Eikö kaikki suomalaiset tajuakaan, että meillä on rajallisesti kalustoa jopa hätätehtäviin ja niitä on vain pakko priorisoida?

Eli mitä ihmettä on tämä itku siitä, että hätäkeskus kehtaakin tiukata minulta, lähettääkö ne hätäapua? Se ei todellakaan ole teidän päätettävissänne ja hyvä niin. Joku itki sitäkin, että kaameeta kun se häkepäivystäjä pysyy niin rauhallisena vaikka mulla on hätä. Apua, miten itsekeskeistä. On sitten jäänyt oppimatta sellainen yhteisöllisyyden periaate, että silti se minun hätäni ei ehkä kokonaisuutta katsellen ole minkään kokoinen?