Lue keskustelun säännöt.
Äiti väitti että tuntemani viha on syyllisyyttä
11.10.2016 |
Koko lapsuuteni äiti loukkasi minua MUTTA kielsi aina minun tunteeni ja sanoi, että syy tunteisiini oli oma vikani. Myös jos joku muu kuin äiti toimi loukkaavasti minua kohtaan ja tulin vihaiseksi äiti sanoi kaiken olevan minun oma vikani. Lisäksi äiti uskotteli minulle, etten minä voi olla vihainen, siis että kuvittelen itse vain tunteeni vihaksi ja loukkaantumiseksi, vaikka oikeasti se mitä kuulemma tunnen on syyllisyys. En ymmärrä miten joku voi sekoittaa syyllisyydentunteet ja vihan.
Vielä vähemmän tajuan, että joku menee väittämään omalle lapselleen tämän vihan tunteista, että "ei, kyllä sä tunnet nyt vain syyllisyyttä, kun olet käyttäytynyt niin huonosti".
Ai että jos suutuin, niin käyttäydyin huonosti? Voi vittu saatanan ämmä, se oli siksi tasan vain, koska sä ansaitsit sen, oksennus-vittupää.
Kommentit (56)
Lopetaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kops, kops, kops,kops kuuluu taas, kun päätä seinään hakataan, eikä tajuta lopettaa ja kääntyä pois seinästä...
Enkä lopeta, mielenkiintoinen aihe. Siis ihminen (äitini) siirtämässä ilmeisesti omaa syyllisyyttään omilta harteiltaan omaan lapseensa suhtautuen tämän normaaleihin ja terveisiin reaktioihin manipuloimalla, mitätöimällä, vähättelemällä, syyttämällä ja valehtelemalla. Ettekö ole muka tunnistaneet ikinä tällaista, joko muissa tai itsessänne, vai olenko minä ainoa, jolle on käyttäydytty näin?
ap
Mietin vain, miten vaurioittavaa se on ollut pienelle lapselle... Ja vielä oman äidin taholta toimittuna. Miksei ollut se minun tunteitani puolustava tiikeriäiti, joka sanoi kerran olevansa? Mielettömän hyvää uskoi itsestään äitinä... tyrsk, hieman säälittää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ja kops, kops, kops,kops kuuluu taas, kun päätä seinään hakataan, eikä tajuta lopettaa ja kääntyä pois seinästä...
Millä lailla? Voisitko hieman avata, mitä päässäsi liikkuu, koska en kyllä vain ymmärrä yhtään. En ole ennen tehnyt aloitusta tästä manipulaation muodosta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikää miten paha olo minulla tästä on.
ap
Ja miten vaikea päästä eteenpäin. Aina kun suutun ja reagoin siihen joudun luulemaan itseni syylliseksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sahaat omaa jalkaasi ja valitat, että tekee kipeää, miettikää. No ei mietitä, koska voisit yhtä hyvin laittaa sen sahan pois.
Joillakin on mennyt omassa varhaislapsuudessaan monta asiaa vähän vinksalleen oman kehityksen kannalta, niin näille sitten se oma vanhemmuus on kovin hankalaa. Äiti ei saata esimerkiksi tunnistaa oman vauvansa nälkää, pelkoa, vihaa, väsymystä, vaan aina ristii sen joksikin ihan muuksi. Tämä puolestaan näkyy myös vanhemmalla iällä "Et sinuun voi sattua" "Et sinä voi olla vihainen" "Miten sinä muka voit olla surullinen" jne. Meidän (20-40v) vanhemmathan ovat sitä polvea useimmiten, että ovat vauva-ajastaan joutuneet irti äidistään jonkun toisen (mummo, lastenhoitaja) hoiviin, ja tämä on jättänyt heihin jälkensä. Itse havahduin tähän oman äitiyden myötä, kun tuli niin kipeitä tunteita ja tajusin kun oma äitini ja anoppini eivät ymmärtäneet vauvantahtisuutta. Kun vauvalla pelotti, niin sillä olikin muka kylmä/nälkä, tai jos vauvalla väsytti niin että silmät luppasi, niin se olikin muka ihan virkeä. Itse yritän ymmärtää, että heillä on jäänyt jokin palikka puuttumaan omista varhaisista tunnesuhteistaan, ja kokevat sekä omien että muiden tarpeiden ja tunteiden tulkinnan vaikeaksi. Onneksi nämä asiat paranevat kyllä sukupolvien myötä, mutta ei toki kaikissa suvuissa.
