Mistä sen tietää rakastaako vielä kumppaniaan?

Rakkaus haluaa toiselle pelkkää hyvää.

Jos sinulle vain rakastumisen tunne rakkauden osoitus, niin ongelma ei ole miehessä, eikä suhteessä, vaan omien korviesi välissä.

Kannattaa yrittää tehdä yhdessä jotain sellaista, mistä ennen se rakkauden liekki voimistui. Suhde vaatii ylläpitöä.

Alttarilla kysyttiin että tahdotko rakastaa... Aika kuvaavaa, eli kyllä rakkaudessa on paljon kysymys siitä haluaako rakastaa toista. Haluaako kestää myös tylsät ja arkiset ajat, toisen vajavaisuuden ja virheet. Ensi huuma kestää aikansa ja katoaa.

Ehkä voit miettiä miltä tuntuisi jos saisit nyt tietää että miehesi on joutunut vakavaan onnettomuuteen. Kuinka kova paikka se olisi?

Tai jos miehesi kuolisi mitä juttuja jäisit kaipaamaan vai jäisitkö mitään.

Parisuhteeseen kuuluu se että rakkaus laimenee välillä mutta löytyy taas uudelleen. Oletko rakastunut mieheesi uudelleen ollessanne suhteessa vai ainoastaan kun olette olleet erossa? Joskus eron jälkeen kaipaa yhteen sellaisenkin ihmisen kanssa, jota ei todellisuudessa rakasta. Välimatkan vuoksi ikävät asiat unohtuvat ja sydän uskottelee että suhde voisi vielä onnistua. Sitten jos palataan yhteen, rakkaus lopahtaa nopeasti uudelleen.

Aikaisemmissa suhteissani rakkaus ei palannut takaisin kun se kerran väljähtyi. Nykyisen mieheni kanssa olen rakastunut uudelleen monta kertaa ja tämä suhde tuntuu siltä että se voisi kestää vaikka loppuelämän.

Meidän rakkaus roihahtaa aina uudelleen yhteisellä lomalla. Meillä on tapana kerran vuodessa olla 1-2 viikkoa kahdestaan reissussa ja ne matkat on olleet ihania. Niitä suunnitellaan pitkään etukäteen ja niitä muistellaan jälkikäteen. Kyllä niihin on nahisteluakin mahtunut mutta pääsääntöisesti ihanaa yhdessä olemista, naurua, seksiä, romantiikkaa.

Kysy itseltäsi rakastanko vielä. Jos olet luvannut rakastaa niin mieti mikä oli se syy että alun alkaen päätit sanoa tahdon. Se on oikeasti tahdon asia. En minäkään joka päivä niin hirveästi tahdo ja halua ja rakastaa, mutta kuitenkin saatan sanoa kymmenenkin kertaa päivässä "minä rakastan sinua" ja joka sanomisen jälkeen tunne vahvistuu että niin se on. Ja kun kuulen itse joka päivä sivulauseissa sanat minä rakastan sinua niin tiedän että niin se on. Luultavasti, jos joku päivä en pystyisi sanomaan ääneen, rakas, enkä kuulisi vastausta silloin kun toiselle niin sanoisin, tietäisen että se ei enää ole niin.

Rakkaus ei ole mikään stabiili tunnetila. Välillä voi olla pitkiäkin aikoja hiljaisempaa, ja sitten taas tunteet nousevat pintaa. Jos kaipaat säpinää suhteeseenne, järjestä jotain kivaa kahdenkeskistä juttua. Jo pelkästään se, että jätetään yöpukeutuminen vähemmälle tai otetaan muuten enemmän ihokontaktia nukkuessa, voi piristää parisuhdetta kummasti.

Vierailija kirjoitti:

Alttarilla kysyttiin että tahdotko rakastaa... Aika kuvaavaa, eli kyllä rakkaudessa on paljon kysymys siitä haluaako rakastaa toista. Haluaako kestää myös tylsät ja arkiset ajat, toisen vajavaisuuden ja virheet. Ensi huuma kestää aikansa ja katoaa.

