Meillä ei ole "parisuhdeaikaa" mutta olemme onnellisia. Uskotko?

Vierailija kirjoitti:

Miksi koet tarpeelliseksi vakuutella onneanne?

Siksi, kun vähän väliä joku kummastelee tätä. Sanotaan, että ainakaan mies ei voi olla onnellinen, vaikka minä olisikin. Olemme asiasta keskustelleet monta kertaa miehen kanssa ja ei hän näe tässä mitään ongelmaa. Kyllä kaikista ilmeistä ja eleistäkin huomaa, että myös hän viihtyy kanssani.

Moni työkaverini puhuu juuri parisuhdeajasta noina reissuina. Parisuhdeajaksi ei kuulemma lasketa sitä, kun miehen kanssa röhnötämme sohvalla toisiamme hipsutellen ja jutellen lasten ollessa huoneissaan tms. Seksiäkään ei kuulemma voi harrastaa kunnolla kun lapset ovat kotona. Meillä kyllä voi. Ei nyt ehkä keittiön pöydällä, mutta ihan kunnolla kyllä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi koet tarpeelliseksi vakuutella onneanne?

Siksi, kun vähän väliä joku kummastelee tätä. Sanotaan, että ainakaan mies ei voi olla onnellinen, vaikka minä olisikin. Olemme asiasta keskustelleet monta kertaa miehen kanssa ja ei hän näe tässä mitään ongelmaa. Kyllä kaikista ilmeistä ja eleistäkin huomaa, että myös hän viihtyy kanssani.

Moni työkaverini puhuu juuri parisuhdeajasta noina reissuina. Parisuhdeajaksi ei kuulemma lasketa sitä, kun miehen kanssa röhnötämme sohvalla toisiamme hipsutellen ja jutellen lasten ollessa huoneissaan tms. Seksiäkään ei kuulemma voi harrastaa kunnolla kun lapset ovat kotona. Meillä kyllä voi. Ei nyt ehkä keittiön pöydällä, mutta ihan kunnolla kyllä.

Ap

Olen niin samaa mieltä. Turha syytellä parisuhdeajan puutetta, jos kaikki muut asiat menevät parisuhteen edelle. Tässäkin ketjussa joku kertoi, miten tuijottavat miehen kanssa sohvalla kumpikin omaa ruutuaan lasten mentyä nukkumaan. Kun ei ole ollut riittävästi sitä yhteistä aikaa. Täh?

Meillä on pieniä lapsia ja tiedän, mitä se väsymys on. Täytyy vaan päättää, että kun se koomaaminen alkaa, pistetään koneet kiinni ja laitetaan joku hyvä tv-sarja pyörimään ja otetaan kokovartalohali. Näin joka ilta, niin jossain vaiheessa kyllä seksikin kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä uskon, koska tiedän, että ihmiset ovat erilaisia. Mä tarvitsen ylipäätään aikaa erossa lapsista yksin tai miehen kanssa, mutta kyllä koen, että on ihan kivaa välillä saada olla miehen kanssa kahdestaan sillä tavalla, ettei tarvitse olla koko ajan lapsia häsäämässä.

Niin, ja lisään vielä tähän, että meillä on miehen kanssa yhteinen harrastus, moottoripyöräily. Meillä on kyllä sivuvaunumoottoripyörä, jolla voi ajeluttaa lapsiakin, mutta mitään pitkiä reissuja ei voi vielä tehdä. Ajelemme yleensä erikseen, joskus pieniä reissuja koko perheen kanssa, mutta ai että, mitä luksusta on se, kun pääsemme miehen kanssa kahdestaan vähän pitempään reissuun! 