Sinun pitäisi nyt huolehtia, että teet erityistä työtä omien tunteidesi tunnistamisen kanssa ja opettelet ilmaisemaan niitä rakentavasti. Sinun tunteita ja tarpeita ei ole todennäköisesti kohdattu aidosti äitisi taholta, ja näin on valitettavan monien kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sahaat omaa jalkaasi ja valitat, että tekee kipeää, miettikää. No ei mietitä, koska voisit yhtä hyvin laittaa sen sahan pois.
Eihän se näin ole. Tuossa mallissa kaikki se sahaus jota äiti suoritti lapsena olisi parantunut.
Sahasi ja minun valittaessani kipua sanoi, että oma syysi ja ei tämä satu. Huutaessani täyttä kurkkua raivosta/kivusta löi ja sanoi että sinua ei tule ikinä kukaan hyväksymään koska et osaa ajatella toisia! Lopulta se jotenkin upposi minuun, että kai se niin on. Niin totta kai ei tässä on tuollaisesta edelleen aika isot ongelmat.
ap
Ah oliko se kivikissaäiti. Nyt harmittaa että mietin vastaukseni niin huolella, kun ei siitä mikään mene perille.
10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on malliesimerkki uhrista ja uhriutujasta. Oma identiteetti on muodostunut siitä, että on uhri, jolla on paha olla. Jos oma identiteetti olisi voittaja tai selviytyjä, äiti olisi enää muisto vain ja sekin haalenemaan päin.
Välillä mietin, olenko vähän sairas omassa resilienssissäni, mutta mielummin niin kuin kivikissaäidin tapaan.
Miten musta tuntuu että ansaitset kaiken sen paskan mitä tunnet. Koska karma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en ymmärtänyt itsestään vauvantahtisuutta ollenkaan. Toimin kyllä niin miehen tuella, koska se siis kuulosti hemmetin hyvältä ajattelulta. Eikö se ranskalainen kasvatus ole sitä, että vauvan tarpeet on ihan se ja sama? En siis halunnut olla ranskalainen äiti, vaikka se tavallaan houkutti. Viis lapsista, äiti puunaa ja juo nyt skumppaa. Äitini ihaili kyllä ranskalaista kulttuuria ja varmaan tapaa kasvattaa siellä lapsia, mutta otti vain ne kohdat, joissa rajoitetaan lapsia, huomioon sieltä.
Koitan kaivaa esille että miten haluaisin, että minua kohdeltaisiin, niin samalla lailla vauvaa, lasta jne. Mutta aika vaikea ottaa tyhjästä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärtänyt itsestään vauvantahtisuutta ollenkaan. Toimin kyllä niin miehen tuella, koska se siis kuulosti hemmetin hyvältä ajattelulta. Eikö se ranskalainen kasvatus ole sitä, että vauvan tarpeet on ihan se ja sama? En siis halunnut olla ranskalainen äiti, vaikka se tavallaan houkutti. Viis lapsista, äiti puunaa ja juo nyt skumppaa. Äitini ihaili kyllä ranskalaista kulttuuria ja varmaan tapaa kasvattaa siellä lapsia, mutta otti vain ne kohdat, joissa rajoitetaan lapsia, huomioon sieltä.
