Vauva-palstalla eräs mamma viemässä 3-vkoista vauvaansa yöhoitoon

Mitäpä jos synnytys on ollut erityisen rankka tms?

Tässäpä minun tarina:

Synnytys oli pitkä ja rankka. Verenhukka oli niin suuri, ettei taju pysynyt yli viikkoon kun nousi ylös. Sitten satunnaisesti alkoi pystymään jo liikkumaan. Väsytti kuitenkin koko ajan. Ja lapsi huusi melkein tauotta (mikään muu kuin kantelu ei auttanut)

Tyttö oli n 3vko kun taju lähti lapsen ollessa sylissä. Minulle NAUVOLASSA annettiin neuvo nukkua yksi yö, on turvallisinta kaikille. Tyttö meni äitini luokse yöksi ja heti aamulla haimme tytön kotiin.

Eipä ollut vaihtoehtoja kun en pystynyt nukkumaan samassa asunnossa lapsen kanssa heräämättä joka älinään..

Nyt on pakko sanoa; hanki elämä.



Ihan sama se nyt on onko päivän vai yön erossa. En tiedä syitä miksi vie, mutta mulle ihan sama. Jos äiti kokee tarvitsevansa vapaayön, niin sitten se tarvitsee.

en hakenut aloituksellani kenenkään extreme synnytyskokemuksia ja sitä kuinka sen jälkeen ollaan niin naattia vaan lähtökohtana kuitenkin ihan se että ns normaali tapaus kyseessä. Uskon että tuokin mamma olisi maininnut jos jotakin tuollaista taustalla mutta ei vaan hymynaamoja viljelee ja miettii mitenhän vauvan vatsa kestää korviketta kun pelkkää äidinmaitoa tähän asti saanut.



ap

vaikka ei vietissä mainittu miksi vie, mitä hittoa se sulle kuuluu?

Jos olet omasta mielstä täydellinen, katso peiliin, vielä uudestaankin, jookos?

Ehkäpä kaikki eivät täällä selittele syitään.... ja ei tarvitsekkaan, jokaisen omasia. Eikä se lapsi siitä piloille mene!

Eikä täällä kitistä kun joku onnellinen saa nukkua yhden yön! Kannattais relata välillä!

Eiköhän se ole tämän äitin ihan oma asia.



Minä annoin kaksoseni hoitoon ensimmäisen kerran muistaakseni 2kk iässä ja kyllä ihan vaan lähteekseni viihteelle. Lapset jäivät äitini hoiviin joka on ollut heille erittäin läheinen aina.



Ehkä tämä tekee minusta ihan huippu karmeen huonon äidin, mutta itse tiedän kyllä ettei tuossa ollut mitään kauheeta! Äitini hoiti säännöllisesti lapsia vauvoina ja tälläkin hetkellä että saimme mieheni kanssa huilata tai välillä käydä tuulettumassa ystävien kanssa. Ja mistään joka viikonloppuisesta rilluttelusta en puhu, mutta kyllä äitini lapsiamme hoiti ja hoitaa n. 2 kertaa kuukaudessa.



Eipä ole lapsista näkynyt mitään traumoja. ;) Päinvastoin, heillä on monta hyvin läheistä ihmistä elämässään ja ovat kiintyneet äitiinsä, isäänsä, mummoonsa, pappaansa ja siskooni. Ja ympärillä pyörii paljon muitakin ihmisiä jotka ovat tärkeitä lapsillemme. Avoimia, sosiaallisia, luottavaisia lapsia joilla kaikki enemmän kun hyvin. Minä olen heille silti se ykkönen ollut aina, olenhan heitä kotona hoitanut jo 4vuotta ja suhteemme on hyvin läheinen eikä ole kärsinyt siitä että ovat muutaman päivän kuusta mammasta erossa. :)

meillä oli yksi lapsi ja tilanne sama kuin teillä! en olekkaan ainoa huono äiti :)

en arvostele muita, itse olen vain sellainen äiti, etten raaskisi olla erossa noin pienestä edes yhtä yötä. Jotenkin olen niin eufoorisessa tilassa ollut aina eka kuukaudet, että en antais kenellekään omia nyyttejäni hoitoon. Mutta ymmärrän kyllä, että kaikki eivät tunne niin.

Esikoiseni on ollut kerran mummon luona yötä, ikää oli silloin yli 2v.

Pienempi jää eka kerran ilman äitiä illaksi / yöksi isin hoiviin, kun lähden ystävien kanssa viettämään iltaa.

