Lue keskustelun säännöt.
Sektio edessä, apuja kaipaan!
08.05.2008 |
Sain tietää, että vauva leikataan ihan varmasti. Sitä on nyt arvottu raskauden puolivälistä tähän loppusuoralle ja nyt se sitten varmistui. Itku!
En tiedä mitä ajatella. Olen aiemmin synnyttänyt alakautta normisti ilman sen kummempia kommervenkkejä. Luulin jo, että tiedän miten homma suunnilleen menee, mutta ei.
Voisiko joku ihana antaa muutaman vinkin tai omakohtaisen kokemuksen miten meni esim. imetyksen kanssa leikkauksen jälkeen? Kuinka nopsaan leikkauksesta "toipuu"? Yksilöllistä varmaan tämäkin.. Tai koska vauvan saa viereensä? Saako isä olla mukana leikkauksessa, menikö sairaalassa kuinka kauan?
Kiitos jos viitsit vastata. oon ihan hormonien vallassa ja koko vieras uusi juttu pelottaa. .
Kommentit (8)
Sain vauvan viereeni melkein heti herättyäni, mutta hän ei heti osannut syödä, ja hänen lämpönsä laski liikaa, niin otettiin osastolle hoitoon. Aluksi lypsin maitoa, jota annettiin vauvalle nenämahaletkun kautta. Kun pieni voimistui ja oppi imemään, niin sittenpä imi seuraavat 13 kk. Mulla arpi oli pitkä ylhäältä alas. Olin kiinni sängyssä ja pyörätuolissa ekan viikon. Ja kun jalkeille pääsin, niin voimaton olo oli. Vauvakin oli 2,5-kiloisena niin painava, etten oli saanut nostella. Mutta kyllä se siitä lutviutui. Lapsi oli onneksi terve, söi ja kasvoi. Vajaan kuukauden päästä saatoin kävellä normaaliripeästi.
Oletan että suunitellussa sektiossa ehditään leikata harkitummin ja lyhyemmin, joten luulisin sinun toipuvan nopeammin.
Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan olen saanut viereeni heti. Imetys sujui molemmilla kerroilla ihan hyvin, jopa paremmin kuin ensimmäisen (vaikean) alatiesynnytyksen jälkeen. Toipuminen oli minulla nopeaa. Ensimmäinen sektio tehtiin ti-aamuna ja lähdin kotiin ke-iltana. Toinen sektio tehtiin pe-aamuna ja kotiin sunnuntaina. Haava oli aluksi aika kipeä, ja ainakin minä tarvitsin viikon verran vahvoja (narkoottisia) kipulääkkeitä. Vauva oli vierihoidossa molemmilla kerroilla. Tarvitsin tosin aluksi apua vaipan vaihdossa ja nostamaan vauvan viereeni, mutta sitä varten sairaalassa on hoitohenkilökunta.
Kiitos vastauksistanne, vähän jo helpottaa teidän ansiostanne :) Jotenkin se itse leikkaus mua nyt eniten hirvittää. Vaikka eikai sitä siinä mitenkän tunne tai leikkaamalla vauvaa vahingoitetakaan.. Silti tosi pelottava ajatus...
Jalkeilla olen ollut samana päivänä leikkauksesta, mitään särkylääkkeitä en suostunut ottamaan, missään nostoissa tms. en ole tarvinnut apua.
Imetys on kaikkien kohdalla käynnistynyt heti ja jatkunut pitkään.
Olen kotiutunut aina 1-2 vrk päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tehtiin puolilta päivin sektio ja olin jalkeilla jo ennen iltayhdeksää. Vauva oli lähes koko ajan lähettyvillä, ainoastaan haavan ompelun ajan oli isänsä kanssa tarkkailuhuoneessa.
Sen jälkeen otinkin vauvan ihan vierihoitoon ja pakosta hoitajat hakivat yhden yön aikana vauvan toimistoon, kun luulivat minun olevan ihan puhki, vaikka vointini oli aivan erinomainen, joskin hieman väsynyt.
Esikoisen synnytys oli tosi vaikea ja repesinkin pahasti (siksi päädyttiin sektioon toisen kohdalla). Olin ihan toimintakyvytön viikkoja, enkä oikein alusta asti saanut kunnon kontaktia vauvaan. Maitoakaan ei alkanut kovin hyvin herumaan. Ja se jäi kaihertamaan minua.
Onneksi toisen kohdalla SAIN sektion, jaksoin paljon paremmin ne ensimmäiset päivät olla vauvan kanssa.
suunniteltu sektio on ihan eri juttu kuin kiireellinen, joten älä liikaa huolestu sellaisten kokemuksista jotka on leikattu kiireellisenä tai hätäsektiona.
molemmat sektioni oli helppoa, kipua en tuntenut ennen leikkausta enkä leikkauksen aikana, homma oli nopeasti ohi, sain nähdä vauvaa ja pitää sylissä, sitten olin noin puoli tuntia heräämössä ja pääsin siis nopeasti takaisin vauvan luo. jotkut joutuu olemaan heräämössä kauemmin. pääsin nopeasti jo samana päivänä jalkeille ja hoitamaan itse vauvaa, vauva oli koko ajan vierihoidossa imetys lähti käyntiin täydellisesti. pääsin kolmen päivän päästä kotiin ja kivut leikkauksen jälkeen oli aika vähäisiä... siis lähinnä semmosta ikävää tunnetta haavan kohdalla ei mitään sietämätöntä suinkaan. tähän varmaan vaikuttaa ikä, kudostyyppi, vähän kaikki. paremmassa kunnossa olin kuin alakautta synnyttäneet ystäväni.
mulle tehtiin kiireellinen sektio aikoinaan ja silloin isä ei saa olla mukana mutta suunnitelluissa kyllä yleensä saa. imetys mulla lähti ihan yhtä hyvin käyntiin ku alatiesynnytyksen jälkeenkin. vauvan näet heti kun se on syntynyt, sitten hän menee isän kanssa synnyttäneiden osastolle odottamaan kunnes pääset heräämöstä jossa sinua tarkkaillaan parisen tuntia.
leikkauksesta toipuminen todellakin on yksilöllistä, mielestäni itse toivuin hyvin. jalkeille leikkauspäivän iltana ja niin nopeaan kannnattaakin lähteä kun olo siltä tuntuu, edistää paranemista. sairaalassa olosta sen verran, että vauva syntyi to aamuna ja maanantaina pääsin kotiin mutta jouduin menemään takaisin haava-infektion vuoksi vielä kolmeksi päiväksi, mutta se onkin jo toinen juttu ja huonoa säkää... mutta älä tosiaan huoli, hyvin se menee ja tsemppiä synnytykseen! :)