Lue keskustelun säännöt.
Raskaana ja koiranpentu tuli juuri taloon
13.10.2016 |
Eli on siis ollut kummallisia tuntemuksia jo parin viikon ajan, mutta olen jotenkin ohittanut ne, ajatellut että johtuu syksyn melankolisuudesta, ja ajatellut että ruoka ei nyt vain maistu kun uusi koiranpentu jännittää. Meille siis tuli ihan vähän aikaa sitten aktiivista rotua oleva, melko vaativa koira.
Ja kun olotilat eivät ole helpottaneet, on heikkoutta,on pahoinvointia ja väsymystä, itkuisuutta ja ärtyisyyttä, niin päätin tehdä varmuuden vuoksi raskaustestin. Ja positiivinen tuli.
Olen hiukan jännitynyt ja vähän jopa järkyttynytkin, en todellakaan odottanut juuri nyt tulevani raskaaksi, kun tämä koirakin tulee seuraavat vuodet vaatimaan paljon minulta, jotta saan koulutettua siitä hyvän ja rauhallisen perheenjäsenen. Miten sen teen vauva sylissä? Onnistuuko semmoinen? Mitä minun pitää tehdä?
Anteeksi, jos tämä viesti on ihan sekava. Olen 24, asun avoliitossa mieheni kanssa, mutta minulla ei oile oikein mitään kokemusta vauvoista tai raskaudesta, vahinkoraskaus kun tämä on. Kaipaan vain juttukaveria, kun en oikein tiedä kenelle puhua.
Kommentit (58)
Onko teillä kerrostalokoti vai pihaa? Piha kyllä helpottaisi tiettyjä asioita, eli sitä pissalle pääsyä.
Sulla on vuoden päästä kaksi lasta, vauva ja teini-ikäinen. Teinin kanssa väännät kättä juuri vauvan syntymän aikoihin. Pysy johdonmukaisena. Aloitat koiran kouluttamisen vaan heti paikalla. Pentua voi opettaa jo heti istumaan ja menemään maahan ja tulemaan luokse käskystä ja irrottamaan lelusta ja erityisesti opeta, että siltä saa ottaa lelun. Vauva tulee tekemään sitä paljon. Oman paikankin voi opettaa, ja sekin pitää opettaa, että sen paikan ympärillä liikutaan ja sitä saa häiritä ilman että se murisee. Ruuan päältäkään ei murista, sekin pitää opettaa. Eli kupin voi ottaa pois, ja sen saa takaisin, ja siinä ympärillä liikutaan. Mulla ei murise yksikään koira lapsille. Ne vaan vaihtaa paikkaa.
Keskittymiskyky nyt on kaikilla kakaroilla huono, mutta se huomioiden pidetään harjoittelutuokiot aina kivoina ja päätetään onnistuneeseen suoritukseen. Ei liian pitkiä treenejä, että mielenkiinto ei lopahda. Nuorena se vitsa väännetään...samaten noutamiskoulutus on hyvä aloittaa. Siitä on sulle vauva sylissä riemua. "Tuo kenkä" "kanna pussi" "tuo avaimet". Kouluta se avustajakoiraksi, mä teen niin aina!
(Itsellä on ollut aina saksanpaimenkoiria, myös lasten ollessa pieniä. Meillä osaa kersatkin kouluttaa niitä. Puolivuotiaana osaavat kävellä jo sivulla ilman talutinta. Mun koirat osaavat myös tuoda likaiset tyhjät kupit tiskipöydälle. Yksi on liiankin hyvä avaamaan roskiskaapin ja se pitää poissaollessa laittaa mustakalalla kiinni yläkaapin kahvaan, jos sattuu olemaan huono keli olla pihalla. Se osaa pyynnöstä sammuttaa kuonolla valot ja tuo pudonneet sukat. Tuntee yli 200 käskyä ja sanaa. Siitä oikein näkee, kun sillä on tehtävä päällä kuten kantaa vaikka halkoa, niin se keskittyy täysin siihen, ryhtikin oikenee topakaksi ja on kuin eri koira. Talvisin vetävät mm. potkukelkkaa ja pulkkaa kauppareissulla. Ja kun opettaa yhtä, nuorempi katsoo mallia vierestä ja matkii......)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi h****i taas yksi näitä idiootteja. Ja rahanahneet kasvattajat myy kelle tahansa joka lyö rahat pöytään. Viis siitä onko k potentiaalinenoti osaava tai sitoutunut.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä kerrostalokoti vai pihaa? Piha kyllä helpottaisi tiettyjä asioita, eli sitä pissalle pääsyä.