Vierailija kirjoitti:

Ilman muuta voi olla onnellinen noin. Mutta mitä tapahtuu kun lapset lähtevät? Ovatko ne olleet se liima joka pitää yhdessä, tunnetteko toisenne ja viihdyttekö yhdessä? Pitkissä parisuhteissa hyvin helposti mennään perherooliin ja se kahden aikuisen suhde jää taka-alalle. OK, jos se kuitenkin on terve. Monilla, niinkuin minulla tuo parisuhde nuivettui vaikka perhe toimikin niin kauan kuin lapset olivat kuvioissa kotona. Kun lapset lähtivät kaksi toisilleen vierasta ihmistä erosi, surullista. TUota kannattaa varoa.

Meillä tällainen tilanne, että kaksi jo muuttanut kotoa pois ja yksi asuu vielä tämän vuoden. Meillä ei sitä ns. parisuhdeaikaa ole ollut, kun lapset oli pieniä ihan lapsenvahtien puutteen vuoksi. Toisaalta vuorotyö myös teki sen, että silloin kun oli yhteistä vapaata, halusi olla koko perheen kanssa, eikä hommata lapsenvahtia.

Totta kai viihdymme yhdessä ja aikuisten elämää on ollut koko ajan. Monia vaikeita aikoja on eletty yhdessä ja ne ovat liimanneet vain enemmän yhteen, kun niistä on yhdessä selvitty. Nyt eletään tätä elämänvaihdetta, että kahdestaan tulee tehtyä enemmän asioita, kun pääsemme lähtemään yhdessä. Kohta ollaan kokonaan kahdestaan ja pannaan talo hyrskynmyrskyn ja tehdään siitä kahden aikuisen asunto. En tiedä, miksi olisi pitänyt erkaantua, vaikka on ollut myös isä ja äiti. Onhan sitä tykätty koko aika myös toisista ja tuettu toista vaikeuksissa ja eletty yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi koet tarpeelliseksi vakuutella onneanne?

Siksi, kun vähän väliä joku kummastelee tätä. Sanotaan, että ainakaan mies ei voi olla onnellinen, vaikka minä olisikin. Olemme asiasta keskustelleet monta kertaa miehen kanssa ja ei hän näe tässä mitään ongelmaa. Kyllä kaikista ilmeistä ja eleistäkin huomaa, että myös hän viihtyy kanssani.

Moni työkaverini puhuu juuri parisuhdeajasta noina reissuina. Parisuhdeajaksi ei kuulemma lasketa sitä, kun miehen kanssa röhnötämme sohvalla toisiamme hipsutellen ja jutellen lasten ollessa huoneissaan tms. Seksiäkään ei kuulemma voi harrastaa kunnolla kun lapset ovat kotona. Meillä kyllä voi. Ei nyt ehkä keittiön pöydällä, mutta ihan kunnolla kyllä.

Ap

No, onhan teillä parisuhdeaikaa, kavereillasi on väärä määritelmä.

Meilläkään ei ole varsinaisesti parisuhdeaikaa, ja ihan onnelliseksi koen avioliittomme. Toki joku pieni loma yhdessä miehen kanssa olisi täydellistä, mutta olemme hyväksyneet sen, ettei se tule koskaan tapahtumaan ennen kuin lapset ovat sen 16-18 v. Eli aikaa siihen on vielä yli kymmenen vuotta. Meillä ei siis ole ketään, joka auttaisi lastenhoidossa. Ikinä, ollenkaan.

Mutta mikä on mielestäni ratkaisevaa on se, että lasten mentyä nukkumaan vietämme aina ne pari tuntia yhdessä ihan joka ilta. En rehellisesti ymmärrä miten joku FB tai AV voi mitenkään olla kivempaa ajanvietettä, kuin puolison kanssa keskusteleminen? Miten tuollaiseen tilanteeseen on ajauduttu? Miten ruutu voi olla mielekkäämpää, kuin kommunikaatio ja läheisyys rakkaan puolison kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä uskon, koska tiedän, että ihmiset ovat erilaisia. Mä tarvitsen ylipäätään aikaa erossa lapsista yksin tai miehen kanssa, mutta kyllä koen, että on ihan kivaa välillä saada olla miehen kanssa kahdestaan sillä tavalla, ettei tarvitse olla koko ajan lapsia häsäämässä.

