Surullisia nämä vähävaraisten elämää moralisoivat besserwisserit

Se ikuinen neuvo kaali ja porkkana ovat halpoja. No on ne melko halpoja, mutta oletko valmis syömään ainoastaan niitä lopun elämäsi..???

No aamen! Ja vielä se pahantahtoisuus, jolla nuo roikkuvat jossain Facen hyväntekeväisyyspalstalla ihan vaan metsästääkseen jotain yksityiskohtia ihmisten elämästä, joista pääsisivät haukkumaan ja äimistelemään, että "ei ne köyhät ole oikeesti köyhiä, kun niillä on koirakin".

Jee-SUS.

Olen hyvätuloinen akateeminen ja silti mua ällistyttää ihmisten empatiakyvyttömyys.

En tiedä, pitäisikö luopua lemmikeistä vai ei, mutta jos ei ole varaa eläinlääkäriin tai eläinten ruokaan niin silloin varmaan pitää luopua ja hankkia eläimelle koti, jossa on varaa myös hoitaa sitä. En ole osallistunut ketjuihin, joissa asioista keskustellaan kylläkään.

Oma rahankäyttöni ei ole rationaalista kaikilta osin, vaan mielijohteita ja mielitekoja toteutan myös. En kuitenkaan missään ryhmässä pyydä toteuttamaan näitä mielijohteita, vaan maksan ne itse. Lisäksi meillä on hodiettu asiat niin, että yllättävissä tilanteissa taloutemme kestäisi. Mikäli henkilö haluaa taloudellista apua tai ruokakassia ym. on aivan ok, että auttaja selvittelee, onko kaikki kortit käytetty, vai eletäänkö tässä elämää, jota muokkaamalla sen ruokakassin saisi itse hankittua.

Minä tiedän tapauksen, jossa on omistusomakotitalo ja useampi koira ja silti pitäisi saada valtavasti apua ja totta kai haluaa talon säilyttää ja eläimet, koska se on mukavampaa elämää kuin elää ilman pihaa tai eläimiä. Minulta ei tuossa tapauksessa saisi euroakaan. Jokin vastuu yksilöllä on oltava ratkaisuistaan. muutenhan kaikki voisivat hankkia talon ja kasan eläimiä ja olla käsi ojossa loppuelämänsä ja manipuloida hyväntahtoisia ihmisiä maksamaan heidän elämisensä ja elintavan, johon ei ole varaa.

Koiran ylläpito on kallista. Mutta ymmärrän koiran terapeuttisen puolen.

En edelleenkään silti ymmärrä, että kouluttamattomilla vanhemmilla, joista toinen on kotiäiti/työtön ja toinen sairaseläkeläinen, on kolme isoa koiraa ja neljä erityislasta.

Kyllä se vaan on oikeasti oma moka, jos sitten ei ole lapsille Frozen-synttäreitä ja koira kuolee käsiin, kun ei ole varaa eläinlääkäriin.

Neuvoja kaikista kielloista huolimatta! Jos olisin vähävarainen, pyrkisin hoitamaan lemmikkini hautaan asti, mutta en hankkisi uusia. Ryhtyisin lemmikkien sijaiskodiksi. Ei tarvitsisi itse maksaa kaikkia lemmikistä koituvia kuluja ja hylättyjä eläimiä on kyllä tarjolla!

On kokemusta noin 10 v köyhyydestä ja sinnikkyydellä ja suunnitelmallisuudella pääsin sieltä ulos. Neuvoni. Välttäkää velkaa viimeiseen asti, kun olette köyhiä. Olkaa ylpeitä selviytymiskyvyistänne itse, jos kukaan muu ei ole.

Tilanne nyt. 10 vuoden köyhyyden jälkeen on ollut yli 10 vuotta hyvän toimeentulon aikaa. Alkaa mennä jo varakkuuden puolelle, kun totuin köyhänä kuluttamaan vähemmän ja on siksi jäänyt jotain sijoitettavaakin joka kuukausi. En silti ole pihistellyt laadusta ja terveellisyydestä. Hyvä oppi tämäkin jo köyhältä ajalta! (köyhänä ollaan mieluummin kokonaan ilman kuin ostetaan huonointa)

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, pitäisikö luopua lemmikeistä vai ei, mutta jos ei ole varaa eläinlääkäriin tai eläinten ruokaan niin silloin varmaan pitää luopua ja hankkia eläimelle koti, jossa on varaa myös hoitaa sitä. En ole osallistunut ketjuihin, joissa asioista keskustellaan kylläkään.

