Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi Suomessa pantataan kunnon kipulääkkeitä?
14.10.2016 |
Itselleni ihan uusi ilmiö, johon en ole aiemmin törmännyt koska en ole tarvinnut vahvoja kipulääkkeitä, mutta todella laittoi ihmetyttämään että miksi Suomessa kivunlievitystä ei (aina) hoideta täysin sairaaloissa ja vahvoilla lääkkeillä, silloin kun selkeä tarve niille on (ainakin maallikon silmin)?
Tietääkseni kuitenkin kipulääkkeitä on todella laaja kirjo ja niillä varmasti saadaan potilas lähestulkoon kivuttomaksi, jos tarve on. Miksi näitä toimia lääkkeitä pantataan ja annetaan ennemmin potilaan kokea kipua, yrittäen pärjätä vähemmän tehokkailla lääkkeillä?
Luin kyllä vahvojen kipulääkkeiden tuoteselosteita ja vaikuttavia aineita näin jälkikäteen ja kyllä siellä vakavia varoituksia tietysti on, syystäkin, mutta kuitenkin samat lääkkeet ovat todella laajalti käytettyjä, jolloin on vaikea uskoa niiden olevan niin vahvasti henkeä uhkaavia että niitä siksi pantataan viimeiseen asti.
Tavallisena ihmisenä itse koen asian niin että kun sattuu oikeasti, niin otetaan lääke joka vie kivun pois.
Sairaanhoitajilla taas tuntui olevan todella erikoinen suhtautuminen vahvoihin kipulääkkeisiin, niiden mahdollisuuksista ei puhuttu ja annettiin ymmärtää ettei niitä ole saatavilla, muilla on pärjättävä. Muutoinkin tuntui että vahvoihin kipulääkkeisiin suhtauduttiin jotenkin penseästi, ihan kuin ne olisivat jotain-mitä-ei-saa-ääneen-sanoa. (Lisään tähän että sairaanhoitajat tekivät aivan huippua työtä muutoin mielestäni, mutta tätä asiaa en ymmärtänyt.)
Minkälaisia kokemuksia teillä on kivunlievityksestä sairaaloissa, silloin kun sitä oikeasti olette tarvinneet? Oletteko saaneet vahvoja kipulääkkeitä? Jopa ihan reseptiksi asti?
Jos sairaanhoitaja on linjoilla, niin olisi mukava kuulla mitä tässä on taustalla?
Kommentit (26)
Suomalaiset terveydenhuoltoalan ammattilaiset on peloteltu uskomaan, että vahvojen kipulääkkeiden käyttäjistä tulee automaattisesti narkkareita. Siksi pihtailevat. Kärsiminen kuuluu suomalaiseen kulttuuriin.
Sama juttu antibioottien kanssa. Ok, ei niitä kannata popsia kuin karkkia niin kuin esim. Etelä-Euroopassa jossa ovat käsikauppatavaraa, mutta se jatkuva pihtailu ja pohdiskelu tyyliin eihän tähän nyt vaan tule turhaa kuuria...jospa nyt katsotaan vielä muutama viikkoa tämän poskiontelon tilanteen kanssa...suoraan sanottuna vi**ttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti käytäntö on muuttunut 90-luvulta. Isomummo, 95 vuotta, kuoli syöpään ja kamppaili monta vuotta sen aiheuttamien kipujen kanssa. Kunnon kipulääkettä ei annettu, koska "hänhän voi jäädä koukkuun". 95 vuotias nainen!!
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä pidä napostella mihinkään pieneen kipuun. Muutenkin olisi ihan kiva että porukka oppisi elämään hieman vähemmällä lääkekuormalla noin yleisestikin. Tästähän tietysti lääketeollisuus ei pidä, mutta se on taas heidän ongelmansa. Ihmisen keho osaa tuottaa omat kipulääkkeensä tarvittaessa, kaikki muu on hifistelyä. Ja tiedän kyllä kivusta.
Ihmisen keho ei osaa tuottaa omia kipulääkkeitään tarvittaessa. Fakta. Kun on kivusta kyse, ei mistään pienestä kivistyksestä, on parempi saada siihen kipulääkettä. Kipu sumentaa kognitiivisia kykyjä, lisää stressikortisoleja, aiheuttaa sairauspoissaoloja, lisää huolimattomuutta ja vaaratilanteita. Lisäksi se vähentää elämänlaatua.
Itse olen sitä mieltä että ihmisistä on tullut nykyään heikkoja. Heikkoja. Kaikkeen pitäisi olla joku maaginen pilleri. Tiedän kyllä kivusta joka estää nukkumisen ja salpaa hengityksen. Ei kaikkeen tarvitse kuitenkaan olla mitään kätevää pilleriä. Ihmiskunta ei voi kehittyä jos ihmiset heikentävät itsensä mukavuudenhaluissaan.
Mukavuudenhalu on miltei kaiken kehityksen ja keksintöjen takana. Pakko on toki toinen lähde.
Et taida olla kovin älykäs.
Kivunhoidon kehitysmaa. Mun äidin rintasyöpäleikkauksen jälkeinen kipulääkitys oli parasetamolia. Ei nyt sentään ollut poistettu koko rintaa, mutta kuitenkin "palanen" ja imusolmukkeitakin. On kai sentään heti leikkauksen jälkeen ollut tipan kautta vahvemmat lääkkeet, mutta kotiuduttua resepti parasetamoliin.
Oma kokemus taas sairaalasta umpilisäkereissulta. Se umppari nyt ei ollutkaan kovin kivulias, mutta migreenikkona päivystyksessä ja sen jälkeen leikkausta odotellessa syömättömyys aiheutti kamalan migreenin. Tähän ei voitu antaa lääkettä. Oli jotenkin irvokasta, että olen suomen parhaassa sairaalassa ja kärvistelen kivuissa. Sitä mahtavaa parasetamolia mulle tietenkin tiputettiin. Ei ihan migreenilääke.
Ne on humehia. Riippuvuus on paljon pahempi kuin kipu tai kuolema!
Alue: Aihe vapaa
Samaa sanoi lääkärini, joka tosin unohti mainita sen, että nivelrikko ei parane vaan pahenee.