Niin, ja lisään vielä tähän, että meillä on miehen kanssa yhteinen harrastus, moottoripyöräily. Meillä on kyllä sivuvaunumoottoripyörä, jolla voi ajeluttaa lapsiakin, mutta mitään pitkiä reissuja ei voi vielä tehdä. Ajelemme yleensä erikseen, joskus pieniä reissuja koko perheen kanssa, mutta ai että, mitä luksusta on se, kun pääsemme miehen kanssa kahdestaan vähän pitempään reissuun! 

Meillä on toistaiseksi olemassa vain mun mp, mutta haaveilen kyllä, että mieskin ostaisi oman ja päästäis johonkin reissuihin. Nuorin on tosin vasta 6v.

t: 12

Nämä parit, jotka eroaa, kun eivät saaneet parisuhdeaikaa, erosisivat, vaikka ei olisi lapsiakaan. Se on niin helppo siirtää omat ongelmat lasten syyksi

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se parisuhdeaika tarkoita aina matkaa tai sitä, että ollaan yötä pois kotoa? Mielestäni parisuhdeaikaa voi olla vaikka leffailta, yhdessä kokkaaminen, yhdessä lenkkeily... Siis ihan mikä tahansa juttu, jota tehdään yhdessä puolison kanssa.

En ole ap, mutta meillä parisuhdeaika on perheaikaa. Kokataan yhdessä perheen kesken ja katsotaan yhdessä leffaa. Tämä parisuhdeaika on joku nykyajan hullutus, jota toitotetaan. Itse koen tärkeäksi että on silloin tällöin omaa aikaa, perheajan vastapainoksi. Pienten lasten hoidon järjestäminen siksi aikaa että mentäisiin leffaan on sen verran työlästä, että mieluummin otetaan kaikki rennosti kotona yhdessä.

Minä en laskisi tuollaista järjestelyä parisuhteeksi ollenkaan, mutta ihmiset ovat onnellisia niin kummallisissa tilanteissa, etten jaksa tuollaistakaan ihmetellä.

Vierailija kirjoitti:

Olemme mieheni kanssa käyneet 15 vuoden sisällä vain kerran parin päivän "parisuhdelomalla" (ja tuolloinkin olin raskaana ja huonivointinen) ja kerran työpaikan juhlien illanvietossa (tulimme yöksi kotiin). Silti olemme mielestämme oikein onnellisia ja parisuhteemme voi hyvin. Tämä tuntuu olevan monille vaikeaa käsittää. Onko se oikeasti niin ihmeellistä? Pelotellaan, että ongelmia tulee viimeistään silloin kun lapset muuttavat pois. Miksi tulisi? Odotamme jo kovasti tuota omaa aikaa. Se tuntuu mukavalta, ei pelottavalta ajatukselta. Silti tämä nykyinen lapsiperhearkikin on hyvää elämää.

Mikä siinä "parisuhdeajassa" (yötä pois lasten luota, kahdenkeskiset matkat) on niin ihmeellistä? Eikö parisuhde voi olla onnellinen ilman niitä?

Kysypä kokeeksi mieheltäsi mitä hän ajattelisi, jos veisitte lapset yöksi hoitoon ja ottaisitte itsellenne parisuhdeaikaa seksin ja läheisyyden merkeissä. Oletko ihan varma, että hän kieltäytyisi?

Ap: llä on siis parisuhdeaikaa. Musta on ihan kiva lähteä aikuisten reissulle, mutta ei se nyt sen kummempaa parisuhdeaikaa ole kuin kotonakaan. Kyllä kotonakin voi seksiä harrastaa ja keskustella ja kyhnöttää sohvalla. Ei noiden takia tarvitse lähteä Pariisiin. Parisuhteessa pitää olla yhteys, eihän se muuten mikään suhde ole. Mutta kyllä sitä suhdetta pidetään yllä ihan siinä arjessa eikä parina viikonloppuna vuodessa. Kyllä se suhde pitää yhdessä ylläpitää, ei sitä Pariisi tee.

