Lue keskustelun säännöt.
Raskaana ja koiranpentu tuli juuri taloon
13.10.2016 |
Eli on siis ollut kummallisia tuntemuksia jo parin viikon ajan, mutta olen jotenkin ohittanut ne, ajatellut että johtuu syksyn melankolisuudesta, ja ajatellut että ruoka ei nyt vain maistu kun uusi koiranpentu jännittää. Meille siis tuli ihan vähän aikaa sitten aktiivista rotua oleva, melko vaativa koira.
Ja kun olotilat eivät ole helpottaneet, on heikkoutta,on pahoinvointia ja väsymystä, itkuisuutta ja ärtyisyyttä, niin päätin tehdä varmuuden vuoksi raskaustestin. Ja positiivinen tuli.
Olen hiukan jännitynyt ja vähän jopa järkyttynytkin, en todellakaan odottanut juuri nyt tulevani raskaaksi, kun tämä koirakin tulee seuraavat vuodet vaatimaan paljon minulta, jotta saan koulutettua siitä hyvän ja rauhallisen perheenjäsenen. Miten sen teen vauva sylissä? Onnistuuko semmoinen? Mitä minun pitää tehdä?
Anteeksi, jos tämä viesti on ihan sekava. Olen 24, asun avoliitossa mieheni kanssa, mutta minulla ei oile oikein mitään kokemusta vauvoista tai raskaudesta, vahinkoraskaus kun tämä on. Kaipaan vain juttukaveria, kun en oikein tiedä kenelle puhua.
Kommentit (58)
Vauvan kanssa olo on hyvää koulutusta koiralle! Vauvasta ja koirasta tulee ikuiset kaverit keskenään!
Kiva. Ja onnea jo etukäteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiranpentua ei tarvitse kasvattaa 24/7. Vauva tarvitsee huolenpitoa kuitenkin koko ajan. Sinulla on nyt prioriteetit väärässä järjestyksessä, mutta se voi johtua yllätyksestä, järkytyksestä ja hämmennyksestä. Ei tässä mikään kiire ole, sulattele asiaa ihan rauhassa ja koiraa ehdit kouluttaa hyvin siihen asti, että vauva syntyy. Sen jälkeen koira jää toiselle sijalle, mutta on jo ehtinyt oppia kunnolla tavoille, joten vauvaperheen elämään saat yhdistettyä myös koiran jatkokasvatuksen. Lapsiperheissä on ollut koiria ennenkin eikä se ole mikään ongelma, jos koira itse ei ole ongelmatapaus.
Kiitos vastauksista. Miehellä ei ole koirakokemusta, joten tiedostin alusta asti sen, että minun tulee kouluttaa ja kasvattaa koira. Mutta kyllä hän varmasti parhaansa tekee, ja auttaa taitojensa mukaan.
En tosiaan osaa ajatella tällä hetkellä asioita vauvan kautta, koiran hankintaan ja harkitsemiseen olen käyttänyt vuoden verran aikaa, ja (ironisesti) tärkeään vauva-asiaan en ole käyttänyt mitään aikaa, sillä en ollut ajatellut raskautuvani vielä hetkeen.
Kiitos onnittelijoille myös, olen niin häkeltynyt itse, että en edes tajunnut, että tästäkin onnitellaan. :D
No ei kyllä kuulosta hyvältä. Kauanko teillä on ollut se pentu, voiko vielä palauttaa kasvattajalle?
Vaativa rotu tarkoittaa että siihen koiraan pitää eritoten nuorena panostaa hirmusti, jotta saat siitä hallittavan yksilön. Jos et saa, niin hankalaa se hallinta on vauvan kanssa.
Onko rotu sulle tuttu ennestään? Onko iso vai luonteeltaan vaativa? Mikä rotu tai mitä rotuja koirassa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä normaaliälyllä varustettu aikuinen osaa koiraa kouluttaa, vaikka ei asiasta olisikaan kokemusta. Silloin otetaan asioista selvää. Mies tasa-arvoiseen vastuuseen sekä koirasta että tulevasta vauvasta. Ihme hyysäämistä ja avuttomaksi tekeytymistä.
