Voiko suhde päättyä johonkin muun elämän järkyttävään tapahtumaan?
Pelkään että kolmen vuoden suhteemme on ihan yhtäkkiä nyt päättymässä. Avopuolison elämässä tapahtui jotain meidän suhteeseen liittymätöntä järkyttävää ikävää yllättäen. Tapahtuma ei liity edes muihinkaan ihmissuhteisiin mitenkään mutta asia on sen verran ikävä ja merkittävä että mies on ymmärrettävästi pahasti poissa tolaltaan, jotenkin shokissa jopa. Meillä on mennyt tosi hyvin, ollaan suunniteltu kaikenlaista tulevaisuudesta mm häitä ym ja siis suhteemme on kaikinpuolin ollut oikein hyvä. Nyt kuitenkin mies suunnittelee kai mielessään pois muuttamista, koska on niin ahdistunut ja järkyttynyt tuon yllättävän ikävän asian vuoksi. Tämä on ihan hirveää, voiko suhde todella päättyä näin ilman että mitään suhteeseemme sinänsä liittyvääkään on mennyt mitenkään pieleen. Osaako kukaan kommentoida tai onko kokenut vastaavaa?
Kommentit (11)
Voi todellakin. Meillä hieman eri tilanne. Eräs sukulainen joka sai meidän perheen melkein hajoamaan. Ollaan tehty kovasti töitä suhteen eteen ja tällä hetkellä olemme tämän ihmisen yläpuolella. Hän ei enää voi toiminnallaan saada meitä hajoamaan. Ollaan kaksin verroin vahvempi pari kuin aiemmn oltiin. Helppoa ei ole ollut, mutta kaiken sen arvoista. Mutta neuvoksi sanon sinulle, teidän molempien pitää haluta jatkoa suhteellenne. Jos toinen puoliso meinaa luovuttaa, voi hetken aikaa toinen kannatella suhdetta. Ei kuitenkaan loputtomiin. Muuten hajoaa henkisesti siinä tilanteessa. Koita siis saada tilanne rauhoittumaan, ole tukena ja usko tulevaan. Ehkä se antaa toivoa myös sitten puolisollesi. Jos toinen ei jaksa tai halua enää jatkaa niin muista myös missä kulkee sinun rajasi yrittämiselle ja toivomiselle. Älä hajota itseäsi kenenkään ihmisen vuoksi vaikka se olisi tällä hetkellä ainut tärkeä ihminen elämässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies tarvitsee tilaa peräti poismuuttoon asti, niin anna miehelle tilaa ja anna muuttaa. Kun mies sitten itsekseen ajan kanssa rauhoittuu, niin sitten hän kykenee taas pohtimaan teidän suhteen tilaakin.
En minä tietystikään miestä estä muuttamasta jos hän muuttaa haluaa. Mutta en oikein tiedä voiko paluuta sitten enää olla :( . Eikö vaikeista hetkistä olisi tarkoitus selvitä yhdessä ja saada ja pyytää tukea puolisolta? Voiko oikeasti olla niin että jos jotain ihan muuta kamalaa tapahtuu niin on valmis heittämään avoliiton tosta noin vain yhtäkkiä pois? Ap.
Eräällä miehellä todettiin vakava etenevä sairaus. Joutuisi pyörätuoliin, avustettavaksi jne. Hän pelkäsi, että tauti voisi periytyäkin, vaikka todennäköisyys olikin suhteellisen pieni. Otti eron, jotta vaimosta ei tulisi huolehtijaa ja vaimo voisi saada lapsia jonkun toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies tarvitsee tilaa peräti poismuuttoon asti, niin anna miehelle tilaa ja anna muuttaa. Kun mies sitten itsekseen ajan kanssa rauhoittuu, niin sitten hän kykenee taas pohtimaan teidän suhteen tilaakin.
