Meillä ei ole "parisuhdeaikaa" mutta olemme onnellisia. Uskotko?
Olemme mieheni kanssa käyneet 15 vuoden sisällä vain kerran parin päivän "parisuhdelomalla" (ja tuolloinkin olin raskaana ja huonivointinen) ja kerran työpaikan juhlien illanvietossa (tulimme yöksi kotiin). Silti olemme mielestämme oikein onnellisia ja parisuhteemme voi hyvin. Tämä tuntuu olevan monille vaikeaa käsittää. Onko se oikeasti niin ihmeellistä? Pelotellaan, että ongelmia tulee viimeistään silloin kun lapset muuttavat pois. Miksi tulisi? Odotamme jo kovasti tuota omaa aikaa. Se tuntuu mukavalta, ei pelottavalta ajatukselta. Silti tämä nykyinen lapsiperhearkikin on hyvää elämää.
Mikä siinä "parisuhdeajassa" (yötä pois lasten luota, kahdenkeskiset matkat) on niin ihmeellistä? Eikö parisuhde voi olla onnellinen ilman niitä?
Kommentit (47)
Miksi kuvittelet että jotakuta kiinnostaa randomin sepustus parisuhteestaan? (Olen itsekin sellaisessa.) Ei kiinnosta tippaakaan, uskotko?
Hassu, suhteenne on kunnossa juuri siksi, että te ette ole liikaa yhdessä.
Ei kai se parisuhdeaika tarkoita aina matkaa tai sitä, että ollaan yötä pois kotoa? Mielestäni parisuhdeaikaa voi olla vaikka leffailta, yhdessä kokkaaminen, yhdessä lenkkeily... Siis ihan mikä tahansa juttu, jota tehdään yhdessä puolison kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se parisuhdeaika tarkoita aina matkaa tai sitä, että ollaan yötä pois kotoa? Mielestäni parisuhdeaikaa voi olla vaikka leffailta, yhdessä kokkaaminen, yhdessä lenkkeily... Siis ihan mikä tahansa juttu, jota tehdään yhdessä puolison kanssa.
Ap varmaan tarkoitti parisuhdeajalla sitä mikä ollaan kahdestaan puolison kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Hassu, suhteenne on kunnossa juuri siksi, että te ette ole liikaa yhdessä.
Ei kai ap niin antanut ymmärtää, vaan etteivät ole kahdestaan paljon (tai juuri ollenkaan). Ovat perheen kanssa kaikki yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se parisuhdeaika tarkoita aina matkaa tai sitä, että ollaan yötä pois kotoa? Mielestäni parisuhdeaikaa voi olla vaikka leffailta, yhdessä kokkaaminen, yhdessä lenkkeily... Siis ihan mikä tahansa juttu, jota tehdään yhdessä puolison kanssa.
Ap varmaan tarkoitti parisuhdeajalla sitä mikä ollaan kahdestaan puolison kanssa.
Eihän siellä illanvietossakaan olla kahdestaan puolison kanssa. On siellä muitakin.
Mielestäni parisuhdeaikaa voi olla kaikki yhteinen tekeminen, vaikka lapset (tai muut ihmiset) olisivat mukana. Mielestäni leffailtaakin voi viettää koko perheen kanssa ja se voi silti olla myös parisuhdeaikaa. Puolisot voivat käpertyä sohvalle toistensa kainaloon yhteisen peiton alle tai jotain.
Meillä ei muuta olekaan kuin parisuhdeaikaa :)
lapseton pariskunta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se parisuhdeaika tarkoita aina matkaa tai sitä, että ollaan yötä pois kotoa? Mielestäni parisuhdeaikaa voi olla vaikka leffailta, yhdessä kokkaaminen, yhdessä lenkkeily... Siis ihan mikä tahansa juttu, jota tehdään yhdessä puolison kanssa.
Ap varmaan tarkoitti parisuhdeajalla sitä mikä ollaan kahdestaan puolison kanssa.
Eihän siellä illanvietossakaan olla kahdestaan puolison kanssa. On siellä muitakin.
Mielestäni parisuhdeaikaa voi olla kaikki yhteinen tekeminen, vaikka lapset (tai muut ihmiset) olisivat mukana. Mielestäni leffailtaakin voi viettää koko perheen kanssa ja se voi silti olla myös parisuhdeaikaa. Puolisot voivat käpertyä sohvalle toistensa kainaloon yhteisen peiton alle tai jotain.
Eli eletään sitä elämää, jonkalaisen on itselleen järjestänyt. Tarviiko sitä laputtaa mitenkään erityisesti? :)
No ettekö saa parisuhdeaikaa joka ilta kun lapset menevät nukkumaan? Onhan seksikin parisuhdeaikaa parhaimmillaan, joten varmaan olette sitä harrastaneet kerran jos toisenkin?
