Tajuatteko, että tuon operaukan terrorisoivat "lapset" olisivat vielä pari sukupolvea sitten olleet tuon ikäisenä täysissä aikuisten töissä tehtaissa???
Ihan naurettavaa tuo joidenkin ulina täällä, miten häiriköivät kammottavat teinit ovat "lapsia" joita pitää ymmärtää.
Tajuatteko, että vielä 1-2 sukupolvea sitten 14-vuotiaat olivat täysissä aikuisten hommissa mm. tehtaissa? Ja ovat nykyäänkin suurimmassa osassa maailmaa.
Kaikki kurinpitokonstit on suomalaisista kouluista nykyään poistettu (edes siis ei saa luokasta poistaa häiriköitä käytävälle eikä opettaja poistua luokasta), mikä on aivan järjetöntä.
Miten kukaan kuvittelee, että näiden luokkakaverit oppivat mitään??? Tai että näistä tulisi millään tavalla yhteiskuntakelpoisia koskaan??? Eiväthän niiden vanhemmatkaan saa niille mitään kuria, jos koskaan edes yrittävät.
Ainoa toimiva ratkaisu olisi varmaan lähettää tuollaisesta käytöksestä rangaistuksena pakkotyöhön johonkin tehtaaseen Kiinaan joiksikin kuukausiksi. Tajuaisivat ehkä hieman elämän realiteetteja.
Opettajaraukka. Uskomatonta, että kukaan jaksaa olla yläasteen opettaja nykyään. Ja sääliksi käy kaikkia niitä tavallisia nuoria, jotka joutuvat noiden häiriköiden kanssa käymään koulua. Sekä yhteiskuntaa ...
Opettajalle pitäisi kyllä järjestää jokin tukimielenosoitus yms.
Kommentit (40)
1-2 sukupolvea on nyt kyllä ehkä hieman liioiteltua. 2 sukupolvea taaksepäin olisiboma isoäitini. Köyhästä perheestä oleva, 7 lapsen kättään nuorin. Kävi koulunsa loppuun ja meni töihin vasta 17-vuotiaana. Vuotta myöhemmin jäikin sitten pois, kun alkoi lapsia tekemään. Syntynyt 1930.
Höpsö, kyllä 1-2 sukupolvea sitten oltiin tuon ikäisinä koulussa.
Ja jos lapset olisivat tehtaassa, niin olisi opettajakin. Ei olisi opetettavia eikä verorahoilla maksettavaa opettajan palkkaa. Eikä ilmaista opettajan koulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Höpsö, kyllä 1-2 sukupolvea sitten oltiin tuon ikäisinä koulussa.
Oppikoulussa kyllä.
Mutta mm. paperitehtaissa aloitettiin työt yleisesti 14-vuotiaina. Ja kyse siis niistä ihmisistä, jotka ovat jääneet mm. paperiteollisuudesta nyt työttömiksi mutta eivät ole edes vielä eläkeikäisiä.
Taidat olla niin nuori, ettei sinulla ole mitään käsitystä, millaista elämä oli ennen vanhaan. Ei silloin ollut työaikalainsäädäntöä eikä oppivelvollisuutta. Tätä sinun on tietysti mahdoton ymmärtää, mutta minä olen sen verran vanhempi, että olen haastatellut erästä henkilöä, joka on ollut lapsena töissä puuvillatehtaassa eräässä teollisuuskaupungissa. Jo 14-vuotiaana tämä tyttö joutui tehtaaseen ja teki siellä kuusipäiväistä viikkoa, joskus myös sunnuntaisin hän joutui työskentelemään. Muutaman vuoden kuluttua hän pääsi koneen ääreen, jolloin työ hieman keveni.
Sinun kannattaa lukea Toivo Pekkasen kirja "Tehtaan varjossa", joka kertoo juuri noista vanhoista ajoista.
Karseeta porukkaa tuossa koulussa. Oikeaa pissistouhua.
Poikani pappa oli huutolaispoika eli äidin kuoleman jälkeen pääsi perheeseen 5-vuotiaana. Isä ei pystynyt hoitamaan seitsemää lasta yksin. Teki tallihommia hevosten parissa. Tämä joskus 40-luvulla. Poikani mummon isä taas kuoli kun ammuttiin desanttina sodan jälkeen.
