Miksi Suomessa pantataan kunnon kipulääkkeitä?

Burana 600 mg taitaa olla vahvin kipulääke, mitä olen saanut leikkauksen jälkeen. Kiputippa otettu pois heräämössä, sen jälkeen tarjolla on ollut käytännössä käsikauppalääkkeitä.

Nyt kärsin kroonisesta kivusta, jota lääkitsen edelleen Buranalla tms., koska lääkärin mukaan jos kivulta pystyy kävelemään jopa 20 m, niin ei tarvitse mitään pitkävaikutteisempaa kuin perusapteekkitavaraa.

Koska ne vahvat lääkkeet addiktoi.

Lisäksi pieni kipu on hyvästä ja ajaa eteenpäin ja edistää paranemista.

Kipulääkitystä ei enää pantata esim saattohoidossa.

Jaahas, taas en tunnista näitä asioita ollenkaan. Minun läheinen saanut vahvoja hermosärkylääkkeitä, kipulaastareita ja reseptikipulääkkeit ja niiden lisäksi noita panadoleja ja buranoita. Ja sai noita pitkään selkäsärkyihin.

Vierailija kirjoitti:

Koska ne vahvat lääkkeet addiktoi.

Lisäksi pieni kipu on hyvästä ja ajaa eteenpäin ja edistää paranemista.

Kipulääkitystä ei enää pantata esim saattohoidossa.

Tuo taitaa olla hoitopaikkakohtaista. Mä olin aikoinaan sairaalassa sitä mieltä, että pärjäisin jo ilman kipulääkettäkin. Sairaanhoitaja vaan tuumasi, että etkä pärjää ja kipulääke edistää kuntoutumista. Kun sitten lähdin fysioterapeutin kanssa harjoittelemaan rappusissa kiipeämistä, olen aika varma, että sairaanhoitaja oli oikeassa. 

Ei niitä pidä napostella mihinkään pieneen kipuun. Muutenkin olisi ihan kiva että porukka oppisi elämään hieman vähemmällä lääkekuormalla noin yleisestikin. Tästähän tietysti lääketeollisuus ei pidä, mutta se on taas heidän ongelmansa. Ihmisen keho osaa tuottaa omat kipulääkkeensä tarvittaessa, kaikki muu on hifistelyä. Ja tiedän kyllä kivusta.

Vierailija kirjoitti:

Koska ne vahvat lääkkeet addiktoi.

Lisäksi pieni kipu on hyvästä ja ajaa eteenpäin ja edistää paranemista.

Kipulääkitystä ei enää pantata esim saattohoidossa.

Tätä en ihan ymmärrä esim. miten leikkauksen jälkeisessä kivunlievityksessä kipu auttaisi mitenkään paranemista? Tietysti kohtuullisuus pitää säilyttää siinä kauanko niitä vahvoja annetaan, että noilta riippuvuuksilta säästyttäisiin.

Minä taas sain sairaalassa juuri niin paljon kipulääkkeitä, että olin kivuton. Ja voin kertoa, että ne olivat vahvoja. Joten en tunnista kuvaamaasi ongelmaa. Vielä 90-luvulla näin, että potilaita pidettiin monesti kivuissa, mutta en ole enää nykyään nähnyt samaa. Varsinkin terminaalipotilaat pidetään hyvin lääkittyinä. Nykyinen morfiinipumppu, joka on potilaan omassa hallinnassa on todettu tehokkaammaksi vähemmillä annoksilla, kuin se, että kivun annetaan ensin yltyä.

Isompi ongelma minusta on opiaattien liian helppo saatavuus. Se, että annetaan panacodeja kotiin satamäärin pelkän 5min lääkärintutkimuksen jälkeen on minusta huomattavasti huolestuttavampaa, kuin se, että sairaalassa annetaan OxyContineja. 

Varsinkin selkäsärkyihin tuntuu, että vain määrätään vahvoja lääkkeitä, vaikka monesti potilas olisi kuntoutettavissa kivuttomaksi asiallisella fysioterapialla. 