Sulla on vuoden päästä kaksi lasta, vauva ja teini-ikäinen. Teinin kanssa väännät kättä juuri vauvan syntymän aikoihin. Pysy johdonmukaisena. Aloitat koiran kouluttamisen vaan heti paikalla. Pentua voi opettaa jo heti istumaan ja menemään maahan ja tulemaan luokse käskystä ja irrottamaan lelusta ja erityisesti opeta, että siltä saa ottaa lelun. Vauva tulee tekemään sitä paljon. Oman paikankin voi opettaa, ja sekin pitää opettaa, että sen paikan ympärillä liikutaan ja sitä saa häiritä ilman että se murisee. Ruuan päältäkään ei murista, sekin pitää opettaa. Eli kupin voi ottaa pois, ja sen saa takaisin, ja siinä ympärillä liikutaan. Mulla ei murise yksikään koira lapsille. Ne vaan vaihtaa paikkaa.
Keskittymiskyky nyt on kaikilla kakaroilla huono, mutta se huomioiden pidetään harjoittelutuokiot aina kivoina ja päätetään onnistuneeseen suoritukseen. Ei liian pitkiä treenejä, että mielenkiinto ei lopahda. Nuorena se vitsa väännetään...samaten noutamiskoulutus on hyvä aloittaa. Siitä on sulle vauva sylissä riemua. "Tuo kenkä" "kanna pussi" "tuo avaimet". Kouluta se avustajakoiraksi, mä teen niin aina!
(Itsellä on ollut aina saksanpaimenkoiria, myös lasten ollessa pieniä. Meillä osaa kersatkin kouluttaa niitä. Puolivuotiaana osaavat kävellä jo sivulla ilman talutinta. Mun koirat osaavat myös tuoda likaiset tyhjät kupit tiskipöydälle. Yksi on liiankin hyvä avaamaan roskiskaapin ja se pitää poissaollessa laittaa mustakalalla kiinni yläkaapin kahvaan, jos sattuu olemaan huono keli olla pihalla. Se osaa pyynnöstä sammuttaa kuonolla valot ja tuo pudonneet sukat. Tuntee yli 200 käskyä ja sanaa. Siitä oikein näkee, kun sillä on tehtävä päällä kuten kantaa vaikka halkoa, niin se keskittyy täysin siihen, ryhtikin oikenee topakaksi ja on kuin eri koira. Talvisin vetävät mm. potkukelkkaa ja pulkkaa kauppareissulla. Ja kun opettaa yhtä, nuorempi katsoo mallia vierestä ja matkii......)
Ai että koiraa voi rangaista siitä että se murinalla kertoo että nyt mennään liian pitkälle ja että lapset saa häiritä koiraa? Voi h***i mikä Kuspää olet! Sulle ja sun pennuille ei pitäisi antaa mitään eläintä rääkättäväksi. Voi koira-parkaa!
Te jotka otatte koiran jotta voisitte rääkätä sitä perheenne kanssa niin perhana antakaa olla ja keskittykää kiusaamaan toisianne eikä viatonta eläintä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi ihan samalla tavalla, pari päivää pennun tulon jälkeen tein positiivisen testin....aktiivinen rotu, väsynyt, oksentelevat odottaja, ei hyvä....ei tullut koirasta oikein kunnolla koulutettua, oli vielä tosi nuori innokas koira kun vauva (joka olikin erittäin vaativa) syntyi, koira jäi vieläkin vähemmälle 😔Alkoi murista ruuastaan, karkailla ja lopulta päätyi auton alle....enkä ees oikein jaksanut surra, lapsi oli tuolloin liki 2v ja toinen tulossa.
Aloin ihan inhota koko koiraa....
Nyt nuorin lapsi 4v ja koiranpentwu talossa, hyvällä mallilla aisäsiisteys ja perusasiat. Ihana koira😍
Ei tullu mieleen uutta kotia etsiä toiselle. Voisi olla syytön eläin vielä elossa..Mitäs jos tulet taas raskaaksi, hylkäätkö tämänkin koiran? Toivottavasti edes hävettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmaan kasvattaa se hurtta helvetin hyvin, ettei lehdistä tarvitse lukea vuoden päästä, että koira raateli vauvan kuoliaaksi.