Ki
Ei kovin hyviä eväitä elämään, mutta tekivät yrittäjinä miljoonabisneksen.
Oma äitini jäi isättömiksi 7-vuotiaana ja elivät kurjuudessa ja köyhyydessä. Eno sitten sairastui psyykkisesti.
Isäni taas lähti Karjalasta 10-vuotiaana. Karjalassa vahti venäläisiä sotavankeja (eivät tosin edes yrittäneet paeta). Näki sotilaiden ruumita yms.
En usko, että moni nykynuorista tajuaa mitä elämä oli ennen. Nyt heidän pääfokus on vain minä itse.
Itse olen elänyt mielenkiintoisen elämän - kaksi sisarustani on tehnyt itsemurhan. Toiselle viimeinen niitti oli työpaikkakiusaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Karseeta porukkaa tuossa koulussa. Oikeaa pissistouhua.
Poikani pappa oli huutolaispoika eli äidin kuoleman jälkeen pääsi perheeseen 5-vuotiaana. Isä ei pystynyt hoitamaan seitsemää lasta yksin. Teki tallihommia hevosten parissa. Tämä joskus 40-luvulla. Poikani mummon isä taas kuoli kun ammuttiin desanttina sodan jälkeen.
Ki
Ei kovin hyviä eväitä elämään, mutta tekivät yrittäjinä miljoonabisneksen.Oma äitini jäi isättömiksi 7-vuotiaana ja elivät kurjuudessa ja köyhyydessä. Eno sitten sairastui psyykkisesti.
Isäni taas lähti Karjalasta 10-vuotiaana. Karjalassa vahti venäläisiä sotavankeja (eivät tosin edes yrittäneet paeta). Näki sotilaiden ruumita yms.
En usko, että moni nykynuorista tajuaa mitä elämä oli ennen. Nyt heidän pääfokus on vain minä itse.
Itse olen elänyt mielenkiintoisen elämän - kaksi sisarustani on tehnyt itsemurhan. Toiselle viimeinen niitti oli työpaikkakiusaaminen.
Vau, sinun kannattaisi kirjoittaa kirja. Ihan oikeasti. Se olisi todella arvokas.
Vierailija kirjoitti:
Karseeta porukkaa tuossa koulussa. Oikeaa pissistouhua.
Poikani pappa oli huutolaispoika eli äidin kuoleman jälkeen pääsi perheeseen 5-vuotiaana. Isä ei pystynyt hoitamaan seitsemää lasta yksin. Teki tallihommia hevosten parissa. Tämä joskus 40-luvulla. Poikani mummon isä taas kuoli kun ammuttiin desanttina sodan jälkeen.
Ki
Ei kovin hyviä eväitä elämään, mutta tekivät yrittäjinä miljoonabisneksen.Oma äitini jäi isättömiksi 7-vuotiaana ja elivät kurjuudessa ja köyhyydessä. Eno sitten sairastui psyykkisesti.
Isäni taas lähti Karjalasta 10-vuotiaana. Karjalassa vahti venäläisiä sotavankeja (eivät tosin edes yrittäneet paeta). Näki sotilaiden ruumita yms.
En usko, että moni nykynuorista tajuaa mitä elämä oli ennen. Nyt heidän pääfokus on vain minä itse.
Itse olen elänyt mielenkiintoisen elämän - kaksi sisarustani on tehnyt itsemurhan. Toiselle viimeinen niitti oli työpaikkakiusaaminen.
Lisäys: äitini ei juuri käynyt koulua muuta kuin pari vuotta. Isäni suoritti merkonominkoulutuksen kun lähti 14-vuotiaana kotoa.
Mieheni isä kävi jotain kiertokuolua (ei osaa kirjoittaa). Lähti 15-vuotiaana töihin ja muutti kotoa.
Sukupolven mitta on noin 30 vuotta, eli sukupolvi sitten oli vuosi 1986. Oppivelvollisus oli silloinkin siihen asti, että lapsi täytti 16v, joten ihan en usko, että 14v ikäiset oli tuolloin tehtaissa töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karseeta porukkaa tuossa koulussa. Oikeaa pissistouhua.
Poikani pappa oli huutolaispoika eli äidin kuoleman jälkeen pääsi perheeseen 5-vuotiaana. Isä ei pystynyt hoitamaan seitsemää lasta yksin. Teki tallihommia hevosten parissa. Tämä joskus 40-luvulla. Poikani mummon isä taas kuoli kun ammuttiin desanttina sodan jälkeen.