Ehkä voit miettiä miltä tuntuisi jos saisit nyt tietää että miehesi on joutunut vakavaan onnettomuuteen. Kuinka kova paikka se olisi?

Tai jos miehesi kuolisi mitä juttuja jäisit kaipaamaan vai jäisitkö mitään.

Tuntuu ihan kauhealta edes kirjottaa tätä... mutta tuntuisi helpottavalta... En tietenkään halua, että mies kuolee, mutta joskus raskaimpina hetkinä olen ajatellut, että se on se ainoa tapa miten pääsen miehestä sitten aikanaan eroon.

Nyt kun sanoin tuon "ääneen", niin melkein oksettaa.

Kyllä mä tahtoisin vielä rakastaa, sitten olisi kaikki paljon helpompaa, mutta en jaksaisi enää yrittää sytytellä sitä liekkiä. Ehkä on vain kyllästymistä? Pieno ero toisistamme voisi ehkä auttaa, mutta ei se ole oikein mahdollista.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alttarilla kysyttiin että tahdotko rakastaa... Aika kuvaavaa, eli kyllä rakkaudessa on paljon kysymys siitä haluaako rakastaa toista. Haluaako kestää myös tylsät ja arkiset ajat, toisen vajavaisuuden ja virheet. Ensi huuma kestää aikansa ja katoaa.

Ehkä voit miettiä miltä tuntuisi jos saisit nyt tietää että miehesi on joutunut vakavaan onnettomuuteen. Kuinka kova paikka se olisi?

Tai jos miehesi kuolisi mitä juttuja jäisit kaipaamaan vai jäisitkö mitään.

Tuntuu ihan kauhealta edes kirjottaa tätä... mutta tuntuisi helpottavalta... En tietenkään halua, että mies kuolee, mutta joskus raskaimpina hetkinä olen ajatellut, että se on se ainoa tapa miten pääsen miehestä sitten aikanaan eroon.

Nyt kun sanoin tuon "ääneen", niin melkein oksettaa.

Kyllä mä tahtoisin vielä rakastaa, sitten olisi kaikki paljon helpompaa, mutta en jaksaisi enää yrittää sytytellä sitä liekkiä. Ehkä on vain kyllästymistä? Pieno ero toisistamme voisi ehkä auttaa, mutta ei se ole oikein mahdollista.

ap.

Ei kaikkia parisuhteita oo tarkotettu kestämään koko elämää. Silti se ei tarkoita epäonnistumista. Ero voi olla kummallekin uuden alku ja voitte olla ystäviä eron jälkeenkin. Suhde voi jopa parantua kun enää ei tarvitse suorittaa parisuhdetta.

Välillä inhoan miestäni todella paljon. Mutta me kuulutaan yhteen, meillä on yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat ja tiedän että hän on aina tukenani. Omana ärsyttävänä persoonanaan. Välillä taas tuntuu että hukun rakkaudentunteisiini. Olen tuuliviiri :) Mutta haluan olla hänen tuuliviirinsä.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteeseen kuuluu se että rakkaus laimenee välillä mutta löytyy taas uudelleen. Oletko rakastunut mieheesi uudelleen ollessanne suhteessa vai ainoastaan kun olette olleet erossa? Joskus eron jälkeen kaipaa yhteen sellaisenkin ihmisen kanssa, jota ei todellisuudessa rakasta. Välimatkan vuoksi ikävät asiat unohtuvat ja sydän uskottelee että suhde voisi vielä onnistua. Sitten jos palataan yhteen, rakkaus lopahtaa nopeasti uudelleen.

Aikaisemmissa suhteissani rakkaus ei palannut takaisin kun se kerran väljähtyi. Nykyisen mieheni kanssa olen rakastunut uudelleen monta kertaa ja tämä suhde tuntuu siltä että se voisi kestää vaikka loppuelämän.