Oma rahankäyttöni ei ole rationaalista kaikilta osin, vaan mielijohteita ja mielitekoja toteutan myös. En kuitenkaan missään ryhmässä pyydä toteuttamaan näitä mielijohteita, vaan maksan ne itse. Lisäksi meillä on hodiettu asiat niin, että yllättävissä tilanteissa taloutemme kestäisi. Mikäli henkilö haluaa taloudellista apua tai ruokakassia ym. on aivan ok, että auttaja selvittelee, onko kaikki kortit käytetty, vai eletäänkö tässä elämää, jota muokkaamalla sen ruokakassin saisi itse hankittua.

Minä tiedän tapauksen, jossa on omistusomakotitalo ja useampi koira ja silti pitäisi saada valtavasti apua ja totta kai haluaa talon säilyttää ja eläimet, koska se on mukavampaa elämää kuin elää ilman pihaa tai eläimiä. Minulta ei tuossa tapauksessa saisi euroakaan. Jokin vastuu yksilöllä on oltava ratkaisuistaan. muutenhan kaikki voisivat hankkia talon ja kasan eläimiä ja olla käsi ojossa loppuelämänsä ja manipuloida hyväntahtoisia ihmisiä maksamaan heidän elämisensä ja elintavan, johon ei ole varaa.

Minun on erittäin vaikea kuvitella, että kukaan  omakotitalon omistaja hakisi  koura pitkällä apua netissä. Ainakaan siis jos köyhyys on hänelle pitkäaikainen olosuhde eikä mikään yhtäkkiä tullut äkillinen kriisi.

Mutta tiesit kai, että omistuasunnon omistaminen ei ole edes yhteiskunnalle este toimeentulotuen saamiselle? Kas kun se omistuasunto on halvempi asia kuin vuokrakämppä, mennen tullen. Jos sen myy, toki on jonkin aikaa myyntituloja, joilla elää, mutta sitten se asuminen maksaa rutkasti. 

Joten asia ei ole niin mustavalkoinen.

Jos jossakin perheessä on vaikka kymmenen vuotta ollut kissa, josta on tullut luonnollisesti perheenjäsen, ja perhe köyhtyy vaikkapa työttömyyden tai sairauden takia  - niin ihan oikeastiko olet sitä mieltä, että kissasta on pakko luopua? Se ON perheenjäsen, ja varsinkin lapsille todella tärkeä. Minusta on jo helvetin kylmäkiskoista vaatia tuollaista. Kymmenvuotiasta kissaa voi olla sitä paitsi mahdotonta saada minnekään, joten ainoa vaihtoehto voi olla piikille pano. Minä ainakin sellaiselle perheelle antaisin mielelläni vähän jelppiä.

Toisin sanoen kuten aloituksessani sanoin: on kaksi eri asiaa, onko ihmisen köyhyys yllättävä elämänmuutos vai enemmän tai vähemmän pysyvä olotila.

ap

ap

Itse en ymmärrä sitä, että huudetaan kuinka köyhyys masentaa, saa aloitekyvyttömäksi jne, mutta sitten kun joku haluaa vilpittömästi auttaa, onkin empatiakyvytön ja/tai ylemmyydentuntoinen. Kyllä, se auttaminen valitettavasti pidemmällä tähtäimellä on myös elämäntapojen opetteluun kannustamista niillä, joilla perusarjen pyörittäminen on hukassa (ja en väitä että kaikki sellaisia olisivat).