Koitan kaivaa esille että miten haluaisin, että minua kohdeltaisiin, niin samalla lailla vauvaa, lasta jne. Mutta aika vaikea ottaa tyhjästä.
ap
Siis äiti puunaa nyt naamaansa :D Kodinhoitajatar puunaa lattiat.
ap
Enkä mä kyllä ymmärtänyt milloin vauvaa pelotti tai erityisesti ymmärtänyt milloin vaivaa väsytti, se selvisi järkeilemällä tai kokeilemalla. En tosiaan tunnista vauvan pelkoja :( En ole itse saanut olla pieni, turvassa ja pelätä. Ei varmaan äitikään, mutta en kutsukaan itseäni hyväksi tiikeriäidiksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärtänyt itsestään vauvantahtisuutta ollenkaan. Toimin kyllä niin miehen tuella, koska se siis kuulosti hemmetin hyvältä ajattelulta. Eikö se ranskalainen kasvatus ole sitä, että vauvan tarpeet on ihan se ja sama? En siis halunnut olla ranskalainen äiti, vaikka se tavallaan houkutti. Viis lapsista, äiti puunaa ja juo nyt skumppaa. Äitini ihaili kyllä ranskalaista kulttuuria ja varmaan tapaa kasvattaa siellä lapsia, mutta otti vain ne kohdat, joissa rajoitetaan lapsia, huomioon sieltä.
Koitan kaivaa esille että miten haluaisin, että minua kohdeltaisiin, niin samalla lailla vauvaa, lasta jne. Mutta aika vaikea ottaa tyhjästä.
ap
Minä nyt vähän pelkään että tämä on yhtä tyhjän kanssa, mutta perheneuvolan kautta voi kysyä olisiko mahdollisuutta päästä johonkin perheterapian tyyliseen, missä sinua ohjataan tulkitsemaan omia lapsiasi oikein ja edistetään teidän vuorovaikutusta. Tällaista ainakin tehdään tietääkseni äidin ja vauvan kanssa, kun vuorovaikutus on jostain syystä selvästi vinoutunutta, esim. masennuksen vuoksi tai äidin oman lapsuuden vuoksi. Mutta se vuorovaikutuksen tietoinen muuttaminen vaatii paljon reflektiota ja tahtoa.
Vierailija kirjoitti:
Ah oliko se kivikissaäiti. Nyt harmittaa että mietin vastaukseni niin huolella, kun ei siitä mikään mene perille.
10
Kyllä sinun vastauksesi oli oikein lämmin ja hyvä vastaus. Vaikea ehkä ymmärtää täysin mitä sellainen lapsi on kokenut, jonka vihaa väitetään siksi, että "sinä tunnet nyt tässä vain syyllisyyttä." Ensinnäkin siinä mitätöidään lapsen tunteet ja toisekseen mitään vääryyksiä ei tarvitse korjata eikä asioihin tarttua oikaistakseen ne, kun noin voi valehdella itselleen, että kaikki on hyvin.
ap
Jokainen tytär on oman aitinsä kopio, enemmän tai vähemmän, joka muuta väittää on yleensä liiankin paljon äitinsä kaltainen luonteeltaan. Ei haluta hyväksyä että olisi itse samanlainen, vaikka eroa ei juurikaan ole. Tämän kaltaisten naisten yleensä kannattaa katsoa peilin kautta menneisyyteensä, löytyykö sieltä ihmisiä joiden kanssa itse olet laittanut välit poikki esim, hetkellisen mielijohteen takia ja ollut huomioimatta toisen tunteita, vaikka he ovat sinusta välittäneet ? Toisin sanoen oletko itse ollut toisia kohtaan huomioimaton ? Kannattaisi pyytää näiltä ihmisiltä anteeksi, se vaivaa sinun sisimpääsi niin kauan kunnes annat helpotuksen toiselle ja samalla itsellesi. Välinpitämättömyys on askel henkisiin sairauksiin.
Mietin vain, että onkohan täällä äitejä, jotka väittävät lapsilleen jotain vastaavaa, jos tämä huutaa heitä oksennus-vittupäiksi? Etteivät äiteinä katso peiliin, vaan alkavat pelata lasta. Kertovat mikä tämä on, valehtelija ja vaikka mikä. Koska äitinsä on loukannut, niin onhan se nyt aivan selvä valhe! Ei mahdollista, ei toooki.
ap