Mutta ehkä ap: kaverit on jo loppuneet tekohengityksen puolelle tai jotain jos tuota mieltä ovat

Vierailija kirjoitti:

Olemme mieheni kanssa käyneet 15 vuoden sisällä vain kerran parin päivän "parisuhdelomalla" (ja tuolloinkin olin raskaana ja huonivointinen) ja kerran työpaikan juhlien illanvietossa (tulimme yöksi kotiin). Silti olemme mielestämme oikein onnellisia ja parisuhteemme voi hyvin. Tämä tuntuu olevan monille vaikeaa käsittää. Onko se oikeasti niin ihmeellistä? Pelotellaan, että ongelmia tulee viimeistään silloin kun lapset muuttavat pois. Miksi tulisi? Odotamme jo kovasti tuota omaa aikaa. Se tuntuu mukavalta, ei pelottavalta ajatukselta. Silti tämä nykyinen lapsiperhearkikin on hyvää elämää.

Mikä siinä "parisuhdeajassa" (yötä pois lasten luota, kahdenkeskiset matkat) on niin ihmeellistä? Eikö parisuhde voi olla onnellinen ilman niitä?

Se että kysyt asiasta täällä on merkki siitä ettet itse ole varma teidän suhteestanne.

Näin miehenä itselleni kelpaa että ei matkustella paljoa ja ollaan vaan kotona, säästyy rahaa ja kerran-kaksi vuodessa voi sitten irrotella tai säästää vaikka asuntoon/taloa varten. Seksi on tosin mulle erittäin tärkeä juttu, ellei tuu pimppaa ni kyllä sit tulis löydettyä toinen, jolta sitä tulis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme mieheni kanssa käyneet 15 vuoden sisällä vain kerran parin päivän "parisuhdelomalla" (ja tuolloinkin olin raskaana ja huonivointinen) ja kerran työpaikan juhlien illanvietossa (tulimme yöksi kotiin). Silti olemme mielestämme oikein onnellisia ja parisuhteemme voi hyvin. Tämä tuntuu olevan monille vaikeaa käsittää. Onko se oikeasti niin ihmeellistä? Pelotellaan, että ongelmia tulee viimeistään silloin kun lapset muuttavat pois. Miksi tulisi? Odotamme jo kovasti tuota omaa aikaa. Se tuntuu mukavalta, ei pelottavalta ajatukselta. Silti tämä nykyinen lapsiperhearkikin on hyvää elämää.

Mikä siinä "parisuhdeajassa" (yötä pois lasten luota, kahdenkeskiset matkat) on niin ihmeellistä? Eikö parisuhde voi olla onnellinen ilman niitä?

Kysypä kokeeksi mieheltäsi mitä hän ajattelisi, jos veisitte lapset yöksi hoitoon ja ottaisitte itsellenne parisuhdeaikaa seksin ja läheisyyden merkeissä. Oletko ihan varma, että hän kieltäytyisi?

En ole tuo äskeinen. Mutta parisuhdeaikaa on tarjottu ja vastaanotettu aika monta kertaa, seksin ja läheisyyden merkeissä. Enkä ihan täysin tajua, mihin sitä hotellia tarvitaan. Hotellifetissi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme mieheni kanssa käyneet 15 vuoden sisällä vain kerran parin päivän "parisuhdelomalla" (ja tuolloinkin olin raskaana ja huonivointinen) ja kerran työpaikan juhlien illanvietossa (tulimme yöksi kotiin). Silti olemme mielestämme oikein onnellisia ja parisuhteemme voi hyvin. Tämä tuntuu olevan monille vaikeaa käsittää. Onko se oikeasti niin ihmeellistä? Pelotellaan, että ongelmia tulee viimeistään silloin kun lapset muuttavat pois. Miksi tulisi? Odotamme jo kovasti tuota omaa aikaa. Se tuntuu mukavalta, ei pelottavalta ajatukselta. Silti tämä nykyinen lapsiperhearkikin on hyvää elämää.

