Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä? Huono seksi syö sieluani
Iiris
29.09.2016 |
Olemme olleet yhdessä 9 vuotta ja seksielämä on ollut alusta asti korkeintaankin keskinkertaista.
Rakastuin mieheeni siitä huolimatta että jo ensimmäisellä seksikerralla tiesin intuitiivisesti että meillä ei synkkaa sängyssä, mutta toivoin parasta ja ajattelin että seksiä voi oppia yhdessä. Suhteen ensimmäisten vuosien aikana kehitystä ei yrittämisen myötä kuitenkaan tapahtunut ja tein tietoisen valinnan ja päätin jakaa loppuelämäni miehen kanssa jonka kanssa kaikki muu toimii hyvin paitsi seksi. Rakastan häntä enemmän kuin ketään toista enkä halua luopua hänestä enkä satuttaa häntä.
Seksiä kyllä on mutta toiveista ja haluista useasti keskusteltuamme, kokeiluita toteutettuamme ja mieheni itsetuntoa mahdollisimman monin eri keinoin pönkitettyäni huomaan, että
mieheltäni puuttuu sitä jotakin jotta kokisin saavani seksistä irti senkaltaista nautintoa mitä tiedän voivani kokea.
Hän on ollut alusta asti tyytyväinen minuun ja on kertonut meillä olevan hänen elämänsä parasta seksiä. Tahdon kyllä häntä mutta en missään mielessä samanlaisella intohimolla kuin olen muita miehiä himoinnut, minusta meiltä puuttuu kipinä jota ei koskaan oikein ollutkaan. Seksi on minulle rakkaudenosoitus ilman kiihkoa.
Nyt kun meillä on lapsia ja mittari on lähempänä neljääkymppiä, huomaan olevani onneton seksielämämme vuoksi. Tuntuu että menetän jotain todella isoa jos en käytä kehoani kaikessa luonnon suomassa potentialissa ja kaipaan välillä
hyvää seksiä ja fyysistä yhteyttä niin että tekee fyysisesti vaikeaa. Olen kireä ja mieheni ärsyttää minua helposti ja tiedän sen johtuvan siitä etten ole tyydytetty. Tämä pohjavire taas synnyttää muita ongelmia ja vaikuttaa mieheni minäkuvaan, sillä hän kokee epämääräisesti olevansa minulle riittämätön, vaikken ole koskaan sanonut että kyse on seksistä. Uskon kuitenkin että jollain alitajuntaisella tavalla mieheni tietää mistä on kyse, mutta hänellä/meillä ei ole keinoja käsitellä asiaa. Masturbointinikin päättyy usein itkuun sillä haluaisin niin paljon kokea hekumaa toisen ihmisen, tuetysti mieluiten mieheni, kanssa.
En pelkää että hairahtuisin pettämään sillä jos haluaisin vierasta miestä, tekisin sen täysin tietoisesti ja ainoastaan mieheni luvalla. En tähänkään mennessä ole valinnut omaa hedonistista haluani mieheni tunteitten ylitse, tiedän itse kokemuksesta kuinka paljon pettäjä voi tuhota toisessa vain pienen hairahduksen vuoksi. En myöskään usko että satunnaiset seksikokemukset olisivat pidemmän päälle ratkaisu, vaan jonkinlainen ranskalainen rakastaja-järjestelmä tuntuisi minulle ainoalta mahdolliselta ulospääsyltä tästä ahdistuksesta. Miehelleni se taas merkitsisi aisankannattajaksi leimautumista ja miehisen itsetunnon tuhoutumista ja pidemmän päälle varmaan katkeruutta ja vihaa suhteeseemme.
En tiedä miten voisin mitenkään nostaa asiaa esille mieheni kanssa puheiksi sillä kukaan meistä ei halua kuulla olevansa huono seksikumppani ja toivoton tapaus, saati sitten siihen päälle että rakkaamme haluaisi kaiken lisäksi seksiä muiden kanssa.
Mitä minun tulisi tehdä? Ne jotka suosittelevat heti ensimmäiseksi parisuhdeterapiaa tai seksileluja älköön vaivautuko, kokeiltu on. Juuri terapia sai minut tajuamaan että ongelmamme on pohjimmiltaan jotain minne sanat ja hyvä tahto eivät yllä.
