Mistä kummasta äitien jaksaminen riippuu?

Ihmiset ovat erilaisia. Toisilla jaksamiskyky on matalampi kuin toisilla. Jotkut ahdistuvat toisia enemmän esimerkiksi taloudellisista vaikeuksista tai sairauksista. Joillain on enemmän tukiverkostoja kuin toisilla. Joillain puoliso hoitaa lapsia ja kotia enemmän kuin toisilla. 

Samaa olen miettinyt usein. Asenne ja huumori ovat varmaan isoja asioita. Myös se mitä on itse kotoaan saanut mukaansa, on tärkeää, eli miten vanhemmat ovat aikoinaan kasvattaneet. Jotkut nyt eivät pärjää vaikka kaikki olisi toisen mielestä helppoakin helpompaa.

Uni on aika tärkeää. Jos suystä tai toisesta ei saa kuin viikossa yhteensä pärkistä koostuen 5 h unta eli n tunti yössä, niin jaksaminen on heikoilla.

Nimim kokemusta on

Ihmisten temperamenttit ja kyvyt sopeutua ovat erilaisia, niin äitien kuin lastenkin. Ns. helpon lapsen kanssa arki on ihan erilaista kuin vaativan ja/tai vilkkaan. Ja on se lapsiperhearjen sietäminen myös vähän asennekysymyskin.

Toisilla naisilla on myös liian korkeat tavoitteet.Koti pitää olla supersiisti, itse pitäisi olla hoikka ja täydellinen, pitäisi keretä olla töissä hyvä ja silti olla lapsen kans ja antaa aikaa, pitäisi olla joka suuntaan jotakin ja kun kaikkea ei kerkee tulee huono omatunto ja muutenkin huonommuuden tunne.Jotkut äidit ottaa rennosti ja tuovat huoletta lapsen eripari sukissa ja tahra paidassa päiväkotiin ja tietävät silti olevansa hyviä äitejä.

Uni (tarve vs todellisuus), äidin luonne, lasten luonteet, puolison tuen määrä, muut tukiverkot. Itse tarvitsen keskimääräistä enemmän unta, oikeaa ajateltavaa ja omaa tilaa eli uuvun helposti pienten kanssa mutta tasapainottamassa on perheen toinen aikuinen, tiukat rutiinit ja ajatus siitä että lapset on vähän kuin vaativa harrastus.

Koska ne tilanteet, jotka sinusta näyttävät ihan samanlaisilta, eivät ole sitä. Sä näet vain, että montako lasta on, mutta toisilla ihmisillä on muitakin asioita elämässään ja niissä voi olla jaksettavaa. Lapset ovat erilaisia. Ympäristöt ovat erilaisia. Joillain on vaikeaa, mutta toivoa paremmasta; joillain on vähemmän vaikeaa, mutta ei minkäänlaista mahdollisuutta parantaa tilannetta myöhemmin; joillain on jopa tieto, että tilanne tulee huonontumaan. joidenkin ikkunasta näkyy järvimaisema ja joidenkin ikkunasta parkkipaikka. Joillain on ystävien ja  perheen tuki, joillain taas ei.

Ja niin edelleen.

Jees, tätä olen miettinyt nimittäin kovasti. Minusta myös huumorilla on iso merkitys. Se että pystyy vaikeassakin tilanteessa heittämään mustaa huumoria, on melkoinen etu. Minusta asia on kovastikin luonne kysymys..

Luonnekysymys. Itse koen rauhallisena luonteena, että lapsistakin on kasvanut rauhallisia esimerkin voimalla. Olen myös tarkoituksella opettanut kaikki lapseni nukkumaan myöhään aamulla, koska olen aamu-uninen. Tai olin.

Nimittäin en ole mikään kultalusikka suussa syntynyt takuu voittaja. Elämän eteen on pitänyt tehdä kovasti työtä. Työmaalle on pitänyt ja voinut palata jo kun vauvat olleet 9 kk. Vanhempani ovat työllistäneet paljon ja isäni kuoli juuri. Lapset ovat onneksi olleet terveitä mutta lapset ovat aina lapsia. Koti on välillä 4. n lapsen kanssa kuin hävitys, mutta ei se ole auttanut kuin tarttua toimeen.

Aina välillä tulee sellainen vitutus toisten valituksesta vaikka niillä on kaikki tosi hyvin!!.. Ja sitten ne samat tyypit löytää niin uskomattomista asioista itselleen valtavia esteitä.

