Lue keskustelun säännöt.
Raskaana ja koiranpentu tuli juuri taloon
13.10.2016 |
Eli on siis ollut kummallisia tuntemuksia jo parin viikon ajan, mutta olen jotenkin ohittanut ne, ajatellut että johtuu syksyn melankolisuudesta, ja ajatellut että ruoka ei nyt vain maistu kun uusi koiranpentu jännittää. Meille siis tuli ihan vähän aikaa sitten aktiivista rotua oleva, melko vaativa koira.
Ja kun olotilat eivät ole helpottaneet, on heikkoutta,on pahoinvointia ja väsymystä, itkuisuutta ja ärtyisyyttä, niin päätin tehdä varmuuden vuoksi raskaustestin. Ja positiivinen tuli.
Olen hiukan jännitynyt ja vähän jopa järkyttynytkin, en todellakaan odottanut juuri nyt tulevani raskaaksi, kun tämä koirakin tulee seuraavat vuodet vaatimaan paljon minulta, jotta saan koulutettua siitä hyvän ja rauhallisen perheenjäsenen. Miten sen teen vauva sylissä? Onnistuuko semmoinen? Mitä minun pitää tehdä?
Anteeksi, jos tämä viesti on ihan sekava. Olen 24, asun avoliitossa mieheni kanssa, mutta minulla ei oile oikein mitään kokemusta vauvoista tai raskaudesta, vahinkoraskaus kun tämä on. Kaipaan vain juttukaveria, kun en oikein tiedä kenelle puhua.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Mietitte koiranhoitoa ja -koulutusta? Eiköhän tuossa tilanteessa kannattaisi miettiä sitä, mitä tuleva vauva tulee vaatimaan.
Kyllä, minusta on äärimmäisen tärkeää miettiä koiran koulutusta, varsinkin vauvan tullessa taloon. Koiran on osattava käyttäytyä, ja isosta koirasta voi tulla ongelmakoira ilman kunnon koulutusta ja kasvatusta (niinkuin pienestäkin).
Tämä raskaus on aaaivan uusi asia, vasta mielessä on "apua, olen raskaana, tämä muuttaa paljon elämääni", eikä niinkään vielä vauva-arki. Sen pohdinta-aika tulee kyllä, kunhan alkujärkytyksestä selviää. Tällä hetkellä koira on konkreettisempi asia tässä tilanteessa, sille voin TÄLLÄ HETKELLÄ jo tehdä jotain, vauva-arkea voin vain haaveilla ja suunnitella. Sillä mielestäni koira-asiat on hyvä miettiä juuri nyt läpi, yhtään vähättelemättä vauvan tärkeyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu hyvällä pohjalla ollaan jos koiran pitää saada murista ihmisille... öööh ei? Ihmisen pitää voida laittaa käsi koiran kuppiin samalla kuin se syö ja koiran tulee siirtyä äänettömästi sivummalle. Tai ihminen ottaa vaikka siankorva suusta, jos niin haluaa.
Eihän se lapsikaan saa lyödä aikuisia haarukalla, jos lautanen pitää jostain syystä ottaa pois?
Koiran pitää saada nukkua ja syödä rauhassa. Et itsekään tykkää jos sut herätetään tai ruoka viedään nenän edestä ihan vaan huvin vuoksi. Koira saa puolustaa ruokaansa ja lapselle opetetaan ettei ruokakipolle mennä sörkkimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu hyvällä pohjalla ollaan jos koiran pitää saada murista ihmisille... öööh ei? Ihmisen pitää voida laittaa käsi koiran kuppiin samalla kuin se syö ja koiran tulee siirtyä äänettömästi sivummalle. Tai ihminen ottaa vaikka siankorva suusta, jos niin haluaa.
Eihän se lapsikaan saa lyödä aikuisia haarukalla, jos lautanen pitää jostain syystä ottaa pois?
Koiran pitää saada nukkua ja syödä rauhassa. Et itsekään tykkää jos sut herätetään tai ruoka viedään nenän edestä ihan vaan huvin vuoksi. Koira saa puolustaa ruokaansa ja lapselle opetetaan ettei ruokakipolle mennä sörkkimään.