Mikä siinä "parisuhdeajassa" (yötä pois lasten luota, kahdenkeskiset matkat) on niin ihmeellistä? Eikö parisuhde voi olla onnellinen ilman niitä?

Kysypä kokeeksi mieheltäsi mitä hän ajattelisi, jos veisitte lapset yöksi hoitoon ja ottaisitte itsellenne parisuhdeaikaa seksin ja läheisyyden merkeissä. Oletko ihan varma, että hän kieltäytyisi?

Tietenkin olemme tuosta puhuneet vuosien varrella. JOS lapset saisi jonnekin hoitoon helpolla ja halvalla, niin tietenkin he varmasti olisivat silloin tällöin hoidossa esim. teatteri-illan tms. ajan. Kun sitä hoitopaikkaa ei ole, niin ei miehenkään mielestä maksa vaivaa, rahaa tai lasten epämukavuutta olla yötä kaksin. Läheisyyttä ja seksiä (hyvää) on ollut tänäänkin (olemme syyslomalla koko perhe).

Ap

Minusta on kummallista, että ihmiset eivät eroa jos kerran eivät edes halua olla yhdessä. Vain lasten vuoksi ollaan perheenä.

PimppaDimppa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme mieheni kanssa käyneet 15 vuoden sisällä vain kerran parin päivän "parisuhdelomalla" (ja tuolloinkin olin raskaana ja huonivointinen) ja kerran työpaikan juhlien illanvietossa (tulimme yöksi kotiin). Silti olemme mielestämme oikein onnellisia ja parisuhteemme voi hyvin. Tämä tuntuu olevan monille vaikeaa käsittää. Onko se oikeasti niin ihmeellistä? Pelotellaan, että ongelmia tulee viimeistään silloin kun lapset muuttavat pois. Miksi tulisi? Odotamme jo kovasti tuota omaa aikaa. Se tuntuu mukavalta, ei pelottavalta ajatukselta. Silti tämä nykyinen lapsiperhearkikin on hyvää elämää.

Mikä siinä "parisuhdeajassa" (yötä pois lasten luota, kahdenkeskiset matkat) on niin ihmeellistä? Eikö parisuhde voi olla onnellinen ilman niitä?

Se että kysyt asiasta täällä on merkki siitä ettet itse ole varma teidän suhteestanne.

Näin miehenä itselleni kelpaa että ei matkustella paljoa ja ollaan vaan kotona, säästyy rahaa ja kerran-kaksi vuodessa voi sitten irrotella tai säästää vaikka asuntoon/taloa varten. Seksi on tosin mulle erittäin tärkeä juttu, ellei tuu pimppaa ni kyllä sit tulis löydettyä toinen, jolta sitä tulis.

Minä olen varma suhteestamme, mutta ihmettelen onko se oikeasti niin kummallista tai uskomatonta muiden mielestä. Kiva että tässä ketjussa oli useita tilannetta ymmärtäviä. Myös minun ja mieheni lapsuudenperheet olivat kovin perhekeskeisiä, eli vanhemmat eivät matkustelleet yksin. Varsin onnellisilta näyttivät näin lapsen silmiin ja lasten muutettua pois alkoivat matkustella enemmän kaksistaan (nyt kummassakin pariskunnassa toinen jo kuollut).

Joku kommentoi me-sanan käyttöä. Yleensä ihmiset uskovat, että minä olen onnellinen, mutta se juuri herättää kummastusta, että voiko mieskin muka olla. Eli kysymys oli juuri "meidän" onnelisuudesta, ei minun.