Kommentit (99)
Ei varmaan paljon lohduta tämä kommentti mutta saakeli nainen kirjoitat hyvin! :)
-ohisnainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan paljon lohduta tämä kommentti mutta saakeli nainen kirjoitat hyvin! :)
-ohisnainen
Niin siis, mitään neuvoa mulla ei ollut, sori!
Suoraan sanottuna en usko seksuaaliterapiaan vaikka humanisti olenkin. Jos miehellä on huono rytmitaju ja heikko testosteronitaso, eivät ne jossain freudilaisessa psykoterapiassa kehity vaikka päästäisiinkin muuden olennaisten asioiden äärelle. Yksi ystäväni ehdotti kyllä tantraa, mutta sillä taas on niin far out-maine että minun on hyvin vaikea nähdä mieheni suostuvan siihen.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan paljon lohduta tämä kommentti mutta saakeli nainen kirjoitat hyvin! :)
-ohisnainen
Kiitos :) Silläkin olen yrittänyt seksielämäämme parantaa, kirjoittamalla miehelleni eroottisia novelleja. Vaikutus kesti pari päivää.
- Ap
On kuin mun kynästä. Valitan, en osaa auttaa kun olen ihan samassa jamassa. Olen yrittänyt muuttaa ajatuksiani, mies on muhun enemmän kuin tyytyväinen, mutta mä en häneen. Tuntuu tosi pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se on kun ottaa betauroksen, joka ei tajua että nainen pitää ottaa rajusti sängyssä villimiehen tavoin.
Vähän vastaavanlaisessa tilanteessa olevana miehenä ajattelen, että samalla kun koet menettäväsi itse paljon, niin viet myös mieheltäsi mahdollisuuden kokea hyvää seksiä.
Jos nainen ei ole tyytyväinen ja vaistoan sen, niin kyllähän se alkaa omaakin tyytyväisyyttä nakertamaan. Ei sitä pitkään huvita olla toiselle riittämätön. Aivan samoin mieskin voi alkaa haaveilla muista naisista, niin kuin sinä muista miehistä. Eikö sitten lopulta ainoa hyvä ratkaisu ole joko lopettaa kokonaan se toisten perään haikailu tai sitten antaa molemmille mahdollisuus löytää joku toinen. Jos ei haikailu lopu, niin pistää rehellisesti suhteen poikki, vaikka kuinka rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne meillä, mutta olen lakannut välittämästä.
T: Mies
Olisiko testosteronitasot oikeasti syytä tarkistaa? Testosteronihan vaikuttaa seksihalujen lisäksi itsetuntoon, aktiivisuuteen ja sen sellaiseen tärkeään. Tai sitten etsit testosteronia vahvistavia aineita, kuten (kai) sinkkiä, ja alat syötellä niitä koemielessä miehellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakkasin itse etsimästä "täydellistä" kumppania, kun aina sain joko hyvää seksiä tai sitten hyvän kumppanin. Koskaan en onnistunut samaan seksuaalisuutta ja "henkistä yhteyttä" samassa paketissa, joten luovutin jo kauan sitten. Ihan sama. Onnittelut niille jotka olette onnistuneet elämässänne.
Voisinko tulla avuksenne? Olisko 3 pyörä ok?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iiris kirjoitti:
Suoraan sanottuna en usko seksuaaliterapiaan vaikka humanisti olenkin. Jos miehellä on huono rytmitaju ja heikko testosteronitaso, eivät ne jossain freudilaisessa psykoterapiassa kehity vaikka päästäisiinkin muuden olennaisten asioiden äärelle. Yksi ystäväni ehdotti kyllä tantraa, mutta sillä taas on niin far out-maine että minun on hyvin vaikea nähdä mieheni suostuvan siihen.
- Ap
Heikko testoteronitaso on lääkkeillä korjattava vaiva. Kannattaisiko lähteä liikkeelle siitä? Rytmitaju on sitten hankalampi (minulla on kokemus yhdestä miehestä, joka lykki jotenkin nykimällä - suhde ei jatkunut ja pitkälti tästä syystä).
Parisuhteissa on se hauska, että lähes kaikkien parisuhteet vaikuttavat olevan pelkkää kulissia vaikka ulospäin näyttäisi miltä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, hyvin kirjoitettu vakavasta asiasta.
Ilman mitään pervoa taka-ajatusta, niin olisi hyvä tietää se varsinainen ongelma. Läpsii liikaa tai liian vähän, liian iso tai liian pieni jne.