Kyllä, koira nukkuu ja syö rauhassa 99% ajasta. Mutta koira ei saa murista eikä puolustaa, jos joskus tuo rauha täytyy rikkoa. Näistä ne puremiset tulevat kun koiran annetaan määrätä tällaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Koira on belgianpaimenkoira, joista minulla on ennestään kokemusta. Ja ei mies ihan uusavuttomaksi olekaan tekeytymässä, hän ei vain tiedä kuinka koirien kanssa toimitaan, eikä ole koskaan ottanut selvää. On halukas menemään pentukurssille pennun kanssa, jotta oppii peruskäskyt ja koiran kanssa toimimisen, mutta jos tästä rodusta lukee, niin tätä ei todella suositella ensikoiraksi. Itselläni oli suunnitelmissa aloittaa harrastaminen koiran kanssa, mutta se taitaa nyt jäädä miehen tehtäväksi.
Itselläni on käsitys, että koira samassa taloudessa vauvan kanssa vähentää vauvan allergiariskiä, olenkohan ihan hakoteillä?
Tämä koira-asia on ehkä käsitetty vähän väärin. MINÄ halusin koiran, koska MINÄ halusin sen kanssa harrastaa ja sitä kouluttaa, ei sillä että mies siitä kieltäytyisi. Tämä on vain suuri muutos näihin suunnitelmiin. :)
Ymmärrän, että nämä ovat monelle vauvapalstalaiselle tuttuja juttuja, turhia kysymyksiä ja ärsyttäviä pohdintoja. Itse en ole koskaan näitä asioita pohtinut sen tarkemmin, ja arvostankin teidän kokemusta omaavien näkemyksiä.
Positiivisesti kun ajatellaan niin teillä on kuitenkin "vain" belgi. Paimenet ovat kuitenkin pääsääntöisesti miellyttämishaluisia ja laumakeskeisiä että ei mitenkään pahin vaihtoehto vauva-arkeen. Homma saadaan varmasti toimimaan kunhan pentuajan koulutus hoidetaan kunnolla. Toki koiran mahdollinen murkkuikä osui nyt vähän huonoon kohtaan mutta kyllä siitä selvitään. Onnea tulevasta lapsesta!
Kannatan pieniä koiria. Ne on niin paljon helpompia kaikin tavoin hallita eikä niiden tekemisistä tule isoja vahinkoja. Minulla on ollut neljä pienirotuista koiraa ja ne ovat olleet aivan ihania lapsiperheessä. Isoa koiraa en ottaisi lasten kanssa olemaan, pitäisi vahtia koko ajan koska nehän ovat vain eläimiä kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu hyvällä pohjalla ollaan jos koiran pitää saada murista ihmisille... öööh ei? Ihmisen pitää voida laittaa käsi koiran kuppiin samalla kuin se syö ja koiran tulee siirtyä äänettömästi sivummalle. Tai ihminen ottaa vaikka siankorva suusta, jos niin haluaa.
Eihän se lapsikaan saa lyödä aikuisia haarukalla, jos lautanen pitää jostain syystä ottaa pois?
Koiran pitää saada nukkua ja syödä rauhassa. Et itsekään tykkää jos sut herätetään tai ruoka viedään nenän edestä ihan vaan huvin vuoksi. Koira saa puolustaa ruokaansa ja lapselle opetetaan ettei ruokakipolle mennä sörkkimään.
Koiralla ei ole mitään asiaa puolustaa ruokaansa. Mitä jos sinne ruuan sekaan vahingossa tippuu jotakin mitä koira ei saa syödä? Koiran pitää pystyä luottamaan siihen, että ruokaa saa aina riittävästi, ja että isäntä on loogisesti käyttäytyvä olento (eli ei kiusaa koiraa suotta). Lapsella ei varsinaisesti ole mitään asiaa koiran ruokakipolle, mutta jos lapsi sinne onnistuu eksymään, niin koiran on syytä osata olla puolustamatta kuppiaan silloin.
Vierailija kirjoitti:
Kannatan pieniä koiria. Ne on niin paljon helpompia kaikin tavoin hallita eikä niiden tekemisistä tule isoja vahinkoja. Minulla on ollut neljä pienirotuista koiraa ja ne ovat olleet aivan ihania lapsiperheessä. Isoa koiraa en ottaisi lasten kanssa olemaan, pitäisi vahtia koko ajan koska nehän ovat vain eläimiä kuitenkin.
Itse olen sitä mieltä, että ei se koko vaan se kasvatus. Niin isot kuin pienet on koulutettava kunnolla, ja kyllä pienikin arka, sosiaalistamaton ja kouluttamaton koira voi saada paljon pahaa aikaan. Itse olen taas lapsuuteni aina elänyt isojen koirien parissa, ja tuntenut oloni niiden kanssa aina turvalliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä ilkeistä ja asiattomista viesteistä, ap. Tervejärkinen normaali ihminen pystyy hoitamaan koiran ja lapsen. Onnea molemmista.
Oletteko pohtineet taloudellista puolta?