En minä tietystikään miestä estä muuttamasta jos hän muuttaa haluaa. Mutta en oikein tiedä voiko paluuta sitten enää olla :( . Eikö vaikeista hetkistä olisi tarkoitus selvitä yhdessä ja saada ja pyytää tukea puolisolta? Voiko oikeasti olla niin että jos jotain ihan muuta kamalaa tapahtuu niin on valmis heittämään avoliiton tosta noin vain yhtäkkiä pois? Ap.
Riippuu ihan miehestä miten ottaa vastaan vastoinkäymiset elämässä. Jollekinmiehelle jo esim. Vauvan syntymä ja vauvavuoden rankkuus saa jalat alle. On niin paljon kiinni henkilöstä kuka mitäkin kestää ja kuinka helposti luovuttaa.
Voihan se joku järkyttävä asia saada miettimään koko elämää uusiksi ja saada huomaamaan ettei eläkään sitä elämää mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies tarvitsee tilaa peräti poismuuttoon asti, niin anna miehelle tilaa ja anna muuttaa. Kun mies sitten itsekseen ajan kanssa rauhoittuu, niin sitten hän kykenee taas pohtimaan teidän suhteen tilaakin.
En minä tietystikään miestä estä muuttamasta jos hän muuttaa haluaa. Mutta en oikein tiedä voiko paluuta sitten enää olla :( . Eikö vaikeista hetkistä olisi tarkoitus selvitä yhdessä ja saada ja pyytää tukea puolisolta? Voiko oikeasti olla niin että jos jotain ihan muuta kamalaa tapahtuu niin on valmis heittämään avoliiton tosta noin vain yhtäkkiä pois? Ap.
Juuri tällaisessa tilanteessa avioliitto olisi parempi; eroprosessi on työläämpi.
Noh, minut juuri jätettiin, koska miehen isä oli hylännyt perheen 23 vuotta sitten. Nyt miehen siskon 12-vuotinen parisuhde loppui (tämän omasta aloitteesta), ja samalla minut siis dumpattiin, koska mies ei enää usko kestäviin suhteisiin. Että tosi positiiviset fiilikset täällä, lähinnä ihmettelen että mitä viddua. Samalla mies vinkuu, että haluaa pitää minut kuitenkin elämässään. No ei kiitos nyt kuitenkaan, kiinnosta olla "kavereita" ihmisen kanssa, joka yhtäkkiä vaan lopettaa suhteen muiden ihmisten päätösten takia.
Kaksi semipitkää suhdetta on kohdallani päättynyt toisen sairastuessa. Ensimmäisessä suhteessa tiedossa oli ettei hän paranisi ikinä ja koska olimme nuoria, päätimme yhdessä, että ero on paras ratkaisu. Jäin tukemaan häntä vuodeksi ystävänä ja kämppiksenä pahimman kriisin yli. Toisen vei syöpä. Tunteeni kuolivat pelon ottaessa vallan minusta ja muutuin avovaimosta suorittavaksi hoitajaksi. Luonnollisestikaan suhdetta ei ollut enää ilman tunteita, kun hänen vointinsa parani.
Kyse ei ole parantumattomasta sairaudesta, vaan asiasta, joka on iso ja järkyttävä, mutta jonka kanssa selviää ajan kanssa kyllä, mitään peruuttamatonta ei ole miehen elämässä tapahtunut. Ymmärrän, että kuolemaan johtava tauti tai vaikka lapsettomuus voisi johtaa eroon koska ne vaikuttaa väistämättä siihen parisuhteeseen myös. Mutta tämä mieheni tilanne, sillä ei ole suoraan vaikutusta meidän suhteeseen edes. Hän vaan reagoi asiaan niin valtavan isolla tunteella, että se vie mukanaan kaiken muun, yhtäkkiä koko elämää pitää hänen mielestään paeta. Ap.
Lyhyesti ja yksinkertaisesti: kyllä voi.
Jos mies tarvitsee tilaa peräti poismuuttoon asti, niin anna miehelle tilaa ja anna muuttaa. Kun mies sitten itsekseen ajan kanssa rauhoittuu, niin sitten hän kykenee taas pohtimaan teidän suhteen tilaakin.