Ei sitä koiraa tarvitse joka sekunti kouluttaa. Lisäksi, sulka on nyt 9kk aikaa opettaa koiralle peruskäskyt ja koiran ulkoiluttaminen onnistuu myös vaunujen kanssa.
Sitä paitsi, kai se mieskin osallistuu koiran koulutukseen? Ja lapsen kasvatukseen?
Asioilla on tapana järjestyä. Meillä on kaksi lasta, toinen alle vuoden ikäinen ja laumaan kuuluu myös kissa ja kaksi koiraa, joista toinen 8kk. Hyvin pyyhkii :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti vauva ei ole koirille allerginen.
Meillä kävi ihan samalla tavalla, pari päivää pennun tulon jälkeen tein positiivisen testin....aktiivinen rotu, väsynyt, oksentelevat odottaja, ei hyvä....ei tullut koirasta oikein kunnolla koulutettua, oli vielä tosi nuori innokas koira kun vauva (joka olikin erittäin vaativa) syntyi, koira jäi vieläkin vähemmälle 😔Alkoi murista ruuastaan, karkailla ja lopulta päätyi auton alle....enkä ees oikein jaksanut surra, lapsi oli tuolloin liki 2v ja toinen tulossa.
Aloin ihan inhota koko koiraa....
Nyt nuorin lapsi 4v ja koiranpentwu talossa, hyvällä mallilla aisäsiisteys ja perusasiat. Ihana koira😍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi ihan samalla tavalla, pari päivää pennun tulon jälkeen tein positiivisen testin....aktiivinen rotu, väsynyt, oksentelevat odottaja, ei hyvä....ei tullut koirasta oikein kunnolla koulutettua, oli vielä tosi nuori innokas koira kun vauva (joka olikin erittäin vaativa) syntyi, koira jäi vieläkin vähemmälle 😔Alkoi murista ruuastaan, karkailla ja lopulta päätyi auton alle....enkä ees oikein jaksanut surra, lapsi oli tuolloin liki 2v ja toinen tulossa.
Aloin ihan inhota koko koiraa....
Nyt nuorin lapsi 4v ja koiranpentwu talossa, hyvällä mallilla aisäsiisteys ja perusasiat. Ihana koira😍
Hyi hitto sun tekstisi, olet hirveä ihminen. Ihminen joka ei todellakaan ansaitse yhtään lemmikkiä saati toista koiraa. Anna se pois, se ansaitsee paremman omistajan.
Koira on belgianpaimenkoira, joista minulla on ennestään kokemusta. Ja ei mies ihan uusavuttomaksi olekaan tekeytymässä, hän ei vain tiedä kuinka koirien kanssa toimitaan, eikä ole koskaan ottanut selvää. On halukas menemään pentukurssille pennun kanssa, jotta oppii peruskäskyt ja koiran kanssa toimimisen, mutta jos tästä rodusta lukee, niin tätä ei todella suositella ensikoiraksi. Itselläni oli suunnitelmissa aloittaa harrastaminen koiran kanssa, mutta se taitaa nyt jäädä miehen tehtäväksi.
Itselläni on käsitys, että koira samassa taloudessa vauvan kanssa vähentää vauvan allergiariskiä, olenkohan ihan hakoteillä?