Itse vauvakin on rahaa vievä ja huonolla tuurilla koiralla tulee terveydellisiä ongelmia jotka voivat tulla erittäin kalliiksi. Kokemusta tästä koiran jatkuvasta sairastelusta on vaikka täytti vasta vuoden. Kestääkö talous mahdolliset lisäkulut erikois ruuista ja monen sadan ell. kuluista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko pohtineet taloudellista puolta?
Itse vauvakin on rahaa vievä ja huonolla tuurilla koiralla tulee terveydellisiä ongelmia jotka voivat tulla erittäin kalliiksi. Kokemusta tästä koiran jatkuvasta sairastelusta on vaikka täytti vasta vuoden. Kestääkö talous mahdolliset lisäkulut erikois ruuista ja monen sadan ell. kuluista?
Koiralle onneksi hankitaan vakuutus, jotta pahoilta yllätyksiltä vältytään (tai ainakin lievitetään niiden tuomaa taloudellista ahdinkoa). On laitettava omat tarpeet ja halut taka-alalle ja varmistaa, että vauvalla on kaikki tarvittava. Onneksi kaikkea ei tarvitse ostaa uutena, vaan voin myös kirppareita ja käytettyjä tavaroita katsoa. Mutta se on kyllä myös asia, joka pitää pohtia juurtajaksain ja taata hyvä tilanne sekä vauvalle että muille perheenjäsenille.
Tiesitkö ap, että nainen tulee herkästi raskaaksi ennen koiranpennun tuloa taloon tai hetki sen jälkeen ? Koiranpentu saa elimistössä hormonitasapainon muuttumaan. Et ole siis ainoa tämän "ongelman" kanssa. Pertti Vilander on kirjoittanut ja luennoinut aiheesta sekä elävästä elämästä bongattua.
Jos raskautesi on helppo ei tule ongelmia. Jos kärsit ja oireilet miehesi on kannettava enemmän vastuuta koirasta. Jokatapauksessa olisi hyvä että koirasta ei tule vain toisen "oma koira".
Onko koiranne uros vai narttu ? Varsinkin uroksen kouluttaminen raskaana vaatii erityishuomion kiinnittämistä muutamiin seikkoihin. Koiralla saattaa herätä voimakas suojeluvaisto sinua ja vatsassa olevaa vauvaa kohtaan, jolloin esim. Agressiota voi ulkoillessa esiintyä. Tämän välttää olemalla johdonmukainen, pomo, koiraa ylempänä ja osoittamalla sille ulkona ja sisällä että sinä suojelet koiraa. Irtokoiria jne. Ei saisi päästää koiran iholle. Hihnakäytös heti kuntoon ettet ole vaunujen kanssa liukkaalla kumossa ojassa. Muuten te pärjäätte kyllä. Kun vauva tulee kumpikin on sinun vastuullasi. Vauva ei saa kiusata koiraa ja koira ei saa kiusata vauvaa. Suojelet kumpaakin ja kun koira aistii sekä tuntee tämän niistä tulee ylimmät ystävät.
Hankin mieheni kanssa koiranpennun ollessani 2 kk raskaana. Koira oli täysin minun ideani, koulutus ja kasvatusvastuu minun harteillani. Vauva syntyy joulukuussa ja hyvin onnistuu pitkät metsälenkit, koirakoulut ja tokot. Älä tee ongelmia sinne missä niitä ei ole !
Nauttikaa koirasta, vauvasta, toisistanne ja elämästä yleensä. Onnea !!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä keskustelu on melkein 10v vanha joten tuskin kukaan tätä lukee, mutta pakko osoittaa sympatiani ja ymmärrykseni tätä henkilöä kohtaan. Näköjään tämä on asia jota ei voi ymmärtää ilman henk.koht. kokemusta.
Meillä on 7kk ikäinen koiranpentu ja olen 11vko raskaana. Olen kärsinyt kovasta, jatkuvasta pahoinvoinnista nyt yli kuukauden ja voin kertoa että energinen koiranpentu tekee kaikesta 100x raskaampaa. Minulla on kokemusta koirista koko ikäni ajan ja osaan peruskouluttaa koiran, mutta meidän koira on todella energinen ja itsepäinen - se tuhoaa huonekaluja, repii vilttiä päältäni kun yritän levätä ja keksii jatkuvasti kaikkea kiellettyä, niin että saan juosta sen perässä tai olla kieltämässä ihan yhtenään. Miellyttämisen haluiset paimenkoirarodut onkin usein asia erikseen, meillä on metsästyskoira, joka ei luonnostaan pyri miellyttämään ketään.