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä pidä napostella mihinkään pieneen kipuun. Muutenkin olisi ihan kiva että porukka oppisi elämään hieman vähemmällä lääkekuormalla noin yleisestikin. Tästähän tietysti lääketeollisuus ei pidä, mutta se on taas heidän ongelmansa. Ihmisen keho osaa tuottaa omat kipulääkkeensä tarvittaessa, kaikki muu on hifistelyä. Ja tiedän kyllä kivusta.

Ihmisen keho ei osaa tuottaa omia kipulääkkeitään tarvittaessa. Fakta. Kun on kivusta kyse, ei mistään pienestä kivistyksestä, on parempi saada siihen kipulääkettä. Kipu sumentaa kognitiivisia kykyjä, lisää stressikortisoleja, aiheuttaa sairauspoissaoloja, lisää huolimattomuutta ja vaaratilanteita. Lisäksi se vähentää elämänlaatua. 

Sairaanhoitajat ei määrää kipulääkitystä. Varmasti löytyy hoitajia, jotka suhtautuu penseästi kipulääkkeiden antoon (en ymmärrä!). Itselläni ongelmana on jotkut lääkärit. Toiset lääkärit on huippuja ja esim. leikkausten jälkeen on määrätty ensinnäkin kunnon kipulääkitys menemään säännöllisesti jonkunaikaa. Lisäksi on määrätty riittävästi erilaisia kipulääkkeitä annettavaksi tarvittaessa. Noista on sitten helppo hoitajana toteuttaa potilaan (kivun)hoitoa.

Sitten on lääkäreitä, joiden leikkauksesta tulee osastolle potilas, jonka kipulääkityksenä on panadol! Jokaikinen kerta! Osa lääkäreistä pihtaa kuolevienkin morfiinilääkitystä jne. jne. Noi lääkärit on todellinen riesa hoitajille ja potilaille.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni ihan uusi ilmiö, johon en ole aiemmin törmännyt koska en ole tarvinnut vahvoja kipulääkkeitä, mutta todella laittoi ihmetyttämään että miksi Suomessa kivunlievitystä ei (aina) hoideta täysin sairaaloissa ja vahvoilla lääkkeillä, silloin kun selkeä tarve niille on (ainakin maallikon silmin)?

Tietääkseni kuitenkin kipulääkkeitä on todella laaja kirjo ja niillä varmasti saadaan potilas lähestulkoon kivuttomaksi, jos tarve on. Miksi näitä toimia lääkkeitä pantataan ja annetaan ennemmin potilaan kokea kipua, yrittäen pärjätä vähemmän tehokkailla lääkkeillä?

Luin kyllä vahvojen kipulääkkeiden tuoteselosteita ja vaikuttavia aineita näin jälkikäteen ja kyllä siellä vakavia varoituksia tietysti on, syystäkin, mutta kuitenkin samat lääkkeet ovat todella laajalti käytettyjä, jolloin on vaikea uskoa niiden olevan niin vahvasti henkeä uhkaavia että niitä siksi pantataan viimeiseen asti.

Tavallisena ihmisenä itse koen asian niin että kun sattuu oikeasti, niin otetaan lääke joka vie kivun pois.

Sairaanhoitajilla taas tuntui olevan todella erikoinen suhtautuminen vahvoihin kipulääkkeisiin, niiden mahdollisuuksista ei puhuttu ja annettiin ymmärtää ettei niitä ole saatavilla, muilla on pärjättävä. Muutoinkin tuntui että vahvoihin kipulääkkeisiin suhtauduttiin jotenkin penseästi, ihan kuin ne olisivat jotain-mitä-ei-saa-ääneen-sanoa. (Lisään tähän että sairaanhoitajat tekivät aivan huippua työtä muutoin mielestäni, mutta tätä asiaa en ymmärtänyt.)

Minkälaisia kokemuksia teillä on kivunlievityksestä sairaaloissa, silloin kun sitä oikeasti olette tarvinneet? Oletteko saaneet vahvoja kipulääkkeitä? Jopa ihan reseptiksi asti?

