Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Sektio edessä, apuja kaipaan!

Vierailija
08.05.2008 |

Sain tietää, että vauva leikataan ihan varmasti. Sitä on nyt arvottu raskauden puolivälistä tähän loppusuoralle ja nyt se sitten varmistui. Itku!



En tiedä mitä ajatella. Olen aiemmin synnyttänyt alakautta normisti ilman sen kummempia kommervenkkejä. Luulin jo, että tiedän miten homma suunnilleen menee, mutta ei.



Voisiko joku ihana antaa muutaman vinkin tai omakohtaisen kokemuksen miten meni esim. imetyksen kanssa leikkauksen jälkeen? Kuinka nopsaan leikkauksesta "toipuu"? Yksilöllistä varmaan tämäkin.. Tai koska vauvan saa viereensä? Saako isä olla mukana leikkauksessa, menikö sairaalassa kuinka kauan?



Kiitos jos viitsit vastata. oon ihan hormonien vallassa ja koko vieras uusi juttu pelottaa. .

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
08.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vauvan sain vierelleni herättyäni, siihen asti isä oli ollut vauvan kanssa kaksin. Ensimmäisen päivän olin tokkurassa. Seuraavana päivänä sängystä suihkuun ja siitä se lähti. Kätilöt oikein ihmettelivät, miten olin niin reipas. Käskettiin muistaakseni 3vkoa olemaan kantamatta ja tekemättä mitään raskasta. Toivuin hyvin vaikka haava pieneltä osin tulehtui. Imetys lähti käymään paremmin kuin aiemman alatiesynnytyksen jälkeen, maito nousi 2pv sektion jälkeen. Isä saa olla mukana, kun tapauksessasi on suunniteltu sektio.

Vierailija
2/4 |
08.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei se sen kummosempaa!! jos ite saisin valita kummin päin synnyttäisin ottaisin oitis sektion! molemmat kokeiltu, ja paraneminen ihan eri universumista, Alatie synnytyksen jälkeen itkin viikon kaks kun kakkasin ja pissasin käsisuihkun avulla istuin uimarenkaan päällä ja kiskoin Panacodeja naamaan herraties kuin kauan, se imettäminen vasta tuskaa olikin kun tissit niin turvoksissa ettei makuultaan oikein onnistunut alussa, oli pakko imettää istualtaan ja sehän kipeetä alapäähän tekikin heti kun vähän liikahti. ja mulla ei ollut kuin 4 tikkiä. Ihan pössö olo kun väänsi 12tuntia vauvaa ja oli saanut 3 epiduraalia, eihän nekään nyt heti lähe kropasta..



Sektion jälkeen avautui täysin uusi maailma.. Sairaalsta ulos 2päivässä, kotona samantien aloin tehdä normaaleja asioita, vähän haava aristi ehkä 3 päivää mutta kun otti buranan ei haavan olemassa oloa ees huomannu. Imetys sujui ja mä olin oikeesti aurinkoinen ja iloinen ja täysin äiti mun esikoiselle, en todellakaan mikään raihnainen tapaus.. kaupassakin taisin käydä 3päivää kotonaolon jälkeen yksin.



Ainoa huono oli se että ei voinut nostaa esikoista pariin viikkoon oikeestaan ollenkaan, ja se kun oli vasta 2v ja vaipoissa piti kakan vaihdosta keksiä uutta taidetta.



itse operatiosta, mulle tehtiin hätäsektio, eli hieman eri kuin suunniteltu, mies ei ehtinyt mukaan mutta eipä haitannut kun siinä meni alle 5min olin täydessä nukutuksessa:)



Hänelle oli soitettu heti kun vauva maailmassa että teille on syntynyt lapsi ja molemmat voivat hyvin ja selitetty tilanne.



Itse heräsin kai se on heräämö nimeltään n2hr sektion jälkeen, oli wierdo fiilis kun katteli lamppuja katossa ja funtsi että kuolinkohan nyt?? :))



kätilöt oli tosi mukavia rauhallisella äänellä alkoi heti jutella että hei, olet sairaalassa sinulla on tytär, näyttivät kuvan j(olivat ottaneet valokuvan!!)ja lapsi odottaa osastolla sinua tullaan juuri hakemaan, miehellesi on soitettu ja kaikki on hyvin, tässä on tavarasi ( puhelin lompakko etc ) olivat oikeesti tosi kivoja!!



osastolle menin keskellä yötä, olin tietty ihan pihalla että mitä hittoa, se ekä yö oli tosi sekava.. olin pissa katetrissa enkä oikein uskaltanut nostaa vauvaa korista viereen ja odotin että tulee aamu ja mies tulee sinne.



En uskaltanut nousta istumaan, sen muistan kun oli niin outo oli, mutta kun kätilöt siinä mukavasti kävi juttelemassa että haluisitko suihkuun etc.. päätin että ok. ja kun nousin ei se ollutkaan niin kamalaa!! menin suihkun ( siinä pissa katetrissa oli aika outoa ) ja kaik menikin tosi hyvin! hoidin vauvaani itse koko sen ajan kotiin asti ton suihkun jälkeen.



Ruoka tuotiin huoneeseen sänkyyn niin kauan kun ite halusin.



Lääkettä sai niin paljon kun tartti, jos oli kipuja esim kävelyn kanssa ekana päivänä.



Todellakin, lapsi syntyi ke aamuyöllä, olin perjantaina päivällä kotona! ja eihän ne olis päästänyt jos ei ois katsonut mua kykeneväksi.



Siitä koko touhusta tekee helpomman se että ei ole eka lapsi, vaipanvaihto ej esikoisen ihmettely ei niin uutta ja outoa, voi oikeesti tsempata energiat itseensä ja toipumiseen kun tietää ja tajuaa että lapset ja koti tarvitsee, enkä itsekään halunnut yhtään olla sairaalassa enempää kuin tarvis...



Tsemppiä! Hyvin se menee!



ps, musta suunniteltuun sektioon pääsee aina mies mukaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
08.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

huomasin itsestäni myös sen että oli energisempi ihan senkin takia ettei ollut takana sitä monen tunnin supistelua mikä imee mehut kanssa.



Ja olin semmosella osastolla jossa oli vain sektio äitejä, siellä vierailun kanssa oltiin hieman tarkempia siis aikojen ja toivottiin että huoneissa ei olla koska äidit toki olivat katetrissa etc.. olin ite 2hengen huoneessa.



miksi eka yö oli sekava oli sen takia että oli tuo hätä etuliite tuossa ja eikä oikein heti tajunnut mitä oli tapahtunut.. ( blondi ) kesti hetken tajuta.



läkärit tuli seuraavana päivänä juttelemaan ( myös huonekaverille jolla suunniteltu ) kertomaan sektiosta ja mitä oli tehty etc..



haleja, älä suotta pelkää!!

Vierailija
4/4 |
08.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen kokenut yhden alatiesynnytyksen ja useamman sektion. Sektiosta toipuminen on hitaampaa ja haava aristelee yleensä monta viikkoa.. Myös maito nousee hieman hitaammin, mutta imetys kyllä lähtee sujumaan.

Sinänsä itse toimenpide on nopea, mutta alatiesynnytys on ilman muuta luonnollisempi ja parempi tapa.

Isä saa yleensä olla mukana sektiossa ja sairaalassa olen ollut 3-5 päivää. Kun lapsia on useampi, voi sairaalassa olla ihan hyväkin olla pidempään kun niitä isoja ei saa nostaa tms. ainakaan kuukauteen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kolme seitsemän