Vauva-palstalla eräs mamma viemässä 3-vkoista vauvaansa yöhoitoon

Sinun lapsesi joutuisi kuukaudeksi keskoskaappiin niin tarkoittaako se sitten sitä että sinun ja vauvasi suhde on menetetty ja vauva kärsii siitä ettet sinä hoida sitä koko aikaa? Vauva voi kiintyä ihan keneentahansa ihmiseen syntymän jälkeen ja voisin sanoa että vauvat joilla on kaksi hyvin läheistä ihmistä ovat paljon " rikkaampia" kun ne joilla ei ole kun äiti.

Vierailija:

Mites nämä vauvat jotka joutuvat jäämään sairaalaan synnytyksen jälkeen, heitä hoitaa vuorokaudessa n. 6 ihmistä jos äiti makaa esim. sektion jälkeen kykenemättömänä hoitamaan vauvaansa. Meillä kaksoset jäivät kuukaudeksi sairaalaan ja heitä hoiti monet monet hoitajat ihan alusta asti kun en minä voinut kuukautta sairaalassa maata enkä esim. öisin olla sairaalassa heitä hoitamassa. Väitättekö että lapseni siitä jotenkin kärsi ja kertokaahan miten se näkyy nyt heissä! Mitä oireita tästä kaameasta traumasta heillä on jäänyt niin alan kyttämään että miten he kärsivät tuosta!!! Vauvojen perusturvallisuudesta pidettiin koko ajan huolta he eivät todellakaan kärsineet mitenkään siitä etten minä koko ajan ollut ainut ihminen joka niitä hoiti.

Ja aina on tultu siihen tulokseen, että varhainen sairaalahoito valitettavasti jättää jälkensä. Joskus on vain valittava pienempi paha ja kannettava seuraukset vauvojen hylkäämiskokemuksesta, parempi sekin kuin ilman hoitoa kuollut vauva.

Kunhan on huolehtivassa hoidossa niin ei se kellekään kuulu.

Vierailija:

Ihmetyttää kuitenkin että äiti imettää, se hormonitoimintahan luontaisesti sitoo äidin vauvaansa. On ollut joskus luolakaudella erittäin tärkeää ettei äiti hylkää vauvaa, mutta kyllä äidin läheisyys on yhä edelleen se tärkein asia vauvalle.

Jos äiti on antanut itselleen luvan kiintyä vauvaansa kunnolla, ei hän ikipäivänä pystyisi jättämään tätä muutaman viikon ikäisenä hoitoon. Kiintymyssuhteen muodostuminen voi kyllä esikoisen kohdalla viedä hiukan pidemmän aikaa ennen kuin äiti tajuaa ettei sitä elämää voi jatkaa kaikkine menoineen niin kuin ennenkin.

Voi vauvaa kun joutuu heittopussiksi, häntä ei rakasteta edes sen vertaa että kuukauden hänen kanssaan viihdyttäisiin. Ihan kuin olisi uusi lelu saatu ja nyt se heitetään nurkkaan kun kyllästyttää. Toivottavasti äiti herää todellisuuteen ja tajuaa mahdollisimman pian olevansa se tärkein asia vauvan elämässä. Vanhemmuus tuo mukanaan myös velvollisuuden epäitsekkyyteen, ja vauvan tarpeet tulevat juuri nyt ensin.

Voisin väittää että hienompia lapsia saa hakea kun mitä meillä on. Hyvin moni ammatti-ihminenkin sanonut että aivan uskomattomia lapsia ja tämän siis hyvällä. Ei ole kyllä mitään traumoja jäänyt heille siitä että ovat vauvoina olleet monen ihmisen hoidossa.

Vierailija:

Sinun lapsesi joutuisi kuukaudeksi keskoskaappiin niin tarkoittaako se sitten sitä että sinun ja vauvasi suhde on menetetty ja vauva kärsii siitä ettet sinä hoida sitä koko aikaa? Vauva voi kiintyä ihan keneentahansa ihmiseen syntymän jälkeen ja voisin sanoa että vauvat joilla on kaksi hyvin läheistä ihmistä ovat paljon " rikkaampia" kun ne joilla ei ole kun äiti.

Vauvalla ei ole kuin yksi tärkein kiintymyssuhde. Yleensä se on juuri äiti. Jos isä on lähes yhtä paljon läsnä vauvan elämässä (ilmeisesti työtön kun kotona ehtii olla), voi heidän suhteensa olla lähes yhtä tiivis. Tämä on kuitenkin käytännön seikkojen takia hyvin harvinaista. Tuon vauvapalstalle kirjoitelleen mummo tuskin on vauvan elämässä ollut yhtä tiiviisti kuin äiti tai edes isä.

