Kokemuksia synnyttämisestä?

Siinä joutuu ponnistamaan.

Sanoisin, että on samantapainen kokemus kuin ison jättikakan tekeminen. Alkaa supistaa, että nyt se tulee, sattuu ja nipistää (tähän saa kivunlievitystä). Sitten lopulta tulee se vaihe, että NYT se tulee!! Mutta on niin iso, ettei mahdu. Mutta tulee silti. Ja vikalla ponnistuksella oikein karjaisee sen ulos.

Kaikki tapahtuu "luonnostaan". Siihen ei pysty etukäteissuunnitelmia tehdä. Siinä vaipuu sellaiseen "transsiin", että keskittyy vaan omaan kehoonsa ja supistuksiin ja kipuun. Itse en edes vastannut kätilön kysymyksiin, kun olin jossain siellä kivun toisella puolen.

Mutta kun kaveri ulkona, niin kipu loppuu heti. Olo on kuin olisi maratonin juossut. Väsynyt mutta onnellinen :)

Tsemppiä! Ei ole mahdotonta!!

Oli ihan kamalaa vaikka nukuin pahimman läpi. Never again.

Ei ikinä enää käynnistystä! Sain tehdä lasta monta vuorokautta ilman kipulääkkeitä kun ei vaan auennut. Lääkkeet olisivat kuulemma vaikeuttaneet vielä asiaa. Salissa sain hetken ilokaasua, joka sekin vietiin heti pois. Lopulta kun sain epiduraalin antavan naikkosen paikalle, hän tokaisi, että voi jättää antamattakin tämän jos en pidä suutani kiinni. Olin itse itseni kuulema siihen tilaan saattanut, joten paras kestää seuraukset. Silloin itkin kivusta, vaikka en ole edes kipuherkkä. Ponnistusvaihe kesti tolkuttoman kauan koska olin aivan loppu, mutta mitään apuja ei suostuttu käyttämään, koska kätilöt kuuntelivat mieheni toiveita eikä minua. Lopulta sain homman hoidettua. Peläten hapenpuutteen aiheuttamia vaurioita vielä pitkään jälkeenpäin. Niin ja kuulin lääkärin kuiskuttavan hoitajien kanssa, että kuka antoi minun synnyttää alakautta näin kapealla lantiolla jne.. No, eipä kukaan ollut kuunnellut synnyttävän naisen omaa tuntemusta ehostaan, kun sanoin niin monesti, että leikkaus olisi varmasti parempi vaihtoehto kohdallani, vaikka olisinkin halunnut alatiesynnytyksen. Lapsi oli ensimmäinen ja tämän takia myös viimeinen. Kiitos Luojan että on terve. Minä itse en ole tuon jälkeen enää ollut.

Kivulias oli muttei kestämätön. Ei tarvinnut itkeä saati huutaa. Amme ja epiduraali auttoi mulla hyvin. 9 tuntia ja potra poika oli ulkona. Luota itseesi, synnytys on luonnollinen ja ikiaikainen tapahtuma josta on selvitty kautta aikojen ja tullaan jatkossakin selviämään.