuu kotona.
En nyt sitten tiedä mitä varsinaista iloa näille häiriköille siitä on. Heitä ei kukaan leikkiin haluaisi, kukaan ei halua viettää vapaa-ajallaan aikaa näiden kanssa (kertoo jo paljon) ja en omiani ainakaan todellakaan pakota kaiken tämän lisäksi vielä synttäreillekin kutsumaan ja nekin pilaamaan. Kohta kyllä on mitta täynnä ja sanon, että jätä minun luvallani pois leikistä, otan vastuulleni opettajien haukut. Jos sama jatkuu vuodesta toiseen ei se ole enää lapsen velvollisuus hoitaa toisen mielenterveyttä, toimia häiriköiden toimintaterapeuttina ja opettaa sosiaalisia tapoja. Aikuiset hoitakoot sen puolen, ei meidän muiden tarvitsisi mielestäni omia lapsiamme uhrata opetusvälineiksi.
Nii in. Joka päivä on joku riita päällä. Ei se silti oikeuta syrjimistä. Sellaista on olla ihminen, että ristiriitoja on elämässä. Joka päivään mahtuu myös niitä hyviä asioita, joihin voi oman huomion kiinnittää.
Syrjityksi joutuminen aiheuttaa lapselle paljon mittavammat vauriot ja traumat kuin yksi hankala kaveri. Joukossa on kuitenkin voima, joten aikuisen tehtävä on johtaa joukkojaa hyvään. Eiköhän ne hankalatkin tapaukset siihen joudu lopulta sopeutumaan, että - ketään ei kiusata!
Vierailija kirjoitti:
En nyt sitten tiedä mitä varsinaista iloa näille häiriköille siitä on. Heitä ei kukaan leikkiin haluaisi, kukaan ei halua viettää vapaa-ajallaan aikaa näiden kanssa (kertoo jo paljon) ja en omiani ainakaan todellakaan pakota kaiken tämän lisäksi vielä synttäreillekin kutsumaan ja nekin pilaamaan. Kohta kyllä on mitta täynnä ja sanon, että jätä minun luvallani pois leikistä, otan vastuulleni opettajien haukut. Jos sama jatkuu vuodesta toiseen ei se ole enää lapsen velvollisuus hoitaa toisen mielenterveyttä, toimia häiriköiden toimintaterapeuttina ja opettaa sosiaalisia tapoja. Aikuiset hoitakoot sen puolen, ei meidän muiden tarvitsisi mielestäni omia lapsiamme uhrata opetusvälineiksi.
Kyllä se on ihan koko yhteiskunnan asia, jos jonkun mielenterveys pettää. Ihminen ei voi rangaista toista ihmistä suuremmin kuin katkaisemalla yhteyden, pistämällä poikki.
Ei meidän lasta ole kutsuttu aina synttäreille. Ei haittaa. Joskus on myös jättänyt menemättä ja ollaan ilmoitettu ettei pääse.
Sitten on nämä ääritapaukset, jotka kutsuvat kaikki, jotta tulee tehtyä kaikki oikein (teoriassa).
Monesti kyllä kutsutaan porukkaa paljon, jotta suosio säilyisi tai lisääntyisi tai sitten, että saisi paljon lahjoja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt sitten tiedä mitä varsinaista iloa näille häiriköille siitä on. Heitä ei kukaan leikkiin haluaisi, kukaan ei halua viettää vapaa-ajallaan aikaa näiden kanssa (kertoo jo paljon) ja en omiani ainakaan todellakaan pakota kaiken tämän lisäksi vielä synttäreillekin kutsumaan ja nekin pilaamaan. Kohta kyllä on mitta täynnä ja sanon, että jätä minun luvallani pois leikistä, otan vastuulleni opettajien haukut. Jos sama jatkuu vuodesta toiseen ei se ole enää lapsen velvollisuus hoitaa toisen mielenterveyttä, toimia häiriköiden toimintaterapeuttina ja opettaa sosiaalisia tapoja. Aikuiset hoitakoot sen puolen, ei meidän muiden tarvitsisi mielestäni omia lapsiamme uhrata opetusvälineiksi.
Kyllä se on ihan koko yhteiskunnan asia, jos jonkun mielenterveys pettää. Ihminen ei voi rangaista toista ihmistä suuremmin kuin katkaisemalla yhteyden, pistämällä poikki.
...ei se nyt noinkaan ole.
Alue: Aihe vapaa
^Kuka muka pakottaisi tuossa tilanteessa?