Mikä oivallus on saanut teidät laihtumaan pysyvästi?

Peilikuva

Se, että laihtuminen ja laihuus on täysin mahdollista.

Se, että pääsin sokerikoukusta täydellisesti irti, vaikka ensimmäiset yritykset kariutuivat muutamaan päivään.

Se, että ruuan ei tarvitse olla hyvää ja maukasta tai edes laadukasta.

Se, että hoikkuus on minulle aivan he*****n tärkeä asia ja välttämätöntä, että tunnen itseni kauniiksi ja seksikkääksi.

Hyväksyin vihdoin itseni pullukkana, niin laihduin huomaamattani.

söin terveellisesti mutta tupla-annoskokoja. 

ostin kotiin pienemmät lautaset ja pikkuhiljaa paino putosi. 

vähensin myös mässyä, huomasin olevani addikti suolalle ja sokerille. tajusin kuitenkin että ihan ilman mässyä elämäni on kuivaa ja kitkerää mutta liika on liikaa.

Monta kertaa aloitin laihiksen ja läskiksi meni jo muutaman päivän jälkeen. Sitten vaan kerran päätin ihan oikeasti, että NYT teen sen. Ja näin tein. Puolessa vuodessa -23kg.

Tajusin etten enää mahdu koon 46 housuihin jotka siis ostin koska 44 kävi pieneksi.

Mun ei pidä laihduttaa, vaan muuttaa elämäntapoja ja sallia itselle herkut. - 34 kiloa.

-Se, ettei ole kiire. Laihdutin reilussa puolessa vuodessa 12 kg ilman dieettejä. Punnitsin itseni viikottain. Jos oli tullut lisää painoa, vähensin syömistä tai liikuin enemmän seuraavalla viikolla. Pääasia, että suunta oli oikea, vaikka pudotusta olisi vain 100 g.

-Mielikuvat epäterveellisen ruuan vaikutuksista kehosta. En vaan pysty syömään hampparia kun mietin mitä se tekee kehossa.

Välähti, että mä haluan olla mun lastenlasten elämässä. Siis tajusin, että vaikka maailma on nykysin paska paikka, ajatus elinvuosieni vähenemisestä omasta syystäni ei ole mukava.

Mietin olenko todella näin ääliö, että kannan laardia itsessäni piilotellen rasvamakkaroita vetäen turhaan sitä maharoikkoa sisääni.

Ylipainosairaudet. Karmaiseva vanhuus lihavana. Hyvä olo ja terve elämä sitä myöten (voi sairastua muutenkin, tiedän). Mulle ei niinkään merkitse muiden mielipiteet itsestäni mitään, mikä saattaa joillekin merkitä paljonkin.

Turhamaisuusosio: Kukapa ei haluaisi näyttää hyvältä. Vaatteet istuu ja voi ostaa mieluisia. Mietin kuinka järkyttävän näköinen olisin arkussa ennen hautajaisia tai kuinka jossain mietittäisiin, miten tuo onneton mahtuu krematorion uuniin.

Se perus: kuluta tarpeeksi, syö riittävän vähän. Ja se on mulle vaikeaa. Liikuntaa onneksi harrastan mielelläni säännöllisesti, en siedä "plösöä" oloa. Olen aivan perso suklaalle, sipseille ja alkoholin tissuttelulle sekä ruuan kanssa hyville kastikkeille. Siksi painonhallinnan salaisuus on 3-4 kertaa vuodessa lyhyehkö jakso jolloin pudotan pari kiloa. Muu ei onnistu. En ole valmis luopumaan kummastakaan: liiasta herkuttelusta enkä normaalipainosta.

Se yksinkertainen keino, etten päästä painoa tietyn rajan yli. Käyn vaa'alla melkein joka aamu, ja jos riskiraja alkaa lähestyä, korjaan ruokailua samantien.

Katsohan tuo ohjelma ylen areenalta: Bakteerit vatsassamme

http://areena.yle.fi/1-3185426

Oli minusta valaiseva.

Kokonaisvaltainen elämäntapamuutos. Laihdutuskuurit ei toimi.

Mulla lähti ylimääräiset kilot pysyvästi vhh-ruokavaliolla.

