Mistä kummasta äitien jaksaminen riippuu?
Jotkut äidit on aivan loppu sen yhden tai kahden lapsen kanssa. Toiset taas jaksavat mainiosti ja jopa useamman lapsen kanssa. Mistäköhän tuo mahtaa johtua?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Luonnekysymys. Itse koen rauhallisena luonteena, että lapsistakin on kasvanut rauhallisia esimerkin voimalla. Olen myös tarkoituksella opettanut kaikki lapseni nukkumaan myöhään aamulla, koska olen aamu-uninen. Tai olin.
Buahahaahaa... taas joku jolle ei sellainen ihmisyyden peruspilari kuin temperamentti ole lainkaan tuttu.
Niinno.
1) ihmisten erilaiset psyykkiset lähtökohdat. Mikä ahdistaa yhtä, ei ehkä vaivaa toista lainkaan.
2) ihmiseten erilaiset fyysiset kunnot. On sairauksia, uniongelmia, ylipainoa jne.
3) ihmisten erilaiset tukiverkot. Joillain on mummola käytössä aina, kun haluaa parisuhdeaikaa. Toisilla taas ei ole isovanhemmista tai kenestäkään muustakaan apua lainkaan. Joku on yksihuoltajana aina vastuussa, toisella on puoliso, mutta puoliso katsoo, ettei lastenhoito kuulu hänelle.
4) ihmisillä on erilaiset tunnollisuuden asteet. Joku esimerkiksi katsoo, että lapsella pitää olla paljon kehittäviä harrastuksia, ruuan pitää olla luomua lähiruokaa (ja alusta loppuun itse tehtyä), kestovaipat ja itsetehdyt vaatteet jne. Toinen ottaa rennosti, hyödyntää terveellisiä eineksiä ja katsoo, että tarha riittää lapsen virikkeiksi. Mitäpä luuley, kumpi uuvuttaa itsensä todennäköisemmin?
5) työssäkäyntikin voi olla olennainen tekijä. On vähän eri juttu olla kotiäiti tai osa-aikaista ja helppoa suorittavaa työtä tekevä kuin tehdä vaativaa asiantuntijatyötä 24/7-hatarilla liikkuvassa, epäsäännöllisessä vuorotyössä.
6) motivaatiokin vaihtelee. Jos arvostat lastenkasvatusta ja suurta lapsilukua, todennäköisesti viihdyt myös lasten kanssa paremmin. Jos taas sinusta naisen mitta on ura ja palkka, ja koet lasten kanssa harrastamisen ja matkailun ajanhukkana ja riesana, todennäköisesti muukin touhuilu lasten kanssa uuvuttaa.
7) sekin vaihtelee, miten ihmiset ilmaisevat itseään. Joku voi olla todella uuvuksissa, mutta kokee, että valittaminen on kiellettyä ja "kun kerta lapset on itse halunnut, niin perkele ei valiteta vaikka mikä olisi!" Toinen taas tykkää vähän dramatisoida fiiliksiään ja valittaa usein ja värikkäin sanankääntein, vaikka oikeasti on elämäänsä ihan tyytyväinen.
Tässä nyt muutamia selittäviä tekijöitä.
Minun henkilökohtaisen kokemukseni mukaan lapsen temperamentti ja vaativuus on se, joka väsyttää. Meillä esikoinen on juuri 3v. täyttänyt ylivilkas, fyysisesti äärimmäisen lahjakas ja mitään pelkäämätön poika. Tuollaisen perässä kun juoksee kolme vuotta, niin kyllähän siihen uupuu. Kuopus taas on ns. "normaali" lapsi, ja yhtään asiaa liioittelematta voin rehellisesti sanoa, että kuopuksen kaltaisia lapsia voisi olla ehkä viisi, niin alkaisi vetää vertoja työmäärälle ja rasitukselle, jota esikoinen aiheuttaa. Ja minulla on sentään osallistuva aviomies!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnekysymys. Itse koen rauhallisena luonteena, että lapsistakin on kasvanut rauhallisia esimerkin voimalla. Olen myös tarkoituksella opettanut kaikki lapseni nukkumaan myöhään aamulla, koska olen aamu-uninen. Tai olin.
