Vaivaako muitakin se ajatus, että on huono?

Joo mutta sitten kehitin itseni paremmaksi

Vierailija kirjoitti:

Joo mutta sitten kehitin itseni paremmaksi

Minä taas koen, että kysymys ei ole siitä, että tämä ratkeaisi tuolla. Sanoinhan, että yrittämisestä seuraa vain kärsimystä.

ap

Vaivaa varmaan montaakin, sitä kutsutaan huonoksi itsetunnoksi. Tosin suurin osa hoitaa hommansa silti. Jos et edes lasten takia jaksa nähdä pienintäkään vaivaa, niin mene lääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo mutta sitten kehitin itseni paremmaksi

Minä taas koen, että kysymys ei ole siitä, että tämä ratkeaisi tuolla. Sanoinhan, että yrittämisestä seuraa vain kärsimystä.

ap

No jospa aikuisena ihmisenä tekisit asialle jotain etkä syyttäisi äitiäsi

Minusta ennemminkin äitini olisi pitänyt hyväksyä minut sellaisena kuin olen, eikä aina vaatia enemmän, jos tein jotain. Uskon, että tunne siitä, että olen huono, on siis täysin kohtuuton ja irrelevantti, jos minua vertaili lapsena ikäisiini.

ap

Kyse on häpeästä. Se ei häviä sillä, että kehittää itseään.

Tommy Hellsten sanoo, että käsittelemätön syyllisyys kasautuu häpeäksi. Kun kohtaa syyllisyytensä, häpeä väistyy. Eli suosittelen lukemaan Hellsteniä.

Vierailija kirjoitti:

Vaivaa varmaan montaakin, sitä kutsutaan huonoksi itsetunnoksi. Tosin suurin osa hoitaa hommansa silti. Jos et edes lasten takia jaksa nähdä pienintäkään vaivaa, niin mene lääkäriin.

Mitä se muuttaisi?

ap

Vierailija kirjoitti:

Kyse on häpeästä. Se ei häviä sillä, että kehittää itseään.

Tommy Hellsten sanoo, että käsittelemätön syyllisyys kasautuu häpeäksi. Kun kohtaa syyllisyytensä, häpeä väistyy. Eli suosittelen lukemaan Hellsteniä.

Mutta syyllisyys mistä? Luuletko sinä, että aikuisten lapsiinsa kasaamat syyllisyydentunteet ovat aina syystä syntynyttä syyllisyyttä? Esim. narsistihan syyllistää muita. Se syyllisyyskö mun täytyy kohdata? Millä lailla? Mitä mun siitä pitää uskoa?

ap

Joo! Ja aina oon jotenkin ajatellut, että vaikka mun saavutukset nyt ei kummosia ole, niin olen silti ihan hyvä tyyppi. Tässä viime aikoina oon sitten oikein ajatellut asiaa ja tullut siihen tulokseen, ettei edes se pidä paikkaansa. 

Olen esimerkiksi nyt viimeaikoina käyttäytynyt yhden kerran huonosti setääni kohtaan, joka hävitti erään minua varten tehdyn, tärkeä lapun, eikä suostunut korjaamaan tilannetta pyynnöistäni huolimatta. Tein sen tietoisesti, eli minua vitutti sedän käytös niin, että olisin voinut mennä heittelemään vaikka kananmunia hänen autonsa päälle, ellei hän asuisi liian kaukana.

Jossain vaiheessa myöhemmin koitin vielä kerran kirjoittaa sedälle, että hän korjaisi mokansa ja sanoin siinä kirjoittaessani, että olen pahoillani käytöksestäni, mutta kun olin vihainen . Silloin sen tajusin: mähän oikeutin käytökseni vihallani. Miksi mä sitä siis pyytäisin anteksi? Eihän setäkään ollut vielä korjannut tekemäänsä vääryyttä minua kohtaan. Ei edes pahoitellut.

Totta kai mä olen hiukan pahoillani siitä, että nimittelin häntä, mutta vielä enemmän olen pahoillani siitä, että hän vei minulta sen paperin. Oliko se minun syyni? Ei ollut. Miksi minun pitäisi edellyttää itseltäni korrektia käytöstä muita kohtaan, jos hilläkään ei ole mitään aietta arvostaa ja kunnioittaa minua? Kysyin itseltäni.

Äitini nimittäin solvasi minua, kun kerroin sanoneeni sedälle pahasti. Äitini mielestä olin huono, kun sanoin. Setä saa kuulemma toimia niin, koska "vain on sellainen".

No, ehkä mäkin sit "vain olen sellainen", että sanon setäni kaltaisille ihmisille päin naamaa että olet iso vauva ja vellihousu.

Ja siis "onneksi" en sitä kirjettä lähettänyt, koska seuraavana päivänä sedältä tuli vielä vastaus asianajajalleni, jossa hän naulaa asian ettei todellakaan aio tehdä sille mitään. Eikä keinoja pakottaakaan oikein mulla ikävä kyllä ole. Niin turhaa siinä pyydellä anteeksi, jos setä olisi halunnut hoitaa tämän sovussa niin olisi tehnyt niin silloin kun ensi kertaa pyysin häntä aivan kauniisti korjaamaan asian.

