Lue keskustelun säännöt.
Perhe "haukkuu" rotevaksi, "goljatiksi", liian isoksi, läskiksi....
04.10.2016 |
Vanhemmiltani ja veljiltäni olen aina saanut kuulla, että olenpa minä niin pitkä ja roteva ja niin iso tytöksi/naiseksi. Olen 175 cm (eli en mielestäni edes nyt NIIN pitkä) ja normaalipainoinen, mutta tiedän kyllä että en ole mitenkään siro vaan enemmän romuluinen. Kehityin jo lapsena nopeasti ja kasvoin pituutta, olen aina ollut pisimpiä tyttökavereistani ja samaa pituusluokkaa poikien kanssa. Nekin naiset jotka ovat yhtä pitkiä kuin minä ovat kuitenkin jotenkin siroja, minulla on isot kädet ja jalat ja leveät hartiat.
Perheeni huomauttalee tästä asiasta vähän väliä ja vitsailee sillä. He ovat ns. normaalikokoisia, veljeni ehkä vähän pidempiä kuin keskivertosuomalainen mutta eipähän miesten kohdalla siitä haittaa niin olekaan.
Minkä minä sille voin? Ymmärtäisin jos se olisi läskistä kiinni mutta kun olen ihan normaalipainoinen, kuntoilen paljon ja käyn salilla. Monesti kommentoivat samalla myös muuten ulkonäköäni viitaten siihen että pelksästään naamataululla en tule kovin pitkälle elämässä pääsemään, mutta kai nyt joku minuakin pitää söpönä tjs.
Välillä olen ihan tyytyväinen itseeni, mutta sitten tuntuu että perheeni huomaa että nyt sillä menee hyvin ja kohta tulee taas kommenttia...
Ei oikein ole naisellinen olo tuntea itsensä jotenkin goljatiksi ja varsinkin kun lähipiiri vain vahvistaa tätä käsitystä. Että edes oma perhe olisi jotenkin ollut enemmän kannustavampi, edes omat vanhemmat pitäneet kauniina ja hyvänä just sellaisena kuin olen.
Pakko oli tulla purkamaan tätä jonnekin kun taas sain kuulla kommentteja siitä kuinka "iso ja roteva" olen kun katsoimme kuvia missä olin äidin kanssa. Paha mieli.
Muilla kokemuksia?
Kommentit (15)
Hankkisin ihan vaa vittuilun vuoksi lisää massaa lihasten muodossa. Ihme porukkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko muuten maskuliininen - lyhyet hiukset, meikitön naama, matala ääni?
Huh huh.. Itse laittaisin välit poikki tuollaisen "perheen" kanssa jos käytös ei muutu.
Tuttuja tuntemuksia.. Olen myöskin 175cm pitkä, "roteva" 25-vuotias nainen. Tällä hetkellä olen tosin myös reippaasti ylipainoinen, n. 100kg.
Olen kuullut tuota huomauttelua pienestä pitäen, ylin ylipainoinen myös lapsena. Minulla on myös erittäin isot ja leveät jalat.. olen vain yksinkertaisesti iso kaikin tavoin. Aina ollut se "iso tyttö".
Tuo perheen ja varsinkin isän huomauttelu on vaikuttanut minuun niin vahvasti ja negatiivisesti että minulla on vakava syömishäiriö ja masennus. Käyn näitä asioita läpi terapiassa mutta tilanne on edelleen aika huono kun en vain mitenkään pysty hyväksymään itseäni. Ihmekös tuo, kun en edes lapsena kokenut olevani hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin olen. Koen suurta huonommuuden tunnetta ja olen pitkään yrittänyt hakea ulkopuolista hyväksyntää miehiltä, tuhoisin seurauksin..
Olisi varmaan tärkeää itseni kannalta ottaa puheeksi nämä asiat minua loukanneiden ihmisten kanssa ja kertoa miten paljon ne ovat minuun vaikuttaneet, mutta en vain pysty. Ainakaan vielä.
En tiedä oliko tällä vuodatuksella nyt muuta tarkoitusta kuin kertoa että ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu ja lähetän sinulle paljon myötätuntoisia ajatuksia! Ei ole helppoa rakentaa itsetuntoaan paremmaksi kun koko ajan kuulee olevansa jotenkin vääränlainen.