Tämä koira-asia on ehkä käsitetty vähän väärin. MINÄ halusin koiran, koska MINÄ halusin sen kanssa harrastaa ja sitä kouluttaa, ei sillä että mies siitä kieltäytyisi. Tämä on vain suuri muutos näihin suunnitelmiin. :)
Ymmärrän, että nämä ovat monelle vauvapalstalaiselle tuttuja juttuja, turhia kysymyksiä ja ärsyttäviä pohdintoja. Itse en ole koskaan näitä asioita pohtinut sen tarkemmin, ja arvostankin teidän kokemusta omaavien näkemyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna asioiden edetä omalla painollaan. Onnea raskaudesta ja onnea tulevaan. Koiranpentu opettaa ja vaatii mutta vaadi itsellesi aikaa ja lepoa. Kehosi tarvitsee nyt sitä lepoa paljon koska se muuttuu. Miehesi tulee tehdä osansa ja auttaa, etenkin sen koiran kanssa.
Meillä oli sama tilanne 5vuotta sitten kun aloin odottamaan ja oltiin juuri hankittu koira, jolla energiaa ja virtaa riittää. Jos nyt jotakin kiinnostaa niin siperian husky. Ainakaan en päässyt lihoamaan kun 15km lenkeillä tuli käytyä päivittäin. Ja apuakin tuosta rontista on ollut. Koulutus kannattaa aloittaa heti
Vierailija kirjoitti:
Koira on belgianpaimenkoira, joista minulla on ennestään kokemusta. Ja ei mies ihan uusavuttomaksi olekaan tekeytymässä, hän ei vain tiedä kuinka koirien kanssa toimitaan, eikä ole koskaan ottanut selvää. On halukas menemään pentukurssille pennun kanssa, jotta oppii peruskäskyt ja koiran kanssa toimimisen, mutta jos tästä rodusta lukee, niin tätä ei todella suositella ensikoiraksi. Itselläni oli suunnitelmissa aloittaa harrastaminen koiran kanssa, mutta se taitaa nyt jäädä miehen tehtäväksi.
Itselläni on käsitys, että koira samassa taloudessa vauvan kanssa vähentää vauvan allergiariskiä, olenkohan ihan hakoteillä?
Tämä koira-asia on ehkä käsitetty vähän väärin. MINÄ halusin koiran, koska MINÄ halusin sen kanssa harrastaa ja sitä kouluttaa, ei sillä että mies siitä kieltäytyisi. Tämä on vain suuri muutos näihin suunnitelmiin. :)
Ymmärrän, että nämä ovat monelle vauvapalstalaiselle tuttuja juttuja, turhia kysymyksiä ja ärsyttäviä pohdintoja. Itse en ole koskaan näitä asioita pohtinut sen tarkemmin, ja arvostankin teidän kokemusta omaavien näkemyksiä.
Siis mä en epäile tippaakaan teidän kykyä kasvattaa siitä koirasta ihan ok koirakansalainen, mutta mä epäilen että teillä ei ole sille tarpeeksi aikaa ja mielenkiintoa sillä hetkellä kun vauva on tulossa.
Jos sinä osaisit ja haluaisit harrastaa, mutta oikeasti et välttämättä pysty tekemään kovinkaan paljon jos tulee hankala raskausaika ja hyvässäkin tapauksessa rajallisesti.
Mies taas ei osaa ja onko edes halukas PITKÄJÄNTEISESTI harrastamaan koiran kanssa? Koska sinun ollessa raskaana jää miehen vastuulle sekä harrastustoiminta, ulkoilutus pitkälti, koiran aivotyöskentelyn mahdollistaminen, kaiken oppiminen koirista kun ei niistä kokemusta jne. lista on pitkä...
Lisäksi, palstalla on kymmeniä viestejä siitä miten raskaus on saanut antamaan rakkaat koirat pois, osa jopa päästetty auton alle(ihan järjetöntä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi ihan samalla tavalla, pari päivää pennun tulon jälkeen tein positiivisen testin....aktiivinen rotu, väsynyt, oksentelevat odottaja, ei hyvä....ei tullut koirasta oikein kunnolla koulutettua, oli vielä tosi nuori innokas koira kun vauva (joka olikin erittäin vaativa) syntyi, koira jäi vieläkin vähemmälle 😔Alkoi murista ruuastaan, karkailla ja lopulta päätyi auton alle....enkä ees oikein jaksanut surra, lapsi oli tuolloin liki 2v ja toinen tulossa.
