Vapaaehtoisesti lapseton nainen avautuu HS:n mielipidepalstalla:
”Tuttavani kehotti selvittämään lapsiasioita ammattiauttajan kanssa”
Kommentit (13)
26 ja vapaaehtoisesti kumppanini kanssa lapseton. Lapset on kivoja, mutta en halua sellaisia elämääni 24/7. Olen tavattoman onnellinen kun minulla on loppuelämän suunnitelmat ja tavoitteet tiedossa. Päuvämäärillä ei ole väliä koska ne saavutan. Typerää ressata ettei mahdu yhteiskunnan "normiin", jossa todellisuudessa on ehkä 1% väestöstä.
Aivan totta, jättäkää vain toiset ihmiset rauhaan älkääkö udelko liikaa! Mitä se teille kuuluu, täh? Tämä on just sitä suomalaista kateutta taas kun on pakko pällistellä ja vertailla mitä muillakin mahdollisesti on..
Miten juntteja jotkut ihmiset osaakaan olla?! Ei kenenkään lapsen hankinnat tai hankkimatta jättämiset kuulu ulkopuolisille.
Olen 52-vuotias mies. Useita suhteita ja kerran naimisissa. Päätin jo alle 20-vuotiaana että lapsia en tähän maailmaan tee. Se päätös on paras mitä elämässäni olen tehnyt!
Minulla on 4 "itsetehtyä" ja 1 lahjaksi saatu. Silti en ole keneltäkään kysynyt miksi heillä ei oo tai on niin ja niin monta lasta. Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee, ei kuulu minulle. Kuten ei myöskään omien lasten lastentekoaikeet. Tekevät jos tekevät, silti yhtä rakkaita.
"Kirjoittajan mukaan painostus paketoidaan ystävälliseksi neuvoksi siitä, että vasta lasten jälkeen voi olla todella onnellinen."
Moni ei ymmärrä miten erilaista onnellisuutta on, ennen kuin hankkii lapsen. Kyllä lapsetonkin voi olla onnellinen mutta ei se ole lähellekään sama asia kuin oman lapsen tuoma onnellisuus.
Mäkään en halua esim. lemmikkikania eikä mua siitä kukaan syyllistä. Miksi vapaaehtoisesti lapsettomia vainotaan ja haukutaan näin paljon? Kaikille ei itsekkäät ja vaativat minäminä-lapset ole elämän suola.
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en halua esim. lemmikkikania eikä mua siitä kukaan syyllistä. Miksi vapaaehtoisesti lapsettomia vainotaan ja haukutaan näin paljon? Kaikille ei itsekkäät ja vaativat minäminä-lapset ole elämän suola.
Kuinka usein olet nähnyt, että vapaaehtoisesti kanittomat tunkevat kani-palstalle vastaamaan kaneja koskeviin kysymyksiin (esim. terveyshuolet) että "onneksi en ole hankkinut yhtään kania!"?
Vapaaehtoisesti lapsettomat-aikamme marttyyreja.
Aikanaan minulle kerrottiin, että olen itsekäs kun minulla ei ole lapsia. Mikähän logiikka siinä oikein mahtoi olla. En tunne muuttuneeni yhtään altruistisemmaksi muita ihmisiä kohtaan vaikka olenkin lisääntynyt, omaa lasta kohtaan tietysti.
Ihmisillä on omituisia ystäviä/sukulaisia/työnantajia.
Itse olen saanut hiihtää 45 vuotta ilman ainuttakaan "syyllistävää" kyselyä. Ja jos joku kyselisi, saisi kyllä kuulla painokkaan vastauksen....
Ehkä se, että jos on naimisissa oleva lapseton, niin se utelu on pienemmän kynnyksen takana kuin tällaiselta yksinasuvalta ikäneidolta :-)
Mutta kehoittaisin näitä uteluista mielensäpahoittavia ottamaan vaan tiukan linjan: ei oo lapsia, ei tuu, ei kiinnosta, eikä sitäpaitsi kuulu sinulle. Sen verran pitäisi osata puoliansa pitää. Ei sitten tarvitse koko aikaa olla jostakin "pahamieli ja blaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en halua esim. lemmikkikania eikä mua siitä kukaan syyllistä. Miksi vapaaehtoisesti lapsettomia vainotaan ja haukutaan näin paljon? Kaikille ei itsekkäät ja vaativat minäminä-lapset ole elämän suola.
Kuinka usein olet nähnyt, että vapaaehtoisesti kanittomat tunkevat kani-palstalle vastaamaan kaneja koskeviin kysymyksiin (esim. terveyshuolet) että "onneksi en ole hankkinut yhtään kania!"?
Ei se ole pointti vaan se että on ok olla haluamatta lemmikkejä mutta jos sanot ettet halua lapsia niin joku äiti loukkaantuu koska onhan nyt lapset tärkeintä ja parasta elämässä. En sitä kiellä etteikö ne lapsettomat huutele jatkuvasti vapaudestaan mutta sitten on ne perheelliset jotka tunkevat vela-keskusteluihin muistuttamaan kuinka itsekkäitä ja kateellisia lapsivihaajia vapaaehtoisesti lapsettomat ovat.
Olen vapaaehtoisesti lapseton. Miehellä on 3 lasta edellisestä suhteesta ja lapset asuvat meillä. Olen tyytyväinen tähän tilanteeseen enkä näe mitään tarvetta hankkia omaa. Jos tämä tekee minusta egoistin, niin fine. En voi kuvitella että joku olisi niin kovasti riippuvainen minusta. Haluan mennä ja tehdä niinkuin itse haluan.