Olen luonteeltani vähän poikatyttö, koska olen kasvanut veljien kanssa. Pukeudun kuitenkin ihan siististi enkä mitenkään poikamaisesti, enää ainaskaan. Ja kyllä meikkaan ja mulla on pitkät hiukset. Äänestä nyt en osaa sanoa, eli kai ihan normaali kun siitä en ole koskaan kuullut mitään?
Ja tosiaan, ei tässä enää oikein laihduttamineenkaan auta koska niin kuin sanoin kuntoilen jo nyt paljon ja paino on ok. Monesti olen miettinyt että näin varmaan niitä syömishäiriöitä saadaan aikaan kun tuntuu että tää normaalipainokin on jo liikaa, kerran siitä vieläkin huomautellaan. Ja siis mitään muskeleitakaan mulla ei kuitenkaan ole.
Jos voisin jättää nää niiden kommentoinnit huomioimatta, ovat muuten ihan mukavia ihmisiä. Mutta oon pikku hiljaa alkanut ottamaan etäisyyttä mitä vanhemmaksi tulen...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi vaihtoehtoa.
Toimi modernin naisen tapaan. Julista olevasi ylpeä itsestäsi pitkänä ja isona, postaa Faceen motivoivia meemejä. Sitten etsi 190cm ladonoviharteinen mies tunteaksesi itsesi pieneksi ja siroksi.
Tai...ole AIDOSTI ylpeä itsestäsi sellaisena kuin olet. Ole amatsoninainen, heitä 10cm korkkarit jalkaan, meikkiä nassuun ja minihame päälle, etsi pätkä mies joka tykkää pitkistä naisista (näitä on yllättävän paljon) äläkä välitä muiden rutinoista.
Kysy heiltä, rakastavatko he Sinua? Sano, että tuollainen nimittely tuntuu pahalta sinusta. Kysy heiltä miltä heistä itsestään tuntuisi tuollainen ulkonäön jatkuva kommentointi? (No onpas taas tullut ryppyjä lisää ja hiukset harventuneet etc...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoluisuus on yhtä hyvä selitys lihavuudelle kuin kilpirauhasen vajaatoiminta. Todella pienen marginaalin asia.
Uskokaa tai älkää, mutta ympäristötekijät selittävät kehonkoostumuksen melkein kokonaan. Jopa Arnold Schwartzenegger olisi ihan normaali laiha poika, jos ei olisi painoihin koskenut.
Vierailija kirjoitti:
Tuttuja tuntemuksia.. Olen myöskin 175cm pitkä, "roteva" 25-vuotias nainen. Tällä hetkellä olen tosin myös reippaasti ylipainoinen, n. 100kg.
Olen kuullut tuota huomauttelua pienestä pitäen, ylin ylipainoinen myös lapsena. Minulla on myös erittäin isot ja leveät jalat.. olen vain yksinkertaisesti iso kaikin tavoin. Aina ollut se "iso tyttö".
Tuo perheen ja varsinkin isän huomauttelu on vaikuttanut minuun niin vahvasti ja negatiivisesti että minulla on vakava syömishäiriö ja masennus. Käyn näitä asioita läpi terapiassa mutta tilanne on edelleen aika huono kun en vain mitenkään pysty hyväksymään itseäni. Ihmekös tuo, kun en edes lapsena kokenut olevani hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin olen. Koen suurta huonommuuden tunnetta ja olen pitkään yrittänyt hakea ulkopuolista hyväksyntää miehiltä, tuhoisin seurauksin..
Olisi varmaan tärkeää itseni kannalta ottaa puheeksi nämä asiat minua loukanneiden ihmisten kanssa ja kertoa miten paljon ne ovat minuun vaikuttaneet, mutta en vain pysty. Ainakaan vielä.
En tiedä oliko tällä vuodatuksella nyt muuta tarkoitusta kuin kertoa että ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu ja lähetän sinulle paljon myötätuntoisia ajatuksia! Ei ole helppoa rakentaa itsetuntoaan paremmaksi kun koko ajan kuulee olevansa jotenkin vääränlainen.