Kun vaan tuolla rintapumpulla jotain irtoaisi ja JOS vauva syö tuttipullosta... :D

Ja minulle on sanottu aina sitä, että minä en anna lapsiani hoitoon, siskoni ja veljeni kyllä käyttävät äitiämme hyödykseen aina kun mahdollista.

noin pieni jo pitää viedä hoitoon?

jessus miten kyllästyttää tuollaiset argumentit!!

Tuolla tupakka palstalla vingutaan samaa eli äiti joka ei tuhoa lastaan raskausaikana tupakoimalla on olevinaan täydellinen, halooo!!!!

Mulla on oikeus mielipiteeseeni kuten muillakin ja minusta se on erittäin huolestuttavaa ja epänormaalia että äiti haluaa ja kykenee olemaan vastasyntyneestään erossa jo niin että yökylään on vietävä.

Se on vastoin biologiaa minun mielestäni.

Ja jos yhtään olette lukeneet tai seuranneet aiheesta psykologien yms juttuja niin pieni vauva todellakin kärsii siitä että joutuu eroon henkilöstä jonka kanssa on symbioosissa tuossa vaiheessa eli äidistään.

Mutta turha näitä asioita on täällä sepustaa, täälläkin mammat ovat usein sitä laatua että antavat 2kk ikäiselle perunaa ja täysimetys ja imetys ylipäänsä on peestä, korvike on parempa akuin äidinmaito ja vauvana jo vietävä säännöllisesti hoitoon kun minäminäminä rulettaa.

Ei olla valmiita eikä kypsiä asettumaan sen pienen asemaan ja pitämään häntä ykkösenä edes vauva-aikana.

johan helpotti, säälittää vaan.

ap

ette kai te tosissanne sano, että lapsi jää isän HOITOON?

Siis herranjumala, mielestäni on täysin selvää, että isä on yhtä tasavertainen vanhempi kuin äitinkin. Kun lapsi on isänsä kanssa sanon, että on isän kanssa, en sano, että os isillä hoidossa :)

Vanhemmuus on yhteinen juttu, alusta asti! Hoitoon jättäminen mielestäni meinaa isovanhempia, tätejä yms, mutta EI isää...

Mielestäny on isyyden alaspolkemista sanoa, että on isällä hoidossa. Varmaan aika kivalta isästä tuntuu kun äiti " uskaltaa" jättää isälle lapsen esim 6kk ekaa kertaa. Antakaa niiden miehien olla alusta asti mukana, se on heidänkin oikeus ja myös heidän lapsensa!



(ja nro 11, en tarkoita sinua tässä asiassa, tuli vain viestistäsi mieleen moinen :)

Olen samaa mieltä kanssasi, että isä on tasavertainen hoitaja ja ehkä on väärin sanoa, että jää hoitoon. Se on kuitenkin vain sanonta ja tarkoitin sillä vain sitä, että lapsi ei mene muualle!

Ja ovat lapset toki aiemmin olleet isänsä KANSSA, kun vasta puolivuotiaana, mutta imetys sitoo tulemaan viimeistään 2,5 tunnin päästä.

Itsellä ei ole ollut tarvetta lähteä " tuulettumaan" aiemmin, siksi näin.

Imetys tosissaan sitoo aika paljon, yritän vain herättää muutamat täydelliset äidit tajuamaan, että isäkin on vanhempi ja vanhemmuus hoidetaan yhdessä :)

Toivottavasti tulee sinulle mukava vapaa ilta!

16

Eikös se lapsi jää kuitenkin isälle hoitoon, ihan niinkuin äitikin hoitaa lastaan?

Hoitaahan sitä lasta pitää.

Kärsiikö vauva jos isä hoitaa vauvaa tai syöttää tätä esim. öisin! Taitaa kärsiä kuinka kaameaa jos isä koskee vauvaan, vauva kärsii!!! Ei jumalauta sanon suoraan.



Miten joku voi olla noin itsekkään tyhmä että kuvittelee että vain äiti on se paras ja ainut hyvä hoitaja vauvalle!? Vauva voi kiintyä kahteenkin ihmiseen ja tuntea olonsa turvalliseksi näitten hoivassa. Vauva voi kiintyä jopa kolmeen ihmiseen niinkun minun kaksosieni kanssa kävi. Vauvoja hoiti ja syötti 3 eri ihmistä.