Buahahaahaa... taas joku jolle ei sellainen ihmisyyden peruspilari kuin temperamentti ole lainkaan tuttu.
Temperamentti = kasvatuksen puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnekysymys. Itse koen rauhallisena luonteena, että lapsistakin on kasvanut rauhallisia esimerkin voimalla. Olen myös tarkoituksella opettanut kaikki lapseni nukkumaan myöhään aamulla, koska olen aamu-uninen. Tai olin.
Buahahaahaa... taas joku jolle ei sellainen ihmisyyden peruspilari kuin temperamentti ole lainkaan tuttu.
Temperamentti = kasvatuksen puutetta.
Eli jos perheessä on vaikka neljä lasta, joista yhdellä on tulinen temperamentti, niin kasvatus on puutteellinen ainoastaan sen yhden lapsen kohdalla, ei muiden? Okeeei...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnekysymys. Itse koen rauhallisena luonteena, että lapsistakin on kasvanut rauhallisia esimerkin voimalla. Olen myös tarkoituksella opettanut kaikki lapseni nukkumaan myöhään aamulla, koska olen aamu-uninen. Tai olin.
Buahahaahaa... taas joku jolle ei sellainen ihmisyyden peruspilari kuin temperamentti ole lainkaan tuttu.
Temperamentti = kasvatuksen puutetta.
Eli jos perheessä on vaikka neljä lasta, joista yhdellä on tulinen temperamentti, niin kasvatus on puutteellinen ainoastaan sen yhden lapsen kohdalla, ei muiden? Okeeei...
Kunhan ei kaikke shittiä laita vaan temperamentin piikkiin ( no kun se X nyt vaan on sellainen). Ensin voi katsoa peiliin ja miettiä, että onko kasvatuksessa vikaa. Toiset vaatii vähän enemmän kuin toiset.
Itsellä vaikutti varsinkin vauva-aikana se että olin tottunut tavoitteellisesti urheilemaan, opiskelemaan, tekemään töitä, remontoimaan ja rakentamaan niin en tuntenut itseäni enää itsekseni kun piti vaan olla. Vauva oli aika haastava ja myös nukkumisen puute vaikutti. Paska, väsynyt yhden lapsen äiti :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnekysymys. Itse koen rauhallisena luonteena, että lapsistakin on kasvanut rauhallisia esimerkin voimalla. Olen myös tarkoituksella opettanut kaikki lapseni nukkumaan myöhään aamulla, koska olen aamu-uninen. Tai olin.
Buahahaahaa... taas joku jolle ei sellainen ihmisyyden peruspilari kuin temperamentti ole lainkaan tuttu.
Temperamentti = kasvatuksen puutetta.
Eli jos perheessä on vaikka neljä lasta, joista yhdellä on tulinen temperamentti, niin kasvatus on puutteellinen ainoastaan sen yhden lapsen kohdalla, ei muiden? Okeeei...
Kunhan ei kaikke shittiä laita vaan temperamentin piikkiin ( no kun se X nyt vaan on sellainen). Ensin voi katsoa peiliin ja miettiä, että onko kasvatuksessa vikaa. Toiset vaatii vähän enemmän kuin toiset.
Juurihan sanoit, että temperamentti on kasvatuksen puutetta. Kysyin, että onko mielestäsi niin, että neljän lapsen perheessä, jossa yksi lapsista on temperamenttinen kyseessä kasvatuksen puute. Et vastannut kysymykseeni.
"Toiset vaatii vähän enemmän kuin toiset" on kokemukseni mukaan täyttä paskapuhetta. Meillä esikoisen kasvatukseen on käytetty sata kertaa enemmän aikaa ja energiaa, kuin kuopuksen, mutta tuloksena hän on edelleen villi ja temperamenttinen kuumakalle. Kuopus taas on kiltti, rauhallinen, kuuliainen ja nätistikäyttäytyvä ilman mitään panostusta. Eli eivät ne kiltit lapset ole välttämättä kasvatuksen tulosta, vaan ovat ihan omia itsejänsä, joiden kasvatukseen ei ole paljonkaan tarvinnut heidän vanhempiensa panostaa. Sorry, et olekaan täydellinen mamma.