Jos sairaanhoitaja on linjoilla, niin olisi mukava kuulla mitä tässä on taustalla?

Kaipaisitko ameriikan ihmemaan mallia jossa kolmasosa kansasta on opiaattikoukussa?

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä pidä napostella mihinkään pieneen kipuun. Muutenkin olisi ihan kiva että porukka oppisi elämään hieman vähemmällä lääkekuormalla noin yleisestikin. Tästähän tietysti lääketeollisuus ei pidä, mutta se on taas heidän ongelmansa. Ihmisen keho osaa tuottaa omat kipulääkkeensä tarvittaessa, kaikki muu on hifistelyä. Ja tiedän kyllä kivusta.

Ihmisen keho ei osaa tuottaa omia kipulääkkeitään tarvittaessa. Fakta. Kun on kivusta kyse, ei mistään pienestä kivistyksestä, on parempi saada siihen kipulääkettä. Kipu sumentaa kognitiivisia kykyjä, lisää stressikortisoleja, aiheuttaa sairauspoissaoloja, lisää huolimattomuutta ja vaaratilanteita. Lisäksi se vähentää elämänlaatua. 

Itse olen sitä mieltä että ihmisistä on tullut nykyään heikkoja. Heikkoja. Kaikkeen pitäisi olla joku maaginen pilleri. Tiedän kyllä kivusta joka estää nukkumisen ja salpaa hengityksen. Ei kaikkeen tarvitse kuitenkaan olla mitään kätevää pilleriä. Ihmiskunta ei voi kehittyä jos ihmiset heikentävät itsensä mukavuudenhaluissaan.

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajat ei määrää kipulääkitystä. Varmasti löytyy hoitajia, jotka suhtautuu penseästi kipulääkkeiden antoon (en ymmärrä!). Itselläni ongelmana on jotkut lääkärit. Toiset lääkärit on huippuja ja esim. leikkausten jälkeen on määrätty ensinnäkin kunnon kipulääkitys menemään säännöllisesti jonkunaikaa. Lisäksi on määrätty riittävästi erilaisia kipulääkkeitä annettavaksi tarvittaessa. Noista on sitten helppo hoitajana toteuttaa potilaan (kivun)hoitoa.

Sitten on lääkäreitä, joiden leikkauksesta tulee osastolle potilas, jonka kipulääkityksenä on panadol! Jokaikinen kerta! Osa lääkäreistä pihtaa kuolevienkin morfiinilääkitystä jne. jne. Noi lääkärit on todellinen riesa hoitajille ja potilaille.

Kiitos selventävästä kommentista, ja totta, eihän ne sairaanhoitajat niitä lääkkeitä määrää. Itse luulin että esim. leikkauksen jälkeen annetaan vahvoja kipulääkkeitä niin ettei potilas ole todellakaan kipeä nopeasti sen jälkeen, joten tuo Burana-Panadol-linja tuli yllätyksenä, näin jälkikäteen. Tälle voi tietysti olla todella hyvät lääketieteelliset syyt toimia näin, joita ei vain potilas tiedä. Hoito on vaan muuten niin todella laadukasta, että yllätti se kivunhallinnan hankaluus.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni ihan uusi ilmiö, johon en ole aiemmin törmännyt koska en ole tarvinnut vahvoja kipulääkkeitä, mutta todella laittoi ihmetyttämään että miksi Suomessa kivunlievitystä ei (aina) hoideta täysin sairaaloissa ja vahvoilla lääkkeillä, silloin kun selkeä tarve niille on (ainakin maallikon silmin)?

Tietääkseni kuitenkin kipulääkkeitä on todella laaja kirjo ja niillä varmasti saadaan potilas lähestulkoon kivuttomaksi, jos tarve on. Miksi näitä toimia lääkkeitä pantataan ja annetaan ennemmin potilaan kokea kipua, yrittäen pärjätä vähemmän tehokkailla lääkkeillä?

