Naiset, rakkaudenosoituksista?

Ylös

En. Tuo on holhoamista. Pieniä lapsia holhotaan, mutta jossain vaiheessa hekin kyllästyvät siihen, että itsestään selvästä asiasta huomautetaan.

Laitan aina turvavyön, mutta jos se joskus jostain syytä unohtuisi, niin ihan hyvä, jos mies siitä huomauttaa, mutta ei se rakkaudenosoitus ole.

Rakkaudenosoitus on se, että tekee jotain pyyteettömästi vain ilahduttaakseen toista. Myös toisen sairastaessa helliminen tuntuu mukavalle.

Enemmän tuollainen tuntuisi siltä, että pitää minua ihan lapsena.

Tulisi ennen pitkää tunne, että toinen pitäisi minua jotenkin vajaavaltaisena. Mielummin toisenlaisia rakkaudenosoituksia.

Suuttuminen ei ole rakkaudenosoitus, se on vain osoitus siitä, että toinen jattelee itseään. Idiooottina kohteleminen ei ole rakkaudenosoitus - ei mua tarvi kehottaa laittamaAn turvavyötä kiinni, laitan sen automaattisesti. Mua ei myöskään tarvi kehottaa varomaan kompastumista, varon automaattisesti. Jos on liukasta, tai hankala maasto, rakkauden osoitus on ojentaa käsivarsi lisätueksi.

Rakkaudenosoituksia on myös esim se, että mies keittää kahvia aamulla, ostaa kaupasta mun lempileipää ja jugurttia tai tarjoaa kyydin töistä kotiin. Siis tisin sanoen pieni vaivannäkö toisen hyväksi. Ei se, että osoittaa pitävänsä toista tyhmempänä kuin itseään.

Kuulostaa pikemminkin epätasa-arvoiselta parisuhteelta, jossa nainen on jonkinlaisen holhokin asemassa. Ei jatkoon.

"Aja varovasti kulta" on jotenkin erilainen kuin "muistathan pitää turvavyösi kiinni koko ajon ajan"

Huolehtiminen ei ole sama asia kuin rakkaudenosoitus. Esimerkin huolehtimistavat eivät myöskään ole sellaisia, jotka kuuluvat parisuhteeseen kahden aikuisen välille.

Olenko ainoa nainen, joka pitää tuollaista huolehtimista ihanampana vaihtoehtona, kuin kukkapuskan saamista?

Kyllähän se ärsyttää välillä,jos toinen 'holhoaa' koko ajan, mutta näen sen enneminkin huolena ja välittämisenä, kuin 'olet tyhmä ja alistan sinua näin' käytöksenä.

Turvavyö on esimerkkinä ehkä huono, jos kumppani näkee aina, että toinen sen automaattisesti laittaa. Mutta aja varovasti, on välittämistä mielestäni. Liikenteessä kumminkin voi aina sattua. Ja 'aja varovasti' on mukavampi tapa sanoa 'älä kuole rattijuopon törmätessä kylkeen'.

Pienet arkiset huolehtimiset minusta ainakin, osoittavat että kumppani välittää joka päivä,eikä silloin kuin maailma loppuu. Ja kukkapuska nyt on kliseinen 'kaikki naiset tykkää ostin sulle sellaisen enkä ajattele omilla aivoillani ole hyvä rakastan sinua'.

Joku sanoi, että rakkaudenosoitukset ovat pieniä pyytteettömästi toista kohtaan tehtyjä ilon aiheita. Niin enemmän minua ilahduttaa kumppanin huoli minusta (ei halua, että minulle sattuu mitään) kuin kasa kukkia jotka kuolee viikossa.

Huolehtiminen onminulle rakkauden osoitus. Merkki siitä, että välittää eikä tahdo mitään pahaatapahtuvan. Toki kaikki ihmiset ovat erilaisia, kuten myös rakkauden osoitukset.

Jään odottamaan alapeukkuja.

Riippuu tekeekö sitä silloin kun on tosi kyseessä, vai kuuleeko sen "muista turvavyö" joka kerta kuin istuu autoon yms. Jos nämä asiat sanotaan joka kerta, tulee mieleen, että mies pitää ihan pienenä lapsena, joka ei osaa huolehtia itsestään.

Mutta yleisesti ottaen minusta on välittämistä, että huolehtii toisen turvallisuudesta.

Ap:n kotona vaimo: Muistathan laittaa sen lämpimämmän toppatakin, kun siellä on niin kylmä ilma, pidäthän pipoa koko ajan päässä. Muistathan lämmittää sen terveellisen kasvismakaronilaatikon, etkä syö roskaruokaa, kun olen poissa. Ja ap tuntee olonsa niin rakastetuksi.

Mä oon niin tohelo,että mies saa olla koko ajan muistuttelemassa kynnyksistä sun muista ja huolehtimassa etten hyppää mökillä pääedellä laiturilta rantakiveen. Että kyllä, mä näen huolehtimisen rakkauden osoituksena.

Exä aikoinaan vaan nauroi räkäisesti päälle, kun muhun sattu. Oletti kai että kyl mä joskus opin. No en ole vieläkään oppinut. Mutta sen opin että parempi elää miehen kanssa joka huolehtii kuin miehen kanssa joka nauraa avohaavoille, vaikka olisi voinut estää sen nähdessään että vahinko meinaa tapahtua.

Mies ei antanut minun mennä yksin erääseen konserttiin, kun sieltä ei saanut taksia kotiin. En kokenut sitä huolehtimisena, vaan dominoimisena. 

Minusta on romanttista kun mies soittaa joskus kesken työpäivän vain kertoakseen, että rakastaa minua. Tai se, että lataa minulle kahvinkeittimen valmiiksi sen jälkeen kun on itse juonut aamukahvinsa. Se, että mies laittaa kännykkäni joka ilta lataukseen, koska itse unohdan. Ne pienet teot, ei holhous.