Paljon samoja tuntemuksia myös ollut mulla, kiitos kun jaoit omat kokemuksesi. On tosi hankalaa ottaa tällästä asiaa puheeksi perheen kanssa. Tuntuu jotenkin että ne ei edes ymmärrä kuinka paljon oikeasti esimerkiksi "pelkkä vitsailu" voi satuttaa. Joskus olen itse yrittänyt sanoa takaisin, että tuo oli tosi törkeästi sanottu, mutta eipähän se ole vaikuttanut mihinkään.
Tsemppiä ja paljon voimia myös sulle!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuja tuntemuksia.. Olen myöskin 175cm pitkä, "roteva" 25-vuotias nainen. Tällä hetkellä olen tosin myös reippaasti ylipainoinen, n. 100kg.
Olen kuullut tuota huomauttelua pienestä pitäen, ylin ylipainoinen myös lapsena. Minulla on myös erittäin isot ja leveät jalat.. olen vain yksinkertaisesti iso kaikin tavoin. Aina ollut se "iso tyttö".
Tuo perheen ja varsinkin isän huomauttelu on vaikuttanut minuun niin vahvasti ja negatiivisesti että minulla on vakava syömishäiriö ja masennus. Käyn näitä asioita läpi terapiassa mutta tilanne on edelleen aika huono kun en vain mitenkään pysty hyväksymään itseäni. Ihmekös tuo, kun en edes lapsena kokenut olevani hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin olen. Koen suurta huonommuuden tunnetta ja olen pitkään yrittänyt hakea ulkopuolista hyväksyntää miehiltä, tuhoisin seurauksin..
Olisi varmaan tärkeää itseni kannalta ottaa puheeksi nämä asiat minua loukanneiden ihmisten kanssa ja kertoa miten paljon ne ovat minuun vaikuttaneet, mutta en vain pysty. Ainakaan vielä.
En tiedä oliko tällä vuodatuksella nyt muuta tarkoitusta kuin kertoa että ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu ja lähetän sinulle paljon myötätuntoisia ajatuksia! Ei ole helppoa rakentaa itsetuntoaan paremmaksi kun koko ajan kuulee olevansa jotenkin vääränlainen.Paljon samoja tuntemuksia myös ollut mulla, kiitos kun jaoit omat kokemuksesi. On tosi hankalaa ottaa tällästä asiaa puheeksi perheen kanssa. Tuntuu jotenkin että ne ei edes ymmärrä kuinka paljon oikeasti esimerkiksi "pelkkä vitsailu" voi satuttaa. Joskus olen itse yrittänyt sanoa takaisin, että tuo oli tosi törkeästi sanottu, mutta eipähän se ole vaikuttanut mihinkään.
Tsemppiä ja paljon voimia myös sulle!!
Kiitos :) ei kai se auta kuin pysyä vahvana ja yrittää kaikesta huolimatta arvostaa ainakin itse itseään.
Ihmiset on monesti ajattelemattomia. Sitähän sunkin perhe varmaan on: ajattelemattomia, eivät varsinaisesti halua loukata sua? Ei heillä ole silti oikeutta käyttäytyä noin, mutta kuten itsekin sanoit, huomauttaminen on vaikeaa. Voisitko miettiä valmiiksi jonkun vastauksen, kun seuraavan kerran kohtaat "vitsailua"? Voit harjoitella sanomista itseksesi ensin. Esimerkiksi jotain tyylin että "eikö ton huomauttelun ulkonäöstä voisi jo lopettaa" tai "minusta kun tuntuisi kivalta edes joskus kuulla olevani ihan ok näköinen ihan näin kotonakin" - jotain, mikä sopii sun suuhun. Jos kyse on ajattelemattomuudesta, kommentointi voi hyvinkin loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12121212 kirjoitti:
Kaksi vaihtoehtoa.
Toimi modernin naisen tapaan. Julista olevasi ylpeä itsestäsi pitkänä ja isona, postaa Faceen motivoivia meemejä. Sitten etsi 190cm ladonoviharteinen mies tunteaksesi itsesi pieneksi ja siroksi.