Pimpan saaminen tuntuu kummasti liittyvän pariskuntamatkoihin ja irrotteluun. Aika kurjaa olisi, jos seksiä olisi tarjolla vain kahdenkeskisillä reissuilla kerran tai pari vuodessa.

Ap

Onhan parisuhdeaikaa kaikki muukin kuin tuollaiset asiakseen järjestetyt irtiotot ja reissut. Ennen lapsia olitte kahdestaan kotona, seksiäkin olette todistettavasti harrastaneet, ruokaa varmaan teette tai ainakin vähintään söitte yhdessä myös ennen lapsia...nykyään lasten mentyä nukkumaan katsotte ehkä tv:tä yhdessä tai luette vähän aikaa kirjaa yhteisessäsängyssä. Onhan kaikki tällainen sitä parisuhdeaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se parisuhdeaika tarkoita aina matkaa tai sitä, että ollaan yötä pois kotoa? Mielestäni parisuhdeaikaa voi olla vaikka leffailta, yhdessä kokkaaminen, yhdessä lenkkeily... Siis ihan mikä tahansa juttu, jota tehdään yhdessä puolison kanssa.

En ole ap, mutta meillä parisuhdeaika on perheaikaa. Kokataan yhdessä perheen kesken ja katsotaan yhdessä leffaa. Tämä parisuhdeaika on joku nykyajan hullutus, jota toitotetaan. Itse koen tärkeäksi että on silloin tällöin omaa aikaa, perheajan vastapainoksi. Pienten lasten hoidon järjestäminen siksi aikaa että mentäisiin leffaan on sen verran työlästä, että mieluummin otetaan kaikki rennosti kotona yhdessä.

Mä olen eri mieltä. Sen perheajan ja oman ajan lisäksi pitää myös muistaa huolehtia parisuhteesta. Perheen toinen aikuinen ei ole vain lasten isä/äiti vaan myös puoliso. Mutta kuten täällä on tullut esille niin ei se parisuhdeaika vaadi mitään tuollaista erikseen järjestettyä lastenhoitajaa ja leffailtaa. Se voi olla vaikka viiden minuutin jutusteluhetki sängyssä ennen nukkumaanmenoa.

Vierailija kirjoitti:

Ilman muuta voi olla onnellinen noin. Mutta mitä tapahtuu kun lapset lähtevät? Ovatko ne olleet se liima joka pitää yhdessä, tunnetteko toisenne ja viihdyttekö yhdessä? Pitkissä parisuhteissa hyvin helposti mennään perherooliin ja se kahden aikuisen suhde jää taka-alalle. OK, jos se kuitenkin on terve. Monilla, niinkuin minulla tuo parisuhde nuivettui vaikka perhe toimikin niin kauan kuin lapset olivat kuvioissa kotona. Kun lapset lähtivät kaksi toisilleen vierasta ihmistä erosi, surullista. TUota kannattaa varoa.

Meillä elettiin 25 vuotta ilman romanttisia hotelliöitä ja parisuhdelässytystä. Lapsia on kolme. He eivät ole mikään rasite tai ongelma, josta piti päästä eroon, joten ihan mielelläni olin lasten kanssa illat ja viikonloput ilman yökyläilyjä mummolassa. Miehen kanssa ei tehty yhdessä ruokaa eikä yhdessä tiskattu.

Nyt kuopuskin on muuttanut pois kotoa ja meillä on kaksi aikuista, joilla on aikuisten suhde. Edelleen harrastan omia harrastuksia, käyn omien kavereiden kanssa reissussa, mutta se lasten kanssa vietetty aika on vaihtunut miehen kanssa vietettävään aikaan. Emme ole kaksi toisilleen vierasta ihmistä vaan kaksi yksilöä, jotka haluavat olla yhdessä.

Parisuhde on paljon muuta kuin muutama vuotuinen irtiotto arjesta.