Uhattiinko minua itsemurhalla salaa?
En tiedä mitä ajatella. Mies teki oharit, ilmoitti tekstiviestillä olevansa loppu. En osaa sanoa, tarkoittiko hän sillä mitään niin dramaattista, hän on usein kuulemma ihan loppu iltaisin. Viestissä oli kuitenkin jotain voimien keruusta jne, eli jos uhkaus siinä oli, sitä piiloteltiin.
Ei vastannut puhelimeen sen jälkeen eikä kuulunut kotiin, joten lopulta soitin hätäkeskukseen yötä myöten. Pitivät asiallisena tarkistaa, jäljittivät puhelimen mökille päin. Oli mennyt nukkumaan ja sieltä aamulla kait töihin, kun sieltä ei ole kyselty.
Mitäs minä nyt teen? Luultavasti mies kiukkuaa että on poliisit perään laitettu, ja yrittää teeskennellä, että olen vain ihan hölmö ja hän nyt vain tarvitsi etäisyyttä. Ja varmasti tarvitseekin. Mutta minuun on kohdistunut näitä kätkettyjä hyökkäyksiä ja turhautumisen tuuletuksia tässä muitakin. Eikä hän ole aiemmin lähtenyt livohkaan niin ettei puhelimeenkaan vastaa. Ei pitäisi olla mitään syytä, ettei voi lähteä äkkilomalle ilmoittamalla. Sitä on jopa ehdoteltu.
Eli aggressiota on ilmassa ja jotain rankaisemista. En tiedä voiko hän kääntää sen sisäänpäin äkkiarvaamatta. Joka tapauksessa jotain varmasti pitäisi tehdä, oli kysymyksessä mikä vaihtoehto hyvänsä? Mutta mitä tässä pitää tehdä? Pää on vähän tyhjä nyt.
Kommentit (4)
Ei kyllä varmaan jaksakaan kuunnella pitkään tuollaista, sen verran voimille tämä ensimmäinen keikka käy. Mietin tässä syntyjä syviä, maailmankuvaani ja persoonaani ja olen käynyt hyviä keskusteluja hänen sukunsa kanssa. Siitäkin saattaa tulla sanomista, että menin vetämään muita mukaan. Mutta minkäs teet. Siinä kohtaa minusta ei olla enää yksityisasioiden äärellä, kun aletaan tuolla tapaa toimimaan. Arvuuteltiin, miten mies mahtaa reagoida jos ehdotan terapiaa. Ja minkälaista sen pitäisi olla, ja onko sellaista edes saatavilla nykyisin miten helposti? Ja mitä kautta?
Vierailija kirjoitti:
Toinen nainen. Veikkaan.
Ei taida olla. Tämä o paremminkin sellainen naisvihaaja. Taitaa yhdessäkin olla puolet liikaa.
Meillä mies kiukunnut tuota "olen loppu" -mantraansa jo kauan, mutta mikään ehdotus tilanteen parantamiselle ei kelpaa (ammattiauttajalla käynti tms).
Nyt sitten laitoin oman asunnon hakuun. Ei sitä vaan enää jaksa kuunnella vähän väliä, miten raskasta elämä kanssani on. Ehkäpä hän sitten ei ole enää niin loppu, kun ei olla enää yhdessä.