Vierailija kirjoitti:
Luonnekysymys. Itse koen rauhallisena luonteena, että lapsistakin on kasvanut rauhallisia esimerkin voimalla. Olen myös tarkoituksella opettanut kaikki lapseni nukkumaan myöhään aamulla, koska olen aamu-uninen. Tai olin.
Temperamentiin ei voi kasvattaa. Onhan se ihana ajatella itsensä loistavana kasvattajana, kun on saanut rauhallisen temperamentin omaavat lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnekysymys. Itse koen rauhallisena luonteena, että lapsistakin on kasvanut rauhallisia esimerkin voimalla. Olen myös tarkoituksella opettanut kaikki lapseni nukkumaan myöhään aamulla, koska olen aamu-uninen. Tai olin.
Buahahaahaa... taas joku jolle ei sellainen ihmisyyden peruspilari kuin Aihe vapaatemperamentti ole lainkaan tuttu.
Temperamentti = kasvatuksen puutetta.
Eli jos perheessä on vaikka neljä lasta, joista yhdellä on tulinen temperamentti, niin kasvatus on puutteellinen ainoastaan sen yhden lapsen kohdalla, ei muiden? Okeeei...
Kunhan ei kaikke shittiä laita vaan temperamentin piikkiin ( no kun se X nyt vaan on sellainen). Ensin voi katsoa peiliin ja miettiä, että onko kasvatuksessa vikaa. Toiset vaatii vähän enemmän kuin toiset.
Juurihan sanoit, että temperamentti on kasvatuksen puutetta. Kysyin, että onko mielestäsi niin, että neljän lapsen perheessä, jossa yksi lapsista on temperamenttinen kyseessä kasvatuksen puute. Et vastannut kysymykseeni.
"Toiset vaatii vähän enemmän kuin toiset" on kokemukseni mukaan täyttä paskapuhetta. Meillä esikoisen kasvatukseen on käytetty sata kertaa enemmän aikaa ja energiaa, kuin kuopuksen, mutta tuloksena hän on edelleen villi ja temperamenttinen kuumakalle. Kuopus taas on kiltti, rauhallinen, kuuliainen ja nätistikäyttäytyvä ilman mitään panostusta. Eli eivät ne kiltit lapset ole välttämättä kasvatuksen tulosta, vaan ovat ihan omia itsejänsä, joiden kasvatukseen ei ole paljonkaan tarvinnut heidän vanhempiensa panostaa. Sorry, et olekaan täydellinen mamma.
Sinä ihan itse keksit luulla minua täydelliseksi :D. Kukaan ei ole. Vaikka olenkin paras äiti omilleni ja jopa muutamalle muulle. Mutta vannon ja vakuutan, että sinunkaan temperamenttinen lapsesi ei olisi sitä ollut esim. oman isäni kasvatuksessa.
Temperamentti varmaan vaikutta jonkin verran. Mulla myös kilpirauhasen vajaatoiminta ja vaativa työ vaikuttaa tosi paljon jaksamiseen. Huumorintajua löytyy, mutta ei se tuota kilpirauhasta ole parantanut.
Sanoisin, että yksi tekijä on myös kokemus siitä, miten paljon itse voi vaikuttaa omaan elämäntilanteeseen. Esim.kokeeko, että tarvittaessa voi lähteä töihin ennen kuin lapsi täyttää kolme, jos tuntuu, ettei jaksakaan olla kotiäitinä, vai tuntuuko, että pakko se lapsi on kotona hoitaa, oli tilanne mikä vain.
Täytyy kyllä sanoa etten ihan aina jaksa ymmärtää niitä valittavia äitejä. Joillekin vaan tuntuu olevan kovin luontaista olla hirveän väsynyt ja kyllästynyt omaan elämäänsä ja lapsiinsa.. Ja yleensä ne on niitä jotka ovat sormi pystyssä osoittelemassa et " Joo, teillä lapset saakin syödä karkkia, ei ihme että sinä jaksat paremmin kun olet noin leväperäinen"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnekysymys. Itse koen rauhallisena luonteena, että lapsistakin on kasvanut rauhallisia esimerkin voimalla. Olen myös tarkoituksella opettanut kaikki lapseni nukkumaan myöhään aamulla, koska olen aamu-uninen. Tai olin.
Buahahaahaa... taas joku jolle ei sellainen ihmisyyden peruspilari kuin Aihe vapaatemperamentti ole lainkaan tuttu.
