Olen jotenkin kovin onnellinen kun olen alkanut rakastamaan itseäni vaikeasta menneisyydestä huolimatta
Olin lapsena vähän heitteille jätetty kun tunteilleni naurettiin, vanhemmat olivat alkoholisteja. Äiti sekoili miehien kanssa ja melkein kaikki muistot ovat siitä kun vanhemmat olivat juopuneita.
Olin myös lihava lapsi ja vanhemmat olivat minuunkin pettyneet.
Myös sisareni oli psyykkisesti hyvin sairas ja tuli nähtyä vaikka minkälaista , itsari yrityksistä, veren lentelyyn, tappeluita ja todella kovia raivokohtauksia.
Sekä tietenkin ne ihanat ainaiset känniriidat äidin miesten kesken.
Teininä sairastuin syömishäiriöön ja masennukseen. Eikä itsetuntoa ollut juurikaan. Ajauduin huonoihin porukoihin ja aloin itsekin vetämään jo 14-vuotiaana alkoa rankalla kädellä.
Joka parikymppiseen saakka vain jatkui. Syömishäiriöi ilmoitti itsestään myös vähän väliä, laihduin että lihoin kausittain.
Pidin kaiken sisälläni ja ystäviä olen aina kuunnellut ja auttanut. Itsestäni en uskaltanut antaa liikaa otetta enkä luottanut muihin.
Olen ollut hyvin kiltti aina kapinastani huolimatta.
On ollut sitä viinaa, miehiä, välillä huumeita, väkivaltainen mies sekä katsoin samalla kun äidin mies hakkasi häntä.
Sekä he pahoinpitelivät minua yhdessä sekä haukkuivat.
Koulu ei meinannut sujua alkoholismini vuoksi ja sotkin raha-asiani tyhmyyksillä sekä peliriippuvuudella.
Hakkasin itseäni sekä yritin pari kertaa itsemurhaa.
Myös sairastuin fyysisestikin jonka vuoksi olin normaalia väsyneempi ja sain loppuiän lääkityksen.
Kaikesta huolimatta olen hyvin kiitollinen elämästäni. Olen nähnyt paljon ja arvostan sitä tavallaan.
Olen päässyt kaikesta draamasta ja huonoista suhteista eroon.
Olen kasvanut henkisesti hyvin paljon.
Olen nykyään rauhallinen ja kiltti nainen edelleen.
Välillä hieman sulkeutunut ja kaipaan paljon rauhaa.
En tuomitse muita ja nään asioista hyvätkin puolet.
Pienestä ylipainosta huolimatta nään itseni kauniina naisena ja pidän itsestäni. En välitä enää mitä muut minusta ajattelevat.
Teen kovasti töitä todella hyvässä työpaikassa, missä opin unelma-ammatistani lisää.
Tunnen olevani siunattu tällä hetkellä ja olen onnellinen kun vuosi sitten valitsin polun parempaan elämään.
Olen vasta hieman päälle parikymppinen ja vaikkakin on vielä asioita joissa pitäisi ajatella toisen kerran niin en kuitenkaan enää lipsaudu ääripäähän ja pilaa asioitani vaikka ne överikännit vetäisinkin.
Paljon on opittavaa mutta minua ei saa kaatumaan saatika en anna toisten kohdella minua huonosti.
Halusin kirjoittaa jonnekin kun ajatukset veivät minut menneisyyteen.
Vielä on kyynisyyttä ja inhon tunnetta mutta koska kunnioitan itseäni nyt, niin se saa minut jaksamaan kantamaan elämäni eteenpäin.
Niin kliseistä mutta elämässä voi tapahtua todella hyvääkin yllättämättä eikä kannata luovuttaa.
Se päivä voi olla huomenna niin kuin minullekin kävi.