Olen itse ollut sekä köyhä että masentunut, ja suurin apu tuli lopulta ihan siitä, että muuan sukulainen kuljetti kaupassa, opetti tekemään halpaa mutta terveellistä ruokaa ja potki eteenpäin opinnoissa. Opetti käymään kirppiksellä ja muitakin ihan perustaitoja. Jos leipäjonosta sai ruokaa, se auttoi hetken mutta vain toimimaan opettelu toi pitkän tähtäimen avun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, pitäisikö luopua lemmikeistä vai ei, mutta jos ei ole varaa eläinlääkäriin tai eläinten ruokaan niin silloin varmaan pitää luopua ja hankkia eläimelle koti, jossa on varaa myös hoitaa sitä. En ole osallistunut ketjuihin, joissa asioista keskustellaan kylläkään.

Oma rahankäyttöni ei ole rationaalista kaikilta osin, vaan mielijohteita ja mielitekoja toteutan myös. En kuitenkaan missään ryhmässä pyydä toteuttamaan näitä mielijohteita, vaan maksan ne itse. Lisäksi meillä on hodiettu asiat niin, että yllättävissä tilanteissa taloutemme kestäisi. Mikäli henkilö haluaa taloudellista apua tai ruokakassia ym. on aivan ok, että auttaja selvittelee, onko kaikki kortit käytetty, vai eletäänkö tässä elämää, jota muokkaamalla sen ruokakassin saisi itse hankittua.

Minä tiedän tapauksen, jossa on omistusomakotitalo ja useampi koira ja silti pitäisi saada valtavasti apua ja totta kai haluaa talon säilyttää ja eläimet, koska se on mukavampaa elämää kuin elää ilman pihaa tai eläimiä. Minulta ei tuossa tapauksessa saisi euroakaan. Jokin vastuu yksilöllä on oltava ratkaisuistaan. muutenhan kaikki voisivat hankkia talon ja kasan eläimiä ja olla käsi ojossa loppuelämänsä ja manipuloida hyväntahtoisia ihmisiä maksamaan heidän elämisensä ja elintavan, johon ei ole varaa.

Minun on erittäin vaikea kuvitella, että kukaan  omakotitalon omistaja hakisi  koura pitkällä apua netissä. Ainakaan siis jos köyhyys on hänelle pitkäaikainen olosuhde eikä mikään yhtäkkiä tullut äkillinen kriisi.

Mutta tiesit kai, että omistuasunnon omistaminen ei ole edes yhteiskunnalle este toimeentulotuen saamiselle? Kas kun se omistuasunto on halvempi asia kuin vuokrakämppä, mennen tullen. Jos sen myy, toki on jonkin aikaa myyntituloja, joilla elää, mutta sitten se asuminen maksaa rutkasti. 

Joten asia ei ole niin mustavalkoinen.

Jos jossakin perheessä on vaikka kymmenen vuotta ollut kissa, josta on tullut luonnollisesti perheenjäsen, ja perhe köyhtyy vaikkapa työttömyyden tai sairauden takia  - niin ihan oikeastiko olet sitä mieltä, että kissasta on pakko luopua? Se ON perheenjäsen, ja varsinkin lapsille todella tärkeä. Minusta on jo helvetin kylmäkiskoista vaatia tuollaista. Kymmenvuotiasta kissaa voi olla sitä paitsi mahdotonta saada minnekään, joten ainoa vaihtoehto voi olla piikille pano. Minä ainakin sellaiselle perheelle antaisin mielelläni vähän jelppiä.

Toisin sanoen kuten aloituksessani sanoin: on kaksi eri asiaa, onko ihmisen köyhyys yllättävä elämänmuutos vai enemmän tai vähemmän pysyvä olotila.

ap

ap

Ei ole este tt-tuen saamiselle, eikä pidäkään olla. Kyseisessä tapauksessa on pysyvä tilanne, joka on jatkunut jo pitkään eikä muutu, eikä tarvitsekaan muuttua, koska kaikki raha on mahdollista käyttää lainaan, koska löytyy ihmisiä, jotka maksavat kaiken muun ja sitä kaikkea muuta pyydetään hyvin manipuloivaan sävyyn ja tunteisiin vetoamalla.

Kaikilla ei ole varaa asua kuin keskiluokka. Ei vaan ole.

