Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä lapsenne valitsi rakkaimman lelunsa (uni/lohtulelu)?
13.10.2016 |
Neuvolassa alettiin jo 6kk iässä kysellä joko lapsella on se tietty rakkain lelu. Lapsi on nyt 16kk eikä vieläkään sellaista ole. On toki suosikkileluja, joilla mieluiten leikkii, mutta nekin vaihtelee paljon, tällä viikolla yksi, ensi viikolla jo joku toinen. Yhtään ylitse muiden ei ole,sellaista joka pitäisi saada sänkyyn mukaan tai josta tulisi lohtua jos on pipi, harmitus tms. Lapsi ei oikein edes perusta pehmoleluista. Ehkä noin 8-9kk iässä alkoi niitä huomioida kyllä, rutistaa ja halaa jos sellaisen antaa, mutta mielenkiintoa löytyy sen pari sekuntia. Neuvolassa kerran näiden kyselyiden kanssa sanottiin, että voi se rakkain lelu olla kova lelukin ja sellaisenkin voi ottaa unikaveriksi. Mutta kun ei kovista leluistakaan ole mikään niin tärkeä.
Ei tämä tietenkään mikään iso oikea ongelma ole, mutta ihmetyttää.
Kommentit (10)
3,5 vuotta lapsi heitti sitkeästi kaikki pehmolelut pois sängystään kun meni nukkumaan, mutta nyt unilelut saavat olla sängyssä. Ei edelleenkään nuku lelu kainalossa tai raahaa sitä mukaansa, mutta kutsuu niitä jo unikamuikseen. Eiköhän tämä ole pk:sta tullut kun siellä melkein kaikilla ne unilelut on mukanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi sai neljävuotiaana pehmon, joka on vielä nyt kymmenvuotiaankin kainalossa. Se on meillä vähän niin kuin perheenjäsen.
Mulla itsellä oli lapsena tosi tärkeä pehmolelu, mutta omilla lapsilla on ollut vähän eri juttu. Esikoinen ei ollut todellakaan 6 kk iässä kiinnostunut yhtään mistään leluista! Olisi tietysti voinut opettaa hänelle jonkun turvarätin, jota käyttää aina imetyksen yhteydessä ja sillä tavalla se leimaantuu kivaksi (yksi tuttu on tehnyt näin), mutta mä jouduin muutenkin aina ottamaan niin monta juttua siihen imetykseen (käytin rintakumia), joten en jaksanut! Kuopus on ollut vähän kiinnostuneempi, ja hänellä on ollut aikaisemmin unikaveri, mutta aika paljon hän vain heittelee niitä leluja (on nyt 2-vuotias). Esikoisella oli vähän aikaa sitten yksi pehmolelu tosi rakas, mutta nyt se ei enää ole koko ajan mukana, eikä usein unikaverinakaan.
Kiitos vastauksista! Itselläkin oli kyllä se unilelu mutta en tiedä minkä ikäisenä siitä tärkeä tuli kun en ekoja vuosiani muista.
Olen tosi kummissani kyllä siitä, että neuvolassa oletetaan että 6kk sellainen jo on.
Ap
Ei minunkaan lapsella mitään suosikkilelua ollut ollut ensmäiseen kahteen vuoteen. Yhtenä päivä autot oli lemppareita, toisena duplot jne. Vasta täytettyään kaksi vuotta alkoi sellaisesta n. puoli metrisestä nallesta innostumaan ja sillä leikkimään kotista. Nallelle puettiin vaippaa ja hänen vanha body ja sitä käytti "potalla" tyhjässä pikku lootassa, roudasi keittiöön omaan syöttötuoliin ja oli ruokkivinaan. Siihen kiintyi ja ollut vakio unilelu kohta puolisen vuotta. Aina iltaisin nallellekin pitää laittaa vaippa ja yökkäri, nalle kainaloon ja nukkumaan. Hoitoon en tosin ole antanut mukaan kun ei tarhareppuun mahdu. Hoidossa on oma sellainen sininen kynäpehmo, jonka sai tädiltään viime kesänä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parempi vaan ettei sellaista supertärkeää lelua tulekkaan, muuten on ikuinen ongelma sen lelun varjeleminen kun se tarkoittaa järkyttävää katastrofia jos se hukkuu tms :D
Kaikki "lohtulelut" on nykyajan korvikkeita sille, että pieni lapsi ei saa olla tarpeeksi lähellä vanhempaa vaan pitää syntymästä asti "itsenäistyä" (oma sänky, sitten oma huone jne.). Ihmisen evoluutio ei ole vielä päässyt tähän mukaan kun satoja tuhansia vuosia lapset on ensivuodet olleet äidissä ja tississä kiinni. Kyllä sen lastenpsykologiakin myöntää että lohtuleluilla yritetään korvata tätä biologista tarvetta (ja sen takia ehkä neuvolassakin kysellään kun lohtulelua pidetään kuitenkin parempana kuin täyttä lohduttomuutta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisella ei ole mitään tiettyä, kunhan joku on, eikä sekään ole mikään pakko. Kuopuksella on sama nukke, joka on ollut syntymästä saakka ja se on aina mukana. Kun nukke on pesukoneessa (on pehmoinen) käy kuopus vähän väliä tarkastamassa, että vieläkö se pyörii.
sophia kirjoitti:
Kaikki "lohtulelut" on nykyajan korvikkeita sille, että pieni lapsi ei saa olla tarpeeksi lähellä vanhempaa vaan pitää syntymästä asti "itsenäistyä" (oma sänky, sitten oma huone jne.). Ihmisen evoluutio ei ole vielä päässyt tähän mukaan kun satoja tuhansia vuosia lapset on ensivuodet olleet äidissä ja tississä kiinni. Kyllä sen lastenpsykologiakin myöntää että lohtuleluilla yritetään korvata tätä biologista tarvetta (ja sen takia ehkä neuvolassakin kysellään kun lohtulelua pidetään kuitenkin parempana kuin täyttä lohduttomuutta).
Olen kyllä miettinytkin sitä että ehkä lapsi ei kaipaa uni/lohtulelua kun hänellä on minut. Lapsi nukkuu vieläkin vieressäni ja yöllä pääsee herätessä kainaloon tissille.
Ap
Mukelos on ihan normaali. Mulla ei ollut lapsena mitään unilelua. Olin ihan ihmeissäni, kun 5 veenä menin tarhaan, ja tarhantäti kysyi päiväunilla, että missä sun unilelu on? Häh? Mihin tässä unilelua tarvitaan?
Mun rakkain lelu oli 3-veenä faijan mulle ostama keltainen Ferrari, joka mulla on vieläkin. (ei oikea heh). Mutta en mä sen kanssa nukkunut.
Mun yhdelläkään lapsella ei ole ollut unilelua ja pehmolelut on tallessa, kummallakin sellaisen haltijalla yksi kappale. Yhdellä on Ressu, toisella pupu, kolmannella ei mitään. Hän istuu nenä kirjoissa. Oppi lukemaan neljävuotiaana.
N46 v.