Tai...ole AIDOSTI ylpeä itsestäsi sellaisena kuin olet. Ole amatsoninainen, heitä 10cm korkkarit jalkaan, meikkiä nassuun ja minihame päälle, etsi pätkä mies joka tykkää pitkistä naisista (näitä on yllättävän paljon) äläkä välitä muiden rutinoista.
No mikäs tässä kommentissa kerää alapeukkuja?
Onko palsta täynnä oikeasti itseään halveksuvia plösöjä jotka yrittää kuvitella olevansa pieniä valkkaamalla ison miehen sen sijaan että A) laihduttavat B) hyväksyvät itsensä oikeasti?
Vai tuo ajatus lyhyen miehen ottamisestako häiritsi?
Mun tuntema poikatyttö on sellaiset 180cm/80kg, miesleukainen, todella lihaksikas ja tekee juuri noin. Ylpeästi korkkareissa 190cm ja miehet kuolaa kaikkialla.
amatsoninkaveri kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Kaksi vaihtoehtoa.
Toimi modernin naisen tapaan. Julista olevasi ylpeä itsestäsi pitkänä ja isona, postaa Faceen motivoivia meemejä. Sitten etsi 190cm ladonoviharteinen mies tunteaksesi itsesi pieneksi ja siroksi.
Tai...ole AIDOSTI ylpeä itsestäsi sellaisena kuin olet. Ole amatsoninainen, heitä 10cm korkkarit jalkaan, meikkiä nassuun ja minihame päälle, etsi pätkä mies joka tykkää pitkistä naisista (näitä on yllättävän paljon) äläkä välitä muiden rutinoista.
No mikäs tässä kommentissa kerää alapeukkuja?
Onko palsta täynnä oikeasti itseään halveksuvia plösöjä jotka yrittää kuvitella olevansa pieniä valkkaamalla ison miehen sen sijaan että A) laihduttavat B) hyväksyvät itsensä oikeasti?
Vai tuo ajatus lyhyen miehen ottamisestako häiritsi?
Mun tuntema poikatyttö on sellaiset 180cm/80kg, miesleukainen, todella lihaksikas ja tekee juuri noin. Ylpeästi korkkareissa 190cm ja miehet kuolaa kaikkialla.
Ihan veikkauksena vaan (ja syy omaan alapeukkuuni). Naiset, kuten ihmiset yleensä, haluavat olla olemassa omana itsenään, eivät vain seurustelukumppanina tai objektina yleisesti. Tässä keskustelussa ei puhuttu siitä, että ap ei koe itseään haluttavana miesten silmissä, vaan siitä, että ap:n perhe kommentoi ap:n ulkonäköä ikävästi. Ulkonäköön liittyvät epävarmuudet eivät useinkaan liity seurustelukuvioihin. Lisäksi keskustelussa ei kai ole tullut esille sitä, että ap haluaisi seurustelusuhteen miehen kanssa tai sitä, onko ap suhteessa, joka on aivan tyydyttävä.
Lisäksi aito ylpeys itsestä voi ilmetä lukuisilla tavoilla. Itse en ainakaan liitä sitä minihameessa ja meikissä heilumiseen - mutta joillekin se voi olla sitäkin. Aidon itseensä tyytyväisyyden etsiminen on monelle ihan se ydinongelma, jota ei ratkaista asustuksella ja miehellä (joka kirjoituksessasi rinnastuu mielestäni asustukseen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isoluisuus on yhtä hyvä selitys lihavuudelle kuin kilpirauhasen vajaatoiminta. Todella pienen marginaalin asia.
Uskokaa tai älkää, mutta ympäristötekijät selittävät kehonkoostumuksen melkein kokonaan. Jopa Arnold Schwartzenegger olisi ihan normaali laiha poika, jos ei olisi painoihin koskenut.
Ei tässä mistään kehonkoostumuksesta puhutakaan, vaan luuston muodosta. https://i.imgur.com/7gvaruA.jpg
Luuletko, että vasemmanpuoleinen mies voi koskaan näyttää samalta kuin tuo toinen? Hän on jo tuossa paljon lihaksikkaampi, mutta silti lähes tuplasti kapeampi.
Laihduta muutama kilo. Pukeudu vaatteisiin jotka ei korosta leveitä hartioita / leveää selkääsi jne.