Kyllä minäkin sitä kymmenvuotiaan kissan omistajaa voisin tukea, mutta en tällaista häikäilemättömyyttä kuin mitä edellä kuvasin. Eläimen hyvinvointi on kuitenkin "mut ku mä haluun" -fiilistä tärkeämpi, joten jos otetaan lisää eläimiä tilanteessa jossa ei ole varaa hoitaa niin minusta se on edesvastuutonta, esim. koiran hätäleikkaus voi maksaa tonneja ja jos sellainen tarvitaan niin se pitää jotenkin hoitaa ja jos tietää, ettei voi, ei niitä koiria pitäisi ottaa aina vaan lisää.

Mikä luksusjuttu tuo koira muka on? Meidän 14-vuotias tipsu on käynyt viimeksi eläinlääkärissä hammaskiven poistossa 2 vuotta sitten. Syö hyvin vähän, joten kulut ovat tosi pienet. Tuo kuitenkin iloa koko perheelle. Myös naapureihin tutustuminen on eläimen kautta helpompaa.

T. Työssäkäyvä joka ei kadehdi köyhän elämää

Kyllä jokaisella pitäisi sen verran olla ymmärrystä että elää tulojensa mukaan. Ihan oikeasti, ei hankita lapsia ja eläimiä jos ei ole varaa. Se on minulle ollut ihan itsestään selvyys ja itsekin olen köyhästä perheestä. Pitää sen verran ymmärtää elämästä ja seurauksista että hoitaa elämänsä kuntoon ennen kuin edes harkitsee niitä asioita. Opiskelin ammatin jossa tienaa hyvin, samoin mieheni ja nyt yli kolmekymppisenä meillä on kiva uusi oma asunto, on matkusteltu ja eka lapsi tulossa - koska on varaa ja asiat järjestetty niin että selvitään vaikka jotain ikävää sattuisikin (esim toisen työttömyys).

Ei ole pakko tehdä liutaa lapsia parikymppisenä sen työttömän bensalenkkarin kanssa kun tulevaisuudesta ei tiedä mitään eikä ole kunnon työpaikkaa/koulutusta/isoja rahoja tilillä turvaamassa elämää. 

Kyllä, ne lapset ja eläimet on ihania - mutta sorry, kaikkea ei voi saada, ainakaan heti ja nyt kun haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä luksusjuttu tuo koira muka on? Meidän 14-vuotias tipsu on käynyt viimeksi eläinlääkärissä hammaskiven poistossa 2 vuotta sitten. Syö hyvin vähän, joten kulut ovat tosi pienet. Tuo kuitenkin iloa koko perheelle. Myös naapureihin tutustuminen on eläimen kautta helpompaa.

T. Työssäkäyvä joka ei kadehdi köyhän elämää

Entä jos se sairastuu? Eihän koiraa ottaessa voi kukaan tietää, tuleeko siitä eläinläärikuluja vai ei kun koiria on vielä useampi. Eihän sellaista riskiä voi ottaa kukaan, että sitten koiraa ei voisikaan hoitaa. Ei meidänkää ell.kulut suuret ole, mutta me tiedetään, että tarvittaessa me voitais hoitaa isommillakin kuluilla. Se tieto pitää olla ja jos tietää, että mitään yllättävää ei ole varaa maksaa niin onhan se hirmuinen riski ottaa lisää eläimiä. Ja jos sulla ei olis varaa ruokkia itseäsi ja lapsiasi niin olishan se tavallaan liikaa, jos sun pitäis ruokkia useampi koira rahalla, jota sulla ei ole.

Yksi pieni terve koira on ok. Kolme isoa sekarotuista, joita ei edes kouluteta, ei ole. Meidän alueen koirapuistoon ei voi edes mennä, koska siellä on näitä köyhiä maastohousuisia mastiffischäferiensä kanssa. Kaljat mukana. En usko että nuo auttaa tutustumaan naapueeihin.

