Ootteko törmänneet siihen, että joku itse pyytää päästä lapsen kummiksi?

Jos ei, niin sanokaa nyt edes mielipide asiaan

On. Tai no itseasiassa pari kaveriani ovat ITSE päättäneet, että heistä tulee kummeja. En aio pyytää kumpaakaan kummiksi. :)

Voi hyvä jumala! Joku on niin läheinen sinulle että haluaa olla läheinen lapsesi kanssa ja sinä (joka meinasit muutenkin pyytää häntä kummiksi) järkytyt. Ettäs kehtasi!!! Törkeyden huippu! Olis pitänyt jaksaa odottaa että pyydät, hehe..

Toki jos tyypissä on muutenkin jotain hämärää tai motiivit epäilyttää niin älä pyydä, jos sulla tulee outo tunne tästä tyypistä nyt niin sanot vain et sori, pyysin jo toista. Itse pyytäisin mieluiten sukulaista, veljeä tai siskoa lapsieni kummiksi. Mutta se ei valitettavasti ole mahdollista joten pyysin kavereita, läheisimpiä. Ei olis kannattanut, ei heitä kiinnosta mun lasten asiat vähääkään. Toista ehkä sentään vähän. Itse koitin olla ns. hyvä kummi heidän lapsilleen, mutta ehkä se meni prinkkalalleen ja saan nyt mitä tilasin. No, minkäs tehet. Ei pidä nostaa kummia erityisasemaan lapsen kuullen, ei sitten tiedä kaivata mitään. Sinkkuna ja parisuhteessa on aikaa panostaa kummilapseen mutta jos / kun tulee omia lapsia, ei se enää olekaan niin iisipiisi.

ota ihmeessä hänet. AInakin sillä on aitoa halua. moni ei kehtaa klieltäytyä vaikka ei voisi vähemmän kiinnostaa...tai niitä kummilapsia on jo 3 ja ei rahat riitä lahjoihin. Saaat ainakin kummin joka on asiaan innostunut ja halukas. Ei ihan heti lopahda kiinnostus.

No tuo henkilö olisi ainakin halukas kummintehtävään ja varmasti hoitaisi sen hyvin, jos kerran oikein itse tarjoutuu. Paljon on noitakin, jotka eivät oikeastaan halua mutta eivät vaan kehtaa kieltäytyäkään ja sitten se koko kummihomman hoitaminen on vähän niin ja näin. Mun mielestä vähän pikkumaista suuttua tuollaisesta "protokolla mokasta". Itse olisin vaan iloisena todennut että kiva kun otit puheeksi kun sinua oltiin ajateltu pyytääkin.

No kieltämättä tulee todella oudot fiilikset tyypistä, joka kehtaa pyytää tuollaista asiaa. "Kun hän ei ole vielä kenenkään kummi"

Kun se yleisesti on asia johon nimenomaan vanhemmat pyytää.

Ap

Eihän siinä ollut mitään törkeää, kun kerran olette niin läheisiä, että kaavailit hänestä muutenkin kummia! Hän on varmasti osannut odottaa pyyntöäsi ja otti siksi asian puheeksi. Olet kyllä todella taidokas loukkaantuja :D

Veljen vaimo pyysi päästä kummiksi. Emme ottaneet, kun kummit oli päätetty jo ennen siittämishetkeä ;). Ja hyvä, ettei otettu - lähti tämä 'kummiehdokas' sitten toisen miehen perään, niin siinä ois menny sitten tätin lisäksi myös kummi.

Mutta jos syy haluta kummiksi on tuo mainitsemasi 'kun ei ole vielä kenenkään kummi', miettisin toki pari kertaa.. Saako kysyä mitä vastasit?

No entäs tilanne sitten jos ei oltais ajateltu pyytää häntä? Tilanne olisi silloin mielestäni jo nolo. Ihan kummallekkin.

Hän ei voi tietää keitä ollaan ajateltu tai kastetaanko edes koko lasta.

Ap

Joo, ja vielä sellainen henkilö, joka ei ollut missään vaiheessa meidän suunnitelmissa kummiksi. Ei otettu siltikään.

Ehkä hieman noloa häneltä tosiaan kysyä asiaa suoraan, mutta tavallaan ymmärrän. Olin tosi surullinen, kun paras ystäväni ei pyytänyt minua lapsensa kummiksi, vaikka olisin todella halunnut hänen lapsensa kummiksi ja olla sellainen unelmien kummitäti.

Jos et halua häntä, sanot että mietitte miehen kanssa yhdessä tai että olit jo päättänyt toisen. Sanoitko hänelle mitään? Että et vielä tiedä?

Ihmiset nyt vaan yleisesti ajattelevat omaa napaansa aina ensin. Oli sitten kuinka läheinen kaveri, niin se vaan lopulta aina menee.. :(

En todellakaan loukkaantuisi. Hän aidosti haluaa olla lapsen kummi ja olisi varmasti hyväksynyt myös kieltävän vastauksen.

