Lue keskustelun säännöt.
Kun OCD-mies ostaa auton...
24.09.2016 |
Minäkin tulen kohta hulluksi. Ja tämän lukemisestakin voi saada syövän. Mies osti tehdastilauksena itsellensä hienon ja kalliin auton ja varjelee sitä kutakuinkin kaikin keinoin. Hän on ollut aina erittäin tarkka autoistansa, siis erittäin tarkka, mutta nyt alkaa menemään jo yli.
Olen tottunut siihen, että mitään ei syödä autossa, juu, järkevää ja ihan normaalia. Ja jos jotain menee penkeille se pestään heti. Tai ostetaan vaikka useamman sadan euron palvelu tai aineet, että saadaan se millin kokoinen piste pois oli se näkyvillä tai ei. Se alkaa jo hieman nakertaa kun mies haluaa tarkastaa käteni ennen autoon istumista, vöihin tai mihinkään kun ei saa koskea likaisin käsin, ettei jää tahroja. Kattoon jos koskettaa, niin helvetti on irti. Jos on ripsi silmässä niin on hankalaa katsoa peilikuvaansa meikkipeilistä kun häikäisysuojaan ei saisi oikein koskea likaisin käsin, eli jos sormissa on vaikka meikkivoidetta tai ripsaria siitä silmän ronkkimisesta.
Mitään ostoksia ei saa laittaa edes tavaratilan suojaksi ostettuun kaukaloon sellaisenaan. Pitää laittaa sitä varten ostettuun laatikkoon, joka on tavaratilassa ja kiinnittää vielä paikoilleen. Mitään isompaa ei hänen autollaan viedäkään, ettei likaannu vain. Kenenkään lapsilla ei ole mitään asiaa autoon ja jos lasten (omia ei ole) kanssa pitää mennä jonnekin, se on jonkun muun autolla. Koiran/kissankarvaisilla tai muuten millään tavalla likaisilla vaatteilla ei myöskään ole mitään asiaa miehen autoon. Rattiin ei sovi koskea liian rajusti ja sormukset on ajaessa mieluiten otettava pois sormista, pitkien kynsien kanssakin saa olla tarkkana.
Auto jätetään niin kauas kaikesta muusta parkkipaikoilla kuin mahdollista. Se tarkistetaan joka kerta kaupasta tullessa ja autoon noustessakin saa olla tarkkana ettei ryttää mitenkään penkkejä tai osu mihinkään osaan kengällä. Jos hansikaslokeroon laitettava lappu tippuu lattialle ei sitä saa laittaa sinne enää. Reput, laukut kaikki aina tavaratilaan, ettei niiden vetoketjut ym. vahingoita autoa millään tavoin. Puhaltimien säädöt on oltava symmetrisesti ja missään olosuhteessa auton maalipintaan ei saa koskea. Siihen ei saa nojata, ei koskea puhtaana tai likaisena ja auton peseminen vasta oma taiteenlajinsa onkin. Siitä saisi kahdentuhannen sanan kirjoitelman ja en lähde edes kertomaan siitä.
Minä olen saanut vuoden aikana ajaa autolla kolme kertaa. Ei mikään sinällään estä, mutta auto tarkastetaan aina ajon jälkeen ja en usko kykeneväni olemaan tarpeeksi tarkka. Kaikki mahdolliset menot mennään minun autollani, ettei hänen autonsa kulu ja tavarankuljetukset ym. ainoastaan autollani. Samaten muiden ihmisten kuskaukset, myöskään vierailla ei ole kuin hätätapauksessa asiaa miehen autoon.
Mies kuluttaa häkellyttävän paljon aikaa ja rahaa autonsa puhdistukseen. Ja stressaa siitä, että jos auto kuluu sitä tehdessäkin.
Joku oli kohlaissut tätä pyhää lehmää työpaikan parkkipaikalla ja mies oli viikon suorastaan järkyttynyt ja ahdistunut. Pahinta on jos hän itse saa aikaiseksi edes kahden millin kokoisen kirkkaassa valossa havaittavan naarmun mihinkään. Voi sitä itsesyytöksen määrää.
Mietinpä vain, että onkohan tuossa enää mitään nautittavaa jäljellä koko hommassa? Mies oli niin innoissaan ja iloinen kun sai viimeinkin ostettua mieleisen uuden auton, mutta ei tuo enää vaikuta kivalta. Minä en jaksa tulla kohdelluksi kuin pikkulapsi. Helpottaako tuo ikinä?! Rahasta ei ole kyse, vaan mies varjelee aivan kaikkea omaisuutta samalla tavalla ja pystyisi kyllä ostamaan uuden auton vaikka heti jos sikseen tulisi. Minä olen vain ilmeisesti liian holtiton ja huolimaton kun en osaa ottaa aivan kaikkea aina huomioon.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, mutta käyttäydyn kuin miehesi. Ratkaisu: kumpikin ajelee omilla autoillaan ja yhteiset menot mennään miehen autolla. Ei tuota kannata edes yrittää ymmärtää, ei se sille outoudelleen mitään voi :)
Muuten hyvä, mutta mies haluaa mennä menoihin omalla autollaan eikä minun vanhalla autolla. Eikä halua seisottaa aina omaansa tallissa, tässä oli melkein kolme viikkoa kun auto ei liikkunut mihinkään ja minun autollani mentiin kaikkialle. Miehen auto kuluttaa liki puolet vähemmän kuin omani ja olisi ihan kiva joskus mennä miehenkin bensoilla johonkin kauemmas. Minulla ei myöskään aina ole mahdollisuutta käyttää omaa autoani/autoni on huollossa tai seisonnassa silloin kun toinen meistä työskentelee kotona ja minulla ei ole rahaa pitää autoa turhaan ajossa.