Nää pelkurimaiset koiranvihaajat on jotain oksettavaa...hyi helvata...
Ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sääliksi käy kaikki lemmikit jotka on talossa ennen vauvaa. Lapsi alkaa niitä kiusaamaan ja sehän on niiin söpöä, eläimen pitää vaan kestää. Niinkuin vastauksista huomaa. Kakara ei ole maailman napa.
Vierailija kirjoitti:
Mikset tee aborttia?
Olin juuri tulossa kirjoittamaan samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä kerrostalokoti vai pihaa? Piha kyllä helpottaisi tiettyjä asioita, eli sitä pissalle pääsyä.
Sulla on vuoden päästä kaksi lasta, vauva ja teini-ikäinen. Teinin kanssa väännät kättä juuri vauvan syntymän aikoihin. Pysy johdonmukaisena. Aloitat koiran kouluttamisen vaan heti paikalla. Pentua voi opettaa jo heti istumaan ja menemään maahan ja tulemaan luokse käskystä ja irrottamaan lelusta ja erityisesti opeta, että siltä saa ottaa lelun. Vauva tulee tekemään sitä paljon. Oman paikankin voi opettaa, ja sekin pitää opettaa, että sen paikan ympärillä liikutaan ja sitä saa häiritä ilman että se murisee. Ruuan päältäkään ei murista, sekin pitää opettaa. Eli kupin voi ottaa pois, ja sen saa takaisin, ja siinä ympärillä liikutaan. Mulla ei murise yksikään koira lapsille. Ne vaan vaihtaa paikkaa.
Keskittymiskyky nyt on kaikilla kakaroilla huono, mutta se huomioiden pidetään harjoittelutuokiot aina kivoina ja päätetään onnistuneeseen suoritukseen. Ei liian pitkiä treenejä, että mielenkiinto ei lopahda. Nuorena se vitsa väännetään...samaten noutamiskoulutus on hyvä aloittaa. Siitä on sulle vauva sylissä riemua. "Tuo kenkä" "kanna pussi" "tuo avaimet". Kouluta se avustajakoiraksi, mä teen niin aina!
(Itsellä on ollut aina saksanpaimenkoiria, myös lasten ollessa pieniä. Meillä osaa kersatkin kouluttaa niitä. Puolivuotiaana osaavat kävellä jo sivulla ilman talutinta. Mun koirat osaavat myös tuoda likaiset tyhjät kupit tiskipöydälle. Yksi on liiankin hyvä avaamaan roskiskaapin ja se pitää poissaollessa laittaa mustakalalla kiinni yläkaapin kahvaan, jos sattuu olemaan huono keli olla pihalla. Se osaa pyynnöstä sammuttaa kuonolla valot ja tuo pudonneet sukat. Tuntee yli 200 käskyä ja sanaa. Siitä oikein näkee, kun sillä on tehtävä päällä kuten kantaa vaikka halkoa, niin se keskittyy täysin siihen, ryhtikin oikenee topakaksi ja on kuin eri koira. Talvisin vetävät mm. potkukelkkaa ja pulkkaa kauppareissulla. Ja kun opettaa yhtä, nuorempi katsoo mallia vierestä ja matkii......)
Ai että koiraa voi rangaista siitä että se murinalla kertoo että nyt mennään liian pitkälle ja että lapset saa häiritä koiraa? Voi h***i mikä Kuspää olet! Sulle ja sun pennuille ei pitäisi antaa mitään eläintä rääkättäväksi. Voi koira-parkaa!
Kiitos vaan haukuista, joita en ole mielestäni ansainnut. Miten niin koiraparkaa? Missä luki että rankaisen murinasta? Koulutus menee niin, että ruokakupin saa, kun antaa tassua. Kuppi otetaan pois. Kupin saa taas. En ole elämäni päivänä tarvinnut rangaista yhtäkään koiraa eikä lyödä niitä enkä tarvitse sen oksennuksen Cecar Millanin sähköpantoja. Koira kun ei rangaistuksista tajua. Mutta: Koiran lähistöllä pitää pystyä turvallisesti liikkumaan silloinkin kun se syö. Sille vain tehdään selväksi koulutuksella, että ruokakuppi kuuluu mulle, mutta se saa syödä siitä mun luvan kanssa. Kun se on sille selvää, se ei murise siitä. Kyse on johtajuudesta. Sitä ei häiritä, mutta tarvittaessa pitää voida vaikka pyyhkiä lattia tai antaa vauvan kontata vieressä. Ne ei murise.
