Lue keskustelun säännöt.
Yksinäinen 3,5 vuotias
14.10.2016 |
Meillä on seurallinen 3,5 vuotias, ja tuntuu että viimeaikoina emme enää voi leikkiä tarpeeksi hänen kanssaan, mikään määrä ei riitä. Käymme päivittäin kerhossa, muskarissa tai harrastuksessa, kerho on vain 2xvko 2,5 tuntia kerrallaan ja siitä yli puolet ulkoilua vapaasti, ei siis sisäleikkiä/ohjattuja tuokioita (askaretelua tms) mitä haluaisi.Oikeasti näen hänestä että oikein janoaa varhaiskasvatusta, on pienestä asti tykännyt Titi-nallesta ja seuraa Riitta-tädin tuokioita herkeämättä, samoin muskareissa keskittyy todella hienosti ja haluaa tehdä kaiken juuri niin kuin ohjaaja sanoo ja olla siellä itsenäisesti.
Olen siis työtön ja lapsi on sen takia kotihoidossa, ei ole ikinä ollut hoidossa. Nyt vain tuntuu todella pahalta lapsen takia kun hänestä näkee ettei äidin/mummin/isän seura enää riitä, itkee usein kotona kun ei ole leikkikavereita. Meillä ei ole lapsiperhetuttuja niin ei ole seuraa kerhojen ulkopuolella lapsista. Itsellä menee usein päivästä monta tuntia työnahkuun ja asioiden hoitamiseen kun kerhoissa käymme aamupäivästä ja teen ruuan kun tulemme ja nukkuu tunnin, on välillä pakko olla koneella vaikka lapsi leikkisi itsekseen. Miehellä pitkät työpäivät ja tulee usein 18.30 kotiin joten vietämme kaikki päivät kahdestaan lapsen kanssa.
Tilanne on meillä se, ettei ole varaa laittaa lasta hoitoon kun olen työtön, ja olisihan se väärin laittaa "virikehoitoon". Kuitenkin lapsen puolesta surettaa, tuntuu että jää kaikesta paitsi, Halloween juhlista, joujuhlista jne mitä nyt päiväkodeissa juhlitaan, ei saa kavereita jne. Ja kun hänestä näkee, että haluaisi varmaan hoitoon tai varhaiskasvatuksen pariin.
Olen alkanut miettimään eroa asian takia, silloin olisi varaa laittaa lapsi hoitoon (olisin siis yh) kun miehen tulot eivät vaikuta. Toki menisin töihin jos töitä olisi, mutta nyt on ongelma tuo työnhaku ja haastatteluissa käyminenkin, ensi viikolla joudun ottamaan lapsen mukaan pariin työhaastatteluun kun mies on työmatkalla ulkomailla eikä hoitajia ole. Mll hoitajaan ei ole varaa, ja muutenkin en tiedä haluanko kotiini ketään vierasta, lapsikaan ei ole koskaan ollut kenenkään muun hoidossa kuin mummin, minun tai isänsä.
Miten toimisitte niin että se olisi lapsen kannalta paras ratkaisu?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa lapsi aamupäivähoitoon päiväkotiin. Tuon ikäinen kaipaa jo ikäistään seuraa ja ryhmässätoimisen taitoja. Tuo virikehoitopuhe on ihan höpöhöpöä; pitäisi myöntää että vanhempi ei voi korvata omaikäistä seuraa eikä kotihoito kouluikäiseksi asti ole missään tapauksessa ihannetila johon pitäisi pyrkiä. Puolipäivähoidosta veloitetaan vain puolet hoitomaksusta, joten enimilläänkin maksu on n. 150 €/kk.
Täällä Helsingissä on puolipäivähoito järjestetty niin että se on erillisenä ryhmänään ja pienemmillä resursseilla kuin kokopäivähoito, eli siinä on vain yksi hoitaja ja 13 lasta. Lähipkssa on sellainen ryhmä ja kuulin etteivät tee mitään kuin ulkoilevat ja leikkivät vapaasti sisällä kun muuhun ei yksi hoitaja pysty. Mielelläni laittaisin normaaliin ryhmään osapäiväsopparilla mutta niin ei saa enää Helsingissä tehdä. Ja on tuo 150 e (laskin että meillä se maksaa 170 e kk) iso raha, kun saan vain peruspäivärahan 650 e kk. Töitä täytyisi jostain saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten laitat rohkeasti ilmoituksen jonnekin, että 3,5 v kotihoidossa oleva lapsi etsii leikkikaveria ikähaarukalla 2,5-5v. Muitakin on varmasti vastaavassa tilanteessa ihan varmasti.