Mites nämä vauvat jotka joutuvat jäämään sairaalaan synnytyksen jälkeen, heitä hoitaa vuorokaudessa n. 6 ihmistä jos äiti makaa esim. sektion jälkeen kykenemättömänä hoitamaan vauvaansa. Meillä kaksoset jäivät kuukaudeksi sairaalaan ja heitä hoiti monet monet hoitajat ihan alusta asti kun en minä voinut kuukautta sairaalassa maata enkä esim. öisin olla sairaalassa heitä hoitamassa. Väitättekö että lapseni siitä jotenkin kärsi ja kertokaahan miten se näkyy nyt heissä! Mitä oireita tästä kaameasta traumasta heillä on jäänyt niin alan kyttämään että miten he kärsivät tuosta!!! Vauvojen perusturvallisuudesta pidettiin koko ajan huolta he eivät todellakaan kärsineet mitenkään siitä etten minä koko ajan ollut ainut ihminen joka niitä hoiti.

Vierailija:

Mulla on oikeus mielipiteeseeni kuten muillakin ja minusta se on erittäin huolestuttavaa ja epänormaalia että äiti haluaa ja kykenee olemaan vastasyntyneestään erossa jo niin että yökylään on vietävä.

ap

Raskauden taustat voivat vaikuttaa siihen, miten äiti suhtautuu vauvaansa.

Omaani INHOSIN lähes puoli vuotta. Lapsi olikin yöhoidossa ensimmäisen kerran 1,5kk:n iässä.

Neuvolassa (ja muistaakseni jopa äitiyspakkauksessa tulleessa oppaassa) puhuttiin, että on ihan normaalia olla välinpitämätön, jopa inhota lastaan heti synnytyksen jälkeen. Se voi korreloida lievään synnytysmasennukseen, raskauden taustoihin, omiin odotuksiin lapsista ym.

Nykyään minulle lapsen (3v.) hoitoon laittaminen on vaikeampaa kuin tuolloin vauvaiässä. Suhtaudun lapseen niin paljon erilailla kuin silloin aikanaan.

Ovat olleet hoidossa äidilläni ja kaksin miehen kanssa ollaan menty. Silti kiintymyssuhteissani lapsiini ei ole vikaa ja olen myös tuntenut valtavaa euforiaa lasten syntymien jälkeen ja rakastanut jokaisa silloin -kuten myös nyt.



Eiköhän se lapsen äitisuhde ole jostain muusta kiinni kuin yhdestä vapaaillasta; itsekin olen ollut lasteni kanssa muuten 24/ 7/ 364!

Ihmetyttää kuitenkin että äiti imettää, se hormonitoimintahan luontaisesti sitoo äidin vauvaansa. On ollut joskus luolakaudella erittäin tärkeää ettei äiti hylkää vauvaa, mutta kyllä äidin läheisyys on yhä edelleen se tärkein asia vauvalle.



Jos äiti on antanut itselleen luvan kiintyä vauvaansa kunnolla, ei hän ikipäivänä pystyisi jättämään tätä muutaman viikon ikäisenä hoitoon. Kiintymyssuhteen muodostuminen voi kyllä esikoisen kohdalla viedä hiukan pidemmän aikaa ennen kuin äiti tajuaa ettei sitä elämää voi jatkaa kaikkine menoineen niin kuin ennenkin.



Voi vauvaa kun joutuu heittopussiksi, häntä ei rakasteta edes sen vertaa että kuukauden hänen kanssaan viihdyttäisiin. Ihan kuin olisi uusi lelu saatu ja nyt se heitetään nurkkaan kun kyllästyttää. Toivottavasti äiti herää todellisuuteen ja tajuaa mahdollisimman pian olevansa se tärkein asia vauvan elämässä. Vanhemmuus tuo mukanaan myös velvollisuuden epäitsekkyyteen, ja vauvan tarpeet tulevat juuri nyt ensin.

Vierailija:

Ovat olleet hoidossa äidilläni ja kaksin miehen kanssa ollaan menty. Silti kiintymyssuhteissani lapsiini ei ole vikaa ja olen myös tuntenut valtavaa euforiaa lasten syntymien jälkeen ja rakastanut jokaisa silloin -kuten myös nyt.

Eiköhän se lapsen äitisuhde ole jostain muusta kiinni kuin yhdestä vapaaillasta; itsekin olen ollut lasteni kanssa muuten 24/ 7/ 364!

Jos olisit todella tuntenut euforiaa lapsesi syntymän johdosta, et olisi pystynyt häntä hylkäämään viisiviikkoista vauvaa. En kertakaikkiaan ymmärrä miten kylmiä ja itsekkäitä ihmiset voivat olla! Elämä ei saa tippakaan muuttua vauvan syntymän jälkeen.