Ihmettelen sekä lasten että lemmikeiden kohdalla, että miksi yksi ei riitä? On täysin eri asia jos pienituloisella on yksi lapsi ja yksi koira, kuin että lapsia on 4 ja lemmikkeinä kolme koiraa, pari kissaa, hamsteri ja neitokakadu. En minä ole viemässä kenenkään lemmikkejä pois, mutta selittäkäähän, miksi jo valmiiksi vaikeaan elämäntilanteeseen on pakko saada lisää elukoita?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jokaisella pitäisi sen verran olla ymmärrystä että elää tulojensa mukaan. Ihan oikeasti, ei hankita lapsia ja eläimiä jos ei ole varaa. Se on minulle ollut ihan itsestään selvyys ja itsekin olen köyhästä perheestä. Pitää sen verran ymmärtää elämästä ja seurauksista että hoitaa elämänsä kuntoon ennen kuin edes harkitsee niitä asioita. Opiskelin ammatin jossa tienaa hyvin, samoin mieheni ja nyt yli kolmekymppisenä meillä on kiva uusi oma asunto, on matkusteltu ja eka lapsi tulossa - koska on varaa ja asiat järjestetty niin että selvitään vaikka jotain ikävää sattuisikin (esim toisen työttömyys).

Ei ole pakko tehdä liutaa lapsia parikymppisenä sen työttömän bensalenkkarin kanssa kun tulevaisuudesta ei tiedä mitään eikä ole kunnon työpaikkaa/koulutusta/isoja rahoja tilillä turvaamassa elämää. 

Kyllä, ne lapset ja eläimet on ihania - mutta sorry, kaikkea ei voi saada, ainakaan heti ja nyt kun haluaa.

Voihan teidänkin tilanne muuttua vaikka miten olette varautuneet tulevaan. Asunnossa paljastuu homevaurio, syntyvä lapsi on niin sairas, että toisen pitää jäädä kotiin hoitamaan lasta, puoliso jää työttömäksi tai työpaikka menee työkyvyn romahdettua, omalta alalta loppuu työt kokonaan (paitsi, jos olette erikoislääkäreitä) ja lopulta tulee avioero.

Kukaan ei voi mitenkään varatua ihan kaikkeen, mitä elämässä tulee vastaan. Kun on ketjussa tullut riittävästi vastoinkäymisiä, niin se pyykkikoneen särkyminen voi olla viimeinen niitti, joka kaataa koko paletin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jokaisella pitäisi sen verran olla ymmärrystä että elää tulojensa mukaan. Ihan oikeasti, ei hankita lapsia ja eläimiä jos ei ole varaa. Se on minulle ollut ihan itsestään selvyys ja itsekin olen köyhästä perheestä. Pitää sen verran ymmärtää elämästä ja seurauksista että hoitaa elämänsä kuntoon ennen kuin edes harkitsee niitä asioita. Opiskelin ammatin jossa tienaa hyvin, samoin mieheni ja nyt yli kolmekymppisenä meillä on kiva uusi oma asunto, on matkusteltu ja eka lapsi tulossa - koska on varaa ja asiat järjestetty niin että selvitään vaikka jotain ikävää sattuisikin (esim toisen työttömyys).

Ei ole pakko tehdä liutaa lapsia parikymppisenä sen työttömän bensalenkkarin kanssa kun tulevaisuudesta ei tiedä mitään eikä ole kunnon työpaikkaa/koulutusta/isoja rahoja tilillä turvaamassa elämää. 

Kyllä, ne lapset ja eläimet on ihania - mutta sorry, kaikkea ei voi saada, ainakaan heti ja nyt kun haluaa.

Voihan teidänkin tilanne muuttua vaikka miten olette varautuneet tulevaan. Asunnossa paljastuu homevaurio, syntyvä lapsi on niin sairas, että toisen pitää jäädä kotiin hoitamaan lasta, puoliso jää työttömäksi tai työpaikka menee työkyvyn romahdettua, omalta alalta loppuu työt kokonaan (paitsi, jos olette erikoislääkäreitä) ja lopulta tulee avioero.

Kukaan ei voi mitenkään varatua ihan kaikkeen, mitä elämässä tulee vastaan. Kun on ketjussa tullut riittävästi vastoinkäymisiä, niin se pyykkikoneen särkyminen voi olla viimeinen niitti, joka kaataa koko paletin.

Kyllä aina voi jotain tapahtua, mutta silti on parempi olla kerjäämättä niitä ongelmia. Pidän meidän tilannetta huomattavasti stabiilimpana kuin lasten hankkimista tilanteessa jossa ollaan ilman koulutusta + (vakituista)työpaikkaa+ kunnollisia tuloja + (vakaata) parisuhdetta (=jolloin ollaan heti valmiiksi kusessa). Vai mitä?