Meillä sama ongelma, sama ikäluokka ja yhtä kauan yhdessä. Oletko vaimoni?
En varmaan anna mitään tajunnan räjäyttävää huippuseksiä. Tämä johtuu siitä, että olen erittäin kokeilunhaluinen ja seksuaalinen - toisin kuin vaimoni. Puhuminen ei auta, kun toinen menee umpilukkoon välittömästi. Vaimo haluaisi lähetyssaarnaajaa kerran viikossa pimeässä peiton alla ja ääneti. Minä taas kaikkea muuta. Kumpikin pettyneitä.
Muuten sitten suhde upea ja kumppani on myös paras ystäväni. Riittääkö epätyydyttävä seksi syyksi pettämiseen tai eroon?
kk kirjoitti:
Kyllä, hyvin kirjoitettu vakavasta asiasta.
Ilman mitään pervoa taka-ajatusta, niin olisi hyvä tietää se varsinainen ongelma. Läpsii liikaa tai liian vähän, liian iso tai liian pieni jne.
Meillä sama ongelma, sama ikäluokka ja yhtä kauan yhdessä. Oletko vaimoni?
En varmaan anna mitään tajunnan räjäyttävää huippuseksiä. Tämä johtuu siitä, että olen erittäin kokeilunhaluinen ja seksuaalinen - toisin kuin vaimoni. Puhuminen ei auta, kun toinen menee umpilukkoon välittömästi. Vaimo haluaisi lähetyssaarnaajaa kerran viikossa pimeässä peiton alla ja ääneti. Minä taas kaikkea muuta. Kumpikin pettyneitä.
Muuten sitten suhde upea ja kumppani on myös paras ystäväni. Riittääkö epätyydyttävä seksi syyksi pettämiseen tai eroon?
Sama meillä. Muija ei suostu juuri mihinkään kun kaikki on "ällöä". Minulla taas ei ole mitään rajoja. Turhauttaa.
Oispa ihanaa joskus luopua näistä hemmetin moraalisista pakkomielteistä olla koskematta toiselle varattuun ja vietellä tommoinen kokeilunhaluinen, seksinnälkäinen ja halusta riutuva uros omaan kotiin vähän touhuamaan... Just saying.
Vierailija kirjoitti:
Vähän vastaavanlaisessa tilanteessa olevana miehenä ajattelen, että samalla kun koet menettäväsi itse paljon, niin viet myös mieheltäsi mahdollisuuden kokea hyvää seksiä.
Jos nainen ei ole tyytyväinen ja vaistoan sen, niin kyllähän se alkaa omaakin tyytyväisyyttä nakertamaan. Ei sitä pitkään huvita olla toiselle riittämätön. Aivan samoin mieskin voi alkaa haaveilla muista naisista, niin kuin sinä muista miehistä. Eikö sitten lopulta ainoa hyvä ratkaisu ole joko lopettaa kokonaan se toisten perään haikailu tai sitten antaa molemmille mahdollisuus löytää joku toinen. Jos ei haikailu lopu, niin pistää rehellisesti suhteen poikki, vaikka kuinka rakastaa.
Olen kanssasi hieman eri mieltä, tai oikeastaan minulla on ehkä vain erilainen lähestymistapa. Totta kai minun mieheni haaveilee toisista naisista, outoahan se olisi jos ei yhdeksän vuoden, kahden lapsen ja aika ajoin kireän ilmapiirin myötä terve, viriili mies fantasioisi välillä muista. Meidän kohdallamme tiedän jopa että mieheni on ollut vakavasti ihastunut toiseen naiseen sillä olemme parisuhdeterapiassa käsitelleet mm. sitä.
Voiko kuitenkaan toisten perään haikailua vain lopettaa päätöksellä? Ja mitä jos ja kun minä en suoranaisesti haaveile toisista vaan kokemuksesta. Tiedän että haaveeni ja toiveeni heijastuvat myös mieheeni ja aloitusviestissä kirjoitinkin että monet ongelmamme kumpuavat tästä tyytymättömyydestäni.
Vertaus on aika ontuva, mutta esimerkiksi kumppanit joilla on eri äidinkieli voivat kokea etteivät koskaan tule täydellisesti ymmärretyiksi kielen nyanssien vuoksi, he saattavat haaveilla siitä että toisella olisi sama äidinkieli, vaikka tietävät ettei toisen äidinkieltä voi muuttaa. Suurimman osan ajasta tuo toive ei kuitenkaan ole ongelma, mutta joskus se saattaa nousta kynnyskysymykseksi ja kasvattaa muita ongelmia.