Aloin ihan inhota koko koiraa....
Nyt nuorin lapsi 4v ja koiranpentwu talossa, hyvällä mallilla aisäsiisteys ja perusasiat. Ihana koira😍
Ei sitten käynyt mielessä, että koiralle olisi voinut etsiä kodin, jossa siitä välitetään? Sekin oli varmasti ihana koira, mutta omistajan kohtelu sitä kohtaan oli inhottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi ihan samalla tavalla, pari päivää pennun tulon jälkeen tein positiivisen testin....aktiivinen rotu, väsynyt, oksentelevat odottaja, ei hyvä....ei tullut koirasta oikein kunnolla koulutettua, oli vielä tosi nuori innokas koira kun vauva (joka olikin erittäin vaativa) syntyi, koira jäi vieläkin vähemmälle 😔Alkoi murista ruuastaan, karkailla ja lopulta päätyi auton alle....enkä ees oikein jaksanut surra, lapsi oli tuolloin liki 2v ja toinen tulossa.
Aloin ihan inhota koko koiraa....
Nyt nuorin lapsi 4v ja koiranpentwu talossa, hyvällä mallilla aisäsiisteys ja perusasiat. Ihana koira😍
Aiku ihanaa, että nyt on kiva koira
Sillä kuolleellakin koiralla voisi olla kivaa, jos olisit ollut vastuullinen ja fiksu ja antanut sen uuteen kotiin.
Oikeasti pistää vihaksi. Viattoman koiran piti maksaa lopullinen hinta kun sinä et oikein ehtinyt kouluttaa, etkä etsimään uutta kotia.
Ei mikään ongelma. Itse kasvatan koiria ja meillä on ollut pentuekin kun olen ollut raskaana.
Ei niitä koiria mitenkään kovin ihmeelllisesti kouluttaa ja kasvattaa tarvitse. Mukavia koirakansalaisia niistä kasvaa ihan vaan siinä ihmisten arjen ohessa kasvamalla, ilman erityistä kasvatustakin. Sen takia koirat onkin niin kauan olleet ihmisten seuralaisia, että sopeutuvat helposti ihmisten elämänmenoon - jos ne vaatisivat jotain ihmeellistä koulutustietämystä ja valtavasti aikaa ja vaivannäköä, olisi ihmisten koirien pito jo satoja vuosia sitten loppunut.
Toki sitten VOI kouluttaa enemmänkin jos haluaa. Itsekin kisaan koirieni kanssa tokossa ja agilityssä, koska tykkään niistä. Mutta jos elämäntilanne on sellainen ettei ehdi tai jaksa, niin sekin on ihan ok. 99% roduista on ihan tyytyväisiä pelkkinä kotikoirina ilman muuta erityistä tekemistä kuin kävelylenkit, ja perheen arjen seurailu kotosalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira on belgianpaimenkoira, joista minulla on ennestään kokemusta. Ja ei mies ihan uusavuttomaksi olekaan tekeytymässä, hän ei vain tiedä kuinka koirien kanssa toimitaan, eikä ole koskaan ottanut selvää. On halukas menemään pentukurssille pennun kanssa, jotta oppii peruskäskyt ja koiran kanssa toimimisen, mutta jos tästä rodusta lukee, niin tätä ei todella suositella ensikoiraksi. Itselläni oli suunnitelmissa aloittaa harrastaminen koiran kanssa, mutta se taitaa nyt jäädä miehen tehtäväksi.
Itselläni on käsitys, että koira samassa taloudessa vauvan kanssa vähentää vauvan allergiariskiä, olenkohan ihan hakoteillä?