Vierailija kirjoitti:

No entäs tilanne sitten jos ei oltais ajateltu pyytää häntä? Tilanne olisi silloin mielestäni jo nolo. Ihan kummallekkin.

Hän ei voi tietää keitä ollaan ajateltu tai kastetaanko edes koko lasta.

Ap

Oletan että hän on sulle läheinen, koska olitte itsekin ajatelleet pyytää häntä kummiksi. En toki sun ystävyyssuhteista tiedä, mutta itse olen sen verran läheisissä väleissä omien ystävieni kanssa että vallan hyvin voisimme käydä tuollaiset keskustelut. Siis että ystäväni kysyisi että pääseekö kummiksi -> vastaisin joko a) joo, sua oltiin ajateltu pyytääkin, ihanaa että haluat ruveta kummiksi tai b) ollaan ajateltu pyytää/ pyydetty jo x ja y kummeiksi.

Mä olisin suorastaan otettu, jos joku ihan kysyisi että pääseekö hän kummiksi. Monille (?) se kummius on vähän sellainen pakollinen paha kun ei kehdata pyydettäessä kieltytyä mutta todellisuudessa ei kiinnostaisi pätkääkään. Vanhemmathan sen päätöksen lopulta tietenkin tekee mutta ystäväsi ilmaisi halukkuutensa kummintehtävään.

No, onhan tuo aika tökeröä itse pyytää. Jos kuitenkin muutenkin kaavailit hänestä kummia, niin ei kai se nyt niin haittaakaan. Ainakin on aidosti innostunut.

Voin samastua kaverisi tilanteeseen. Minulla ei itsellä ole yhtäkään kummilasta, vaikka ikilapsettomana olisi aikaa panostaa kummilapsen kanssa olemiseen. Minulla on monta ystävää, jonka kanssa olen läheinen, mutta en ole kenenkään paras ystävä, joten kummikutsuja ei ole tullut.  Tahtoisin kovasti kummilapsen, mutta ei sentään mieleeni tulisi sitä itse ehdottaa :D Jos kuitenkin aavistelisin, että joku harkitsee minun pyytämistäni, saattaisin kuitenkin yrittää jotenkin hienovaraisesti vihjata, että olisin iloinen pyynnöstä.

Vierailija kirjoitti:

Minulta eilen kysyttiin, että pääseekö hän vauvamme kummiksi :o

Häkellyin ihan, että miten joku kehtaa kysyä. Kyllä se on vanhemmat jotka pyytää. Olin aikeissa pyytää häntä, mutta tämän jälkeen ei kyllä oikein tee enää mieli, niin tökeröä käytöstä jotenkin. Itse en ole ikinä törmännyt vastaavaan, vaan aina on vanhemmat ensin pyytäneet, toki tämä kummi on voinut osata odottaa sitä.

Erikoista tyrkyttää itse itseään kummin tehtävään,varsinkin jos se on lapsen vanhemmille iso juttu kuka on kummi,mutta erikoista myös sinun käytöksesi.Eli meinasit pyytää tyyppiä kummiksi,mutta koska hän haluaa olla lapsesi kummi,et sitten pyydäkään? Nytkö pyydät sitten jonkun,jota et halua kummiksi ja joka ei tehtävää halua ottaa? Ihme asioista sitä saakin ongelman aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

No entäs tilanne sitten jos ei oltais ajateltu pyytää häntä? Tilanne olisi silloin mielestäni jo nolo. Ihan kummallekkin.

Hän ei voi tietää keitä ollaan ajateltu tai kastetaanko edes koko lasta.

Ap

Silloin olisit vastannut,että olette jo päättäneet pyytää kummiksi jotakin toista/ette aio kastaa lasta.Ainahan sitä voi kysyä/pyytää,ei se tarkoita että kaikkeen pitäisi suostua.Sinä tässä olet nolo kun väännät tavallisesta asiasta kauhean ongelman.

Minulta on kysytty. Toki hyväksyin pyynnön kun kyseessä sukulainen jota olen aina pitänyt kuin veljenä, hyvin uskovainen ihminen. En itse menisi pyytämään päästä kummiksi, mutta en todellakaan torppaisi jonkun kummihaavetta siihen että lausuu sen ääneen! Yhden lapseni kummi sanoi kun lupautui kummiksi, että lopultakin! Yhden kummiksi kaavaillun kummius peruuntui kastepäivänä kun samalle aamua ilmoittivat eroavansa. Nyt on yksi kaverini raskaana, ja tämän kaverin lapsen kummiksi olisin halunnut, mutta ei pyytänyt ekan, eikä tokan lapsen kohdalla. En tiedä haluanko enää tämän kolmannen kohdalla kun olen kuitenkin taas joulukuussa saamassa uuden kummitettavan. Alkaa olla jo kummilapsia kun minulla on neljä ja miehelläni vielä 1. Mutta joo, ei ole syytä siitä pahoittaa mieltään jos joku pyytää päästä kummiksi! Pahoitetaan mieli sitten jos kummiksi pyydetty ja suostunut ei mitenkään reagoi kummin virkaan edes rippipäivänä!