Temperamentti = kasvatuksen puutetta.
Eli jos perheessä on vaikka neljä lasta, joista yhdellä on tulinen temperamentti, niin kasvatus on puutteellinen ainoastaan sen yhden lapsen kohdalla, ei muiden? Okeeei...
Kunhan ei kaikke shittiä laita vaan temperamentin piikkiin ( no kun se X nyt vaan on sellainen). Ensin voi katsoa peiliin ja miettiä, että onko kasvatuksessa vikaa. Toiset vaatii vähän enemmän kuin toiset.
Juurihan sanoit, että temperamentti on kasvatuksen puutetta. Kysyin, että onko mielestäsi niin, että neljän lapsen perheessä, jossa yksi lapsista on temperamenttinen kyseessä kasvatuksen puute. Et vastannut kysymykseeni.
"Toiset vaatii vähän enemmän kuin toiset" on kokemukseni mukaan täyttä paskapuhetta. Meillä esikoisen kasvatukseen on käytetty sata kertaa enemmän aikaa ja energiaa, kuin kuopuksen, mutta tuloksena hän on edelleen villi ja temperamenttinen kuumakalle. Kuopus taas on kiltti, rauhallinen, kuuliainen ja nätistikäyttäytyvä ilman mitään panostusta. Eli eivät ne kiltit lapset ole välttämättä kasvatuksen tulosta, vaan ovat ihan omia itsejänsä, joiden kasvatukseen ei ole paljonkaan tarvinnut heidän vanhempiensa panostaa. Sorry, et olekaan täydellinen mamma.
Sinä ihan itse keksit luulla minua täydelliseksi :D. Kukaan ei ole. Vaikka olenkin paras äiti omilleni ja jopa muutamalle muulle. Mutta vannon ja vakuutan, että sinunkaan temperamenttinen lapsesi ei olisi sitä ollut esim. oman isäni kasvatuksessa.
En ole luullut sinua täydelliseksi äidiksi, vaan pikemminkin helpolla päässeeksi äidiksi. Ihan sillä perusteella, että tosissasi kirjoittelet täällä, että temperamenttinen lapsi on kasvatettu puutteellisesti. Ilmeisesti kuvittelet, että helpot lapsesi ovat mahtavan kasvatuksen tulosta: newsflash for you - luultavasti eivät.
Jospa nyt kuitenkin avaisit hieman näkemystäsi? Kun jostain syystä vakuuttelusi ja vannomisesi eivät nyt ihan kuitenkaan vakuuta. Vaikka enpä usko, että perustelusikaan sitä tekevät, jos ovat verrattavissa aiempiin juttuihisi.
No tähän temperamenttiin.. Meillä neljä todella erilaista lasta. Kaikki hyvin itsevarmoja, rohkeita ja avoimia. Mutta kuka on kiltimpi, joku harkitsee pidempään, toinen sanoo joka asiaan ensin "ei" , kolmas tippuu päälleen joka päivä puusta, neljäs lähti kävelemäänkin 4 kk muita myöhemmin ja on harkitsevainen. Sitten eri iät päälle. Kyllä vaikka kasvatus on sama, ihmisistä tulee erilaisia..
Yksi iso juttu on varmaan tunnetasolla se onko se perhe-elämä kivireki jota nainen yksin ohjaa ja vetää, vai yhteinen juttu jota kukin edistää kykynsä mukaan.
Mua ei haittais vaikka joutuisin tekemään valtaosan, kunhan meillä olisi sellainen yhteinen suunta tässä hommassa. Mutta kun ei ole.
Lasten kanssa kun näkee vähän vaivaa alkupäässä säästää paljon tuskaa myöhemmin. Tästä esimerkkinä vaikka joku sormiruokailu: hirveä sotku alkuun, mutta niin vaivatonta sitten kun alkaa sujua, ja kaikki voivat syödä samaan aikaan.
No, nyt on sitten pohdittava missä välissä minä jaksan minkäkin verran vaivaa nähdä, kun kaikki tällainen on miehelle "ei, hirveän vaivalloista"-tyyppisiä juttuja.
Väsyttää. En jaksais.