Onko muut kerholapset tulleet tutuiksi? Vaihda yhteystietoja heidän vanhempien kanssa ja kutsu muita lapsia teille kylään. Pääset itse helpommalla kun lapsella on leikkiseuraa eikä kärtä sinua leikkimään koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Onko muut kerholapset tulleet tutuiksi? Vaihda yhteystietoja heidän vanhempien kanssa ja kutsu muita lapsia teille kylään. Pääset itse helpommalla kun lapsella on leikkiseuraa eikä kärtä sinua leikkimään koko ajan.
Muilla taitaa olla pikkusisaruksia ja omat kuvionsa, en tunne vanhempia eikä lapsi ole oikein tutustunut kunnolla muihin. Yleensä leikkii itsekseen, vaikka seuraa kaipaakin kun on aina tottunut yksinään leikkimään. Ei mene juttelemaan tms muille lapsille, lähinnä ottaa kontaktia muihin aikuisiin. Vaikka olemme kerhoissa käyneet vauvasta asti, ei sinällään ole ketään kaveria saanut vaikka satunnaisesti leikkii tuttujen lasten kanssa pikku aikoja. Voiko olla niin että kun on tottunut leikkimään vain aikuisten kanssa ei edes yritä muiden lasten seuraan? Olen seurannut kerhossa jne ottaa leluja,ja menee yksinään leikkimään vaikka muut olisivat leikkimässä jotain vieressä.En tiedä miten muutenkaan tuon ikäiset leikkivät yhdessä, en siis ole lasten kanssa ollut tekemisissä eikä ole sukulaislapsia tai ystävillä lapsia.
Vähän ot, eikä ap sinun tilanteeseesi kommentti, mutta käyn lapseni kanssa kerhossa ja siellä on äiti, joka pitää kaikki lapset kaukana omastaan. Ei saa koskea, ei saa tulla leikkimään yhdessä ja antamaan esim. keinuun vauhtia, ei saa hyppiä yhtä aikaa patjalla(joka on hyppimistä varten) äiti on ihan suunnattoman varovainen laspensa kanssa.
Lapseni meni poikaa ottamaan kädestä ja pyysi leikkimään. Poika ilahtui silminnähden ja lähtivät kohti leikkimökkiä. Lapsen äiti riensi paikalle ja RIUHTAISI minun poikani käden irti hänen lapsestaan ja piti hirveän saarnan 2-vuotiaalle siitä kuinka toisiin ei saa koskea...mitvit?
Menin aivan lukkoon, enkä saanut sanottua mitään. Lapseni on hyvin arka ja itse iloitsin sisäisesti siitä, että hän oli uskaltanut mennä ottamaan kädestä ja pyytämään leikkiin. Noh eipä uskalla enään,ku hullu äiti tulee repimään kädestä >:(
Tämä äiti ei päästä ketään lapsensa lähelle. Istuvat kahdestaan leikkimässä. Lapsi katsoo muiden yhteisiä leikkejä kaihoten.
Jos lapsi pääsee tilanteeseen, jossa on useampi lapsi samaan aikaan äiti jakaa ohjeita jatkuvasti. Kieltää ja komentaa kaikkia muita.
Itse en pidä siitä, että lasten leikkeihin puututaan liiaksi. He eivät opi itse ratkomaan tilanteita. Tietenkin, jos toinen on selvästi pomotteleva ja toinen alentuva tarvitaan aikuista ohjaamaan leikkiä tasavertaiseksi, mutta kun kyse ei ole ollut siitä.
Miten joku äiti voi tulkita lastaan noin pieleen. Sokeakin näkee miten innoissaan lapsi muiden kanssa leikkii. Äiti ei voi sietää sitä ja hakee äkkiä pois tekemään kanssaan legorakennuksia...
Oma lapseni on arka kosketukselle, eikä pidä halailusta, joten tunnistan kyllä miten arka ja ujo lapsi käyttäytyy, kun joku tulee liian lähelle.