Luin kyllä vahvojen kipulääkkeiden tuoteselosteita ja vaikuttavia aineita näin jälkikäteen ja kyllä siellä vakavia varoituksia tietysti on, syystäkin, mutta kuitenkin samat lääkkeet ovat todella laajalti käytettyjä, jolloin on vaikea uskoa niiden olevan niin vahvasti henkeä uhkaavia että niitä siksi pantataan viimeiseen asti.

Tavallisena ihmisenä itse koen asian niin että kun sattuu oikeasti, niin otetaan lääke joka vie kivun pois.

Sairaanhoitajilla taas tuntui olevan todella erikoinen suhtautuminen vahvoihin kipulääkkeisiin, niiden mahdollisuuksista ei puhuttu ja annettiin ymmärtää ettei niitä ole saatavilla, muilla on pärjättävä. Muutoinkin tuntui että vahvoihin kipulääkkeisiin suhtauduttiin jotenkin penseästi, ihan kuin ne olisivat jotain-mitä-ei-saa-ääneen-sanoa. (Lisään tähän että sairaanhoitajat tekivät aivan huippua työtä muutoin mielestäni, mutta tätä asiaa en ymmärtänyt.)

Minkälaisia kokemuksia teillä on kivunlievityksestä sairaaloissa, silloin kun sitä oikeasti olette tarvinneet? Oletteko saaneet vahvoja kipulääkkeitä? Jopa ihan reseptiksi asti?

Jos sairaanhoitaja on linjoilla, niin olisi mukava kuulla mitä tässä on taustalla?

Kaipaisitko ameriikan ihmemaan mallia jossa kolmasosa kansasta on opiaattikoukussa?

Mä uskon aina niiden harmaan sävyjen olemassaoloon.

-ap

Addiktoitumisvaaraanhan tuo perustuu. Rapakon takana, varsinkin länsirannikolla tuo OxyContin on todellinen riesa kun sitä on määrätty liikaa ja liian kepein perustein.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä pidä napostella mihinkään pieneen kipuun. Muutenkin olisi ihan kiva että porukka oppisi elämään hieman vähemmällä lääkekuormalla noin yleisestikin. Tästähän tietysti lääketeollisuus ei pidä, mutta se on taas heidän ongelmansa. Ihmisen keho osaa tuottaa omat kipulääkkeensä tarvittaessa, kaikki muu on hifistelyä. Ja tiedän kyllä kivusta.

Ihmisen keho ei osaa tuottaa omia kipulääkkeitään tarvittaessa. Fakta. Kun on kivusta kyse, ei mistään pienestä kivistyksestä, on parempi saada siihen kipulääkettä. Kipu sumentaa kognitiivisia kykyjä, lisää stressikortisoleja, aiheuttaa sairauspoissaoloja, lisää huolimattomuutta ja vaaratilanteita. Lisäksi se vähentää elämänlaatua. 

Itse olen sitä mieltä että ihmisistä on tullut nykyään heikkoja. Heikkoja. Kaikkeen pitäisi olla joku maaginen pilleri. Tiedän kyllä kivusta joka estää nukkumisen ja salpaa hengityksen. Ei kaikkeen tarvitse kuitenkaan olla mitään kätevää pilleriä. Ihmiskunta ei voi kehittyä jos ihmiset heikentävät itsensä mukavuudenhaluissaan.

Ei ihminen ole muuttunut vuosituhansiin. Maailma taas on. Ihmiseltä vaaditaan psyykkisesti ja fyysisestikin niin valtavaa kuormaa ja tuottavuutta, täydellisyyttä kaikessa että se on käsittämätöntä. 

Ennen ihmisillä oli erilaiset turvaverkot, psyykkistä kuormaa ei ollut lähellekään samalla tavalla. Se, että vielä 1800-luvulla elettiin Suomessakin agraariyhteiskunnassa, jossa ihminen teki oman leipänsä (teollistuneita kaupunkeja lukuunottamatta tietenkin), ja työskenteli aamuvarhaisesta auringonlaskuun ei ole verrattavissa tämän päivän kuormittavuuteen ja tilivelvollisuuteen.