Ki
Ei kovin hyviä eväitä elämään, mutta tekivät yrittäjinä miljoonabisneksen.Oma äitini jäi isättömiksi 7-vuotiaana ja elivät kurjuudessa ja köyhyydessä. Eno sitten sairastui psyykkisesti.
Isäni taas lähti Karjalasta 10-vuotiaana. Karjalassa vahti venäläisiä sotavankeja (eivät tosin edes yrittäneet paeta). Näki sotilaiden ruumita yms.
En usko, että moni nykynuorista tajuaa mitä elämä oli ennen. Nyt heidän pääfokus on vain minä itse.
Itse olen elänyt mielenkiintoisen elämän - kaksi sisarustani on tehnyt itsemurhan. Toiselle viimeinen niitti oli työpaikkakiusaaminen.
Lisäys: äitini ei juuri käynyt koulua muuta kuin pari vuotta. Isäni suoritti merkonominkoulutuksen kun lähti 14-vuotiaana kotoa.
Mieheni isä kävi jotain kiertokuolua (ei osaa kirjoittaa). Lähti 15-vuotiaana töihin ja muutti kotoa.
Isoisäni kävi kiertokoulua ja suoritti sen jälkeen opistotasoisen tutkinnon. Pappa osasi lukea, kirjoittaa ja laskea erittäin hyvin. Kiertokoulua kun käytiin niin monena vuonna, että nuo taidot opittiin.
Vierailija kirjoitti:
Höpsö, kyllä 1-2 sukupolvea sitten oltiin tuon ikäisinä koulussa.
Jep, eiköhän yläkoululaisten isovanhemmat ole pääasiassa syntyneet 50-luvulla (ehkä myös 40- tai jopa 60-luvulla, jos on nuorena saatuja lapsia).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karseeta porukkaa tuossa koulussa. Oikeaa pissistouhua.
Poikani pappa oli huutolaispoika eli äidin kuoleman jälkeen pääsi perheeseen 5-vuotiaana. Isä ei pystynyt hoitamaan seitsemää lasta yksin. Teki tallihommia hevosten parissa. Tämä joskus 40-luvulla. Poikani mummon isä taas kuoli kun ammuttiin desanttina sodan jälkeen.
Ki
Ei kovin hyviä eväitä elämään, mutta tekivät yrittäjinä miljoonabisneksen.Oma äitini jäi isättömiksi 7-vuotiaana ja elivät kurjuudessa ja köyhyydessä. Eno sitten sairastui psyykkisesti.
Isäni taas lähti Karjalasta 10-vuotiaana. Karjalassa vahti venäläisiä sotavankeja (eivät tosin edes yrittäneet paeta). Näki sotilaiden ruumita yms.
En usko, että moni nykynuorista tajuaa mitä elämä oli ennen. Nyt heidän pääfokus on vain minä itse.
Itse olen elänyt mielenkiintoisen elämän - kaksi sisarustani on tehnyt itsemurhan. Toiselle viimeinen niitti oli työpaikkakiusaaminen.
Vau, sinun kannattaisi kirjoittaa kirja. Ihan oikeasti. Se olisi todella arvokas.
...onko sarkasmia...vai ootko todella tuota mieltä. Sodanjälkeisistä asioista ei puhuta koska asia vaikea vieläkin.
Ystäväni edesmennyt veli oli kaukopartiomies. Näki reissullaan venäläispartion ja ehti pysähtyä - yksi venäläissotilas huomasi hänet, mutta tappamisen sijaan teki rintaansa ristinmerkin..,
Vierailija kirjoitti:
Karseeta porukkaa tuossa koulussa. Oikeaa pissistouhua.
Poikani pappa oli huutolaispoika eli äidin kuoleman jälkeen pääsi perheeseen 5-vuotiaana. Isä ei pystynyt hoitamaan seitsemää lasta yksin. Teki tallihommia hevosten parissa. Tämä joskus 40-luvulla. Poikani mummon isä taas kuoli kun ammuttiin desanttina sodan jälkeen.
Ki
Ei kovin hyviä eväitä elämään, mutta tekivät yrittäjinä miljoonabisneksen.Oma äitini jäi isättömiksi 7-vuotiaana ja elivät kurjuudessa ja köyhyydessä. Eno sitten sairastui psyykkisesti.