Totta kai parisuhteessa on kyse aina valinnoista. Kysymys on minusta kuitenkin (moraali)filosofinen; kuinka paljon ihmisellä on oikeus toivoa itselleen ja kuinka paljosta on pakko luopua? Tähän asti minä olen vaalinut rakkautamme, elämänkumppanuuttame, keskinäistä kunnioitustamme ja perhettämme niin paljon etten ole halunnut pettää tai "laittaa suhdetta rehellisesti poikki"; huono seksielämä kun tuntuu aika heppoisalta syyltä kun vaakakupissa painaa moni muu merkittävä asia. Kaiken lisäksi kun tuntuu vielä olevan niin että minun mieheni kokee kanssani hyvää seksiä, ainakin niin hyvää ettei tahdo/voi tuoda siihen mitään muutosta, ja minun ongelmani on tosiaan vain minun ongelmani. Ongelmani myös sellaisella tavalla, että tuntuu kuin kantaisin sisälläni hirveää salaisuutta josta syyllisyys saa minut tuntemaan tekeväni väärin miestäni kohtaan.
- Ap
Iiris kirjoitti:
Suoraan sanottuna en usko seksuaaliterapiaan vaikka humanisti olenkin. Jos miehellä on huono rytmitaju ja heikko testosteronitaso, eivät ne jossain freudilaisessa psykoterapiassa kehity vaikka päästäisiinkin muuden olennaisten asioiden äärelle. Yksi ystäväni ehdotti kyllä tantraa, mutta sillä taas on niin far out-maine että minun on hyvin vaikea nähdä mieheni suostuvan siihen.
- Ap
Onko tuota testosteronitasoa yritetty mitenkään hoitaa? Lääkkeet, ruokavalio, lisäravinteet, liikunta?
Huonoon rytmitajuun suosittelen kokeilemaan tanssikurssia yhdessä, jotain lattaria, rytmi voi alkaa löytymään ja tanssi käy esileikistäkin kun valitsee tarpeeksi kuuman musiikin ;)
Vierailija kirjoitti:
Iiris kirjoitti:
Suoraan sanottuna en usko seksuaaliterapiaan vaikka humanisti olenkin. Jos miehellä on huono rytmitaju ja heikko testosteronitaso, eivät ne jossain freudilaisessa psykoterapiassa kehity vaikka päästäisiinkin muuden olennaisten asioiden äärelle. Yksi ystäväni ehdotti kyllä tantraa, mutta sillä taas on niin far out-maine että minun on hyvin vaikea nähdä mieheni suostuvan siihen.
- Ap
Heikko testoteronitaso on lääkkeillä korjattava vaiva. Kannattaisiko lähteä liikkeelle siitä? Rytmitaju on sitten hankalampi (minulla on kokemus yhdestä miehestä, joka lykki jotenkin nykimällä - suhde ei jatkunut ja pitkälti tästä syystä).
Ilmeisesti ihmisillä on tosiaan aika pahoja sisälukutaito-ongelmia täällä AV-palstalla. Nuo esimerkit rytmitajusta ja testosteronitasosta eivät olleet suoraan meidän tilanteestamme vaan yleisemmin esimerkkejä sellaisista puolista seksissä, joita ei keskusteluun perustuvassa terapiamuodossa voida suoraan korjata. Rytmitajussa miehelläni olisi tosisaan korjaamisen varaa, mutta voin kertoa että siihen ei auta se että minä lasken tahtia tai rytmitän aktia lantiopohjanlihaksilla ja muilla omilla liikkeilläni tai soitan taustamusiikkina suuntaa-antavaa musiikkia - kuten olen kymmeniä ja kymmeniä kertoja yrittänyt.
- Ap
Alue: Aihe vapaa
Entäs seksuaaliterapia?
Itsellä vähän samaa. Seksi miehen kanssa on kuin kaurapuuroa, niin nähty. Teen mieluummin jotain muuta harmi vain. Saa nähdä miten meille ajan myötä käy... Erota en halua, suuren kiiman miehet on koettu nuoruudessa ja en jaksa sitä muuta draamaa mikä heihin liittyy.