Mieheni loukkasi olkapäänsä. Vakituinen ortopedinsa oli normaali, mutta kerran oli sijainen, joka sanoi tuohtuneena, että minä en sitten mitään panacodeja kirjoita. Ne on liian vahvoja ja niillä ei saa autoakaan ajaa. (Mieheni ei ollut edes pyytänyt tältä panacodia)

Mutta kamalaa, jos mies olis tarvinnu panacodia ja tuo ei olisi kirjoittanut. Mulla itselläni on kaapissa sadan pakkaus panacodia, jota käytän tarvittaessa ja autoakin ajan.

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajat ei määrää kipulääkitystä. Varmasti löytyy hoitajia, jotka suhtautuu penseästi kipulääkkeiden antoon (en ymmärrä!). Itselläni ongelmana on jotkut lääkärit. Toiset lääkärit on huippuja ja esim. leikkausten jälkeen on määrätty ensinnäkin kunnon kipulääkitys menemään säännöllisesti jonkunaikaa. Lisäksi on määrätty riittävästi erilaisia kipulääkkeitä annettavaksi tarvittaessa. Noista on sitten helppo hoitajana toteuttaa potilaan (kivun)hoitoa.

Sitten on lääkäreitä, joiden leikkauksesta tulee osastolle potilas, jonka kipulääkityksenä on panadol! Jokaikinen kerta! Osa lääkäreistä pihtaa kuolevienkin morfiinilääkitystä jne. jne. Noi lääkärit on todellinen riesa hoitajille ja potilaille.

Kamalaa. En ollut tajunnut, että noita lääkäreitä on vielä kierrossa...

Mietin samaa tasan viikko sitten kun poika tuotiin teholle leikkauksen jälkeen. 2h kovissa kivuissa ja hoitaja yritti saada apua, mutta joku lääkärimies vaan kommentoi, että sellaista se on, on vaan kestettävä. Kunnes hoitaja sai käsiinsä jonkun joka uskalsi nostaa kipupumpun annosta. Äitinä ihan kamalaa katella taulukon 8-10 kaltaista kipua omalla lapsellaan.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni loukkasi olkapäänsä. Vakituinen ortopedinsa oli normaali, mutta kerran oli sijainen, joka sanoi tuohtuneena, että minä en sitten mitään panacodeja kirjoita. Ne on liian vahvoja ja niillä ei saa autoakaan ajaa. (Mieheni ei ollut edes pyytänyt tältä panacodia)

Mutta kamalaa, jos mies olis tarvinnu panacodia ja tuo ei olisi kirjoittanut. Mulla itselläni on kaapissa sadan pakkaus panacodia, jota käytän tarvittaessa ja autoakin ajan.

Otahan kuitenkin huomioon se, että jos otat panacodia ja ajat kolarin, voi vakuutusyhtiö kieltäytyä maksamasta, koska et ole ollut ajokuntoinen. Ajokunnon määrittelee potilas itse, ja lääkäri ei määrää sairauslomaa (saati fysioterapiaa), vaan lääkäri määrää panacodeja. Sairauslomaa ei saa vaikka itse kokisi olevansa ei-ajokuntoinen. Näin esim. bussikuskeilla... 

Siis mulle on aina määrätty kipulääkkeitä enemmän kuin olen tarvinnut.

Tottakai nyt silti jonkun verran sattuu leikkauksen jälkeen. Kuuluukin, kipuhan on signaali, joka kertoo myös toipumisesta ja varoittaa toipuvaa ylirasittamasta itseään.

Multa on poistettu kohtu, umpilisäke ja operoitu polvesta eturistiside sekä jalasta vaivaisenluu sekä poskiontelot höylätty auki. Tropit on olleet kyllä todellakin runsaat. Panacodia on tarjottu, mutta en ole sitä huolinut sen jälkeen kun eturistisideleikkauksen perään menin vallan tolkuttomaksi kyseisestä lääkkeestä. Panadol ja naprokseeni tai ketoprofeeni on ihan kelpo lääkkeitä. Tramalia tarjottiin kun kyynärniveleni venähti - ei todellakaan sopinut, meni pää sekaisin. Kylmäpakkaus oli siihen paras apu...