Vierailija kirjoitti:

Luonnekysymys. Itse koen rauhallisena luonteena, että lapsistakin on kasvanut rauhallisia esimerkin voimalla. Olen myös tarkoituksella opettanut kaikki lapseni nukkumaan myöhään aamulla, koska olen aamu-uninen. Tai olin.

Itse taas olen räväkkänä äitinä kasvattanut neljä räväkkää lasta ja hyvin tullaan toimeen.. Toisaalta karjutaan ja hypitään tasakäpälää ja sitten halitaan ja pussataan.

Meillä taas on menty aina koko perhe samaan aikaan nukkumaan, vauva välissä ja koko porukka samassa makkarissa, ja kaikki ovat saaneet nukkua tarpeekseen.

Tiukkapipoisuus kai se on ja e että pankikoi kaikesta. Stressi se on mikä vie burnoutiin eikä työmäärä.Toisinsanoen jos pitää koko ajan stressata siitä että jossain lattialla lojuu joku lego tai että ikkunassa on tahroja, puhumattakaan siitä että pelkää lasten kuolevan jokaikiseen pikkukolhuun.

On sen äidin elämässä kaikkea muutakin kuin se äitiys. Voi olla sairauksia, jotka ovat puhjenneet tai löytyneet perheen perustamisen jälkeen. Voi olla talousvaikeuksia, jotka alkoivat vasta sitten, kun oli jo lapsia. Puoliso voi olla helppo tai vaikea kumppani pikkulapsivaiheessa. On todella vaikeaa ennustaa etukäteen, millaisia lapsista tulee temperamentiltaan. Sitä voi löytää itsestäänkin kaikenlaisia uusia puolia äitiyden myötä. Mikään ei ole helpompaa, kuin olla jälkiviisas.

Väiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonnekysymys. Itse koen rauhallisena luonteena, että lapsistakin on kasvanut rauhallisia esimerkin voimalla. Olen myös tarkoituksella opettanut kaikki lapseni nukkumaan myöhään aamulla, koska olen aamu-uninen. Tai olin.

Itse taas olen räväkkänä äitinä kasvattanut neljä räväkkää lasta ja hyvin tullaan toimeen.. Toisaalta karjutaan ja hypitään tasakäpälää ja sitten halitaan ja pussataan.

Meillä taas on menty aina koko perhe samaan aikaan nukkumaan, vauva välissä ja koko porukka samassa makkarissa, ja kaikki ovat saaneet nukkua tarpeekseen.

Samassa makkarissa? Kärsiikö seksielämä tuosta?

Väiti kirjoitti:

Aina välillä tulee sellainen vitutus toisten valituksesta vaikka niillä on kaikki tosi hyvin!!.. Ja sitten ne samat tyypit löytää niin uskomattomista asioista itselleen valtavia esteitä.

Et voi mitään sille, että muilla ei ole samoja elämänkokemuksia kuin sinulla. Eivätkä hekään voi sille mitään.

Vierailija kirjoitti:

Luonnekysymys. Itse koen rauhallisena luonteena, että lapsistakin on kasvanut rauhallisia esimerkin voimalla. Olen myös tarkoituksella opettanut kaikki lapseni nukkumaan myöhään aamulla, koska olen aamu-uninen. Tai olin.

Vai ihan olet opettanut lapsesi nukkumaan itsellesi sopivana ajankohtana...

No kuule omalla lapsellani oli ensin koliikki 4 kk ja nukuin n tunnin yössä. Sen jälkeen tuli korvatulehduskierre, jota lääkärit eivät saaneet hoidettia jatkuvasta lääkityksestä huolimatta. Lapsi heräsi 20 min välein öisin itkemään. En nukkunut yöaikaan ollenkaan puoleen vuoteen ja sain unta vasta päivällä hetken, kun joku hoiti lasta sillä aikaa kun otin päikkärit. Tämä kauheus loppui 1,2 v iässä, kun korvat lopulta putkitettiin ja tapahtui ihme, että ensimmäisen kerran yli vuoteen sain nukkua yöllä jopa 5 tuntia putkeen! Kyllä siis on jaksamisessa eroa elämäntilanreissa eikä ole asenteesta ja huumorintajusta kyse...