Siinä ei tarvita mitään keppiä, vain palkintoa. Kuppi on palkinto oikeanlaisesta käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy kaikki lemmikit jotka on talossa ennen vauvaa. Lapsi alkaa niitä kiusaamaan ja sehän on niiin söpöä, eläimen pitää vaan kestää. Niinkuin vastauksista huomaa. Kakara ei ole maailman napa.
Meidän ennen lapsia tulleet kissa ja koira voivat oikein hyvin, kiitos kysymästä. Kertaakaan eivät ole saaneet repiä eläimiä ja 3-vuotiaskin jo tietää, että koira saa nukkua ja syödä rauhassa.
Kyllä se kakara tietyllä tapaa on maailman napa, varsinkin pienenä, mutta ei se poissulje sitä, että lemmikkejä osataan kunniottaa ja niillä on oikeus olla rauhassa.
Toki on paljon niitä, jotka ovat sitä mieltä, että koiran pitää sietää sitä ja tätä, mutta on olemassa myös meitä, jotka ymmärtävät, että eläinkin on elävä olento.
Nytkin tämä niin kiusattu ja sääliä kaipaava koira pötköttelee kanssamme lastenhuoneen matolla, ihan omasta tahdostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhoitu nyt ap, eihän tässä ole mitään ongelmaa! Ensinnäkin olet nuori ja todennäköisesti raskaus sujuu hyvin, ei nyt kannata heittäytyä sairaaksi heti positiivisen testin jälkeen! Koirasi on jo vuoden ikäinen vauvan syntyessä, tähän mennessä olet ehtinyt panostaa siihen ihan täysillä ja peruskoulutuksen pitäisi olla jo aika pitkällä. Myös miehesi on ehtinyt jo 9kk elää koirataloudessa ja oppinut varmasti kaikki perusasiat!
Vauvan synnyttyä voit edelleen tehdä pitkiä kävelylenkkejä, opetat kulkemaan nätisti vaunujen vierellä (tämän voit harjoitella jo ennen syntymääkin) ja kantoliinan kanssa voit mennä myös metsälenkeille. Miehesi voi myös hoitaa välillä vauvaa, jolloin pääset harrastamaankin koiran kanssa! Ja harrastamaan ehtii vielä 2-vuotiaan koirankin kanssa, tuolloin nyt viimeistään voi lapsi olla myös isän kanssa välillä! Tavallaanhan ajoitus on loistava, kun voit olla kotona! Halutessaan siinä ehtii kyllä enemmän, kuin työpäivän jälkeen!
Itse olen samaa mieltä, että koiralta pitää pystyä ottamaan lelut suusta, se ei saa murista ruokakupin lähellä, ja ihmiset ovat AINA koiran yläpuolella, tarkoittaen sitä, että jos minä haluan vaikka koiran ruuan syödä sen kupista, niin minä sen voisin tehdä ilman, että koiralla olisi siihen mitään sanottavaa tai muristavaa. Mutta koiran nukkumapaikan pitää kyllä olla rauhoitettu, koirallakin pitää olla se oma paikka, johon pääsee piiloon kaikkia kiljahduksia ja muita häiriötekijöitä. :) Mutta missään ei saa murista, eikä missään saa yhtään yrittää pomottaa ketään ihmistä.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille kommenteista, niin niistä vastustavista kuin positiivisistakin. Kaikista saa erilaisia näkökulmia asiaan, jotta voidaan miehen kanssa rauhassa pohtia tilanne läpi. Ja kiitos kaikista rauhoittavista kommenteista, ja niistä muiden kokemuksista koirien ja vauvojen kanssa. Kyllä tässä alkaa pikkuhiljaa alkujärkytyksestä selviämään ja "näkemään valoa tunnelin päässä" Nyt pikkupentu pissalle, kun heräsi juuri. :)
AP:lla taitaa kohta olla kolme huolletavaa. Koira, vauva ja mies, jolla "ei ole kokemusta kummastakaan". Siinäpä sitä sitten onkin "pohdittavaa".