Että mulla on pakko olla vähän nälkä, etten syö yli kulutuksen. Ts jos syön nälän mukaan, syön liikaa vaikka söisin kuinka järkevästi. Ja että sitä nälkää on vain pakko sietää, jos haluaa laihtua. 10 kiloa on pysynyt kohta vuoden pois.

Onnistuin viimein, kun tajusin muuttaa pois pääkaupunkiseudulta. Nyt nautin puhtaasta luonnosta eikä tarvitse mässäillä ja juopotella vitutukseen, kun ei tarvitse asua ahdistavassa kerrostalossa.

Kiitos vastauksistanne! :) Luin kaikki ajatuksella läpi.

Panin merkille, että yhdistävä tekijä vastauksissa taitaa olla se, että ette ole noudattaneet liian tiukkaa ruokavaliota. Tällä tarkoitan siis vaikkapa kokonaan gluteeniton (joidenkin on tietysti pakko, ymmärrän sen) tai sitten kokonaan herkuton. Se kuuluisa kultainen keskitie siis. :)

Tuo hampurilais-kommentti oli myös mielenkiintoinen. Kun itse tajusin, mitä sokerilimsa tekee kropalle, limsan juonti loppui siihen. Jotain olen sentään saavuttanut. :)

Katson myös tuon ohjelman, kiitos vinkistä!

ap

Se, että se mitä suuhun laittaa, ei vaan maagisesti katoa jonnekkin jätemyllyyn. Kaikki se ne kovat transrasvat esimerkiksi hampurilaisateriasta menee mun elimistöön, hyi. En tiedä miksi tuo ajatus jossain vaiheessa vain konkretisoitui. Kun sen tajusi niin automaattisesti tulee tehtyä parempia valintoja arjessa. Joskus tietty pitääkin herkutella.

Vierailija kirjoitti:

Se, että laihtuminen ja laihuus on täysin mahdollista.

Se, että pääsin sokerikoukusta täydellisesti irti, vaikka ensimmäiset yritykset kariutuivat muutamaan päivään.

Se, että ruuan ei tarvitse olla hyvää ja maukasta tai edes laadukasta.

Se, että hoikkuus on minulle aivan he*****n tärkeä asia ja välttämätöntä, että tunnen itseni kauniiksi ja seksikkääksi.

Minullekin tummennettu kohta on ollut tärkeä oivallus, että ruuan ei tarvitse olla mikään kohokohta tai palkinto. Ja että ruoka ei ole lohduke, tylsyyden tappaja, juhlinnan "väline" jne. Ruoka on vain ruokaa, polttoainetta keholle. Laadukkuudesta en silti helpolla tingi, eli haluan kyllä syödä monipuolisesti kasviksia ja mm. marjoja sekä pähkinöitä saadakseni hyviä ravintoaineta. Kovin maukasta ruokani ei aina ole ja joskus aikaa tylsää. Eli päivästä toiseen kanaa ja wokattuja vihanneksia kun ei muuta keksi :D

Rahanpuute on aika hyvä keino, ei tule baareiltua. Toinen on maistella hyviä oluita/kuohuvia/mistä nyt pitää. Bulkki maistuu sen jälkeen niin kuralta, että jos minulla on vaikka 5€ käyttää virvoitustoimintaan, niin neljän Karjalan sijasta ostan yhden "oikean" oluen. 

Rahanpuute auttaa myös liikkumiseen: kun tietokone on osan aikaa jumissa eikä varaa uuteen, sitä tulee käytyä kävelyillä ihan huvikseen. Koti-kirjasto-koti-kirjasto-koti ketju laittaa myös kroppaa liikkeelle, ja samalla tulee henkistäkin ravintoa.

Nyt kun mietin, niin rahanpuute vaikuttaa minun kohdalla kolmannellakin tavalla: koska uusia vaatteita ei halua ostaa rajatusta budjetista, sitä simppelisti ei voi lihota tai ole mitään päällepantavaa. 

Vaikka vaihtaisinkin tilanteeni varakkuuteen, niin voin vain kuvitella että pyöristyisin hieman kun söisin pari kuukautta ulkona oikein kunnolla :D