Kyse on riskien minimoinnista - elämästä kun ei koskaan voi tietää. Vaikea uskoa että tätä itsestäänselvyyttä pitää selittää ihan aikuisille ihmisille.

Olen itse pienituloinen, mutta koska tiedän ettei taloudellinen tilanteeni tule merkittävästi kohenemaan, en elättele kuvitelmia useammasta lapsesta tai uudesta lemmikistä. Mielestäni on terve ja kaikkia kohtaan oikeudenmukainen ajattelutapa että olen pikemminkin kiitollinen ja onnellinen tästä yhdestä ihanasta lapsestani, jolle voin tarjota kaiken mitä hän tarvitsee - niin kauan kun meillä ei ole enempää lapsia. 

Siksi siis ihmetyttää, millä järjellä ja rakkaudella omaa lasta/omia lapsia kohtaan jotkut pienituloiset tekevät lapsen toisensa perään ja ottavat vielä yhden lehmänkokoisen koiran.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jokaisella pitäisi sen verran olla ymmärrystä että elää tulojensa mukaan. Ihan oikeasti, ei hankita lapsia ja eläimiä jos ei ole varaa. Se on minulle ollut ihan itsestään selvyys ja itsekin olen köyhästä perheestä. Pitää sen verran ymmärtää elämästä ja seurauksista että hoitaa elämänsä kuntoon ennen kuin edes harkitsee niitä asioita. Opiskelin ammatin jossa tienaa hyvin, samoin mieheni ja nyt yli kolmekymppisenä meillä on kiva uusi oma asunto, on matkusteltu ja eka lapsi tulossa - koska on varaa ja asiat järjestetty niin että selvitään vaikka jotain ikävää sattuisikin (esim toisen työttömyys).

Ei ole pakko tehdä liutaa lapsia parikymppisenä sen työttömän bensalenkkarin kanssa kun tulevaisuudesta ei tiedä mitään eikä ole kunnon työpaikkaa/koulutusta/isoja rahoja tilillä turvaamassa elämää. 

Kyllä, ne lapset ja eläimet on ihania - mutta sorry, kaikkea ei voi saada, ainakaan heti ja nyt kun haluaa.

Vammaista lastahan ei ole sitten taloudellista pitää. Mutta sehän on teille itsestään selvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jokaisella pitäisi sen verran olla ymmärrystä että elää tulojensa mukaan. Ihan oikeasti, ei hankita lapsia ja eläimiä jos ei ole varaa. Se on minulle ollut ihan itsestään selvyys ja itsekin olen köyhästä perheestä. Pitää sen verran ymmärtää elämästä ja seurauksista että hoitaa elämänsä kuntoon ennen kuin edes harkitsee niitä asioita. Opiskelin ammatin jossa tienaa hyvin, samoin mieheni ja nyt yli kolmekymppisenä meillä on kiva uusi oma asunto, on matkusteltu ja eka lapsi tulossa - koska on varaa ja asiat järjestetty niin että selvitään vaikka jotain ikävää sattuisikin (esim toisen työttömyys).

Ei ole pakko tehdä liutaa lapsia parikymppisenä sen työttömän bensalenkkarin kanssa kun tulevaisuudesta ei tiedä mitään eikä ole kunnon työpaikkaa/koulutusta/isoja rahoja tilillä turvaamassa elämää. 

Kyllä, ne lapset ja eläimet on ihania - mutta sorry, kaikkea ei voi saada, ainakaan heti ja nyt kun haluaa.

Vammaista lastahan ei ole sitten taloudellista pitää. Mutta sehän on teille itsestään selvää.