Asenne? Minulla on kolme lasta, kaksi jo vähän isompaa ja iltatähti. Ei meillä ole koskaan ollut hoitoapua kun asumme töiden takia kaukana sukulaisista. Lapset ovat perusterveitä kaikki, mutta on se ensimmäinen vuosi ollut tietysti enemmän tai vähemmän valvomista jokaisen kohdalla ja nuorinta 12kk syötän edelleen 2-4kertaa yössä. Esikoinen sai eskari-ikään asti yöllisiä kauhukohtauksia. Unet oli tuolloin aika vähissä kun  oli kaksi herättävää lasta. Isommilla 3v ikäeroa. Kyllä sitä toki varmasti oli välillä väsynyt ja kyllä nytkin välillä väsyttää, mutta ajattelen että se kuuluu elämään. Aika menee niin äkkiä, kohta saan taas nukkua täydet yöt.

Olen aina nauttinut lapsistani ja heidän kanssa puuhastelusta. En ole laskenut nukuttuja tunteja enkä valvottuja öitä, menisihn siinä jo laskuissa sekaisin:) Olen kiitollinen siitä, että mulla on nämä lapset. 

Kai siihen asenne vaikuttaa ja jokainen on erilainen, toiset jaksaa paremmin, toiset huonommin. Pääasia kuitenkin, että lapset tulee hoidettua.

Vierailija kirjoitti:

Väiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonnekysymys. Itse koen rauhallisena luonteena, että lapsistakin on kasvanut rauhallisia esimerkin voimalla. Olen myös tarkoituksella opettanut kaikki lapseni nukkumaan myöhään aamulla, koska olen aamu-uninen. Tai olin.

Itse taas olen räväkkänä äitinä kasvattanut neljä räväkkää lasta ja hyvin tullaan toimeen.. Toisaalta karjutaan ja hypitään tasakäpälää ja sitten halitaan ja pussataan.

Meillä taas on menty aina koko perhe samaan aikaan nukkumaan, vauva välissä ja koko porukka samassa makkarissa, ja kaikki ovat saaneet nukkua tarpeekseen.

Samassa makkarissa? Kärsiikö seksielämä tuosta?

Jaa kärsiikö seksielämä siitä että nukutaan samassa makkarissa? Miten hitossa se siitä kärsisi? Syödään kaikki myös samassa keittiössä...

Juuh, siis tuo univaje.. Helppoa sanoa mutta tuo että mennään kaikki kello 22.00 nukkumaan ja olen nukkunut lasten kanssa kellon ympäri kun ei ole kenenkään tarvinnut mihinkään lähteä. Mies lähtee aamulla kello 6.00 mutta ei se ole valvonutkaan minkään takia. Nyt kun koululaisen herätän kello seitsemän niin vaikuttaa.. Sekin menee mielellään päikkäreille. Itse vetelin unta taas tänään puoli 10, isommat tuli alas katsomaan telkkaria ja me pienempien kanssa nukuttiin.. Pienin kitisi yön taas ihon kutinaa ja tissitteli mut onneksi saa aamusta paikattua..

Vierailija kirjoitti:

On sen äidin elämässä kaikkea muutakin kuin se äitiys. Voi olla sairauksia, jotka ovat puhjenneet tai löytyneet perheen perustamisen jälkeen. Voi olla talousvaikeuksia, jotka alkoivat vasta sitten, kun oli jo lapsia. Puoliso voi olla helppo tai vaikea kumppani pikkulapsivaiheessa. On todella vaikeaa ennustaa etukäteen, millaisia lapsista tulee temperamentiltaan. Sitä voi löytää itsestäänkin kaikenlaisia uusia puolia äitiyden myötä. Mikään ei ole helpompaa, kuin olla jälkiviisas.

Niin, on todellakin. Meillä kaikilla on. Tätä vähän hainkin et vaikka toisilla olisi enemmänkin " vastoinkäymisiä" niin joku kestää ja toinen vajoaa johonkin todella syviin vesiin. Itsellä mahtava puoliso on auttanut mutta kuitenkin on tullut sellaisia " hammasta purren eteenpäin" tilanteita että ei voi kuin taputtaa itseään olkapäälle kun on selvinnyt.

Toisille taas se että on tullut lapsi on liikaa.

Toisekseen se et esim. meillä nyt on usea lapsi ja jaksetaan mainiosti. Ei kai niitä kukaan tee liutaa jos ei ole helppoa jo edellisen/ edellisten kanssa. Riskin ottaa aina, jotain voi tulla mut se kuuluu elämään?