Isäni taas lähti Karjalasta 10-vuotiaana. Karjalassa vahti venäläisiä sotavankeja (eivät tosin edes yrittäneet paeta). Näki sotilaiden ruumita yms.
En usko, että moni nykynuorista tajuaa mitä elämä oli ennen. Nyt heidän pääfokus on vain minä itse.
Itse olen elänyt mielenkiintoisen elämän - kaksi sisarustani on tehnyt itsemurhan. Toiselle viimeinen niitti oli työpaikkakiusaaminen.
Sulla on pientä ristiriitaa tässä tarinassa. Mitä ihmeen sotavankeja niillä siellä oli vahdittavana, kun perheet lähti ennen varsinaisia sotatoimia evakoiksi, kylät tyhjennettiin jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karseeta porukkaa tuossa koulussa. Oikeaa pissistouhua.
Poikani pappa oli huutolaispoika eli äidin kuoleman jälkeen pääsi perheeseen 5-vuotiaana. Isä ei pystynyt hoitamaan seitsemää lasta yksin. Teki tallihommia hevosten parissa. Tämä joskus 40-luvulla. Poikani mummon isä taas kuoli kun ammuttiin desanttina sodan jälkeen.
Ki
Ei kovin hyviä eväitä elämään, mutta tekivät yrittäjinä miljoonabisneksen.Oma äitini jäi isättömiksi 7-vuotiaana ja elivät kurjuudessa ja köyhyydessä. Eno sitten sairastui psyykkisesti.
Isäni taas lähti Karjalasta 10-vuotiaana. Karjalassa vahti venäläisiä sotavankeja (eivät tosin edes yrittäneet paeta). Näki sotilaiden ruumita yms.
En usko, että moni nykynuorista tajuaa mitä elämä oli ennen. Nyt heidän pääfokus on vain minä itse.
Itse olen elänyt mielenkiintoisen elämän - kaksi sisarustani on tehnyt itsemurhan. Toiselle viimeinen niitti oli työpaikkakiusaaminen.
Vau, sinun kannattaisi kirjoittaa kirja. Ihan oikeasti. Se olisi todella arvokas.
...onko sarkasmia...vai ootko todella tuota mieltä. Sodanjälkeisistä asioista ei puhuta koska asia vaikea vieläkin.
Ystäväni edesmennyt veli oli kaukopartiomies. Näki reissullaan venäläispartion ja ehti pysähtyä - yksi venäläissotilas huomasi hänet, mutta tappamisen sijaan teki rintaansa ristinmerkin..,
Joo, niin varmaan. Ei ole mitään järkeä kokonaisen partion olla tappamatta vihollista. Se missään kaukopartiossa ollut, jossain soppatykin ääressä keksi tarkinoitaan.
Vierailija kirjoitti:
Sukupolven mitta on noin 30 vuotta, eli sukupolvi sitten oli vuosi 1986. Oppivelvollisus oli silloinkin siihen asti, että lapsi täytti 16v, joten ihan en usko, että 14v ikäiset oli tuolloin tehtaissa töissä.
Ensinnäkin, otsikossa luki "pari sukupolvea" sitten.
Toiseksi, kyllä nämä työttömäksi jääneet paperimiehet, jotka eivät ole edes vielä eläkeikäisiä, ovat suurin osa aloittaneet työt tehtaassa 14-vuotiaana. Koulun ohessa, mutta silti.
Peruskoulu tuli Suomeen vasta 1970-luvulla. Tätä ennen ainoa oppivelvollisuus oli kuusivuotinen kansakoulu, joka aloitettiin 7-vuotiaana ja lopetettiin siis 13/14-vuotiaana. Jonka jälkeen suuri osa meni töihin.
Eli koulunsa ennen 1970-lukua käyneet ovat laajasti olleet töissä 14-vuotiaana. Tämä ikäluokka sisältää myös monia noiden monsteriteinien isovanhempia, eli pari sukupolvea taaksepäin.
Siis ihan kauheita räkänokkia nykypäivän lapset, luulisi että vanhemmilta olisi oppi annettu kuten itse saatu.