No eihän se taloudellista tietenkään ole, jos sen niin haluat muotoilla. Jos toinen vanhempi joutuu jäämään pysyvästi kotiin vammaista/sairasta lasta hoitamaan niin kyllä siinä tietenkin tulot laskee. Mutta tämäkin mahdollisuus ollaan laskettu ja tultaisiin kohtalaisesti toimeen vain toisen vanhemman palkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jokaisella pitäisi sen verran olla ymmärrystä että elää tulojensa mukaan. Ihan oikeasti, ei hankita lapsia ja eläimiä jos ei ole varaa. Se on minulle ollut ihan itsestään selvyys ja itsekin olen köyhästä perheestä. Pitää sen verran ymmärtää elämästä ja seurauksista että hoitaa elämänsä kuntoon ennen kuin edes harkitsee niitä asioita. Opiskelin ammatin jossa tienaa hyvin, samoin mieheni ja nyt yli kolmekymppisenä meillä on kiva uusi oma asunto, on matkusteltu ja eka lapsi tulossa - koska on varaa ja asiat järjestetty niin että selvitään vaikka jotain ikävää sattuisikin (esim toisen työttömyys).

Ei ole pakko tehdä liutaa lapsia parikymppisenä sen työttömän bensalenkkarin kanssa kun tulevaisuudesta ei tiedä mitään eikä ole kunnon työpaikkaa/koulutusta/isoja rahoja tilillä turvaamassa elämää. 

Kyllä, ne lapset ja eläimet on ihania - mutta sorry, kaikkea ei voi saada, ainakaan heti ja nyt kun haluaa.

Vammaista lastahan ei ole sitten taloudellista pitää. Mutta sehän on teille itsestään selvää.

No eihän se taloudellista tietenkään ole, jos sen niin haluat muotoilla. Jos toinen vanhempi joutuu jäämään pysyvästi kotiin vammaista/sairasta lasta hoitamaan niin kyllä siinä tietenkin tulot laskee. Mutta tämäkin mahdollisuus ollaan laskettu ja tultaisiin kohtalaisesti toimeen vain toisen vanhemman palkalla.

Jatkan vielä, jos siis ihan alun ultrassa olisi selvinnyt että sikiö olisi hyvin vakavasti sairas tai vammainen eikä koskaan kykenisi lähellekään normaaliin elämään, olisin todennäköisesti keskeyttänyt raskauden. Nyt kaikki on mennyt raskaudessa hyvin ja kaikki viittaa terveeseen lapseen, mutta koskaanhan ei voi 100% varmuudella tietää ja myöhemminkin voi jotain tapahtua - siksi olemmekin laskeneet ja valmistautuneet myös siihen että selvitään jos kaikki ei menekään kuin Strömsössä.  

Mutta toki, jos meille syntyy sairas lapsi, molemmat vamhemmat sairastutaan, menetetään työ/työkyky, erotaan ja asteroidi tuhoaa asuntomme - niin kusessa ollaan, se on selvä. Mutta en pidä kovin todennäköisenä että ihan näin huonosti käy.

Kun aikoinaan liityin noihin ryhmään, niin kieltämättä vähän itsekin ihmettelin. Jos on joskus ollut niin hulppeat tulot, että on ollut varaa hankkia kuusi lasta, niin eikö olisi ollut järkevämpää hankkia vain kolme ja laittaa ne ylimääräiset rahat säästöön tai sijoituksiin? Vähitellen kuitenkin tajusin, että eihän nuo ihmiset edes olisi apua hakemassa, jos olisivat käyttäneet järkeään tai jos on päätetty elää sellaista elämää, johon ei alunperinkään ole ollut varaa. En minä heitä moralisoi, omatpahan ovat valintansa enkä minäkään muita syytä omistani, mutta en myöskään avusta heitä.

Osa on sitten niitä, joilla elämässä on tapahtunut jotain, mikä on johtanut pysyvään köyhyyteen. Esimerkiksi sairastuminen ja työkyvyttömyys. Noille asioille ei kukaan voi mitään, mutta jos avuntarve on pysyvä, en avusta heitäkään.

Joskus noista ryhmistä löytyy kuitenkin ihmisiä, joilla avuntarve on tilapäinen. On esimerkiksi tullut ero ja ylimääräinen raha on mennyt vuokravakuuksiin, muuttoon ja välttämättömien tavaroiden hankkimiseen. Heitä olen avustanut ihan mielelläni ja välillä suurillakin summilla, jotta pääsevät lyhyen vaikean kauden yli.