Mietitte koiranhoitoa ja -koulutusta? Eiköhän tuossa tilanteessa kannattaisi miettiä sitä, mitä tuleva vauva tulee vaatimaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö mies voi kouluttaa koiraa?
eikö mies voi hoitaa lasta sillä aikaa kun ap kouluttaa koiraa? Pienikin lapsi selviää puoli tunita ilman äitiä vaikka ihan joka päivä.
itse koulutin koiran kunnon koirakansalaiseksi kun lapseni oli pieni, ja se jos mikä on hyvä keino saada päätä tuuletettua. Koiran kouluttaminen vaatii 100% keskittymistä sillä hetkellä. Mutta sitä voi tehdä pienissä erissä vaikka useamman kerran päivässä.
Itselläni oli vauva kuume, jonka ajattelin paika koiranpennulla. Kun vasta 18v, koulut jäänyt kesken terveydellisistä syistä ja sitä omaa alaa lähin töiden kautta hakemaan. Eikä mieskään ajatellut olevansa valmis isäksi. Ja ennenkun kun kukaan sen enempää paasaa, niin takana pitempi yhdessä olo kuin vain 2kk :D
Koiranpentu tuli tammikuussa ja huhtikuussa pahojen mahakipujen takia tuli päivystykseen lähtö, jossa selvisi että olinkin raskaana viikkoja oli 10+1.
Kuukautiset tuli normaalisti. Eikä pahempia olojakaan ollut, eikä mahastakaan mitään huomannut. Ärtyneisyyden laitoin huonon työympäristön piikkiin.
Koira on siperian huskyn ja saksanpaimenkoiran sekoitus, ja jäärä pää narttu.
Ei kumminkaan tullut mietittyä, pitäisinkö lapsen ja antaisin koiran pois tai tekisinkö abortin ja pitäisin koiran. Päätin pitää molemmat.
Koiran kouluttaminen oli minun vastuulla, koska minä sen halusin. Perus käskyt tottelee myös mieheltä, mutta esim vapaana irti olo rivitalon takapihalla... Korvat häviää koiralta jos en ole paikalla. Kerkesin jo hetkeksi vaipua epätoivoon, mutta kyllä koira vaistoaa omistajansa raskauden ja osaa käyttäytyä sen mukaan.
Itselläni on diabetes ja epilepsia, joista koira on oppinut varoittamaan minua ja miestä, jos en itse oireita huomaa.
Ja ennakoivat supistukset, pahoinvoinnit sun muut.. Joku on aina tukena.
Toki koiria on monenlaisia, mutta en ottaisi hirveää stressiä ennakkoon. Koirasi rotu on jo itsessään fiksu ja halukas oppimaan, joten eiköhän lapseenkin tule tottumaan.
Juu hyvällä pohjalla ollaan jos koiran pitää saada murista ihmisille... öööh ei? Ihmisen pitää voida laittaa käsi koiran kuppiin samalla kuin se syö ja koiran tulee siirtyä äänettömästi sivummalle. Tai ihminen ottaa vaikka siankorva suusta, jos niin haluaa.
Eihän se lapsikaan saa lyödä aikuisia haarukalla, jos lautanen pitää jostain syystä ottaa pois?
Älä stressaa, yllätysraskaus aiheuttaa varmasti muutoksia, mutta kaikki sujuu kyllä. Ja onnea myös!
Puhun nyt omalla kokemuksella, sillä olin juuri vuosien harkitsemisen jälkeen saanut koiranpennun. Belggarin myös.
Tein positiivisen raskaustestin, kun belgini oli 3kk vanha, se oli ollut meillä nelisen viikkoa.
Olin ollut naimisissa vajaan vuoden, mutta lapset ei kuulunut suunnitelmiin vielä pariin vuoteen.
Kyllä minä aika pitkälle koiran kanssa lenkkeilin pitkiä lenkkejä, leikin pihalla, koulutin, kävin koirakoulussa ja koirapuistossa. Mies olisi ollut ihan valmis tekemään tämän kaiken, mutta minä halusin. Kävin kyllä tallillakin tosi pitkään, lopuksi en kyllä enää ratsastanut.
Nyt meillä on 8-vuotias ihana ja kiltti belgiuros, 7-vuotias poika, 5-vuotias belginarttu ja 2,5-vuotias poika