Tämän naisen poika nauraa ja lähtee innoissaan mukaan halaukseen, kun ryhmän tyttö käy halaamassa aina kaikkia lopuksi. Säälittää se poika :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän ot, eikä ap sinun tilanteeseesi kommentti, mutta käyn lapseni kanssa kerhossa ja siellä on äiti, joka pitää kaikki lapset kaukana omastaan. Ei saa koskea, ei saa tulla leikkimään yhdessä ja antamaan esim. keinuun vauhtia, ei saa hyppiä yhtä aikaa patjalla(joka on hyppimistä varten) äiti on ihan suunnattoman varovainen laspensa kanssa.
Lapseni meni poikaa ottamaan kädestä ja pyysi leikkimään. Poika ilahtui silminnähden ja lähtivät kohti leikkimökkiä. Lapsen äiti riensi paikalle ja RIUHTAISI minun poikani käden irti hänen lapsestaan ja piti hirveän saarnan 2-vuotiaalle siitä kuinka toisiin ei saa koskea...mitvit?
Menin aivan lukkoon, enkä saanut sanottua mitään. Lapseni on hyvin arka ja itse iloitsin sisäisesti siitä, että hän oli uskaltanut mennä ottamaan kädestä ja pyytämään leikkiin. Noh eipä uskalla enään,ku hullu äiti tulee repimään kädestä >:(
Tämä äiti ei päästä ketään lapsensa lähelle. Istuvat kahdestaan leikkimässä. Lapsi katsoo muiden yhteisiä leikkejä kaihoten.
Jos lapsi pääsee tilanteeseen, jossa on useampi lapsi samaan aikaan äiti jakaa ohjeita jatkuvasti. Kieltää ja komentaa kaikkia muita.
Itse en pidä siitä, että lasten leikkeihin puututaan liiaksi. He eivät opi itse ratkomaan tilanteita. Tietenkin, jos toinen on selvästi pomotteleva ja toinen alentuva tarvitaan aikuista ohjaamaan leikkiä tasavertaiseksi, mutta kun kyse ei ole ollut siitä.Miten joku äiti voi tulkita lastaan noin pieleen. Sokeakin näkee miten innoissaan lapsi muiden kanssa leikkii. Äiti ei voi sietää sitä ja hakee äkkiä pois tekemään kanssaan legorakennuksia...
Oma lapseni on arka kosketukselle, eikä pidä halailusta, joten tunnistan kyllä miten arka ja ujo lapsi käyttäytyy, kun joku tulee liian lähelle.
Tämän naisen poika nauraa ja lähtee innoissaan mukaan halaukseen, kun ryhmän tyttö käy halaamassa aina kaikkia lopuksi. Säälittää se poika :/
Oudolta tuntuu tuo kertomasi. Itse en noin käyttäydy vaan olen yrittänyt lasta rohkaista muiden seuraan. Ehkä se yksinäisyys peritytyy jotenkin, kun olemme isänsä kanssa yksinäisiä eikä ole tuttavia/sukulaisia, en tiedä. Lapsemme on tosi reipas ja puhuu hyvin ja fiksuja juttuja, usein joku lapsi yrittää mennä leikkimään hänen kanssaan mutta hän siirtyy sitten muualle. Haluaa ja samalla ei halua leikkiä muiden kanssa, siis leikkiseuraa, joten sen takia luulen että johtuu siitä ettei ole tottunut muiden lasten seuraan vaan aikuisten kanssa leikkimään. Haluaisi leikkiä ohjaajan/opettajan kanssa, ei muiden lapsien.Vielä vuosi sitten käyttäytyi eri tavalla ja otti enemmän kontaktia muihin lapsiin.
Vielä niistä leikkitreffeistä... ei lapsen varsinaisesti tarvi tunteakaan niitä vielä, tuossa iässä leikki saattaa olla vielä ns. rinnakkaisleikkiä. Rohkeasti vaan ehdität jollekin äidille kerhossa leikkitreffejä. Veikkaan että 99% ilahtuisi. Ja joskus sitten tulee vastakutsukin. Tsemppiä ja rohkeutta! Nro 4
Laittakaa lapsi aamupäivähoitoon päiväkotiin. Tuon ikäinen kaipaa jo ikäistään seuraa ja ryhmässätoimisen taitoja. Tuo virikehoitopuhe on ihan höpöhöpöä; pitäisi myöntää että vanhempi ei voi korvata omaikäistä seuraa eikä kotihoito kouluikäiseksi asti ole missään tapauksessa ihannetila johon pitäisi pyrkiä. Puolipäivähoidosta veloitetaan vain puolet hoitomaksusta, joten enimilläänkin maksu on n. 150 €/kk.