Ei meilläkään ole vauvoilla ollut " kuin äiti" , kyllä heilläkin on isä ollut mukana läheisesti aina. Silti äiti on vauvaiässä ollut ehdottomasti se tärkein hoitaja, ja isän merkitys on kasvanut vasta myöhemmin. Vasta muutaman vuoden iässä lapsi todella osaa kokea rikkautena sen, että hänellä on laajempikin piiri läheisiä (mummot, tädit jne,). Kyllä ne omat vanhemmat, etenkin äiti, ovat vauvaiässä ne mihin vauva elämänsä perustaa ja tuntee olonsa turvalliseksi.

Jos menojalkaa vipattaa niin paljon että muutamaa viikkoa ei vauvan kanssa viihdytä. Eikähän seuraava kerta tule jo kahden viikon päästä.

Siellä teidän osastollanne olisi paljon vähemmän potilaita jos vanhemmat antaisivat enemmän aikaa lapsilleen eivätkä sysäisi heitä sukulaiselta toiselle omien menohalujen takia.

Se on vastuun myötä muuttunut 7 vuotisen äitiyteni aikana todella paljon! En todellakaan koe olevani millään tavalla kylmä tai kova ja tunteenihan voin tietää vain minä (?) Hoidan lapsiani kotona ja olen eille jatkuvasti läsnä, millä tavoin olen heidät hyljännyt? Onko vaikea ymmärtää, että vaikka sinä et voisi jättää vauvaasi hoitoon, joku muu voi?



Äitinä ja lastensa peruskalliona tulee ihmisen huolehtia myös omasta hyvinvoinnistaan, mikä eri ihmisille tarkoittaa eri asioita. Toinen käy joskus viihteellä toinen viikottain kuntosalilla...



Yksi yö ei tuhoa vauvan kiintymyssuhdetta, mutta voi olla kullanarvoinen hengähdystauko monestakin syystä. Suppea-alaisen tahkoamisen sijaan suosittelisin sinulle asioitten laittamista mittakaavaan ja asioiden miettimistä ihmisystävällisemmin ja laaja-alaisemmin, oikeasti!

Itse kävin viihteellä eka kerran kun vauva oli 3kk ja toisen kerran kun vauva oli 11kk ja sen jälkeen kerran vuodessa suunnilleen.



Elämä muuttuu väkisinkin vauvan synnyttyä, mutta ei sen elämän vauvan syntymän jälkeen tarvitse täysin " loppua" . Harrastuksista ja omasta hyvinvoinnista on hyvä pitää kiinni ja jokainen tekee sen tavallaan.

JA nimenomaan on sanottu, että ne ongelmat ovat keskosille tyypillisiä ongelmia, johtuen juuri siitä alun rankkuudesta.

TOinen lapsi on tätä nykyä laitoshoidossa, koska on liian väkivaltainen olemaan edes kotona. Kotioloissa ei ole ollut mitään poikkeavaa, perheen normaalin alun saaneet lapset ovat ihan tavallisia lapsia.

Mutta huom, nyt on kyse siis alta kilon painoisena syntyneistä pikkukeskosista, ja tuskin heilläkään kaikilla näin pieleen menee. JA siis nämä ongelmat alkoivat paheta vasta kouluiässä.

Vierailija:

Vierailija:

Mites nämä vauvat jotka joutuvat jäämään sairaalaan synnytyksen jälkeen, heitä hoitaa vuorokaudessa n. 6 ihmistä jos äiti makaa esim. sektion jälkeen kykenemättömänä hoitamaan vauvaansa. Meillä kaksoset jäivät kuukaudeksi sairaalaan ja heitä hoiti monet monet hoitajat ihan alusta asti kun en minä voinut kuukautta sairaalassa maata enkä esim. öisin olla sairaalassa heitä hoitamassa. Väitättekö että lapseni siitä jotenkin kärsi ja kertokaahan miten se näkyy nyt heissä! Mitä oireita tästä kaameasta traumasta heillä on jäänyt niin alan kyttämään että miten he kärsivät tuosta!!! Vauvojen perusturvallisuudesta pidettiin koko ajan huolta he eivät todellakaan kärsineet mitenkään siitä etten minä koko ajan ollut ainut ihminen joka niitä hoiti.

Ja aina on tultu siihen tulokseen, että varhainen sairaalahoito valitettavasti jättää jälkensä. Joskus on vain valittava pienempi paha ja kannettava seuraukset vauvojen hylkäämiskokemuksesta, parempi sekin kuin ilman hoitoa kuollut vauva.

Mä en tajua miten jotkut jaksaa yhä täällä selittää, kuinka kätilökin ihasteli, etät onpa kaunis vauva. SE ON NIIDEN AMMATTILAISTEN TEHTÄVÄ, saada vanhemmat näkemään lapsensa ainutlaatuisina ja tuntemaan ylpeyttä lapsistaan. Ne kehuu niitä aina.