Eli ymmärrän täysin, miten uupunut koiranpentuun voi olla. Jo ilman raskauttakin jotkut koirat voi ajaa ihmisen ihan hulluuden partaalle ajoittain. Siihen kun lisää raskauspahoinvoinnin (jota en itsekään ennen raskautta olisi voinut kuvitella näin kamalaksi) niin elämä voi olla aika selviytymistä. Itse en lainkaan tuomitse tai edes ihmettele, että koiran koulutus jää vähälle ja lopulta sattuu onnettomuus, joka koituu koiran kohtaloksi. Ymmärrän senkin ettei sitä välttämättä osaa edes surra. Mielestäni kuulostaa siltä että kommentin kirjoittanut henkilö saattoi olla jopa lievästi masentunut raskaan elämäntilanteen johdosta - silloin ei luonnollisesti koe kovin syviä tunteita suuntaan tai toiseen.
Vetää vain surulliseksi ihmisten kylmyys ja alttius tuomita toisia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi ihan samalla tavalla, pari päivää pennun tulon jälkeen tein positiivisen testin....aktiivinen rotu, väsynyt, oksentelevat odottaja, ei hyvä....ei tullut koirasta oikein kunnolla koulutettua, oli vielä tosi nuori innokas koira kun vauva (joka olikin erittäin vaativa) syntyi, koira jäi vieläkin vähemmälle 😔Alkoi murista ruuastaan, karkailla ja lopulta päätyi auton alle....enkä ees oikein jaksanut surra, lapsi oli tuolloin liki 2v ja toinen tulossa.
Aloin ihan inhota koko koiraa....
Nyt nuorin lapsi 4v ja koiranpentwu talossa, hyvällä mallilla aisäsiisteys ja perusasiat. Ihana koira😍
Edellinen kommenttini oli tarkoitus olla siis vastauksena tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira on jo kasvanut ja pitkälti oppinut kun vauva syntyy, älä huoli 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu hyvällä pohjalla ollaan jos koiran pitää saada murista ihmisille... öööh ei? Ihmisen pitää voida laittaa käsi koiran kuppiin samalla kuin se syö ja koiran tulee siirtyä äänettömästi sivummalle. Tai ihminen ottaa vaikka siankorva suusta, jos niin haluaa.
Eihän se lapsikaan saa lyödä aikuisia haarukalla, jos lautanen pitää jostain syystä ottaa pois?
Koiran pitää saada nukkua ja syödä rauhassa. Et itsekään tykkää jos sut herätetään tai ruoka viedään nenän edestä ihan vaan huvin vuoksi. Koira saa puolustaa ruokaansa ja lapselle opetetaan ettei ruokakipolle mennä sörkkimään.
VÄÄRIN 😡Koiran pitää tattua jo HETI ALUSTA että ihminen koskee sen ruokaan ja kuppiin
t. Eläinalan ammattilainen ja jättikoirien omistaja
Koira stressaa vauvan ja pikkulapsen kovaa kirkuvaa ääntä, huutoa. Lapsi ei pysty säätämään pienenä ääntä. Eli stressihäiriö siitä voi tulla eläimelle. Älkää ottako nuorena lemmikkejä, jos on lapsia tulossa. Ellei mummo hoida koiraa ja joku tue erityisesti koiraa. Pitää olla tilaakin kaikilla ja rauhallisia paikkoja.
Meillä oli paljon liikuntaa ja aktiviteettia kaipaava koira esikoisen syntymän aikoihin. Kyllähän se lenkkeily meni sujuvasti siihen asti, kunnes lapsi oppi kävelemään, eikä enää suostunut istumaan kiltisti rattaissa tai pulkassa. Annoin lapsen toki kävellä, mutta se oli niin hidasta, ettei sitten ehditty käydä niin pitkiä lenkkejä, mitä koira olisi vaatinut. Lapsi sitten huusi ja venkoili mukana pidemmillä lenkeillä. Jos/kun koira ei saanut tarpeeksi huomiota ja aktiviteettia, se läähätti ja haukkui levottomana jaloissa. Onneksi koira oli jo vanha, joten ei elänyt enää pitkään. Uutta koiraa ei meille tule ennen kuin lapset ovat ainakin lähes täysi-ikäisiä.
Meillä ei kyllä 3 v muksu kiusaa yhtäkään eläintä ja kaksi niitä koiria on. Samantien tulee rapinaa jos kiskotaan potkitaan tai tönitään koiria.
Ja joka kerta pyytää anteeksi. Koiria ollut aina ja tulee olemaan. Lapset oppikoot elämään niiden kanssa.