Tämä koira-asia on ehkä käsitetty vähän väärin. MINÄ halusin koiran, koska MINÄ halusin sen kanssa harrastaa ja sitä kouluttaa, ei sillä että mies siitä kieltäytyisi. Tämä on vain suuri muutos näihin suunnitelmiin. :)
Ymmärrän, että nämä ovat monelle vauvapalstalaiselle tuttuja juttuja, turhia kysymyksiä ja ärsyttäviä pohdintoja. Itse en ole koskaan näitä asioita pohtinut sen tarkemmin, ja arvostankin teidän kokemusta omaavien näkemyksiä.
Siis mä en epäile tippaakaan teidän kykyä kasvattaa siitä koirasta ihan ok koirakansalainen, mutta mä epäilen että teillä ei ole sille tarpeeksi aikaa ja mielenkiintoa sillä hetkellä kun vauva on tulossa.
Jos sinä osaisit ja haluaisit harrastaa, mutta oikeasti et välttämättä pysty tekemään kovinkaan paljon jos tulee hankala raskausaika ja hyvässäkin tapauksessa rajallisesti.
Mies taas ei osaa ja onko edes halukas PITKÄJÄNTEISESTI harrastamaan koiran kanssa? Koska sinun ollessa raskaana jää miehen vastuulle sekä harrastustoiminta, ulkoilutus pitkälti, koiran aivotyöskentelyn mahdollistaminen, kaiken oppiminen koirista kun ei niistä kokemusta jne. lista on pitkä...
Lisäksi, palstalla on kymmeniä viestejä siitä miten raskaus on saanut antamaan rakkaat koirat pois, osa jopa päästetty auton alle(ihan järjetöntä).
Hyviä pohdintoja, joita on mietittävä ajan kanssa ja keskusteltava miehen kanssa. Tällä hetkellä en pidä mahdollisuutena antaa koiraa pois. Koira on suunniteltu ja hyvin haluttu meidän laumaan mukaan, ja otin sen tietoisena siitä, että hän on meidän perheen keskuudessa ainakin sen kymmenen vuotta, ja siihen on sitouduttava myös. Keskustelemme silti asiasta avoimesti ja hankalia ja vaikeitakin aiheita huomioiden. Kiitos viestistä, siinä on paljon asiallista kyseenalaistamista.
Kannattaa varmaan kasvattaa se hurtta helvetin hyvin, ettei lehdistä tarvitse lukea vuoden päästä, että koira raateli vauvan kuoliaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Koira on belgianpaimenkoira, joista minulla on ennestään kokemusta. Ja ei mies ihan uusavuttomaksi olekaan tekeytymässä, hän ei vain tiedä kuinka koirien kanssa toimitaan, eikä ole koskaan ottanut selvää. On halukas menemään pentukurssille pennun kanssa, jotta oppii peruskäskyt ja koiran kanssa toimimisen, mutta jos tästä rodusta lukee, niin tätä ei todella suositella ensikoiraksi. Itselläni oli suunnitelmissa aloittaa harrastaminen koiran kanssa, mutta se taitaa nyt jäädä miehen tehtäväksi.
Itselläni on käsitys, että koira samassa taloudessa vauvan kanssa vähentää vauvan allergiariskiä, olenkohan ihan hakoteillä?
Tämä koira-asia on ehkä käsitetty vähän väärin. MINÄ halusin koiran, koska MINÄ halusin sen kanssa harrastaa ja sitä kouluttaa, ei sillä että mies siitä kieltäytyisi. Tämä on vain suuri muutos näihin suunnitelmiin. :)
Ymmärrän, että nämä ovat monelle vauvapalstalaiselle tuttuja juttuja, turhia kysymyksiä ja ärsyttäviä pohdintoja. Itse en ole koskaan näitä asioita pohtinut sen tarkemmin, ja arvostankin teidän kokemusta omaavien näkemyksiä.
Onko miehellä sitten kokemusta vauvoista vai aikooko siinäkin vähän vaan autella?
Eikö mies voi kouluttaa koiraa?