Pettynyt olen ihmisiin. Sekä setääni, että äitiini. Ja kaikkiin, jotka ovat samaa mieltä kuin he.

ap

Äidin mielessä koko tilanne kääntyi nyt niin, että minä olin jotenkin epäkorrekti, huono ja vammainen ja setä koska ei tehnyt sitä tahallaan oli muka joku, joka saa olla tuollainen paska mua kohtaan, olematta saamatta tulla nimitellyksi paskaksi, äidin mielestä. Tahallaan setä kuitenkin oli korjaamatta tilannetta (siinä olisi ollut ainakin yksi keino) ja pahoittelematta. Aivan käsittämätön suhtautuminen äidiltäni. Sedän tunteet kyllä surettaa ja huolettaa, mun tunteista viis veisataan. Haukutaan vaan, kun mä pidän yllä sellaista, että mun ylitseni ei kävellä noin vain saamatta siitä kuulla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minusta ennemminkin äitini olisi pitänyt hyväksyä minut sellaisena kuin olen, eikä aina vaatia enemmän, jos tein jotain. Uskon, että tunne siitä, että olen huono, on siis täysin kohtuuton ja irrelevantti, jos minua vertaili lapsena ikäisiini.

ap

Ja sinä haluat nyt loppuelämäsä rypeä tuossa itsesäälissä?

Ja sitten tämän äidin asenten voi monistaa koskemaan kaikkia elämäni tilanteita, joissa joku (äiti mukaanlukien) on kohdellut minua väärin. Niin mun syy, jos mä siitä raivostun.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaivaa varmaan montaakin, sitä kutsutaan huonoksi itsetunnoksi. Tosin suurin osa hoitaa hommansa silti. Jos et edes lasten takia jaksa nähdä pienintäkään vaivaa, niin mene lääkäriin.

Mitä se muuttaisi?

ap

Sen, että olisit parempi äiti lapsillesi. Tämä on ehkä uutta sinulle, mutta äideillä ja iseillä ei ole varaa rypeä itsesäälissä ja jättää lasten jutut hoitamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ennemminkin äitini olisi pitänyt hyväksyä minut sellaisena kuin olen, eikä aina vaatia enemmän, jos tein jotain. Uskon, että tunne siitä, että olen huono, on siis täysin kohtuuton ja irrelevantti, jos minua vertaili lapsena ikäisiini.

ap

Ja sinä haluat nyt loppuelämäsä rypeä tuossa itsesäälissä?

Tässä mistään halusta ole kysymys. Vaan siivota ei voi, koska sekin vain indikoisi kokoajan sitä, miten huono mä olen. Koska yrittäminen on kärsimystä, kun se ei tuota minulle hyvää mieltä eikä onnistumisen kokemuksia eikä mitään muuta kuin helvetin pahan olon olla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaivaa varmaan montaakin, sitä kutsutaan huonoksi itsetunnoksi. Tosin suurin osa hoitaa hommansa silti. Jos et edes lasten takia jaksa nähdä pienintäkään vaivaa, niin mene lääkäriin.

Mitä se muuttaisi?

ap

Sen, että olisit parempi äiti lapsillesi. Tämä on ehkä uutta sinulle, mutta äideillä ja iseillä ei ole varaa rypeä itsesäälissä ja jättää lasten jutut hoitamatta.

Miksi minun siis tullakseni paremmaksi vanhemmaksi pitäisi sinusta mennä lääkäriin sen takia? Se kohta oli se, jota en ymmärtänyt. Miten se lääkäri saisi minusta paremman vanhemman, voitko aukaista?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaivaa varmaan montaakin, sitä kutsutaan huonoksi itsetunnoksi. Tosin suurin osa hoitaa hommansa silti. Jos et edes lasten takia jaksa nähdä pienintäkään vaivaa, niin mene lääkäriin.

Mitä se muuttaisi?

ap

Sen, että olisit parempi äiti lapsillesi. Tämä on ehkä uutta sinulle, mutta äideillä ja iseillä ei ole varaa rypeä itsesäälissä ja jättää lasten jutut hoitamatta.

Ja siis mitä sä oikein horiset? Mun sedällä oli oikeus hukata paperi joka oli tarkoitettu minulle. Aivan samoin mulla on oikeus jättää lasten asiat hoitamatta. Ja nyt äitini kuuluisi sanoa, että "mä vain olen sellainen".

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaivaa varmaan montaakin, sitä kutsutaan huonoksi itsetunnoksi. Tosin suurin osa hoitaa hommansa silti. Jos et edes lasten takia jaksa nähdä pienintäkään vaivaa, niin mene lääkäriin.

Mitä se muuttaisi?

ap

Sen, että olisit parempi äiti lapsillesi. Tämä on ehkä uutta sinulle, mutta äideillä ja iseillä ei ole varaa rypeä itsesäälissä ja jättää lasten jutut hoitamatta.

Ja siis mitä sä oikein horiset? Mun sedällä oli oikeus hukata paperi joka oli tarkoitettu minulle. Aivan samoin mulla on oikeus jättää lasten asiat hoitamatta. Ja nyt äitini kuuluisi sanoa, että "mä vain olen sellainen".

ap

Siis äitini kuuluisi sanoa niin lapsilleni. Että teidän äitinne nyt vain on sellainen.

ap

Ihmisillä on oikeus perseillä lapsillee aivan miten haluavat, kunhan hoitavat sellaiset asiat, joista ei jää lasun haaviin. Nouse nyt sä "vanhemmilla ei ole oikeutta hoitaa lapsiaan paskasti" pilvilinnailija jo hattaroistasi ja face the truth. Synttäritkään, joille on siivottu ei ole mikään lapsen perusoikeus. Kuka niin muka sanoi, että on? Tai se, että mua ois lapsena kohdeltu oikein ja reilusti.

ap

Ei jeesuksen perse että olet kyllä naurettava, tympeä, jankuttava, tylsä, vastenmielinen, surullinen, luotaantyöntävä hahmo näine äiti-juttuinesi. Vittu kun KETÄÄN EI KIINNOSTA! Voitko vaan lopettaa jankuttamisen mutsistas.