Ja meinaatko oikeasti että joku toinen äiti pitää teidän lapsia hienompina kuin omiaan? Eiköhän tuo ole ihan sun subjektiivinen näkemyksesi asiasta...

T: Maailman hienoimpien lasten äiti.

Vierailija:

Voisin väittää että hienompia lapsia saa hakea kun mitä meillä on. Hyvin moni ammatti-ihminenkin sanonut että aivan uskomattomia lapsia ja tämän siis hyvällä. Ei ole kyllä mitään traumoja jäänyt heille siitä että ovat vauvoina olleet monen ihmisen hoidossa.

No mutta sovitaan nyt niin että minun lapseni ovat täysiä sekopäitä koska heillä oli läheinen suhde niin äitiin kun isäänkin vauvoina ja heitä hoidimme 50/50 ei yhtään sen enempää eikä vähempää! ;)

Uskon että lapsesta tulee täysijärkinen jos vanhemmat eivät ole mitään kireäpipoisia eivätkä ota stressiä ihan joka asiasta.



Vauva ei kuole siihen että äiti on poissa yhden yön, kysykää keltä tahansa asiantuntijalta. Se jos äiti on jatkuvasti poissa voi aiheuttaa vauvassa jotain eroahdistusta, mutta jos puhutaan siitä että äiti on ensimmäisen vuoden aikana muutamia kertoja erossa lapsesta niin hitto vie eikai se nyt merkitse yhtään mitään! Ja kyllä nykyään suositellaan sitä että myös isä hoitaa ja ruokkii vauvaa. Meillä se tehtiin niin että lypsin maitoa ja mies syötti pullosta sitä vauvalle, minä myös imetin. Näin me molemmat osallistuimme vauvan ruokintaan ja hoitoon. Kaikki lapset ovat ihailtavan läheisiä isänsä kanssa ja se on vain ja ainoastaan rikkaus. Isä nukkui ensimmäisen viikon vauva kainalossa ja minusta se oli ainoastaan ihana asia että vauvalla oli kaksi hyvin läheistä vanhempaa.

Mitä se meille kellekään kuuluu miski on vauva yön hoidossa. jos itsellä olis ekan lapsen aikana joku vaan vienyt vauvan yöksi hoitoon. olisin ollut tosi kiitollinen yhdestä nukutusta yöstä. vauva ollessa 2 kk tulikin sukulasityttö meille, hoiti vauvaa pari yötä ja minä olisn kuin uusi ihminene!

Naulan kantaan. Isä on yhtä tärkeä kuin äiti. Omassa perhepiirissä tapaus, jossa sukulaismieheni vaimo kuoli vauvan ollsessa 2 viikkoa vanha.. Eli arvatte varmaan että isä on silloinkin ollut enemmän kuin tärkeä.

se on KAUKANA normaalista!!!

Puolustelkaa vaan, minusta se on kamalaa...

jos ei pysty olemaan ns. lapsivuodeaikaa kotona, on parempi kun ei tee lapsia ollenkaan.

kasvakaa ensin aikuiseksi ja tehkää lapset sitten vasta.



(ja en tiedäkään miksi ap:n tarkoittama äiti vie lapsensa hoitoon.. tilanne voi olla jotain ihan muuta. mutta minä puhun nyt viihteestä)

Vierailija:

se on KAUKANA normaalista!!!

Puolustelkaa vaan, minusta se on kamalaa...

jos ei pysty olemaan ns. lapsivuodeaikaa kotona, on parempi kun ei tee lapsia ollenkaan.

kasvakaa ensin aikuiseksi ja tehkää lapset sitten vasta.

(ja en tiedäkään miksi ap:n tarkoittama äiti vie lapsensa hoitoon.. tilanne voi olla jotain ihan muuta. mutta minä puhun nyt viihteestä)

eikä ihme, ettei ystäväpiiriini kuulu ketään joka jättäisi vastasyntyneen hoitoon ja lähtisi jonnekin baareihin, niin kaukana se on omasta ajatusmaailmastani. Näin nelikymppisen suurperheen äidin, jolla ei ole minkäänlaista lastenhoitoapua olemassakaan, vinkkelistä tuntuu aina hassulta nämä kirjoitukset, joissa puolustellaan parisuhdetta tai sitä, että pitäisi saada nukkua. Millainen parisuhde on sellainen, joka ei muutamaa viikkoa kestä ilman ravintoloita, ja pitäisi kuitenkin kestää lopun ikää? Monilla on huonosti nukkuvia lapsia, ja kuitenkin on itse jaksettava vuosikausia, miten ei paria viikkoa joku terve äiti terveen vauvan kanssa jaksaisi?