Mun mamma käveli yksin lehmien kanssa Karjalasta Varsinais-suomeen 12 vuotiaana. Kuinka moni näistä pennuista olis selvinnyt hengissä sellasesta tai selviytynyt perille ilman googlemapsia tai muuta..? Kyllä ennen oli mammat rautaa ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karseeta porukkaa tuossa koulussa. Oikeaa pissistouhua.
Poikani pappa oli huutolaispoika eli äidin kuoleman jälkeen pääsi perheeseen 5-vuotiaana. Isä ei pystynyt hoitamaan seitsemää lasta yksin. Teki tallihommia hevosten parissa. Tämä joskus 40-luvulla. Poikani mummon isä taas kuoli kun ammuttiin desanttina sodan jälkeen.
Ki
Ei kovin hyviä eväitä elämään, mutta tekivät yrittäjinä miljoonabisneksen.Oma äitini jäi isättömiksi 7-vuotiaana ja elivät kurjuudessa ja köyhyydessä. Eno sitten sairastui psyykkisesti.
Isäni taas lähti Karjalasta 10-vuotiaana. Karjalassa vahti venäläisiä sotavankeja (eivät tosin edes yrittäneet paeta). Näki sotilaiden ruumita yms.
En usko, että moni nykynuorista tajuaa mitä elämä oli ennen. Nyt heidän pääfokus on vain minä itse.
Itse olen elänyt mielenkiintoisen elämän - kaksi sisarustani on tehnyt itsemurhan. Toiselle viimeinen niitti oli työpaikkakiusaaminen.
Vau, sinun kannattaisi kirjoittaa kirja. Ihan oikeasti. Se olisi todella arvokas.
...onko sarkasmia...vai ootko todella tuota mieltä. Sodanjälkeisistä asioista ei puhuta koska asia vaikea vieläkin.
Ystäväni edesmennyt veli oli kaukopartiomies. Näki reissullaan venäläispartion ja ehti pysähtyä - yksi venäläissotilas huomasi hänet, mutta tappamisen sijaan teki rintaansa ristinmerkin..,
Olen erittäin vahvasti ja aidosti tuota mieltä. Niistä voisi alkaa jo puhua, senkin takia että monet ne kokeneet ihmiset eivät ole enää elossa. Kai huomaat sen, että vihdoin on alettu puhumaan sisällissodasta ja 1920- ja 1930-luvuista, koska niistä uskalletaan nyt puhua kun sen ajan ihmiset eivät enää ole keskuudessamme.
Nykyiset nuoret ja lapset eivät myöskään enää kuule näitä tarinoita suoraan vanhemmilta sukulaisiltaan, minkä takia olisi todella tärkeää ja arvokasta dokumentoida ne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karseeta porukkaa tuossa koulussa. Oikeaa pissistouhua.
Poikani pappa oli huutolaispoika eli äidin kuoleman jälkeen pääsi perheeseen 5-vuotiaana. Isä ei pystynyt hoitamaan seitsemää lasta yksin. Teki tallihommia hevosten parissa. Tämä joskus 40-luvulla. Poikani mummon isä taas kuoli kun ammuttiin desanttina sodan jälkeen.
Ki
Ei kovin hyviä eväitä elämään, mutta tekivät yrittäjinä miljoonabisneksen.Oma äitini jäi isättömiksi 7-vuotiaana ja elivät kurjuudessa ja köyhyydessä. Eno sitten sairastui psyykkisesti.
Isäni taas lähti Karjalasta 10-vuotiaana. Karjalassa vahti venäläisiä sotavankeja (eivät tosin edes yrittäneet paeta). Näki sotilaiden ruumita yms.
En usko, että moni nykynuorista tajuaa mitä elämä oli ennen. Nyt heidän pääfokus on vain minä itse.
Itse olen elänyt mielenkiintoisen elämän - kaksi sisarustani on tehnyt itsemurhan. Toiselle viimeinen niitti oli työpaikkakiusaaminen.
Sulla on pientä ristiriitaa tässä tarinassa. Mitä ihmeen sotavankeja niillä siellä oli vahdittavana, kun perheet lähti ennen varsinaisia sotatoimia evakoiksi, kylät tyhjennettiin jne.
Vaan kuitenkin oli niitä sotavankeja töissä tiloilla. Appi kirjoitti päiväkirjaansa:uusi ryzzä tuli...Evakot palasivat...Ja en ole tuo ylempi kirjoittaja.
Up