Kommentit (20)
Mahtavaa kuulla, että asiasi ovat nyt hyvin. <3 Niinhän se on, että kukaan ei voi vaikeuksilta välttyä, mutta välillä kyllä tuntuu, kun itse olen myös ponnistanut vaikeista lähtökohdista, että kylläpä ihmiset valittaa turhasta! Ihana lukea siis kaltaisesi ihmisen kokemuksia. Kaikkea hyvää jatkoon! :)
Kiitos teille <3 Onnea teidänkin poluillenne.
Haluan vielä lisätä, että kiitollisuus on suuri jo pelkästään siitä, että se elämä jossa vielä reilu vuosi sitten olin olisi johtanut varmasti sillan alle, huumeisiin ja pitkään työttömyyteen.
Olisin täysin tämän(kin) palstan kuvailema white trash, joita ihmiset tuomitsevat kärkkäästi tuntematta henkilöitä.
Tai pahimillaan olisin päätynyt jo hautaan.
Moni voi huonosti ja päihteet tuntuvat siinä vaiheessa lohdulliselta ratkaisulta kun ei periaatteessa ole mitään mitä menettää kun ei edes välitä elämästään enää.
Kuitenkin halu kokea ja ryhdistäytyä tuli itsestäni. Pakkasin kamani ja lähdin maailmalle jossa olen nyt kiitollisena ja voin usein huokaista helpotuksesta.
Surullista un kaikki eivät saa yhtä hyvää mahdollisuutta parantaa elämäänsä, toisaalta kyllähän siihen rohkeutta tarvitseekin kun muutos tulee itsestä mutta oli minulla hyvää tuuriakin matkassa josta voin liittää lopun elämäni.
Ap
Oho. Muutama kirjoitusvirhe mutta edellisen viestin lopussa meinasin "kiittää". :)
Ap
Olet ap kyllä kokenut kovia jo lapsuudesta saakka.
Sinussa on selvästi sellaista henkistä voimaa, mitä monella sinua kymmeniä vuosiakaan vanhemilla ihmisillä ole.
Saat olla ylpeä itsestäsi, että olet jopa omin avuin tuosta noussut ja päässyt elämään kiinni.
Tiedän kokemuksesta, että nöyryyttä ja toistuvaa mielensä pahoittamista se vaatii ja ajatuksia kuolemasta mutta kyllä me ihmiset selviämme kunhan emme anna itsemme kanssa periksi.
Toivotan sinulle oikein paljon hyvää ja jaksamista tuleviin taisteluihin.
Onnea. Hyvää sinulle loppuun saakka.
Hyvä! Olet nuori ja muutoksen tekeminen on nuorena paljon helpompaa, kuin mitä se on myöhemmin. Itse olen oppinut arvostamaan itseäni vasta nyt 37-vuotiaana. Pidä linjasi ja pysy tavoitteissasi. Jos et jaksa yksin, mene AA:han. Elä arvokas loppuelämä, vaikka alku kehno olikin. ❤ !!!
Paljon hyvää elämääsi, ap. Pidä itsestäsi huolta, niin kehosta kuin mielestä. Rakasta itseäsi kokonaisuutena. Älä vello menneisyydessä, olet taatusti oppinut ja kasvanut. Itseruoskinnalle, katumukselle ja syyllisyydelle ei pidä antaa valtaa. Elämä on tässä ja nyt :)
Mulla ei ole ikinä tullut av:lla mistään niin hyvä mieli kuin tästä aloituksesta. Ihana ap!
Onnea uudelle, vahvemmalle elämällesi, ap! :)
Kiitos kaikille, toivon kaikille pelkkää hyvää! :)
Tärkeitä elämän neuvoja myös olette kirjoittaneet <3 olette tsemppaavia, olen yllättynyt.
Luen mielelläni lisää vaikka toisten kokemuksia pohjalta takaisin jaloilleen tai vaikka omien vaikeuksien keskellä ne ajatukset, joilla on pärjännyt eteenpäin.
Hyvä homma! Jatka samaan tahtiin <3