Hmm.. Voisin ottaa vielä esimerkin. Meillä on tuttavapiirissä tälläinen väsynyt äiti joka stressaa jokaista asiaa. Hänellä on oikein hienosti kasvava tyttö ja rintaruokinta lähti hienosti käyntiin. Hän sitten tässä valitteli että on niin rankkaa kun pitää öisin nousta lämmittämään pulloa. Minä kysyin että miksi et imetä? No hän oli lopettanut rintaruokinnan koska hän ei voi hallita sitä, kuinka paljon lapsi syö ja oli kuulemma syönyt tissiä ihan 2. n tunnin välein ( vauva 4kk) No nyt hän herää lämmittämään pulloa parin tunnin välein yöllä ja on niin väsynyt että ei jaksa mitään.. Itkee vaan.
Et esim. tälläiseen tapaukseen kuin tämä viimeinen perustan näkemykseni siitä, et jotkut vaan tekee elämästään aivan sairaan hankalaa. Kontrollifriikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnekysymys. Itse koen rauhallisena luonteena, että lapsistakin on kasvanut rauhallisia esimerkin voimalla. Olen myös tarkoituksella opettanut kaikki lapseni nukkumaan myöhään aamulla, koska olen aamu-uninen. Tai olin.
Buahahaahaa... taas joku jolle ei sellainen ihmisyyden peruspilari kuin Aihe vapaatemperamentti ole lainkaan tuttu.
Temperamentti = kasvatuksen puutetta.
Eli jos perheessä on vaikka neljä lasta, joista yhdellä on tulinen temperamentti, niin kasvatus on puutteellinen ainoastaan sen yhden lapsen kohdalla, ei muiden? Okeeei...
Kunhan ei kaikke shittiä laita vaan temperamentin piikkiin ( no kun se X nyt vaan on sellainen). Ensin voi katsoa peiliin ja miettiä, että onko kasvatuksessa vikaa. Toiset vaatii vähän enemmän kuin toiset.
Juurihan sanoit, että temperamentti on kasvatuksen puutetta. Kysyin, että onko mielestäsi niin, että neljän lapsen perheessä, jossa yksi lapsista on temperamenttinen kyseessä kasvatuksen puute. Et vastannut kysymykseeni.
"Toiset vaatii vähän enemmän kuin toiset" on kokemukseni mukaan täyttä paskapuhetta. Meillä esikoisen kasvatukseen on käytetty sata kertaa enemmän aikaa ja energiaa, kuin kuopuksen, mutta tuloksena hän on edelleen villi ja temperamenttinen kuumakalle. Kuopus taas on kiltti, rauhallinen, kuuliainen ja nätistikäyttäytyvä ilman mitään panostusta. Eli eivät ne kiltit lapset ole välttämättä kasvatuksen tulosta, vaan ovat ihan omia itsejänsä, joiden kasvatukseen ei ole paljonkaan tarvinnut heidän vanhempiensa panostaa. Sorry, et olekaan täydellinen mamma.
Sinä ihan itse keksit luulla minua täydelliseksi :D. Kukaan ei ole. Vaikka olenkin paras äiti omilleni ja jopa muutamalle muulle. Mutta vannon ja vakuutan, että sinunkaan temperamenttinen lapsesi ei olisi sitä ollut esim. oman isäni kasvatuksessa.
En ole luullut sinua täydelliseksi äidiksi, vaan pikemminkin helpolla päässeeksi äidiksi. Ihan sillä perusteella, että tosissasi kirjoittelet täällä, että temperamenttinen lapsi on kasvatettu puutteellisesti. Ilmeisesti kuvittelet, että helpot lapsesi ovat mahtavan kasvatuksen tulosta: newsflash for you - luultavasti eivät.
Jospa nyt kuitenkin avaisit hieman näkemystäsi? Kun jostain syystä vakuuttelusi ja vannomisesi eivät nyt ihan kuitenkaan vakuuta. Vaikka enpä usko, että perustelusikaan sitä tekevät, jos ovat verrattavissa aiempiin juttuihisi.
Taidat kuulua niihin mammoihin, jotka täällä joskus kertoivat hämmästyneensä sitä, että lapsen luonteeseen ei voinutkaan vaikuttaa millään tavalla . Newsflash for you - kyllä voi ja isosti.
Nosto