Eli onhan teillä parisuhdeaikaa.
Meilläkin pieniä lapsia, ei me olla oltu eri paikassa yötä ikinä. Sehän on ihan tavallista pienten lasten vanhemmilla.
Minusta taas omassa suhteessa koko aika on parisuhdeaikaa (jos tarkoitetaan kahdestaan olemista), koska kuitenkin asutaan ja eletään yhdessä. Toki miellän parisuhdeajaksi myös sen, jos käydään kyläilemässä, juhlissa, kaupassa, syömässä jne. Meidän parisuhde on tarkoitettu kestämään arkea ja suhtaudutaankin toisiimme sen mukaan.
Uskon, koska ei ole meilläkään ja yhdessä onnellisesti 19v. Yhdessä vieläpä 24/7.
Ilman muuta voi olla onnellinen noin. Mutta mitä tapahtuu kun lapset lähtevät? Ovatko ne olleet se liima joka pitää yhdessä, tunnetteko toisenne ja viihdyttekö yhdessä? Pitkissä parisuhteissa hyvin helposti mennään perherooliin ja se kahden aikuisen suhde jää taka-alalle. OK, jos se kuitenkin on terve. Monilla, niinkuin minulla tuo parisuhde nuivettui vaikka perhe toimikin niin kauan kuin lapset olivat kuvioissa kotona. Kun lapset lähtivät kaksi toisilleen vierasta ihmistä erosi, surullista. TUota kannattaa varoa.
Ei meilläkään ole kahdenkeskistä aikaa koskaan. Perheenä kyllä. Ja kyllä olemme henkisellä tasolla etääntyneet reilusti toisistamme. Olemme hyvin yhteen pelaava tiimi mutta emme keskenämme läheisiä. Mutta arki toimii, kaikki ovat onnellisia. Kun lapset ovat lentäneet pois pesästä, en usko että meitä enää mikään pitelee yhdessä sen jälkeen.
Miksi koet tarpeelliseksi vakuutella onneanne?
Minun lapsuudenkodissani vietettiin aina aikaa perheenä. Ei me lapset (3kpl) oltu ikinä missään hoidossa. Ei edes päiväkodissa kun äiti oli kotona.
Meillä oli aina hauskaa perheenä eikä vanhempani koskaan riidelleet.
Viimeinen lapsista muutti kotoa pois kymmenen vuotta sitten ja edelleen vanhempani ovat onnellisesti yhdessä :)
Matkustavat ja nyt hankkivat asuntoautonkin muutama vuosi sitten ja sillä kaksin reissaa kaikki kesät.
Naimisissa ovat olleet nyt 35 vuotta.
Tuolla kun joku kirjoitti että lapset ovat suhteen liima mutta tuskin näin on ap;n tilanteessa kun kerran kirjoittaa että ovat onnellisia.
Minä siis ainakin uskon että näin on :)
Jos puolisoilla ei ole arjessa yhteyttä (tai seksiä), niin kauhean vaikea kuvitella, että viikonloppu kerran tai pari vuodessa pystyisi pitämään suhteen elossa.
T. Onnellinen perheellinen, miehen kanssa samalla työpaikalla naapurilooseissa.
Kyllä uskon, koska tiedän, että ihmiset ovat erilaisia. Mä tarvitsen ylipäätään aikaa erossa lapsista yksin tai miehen kanssa, mutta kyllä koen, että on ihan kivaa välillä saada olla miehen kanssa kahdestaan sillä tavalla, ettei tarvitse olla koko ajan lapsia häsäämässä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi koet tarpeelliseksi vakuutella onneanne?
Miksi sitä ei saisi hehkutella? Miksi suomalaiseen tapaan pitäisi vieläkin ajatella että se kellä onni on sen kätkeköön? t: 12
Ei meilläkään ole ollut 15 vuoteen. Aluksi uskottelin itselleni, ettei se haittaa, mutta sitten leikkas kiinni. Ei meillä ole enää edes mitään parisuhdetta vaikka yhdessä edelleen ollaankin. Ei osata enää edes jutella toisillemme, kun ei olla tehty sitä vuosikausiin. Lasten mentyä nukkumaan kummatkin tuijottaa vain omia ruutujaan hiljaa, kun kerrankin on sitä omaa aikaa.
Halailut on tosi väkinäisiä, kun toinen tuntuu niin etäiseltä. Saunottu ei olla yli 10 vuoteen yhdessä.
Aikani ajattelin, että tällaistahan se lapsiperhe-elämä on enkä edes kaivannut muuta. Nyt kun lapset on jo sen verran isoja, ettei heitä tarvi hoitaa ja paapoa koko aikaa, niin kyllä onkin vaikea alkaa suhdetta korjailla.
Pelottavinta minusta on se, että puhut me-muodossa.