Me ei olla oltu juuri ollenkaan erossa toisistamme ja luulen, että se on iso syy tähän mun oloon. Ollaan oltu todella pitkään jo yhdessä, on lapsiakin, mutta ne erossa olot toisistamme on varmasti kahden käden sormilla laskettavissa. Siihen päälle vielä se, että meillä kummallakaan ei ole mitään omia harrastuksia. Me ollaan AINA yhdessä. Miestä se ei haittaa, mutta minua se on haitannut aina. En vaan ole koskaan osannut tehdä sille asialle mitään.

Toisaalta tuntuu, että rakastan edelleen miestäni, mutta toisaalta sitten taas ei. Niin kuin olisi vain hyvä kaveri. Ei meillä ole seksiäkään ollut kunnolla vuosiin.

Mutta jos sitten kuitenkin rakastankin häntä edelleen, jos en vain tiedä sitä nyt...

ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteeseen kuuluu se että rakkaus laimenee välillä mutta löytyy taas uudelleen. Oletko rakastunut mieheesi uudelleen ollessanne suhteessa vai ainoastaan kun olette olleet erossa? Joskus eron jälkeen kaipaa yhteen sellaisenkin ihmisen kanssa, jota ei todellisuudessa rakasta. Välimatkan vuoksi ikävät asiat unohtuvat ja sydän uskottelee että suhde voisi vielä onnistua. Sitten jos palataan yhteen, rakkaus lopahtaa nopeasti uudelleen.

Aikaisemmissa suhteissani rakkaus ei palannut takaisin kun se kerran väljähtyi. Nykyisen mieheni kanssa olen rakastunut uudelleen monta kertaa ja tämä suhde tuntuu siltä että se voisi kestää vaikka loppuelämän.

Me ei olla oltu juuri ollenkaan erossa toisistamme ja luulen, että se on iso syy tähän mun oloon. Ollaan oltu todella pitkään jo yhdessä, on lapsiakin, mutta ne erossa olot toisistamme on varmasti kahden käden sormilla laskettavissa. Siihen päälle vielä se, että meillä kummallakaan ei ole mitään omia harrastuksia. Me ollaan AINA yhdessä. Miestä se ei haittaa, mutta minua se on haitannut aina. En vaan ole koskaan osannut tehdä sille asialle mitään.

Toisaalta tuntuu, että rakastan edelleen miestäni, mutta toisaalta sitten taas ei. Niin kuin olisi vain hyvä kaveri. Ei meillä ole seksiäkään ollut kunnolla vuosiin.

Mutta jos sitten kuitenkin rakastankin häntä edelleen, jos en vain tiedä sitä nyt...

ap.

Eli tarvitset omaa tilaa. Mulla on välillä todella kova oma tilan tarve. Alussa mies ahdistui, luuli etten halua olla enää hänen kanssaan. Nyt on oppinut että tarvin oman tilani ja aikani ja antaa suosiolla mun olla yksin. Lähtee jonnekin pois kotoa tai puuhailee omiaan autotallissa tms. Mies itse voisi olla vaikka aina mun kanssa eikä välitä kylillä kulkemisesta.

Vituttaako sua sun mies jatkuvasti? Jos ei, niin luultavasti rakastat.

Hanki harrastus :) Mieti mikä on sinulle mieluista tekemistä, liikunta, käsityöt,lukeminen ja teet sitä vaikka pari kertaa viikossa niin että olet pois kotoa tai sitten vaan poikkeat kahville tai elokuviin tms. yksin. Voi olla että mies alkuun ihmettelee, mutta tottuu varmasti ja varsinkin jos huomaa että olet pirteämpi sen johdosta. Meillä 31 vuotta yhteiseloa takana ja lapset aikuisia. molemmilla on omia juttuja ja sitten niitä yhteisiä juttuja ja aina on kotiin hyvä tulla ja toisen kainaloon mennä. Ihan kuoleman/onnettomuuden kautta en neuvo miettimään, mutta mieti onko mies ollut tukena ja apuna kun tarvitset olkapäätä. Jos on ja jos hyväksyy sinut sellaisena kuin olet niin kannattaa yrittää :) Ja asioista kannattaa myös puhua ennekuin luovuttaa.