Tänään mies tivasi miksi nousen autoon tietyllä tapaa (etten vain likaa mitään). Olen niin lyhyt, että pitää kurkotella => ei hyvä.
Samaten kun ostettiin talo, niin sain kahdenkymmenen kohdan listan tavoista olla kuluttamatta taloa, esim. miten ovet avataan oikeaoppisesti. Koti on eri asia ja siinä en kyllä piitannut miehen nillityksestä mitään ja olen elänyt aivan kuten haluan. Mutta auto on henkilökohtaisempi asia. Alkaa kyllästyttää ainainen väheksyntä. Kertaakaan kun en ole miehen autoa liannut mitenkään ja mieskin aina hokee kuinka olen häntä kymmenen kertaa parempi kuskikin (miehellä neljä tai viisi kolaria takana ja maailman onnettomuusalttein ihminen, minulla täysin nuhteeton historia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on ocd, osan ymmärrän ja osan kanssa en jaksaisi ;) Mutta tuskin se helpottaa, sen kanssa on vain elettävä, sivullinen voi toki luovuttaakin.
Mä en vois olla moisen kumppanin kanssa. Anna kun arvaan - ei ota autoaan tallista jos sataa vettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh kamalaa. Oli sikäli hyvä kommentti, että nyt lopultakin tajusin, miksi tuttu mies on niin omituinen, kun tulee hänen autostaan kysymys! Otin pahemman kerran nokkiini, kun nousin hänen aivan vinolle parkkipaikalle pysäköimästään autosta ja tietenkin takaovi pamahti kunnolla kiinni, kun en ehtinyt sitä hidastaa. Mies mulkaisi minua ja sanoi, että auton ovea ei paiskota ja että tämä ei ole mikään X (meidän auto)-merkki.
Hämmästyin niin täydellisesti, etten osannut sanoa mitään.
Ja siksi toisekseen, meidän automme on tunnetusti hyvää laatua ja hänen - vaikkakin uusi - autonsa on noin fiatin tasoa.
Peltiä ja renkaita, hulluus se on tuokin. Älä vaan anna sen perustaa omaa yritystä. Nostais senkin alttarille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peltiä ja renkaita, hulluus se on tuokin. Älä vaan anna sen perustaa omaa yritystä. Nostais senkin alttarille.
Ei yritys ole mitään samalla tavalla konkreettista (ja rakasta) kuin auto, ellei nyt puhuta yrityksen kiinteästä omaisuudesta. Ja järjestelmällisyys ja huolellisuus eivät sinällään ole ollenkaan huonoja piirteitä yrittäjälle. Ettei huolta siitä sentään. Ennemmin (miehen oman työhuoneen) uudet huonekalut, tietokoneet jne ovat varjeltavia ja likimain pyhiä asioita. Esim. tietokoneeseenkaan ei saa koskea rasvaisin näpein ja sitä varjellaan kaikin keinoin. Tärkeät paperit (=auton esitteet, talon myynti-ilmoitus jne...) ovat kopioina paloturvallisessa kaapissa ja alkuperäisenä pankin tallelokerossa. Kenelläkään ei ole omin luvin asiaa miehen työhuoneeseen ja siellä ei saa koskea mihinkään. Luonnollisesti mies rutkuttaa kaikki päivät myös esim. lattioiden pesusta ja vastaavista, mutta koska ei itse jaksa siivota kotona niin paljoa kuin hänen siisteystasonsa vaatisi (varmaan siksi kun auto vaatii jo niin paljon), niin jätän omaan arvoonsa. Sitten ottaisin vakavasti jos siivoilisi sisälläkin innokkaammin, eikä vain meuhkaisi tyhjästä. Valikoiva kuulo lienee pakko-oireisten puolisoille välttämätön piirre.
Itse asiassa hieman puhuttiin siitä, jos hankittaisiin (=mies hankkisi kun hän se tässä sekoileekin, minä maksaisin käyttökulut ja olisin vain haltijana kun en omiin nimiini haluaisi) meille/minulle uuden käyttöautonauton, jonka käytöstä ei valittaisi ja meuhkaisi ja jolla kehtaisi kummatkin ajaa tarpeen vaatiessa mihin vain ja minun ei tarvitsisi enää pahoittaa mieltään hänen pyhästä lehmästään, jota vertailee koko ajan huonompaan romuuni. Toisaalta nerokasta kompensointia mieheltä, toisaalta taas... ääh, miten turhaa. Sitä paitsi olen yllättänyt miehen pesemästä ja hinkuttamasta salaa tuota minun romuanikin, että tiedä siitä puuttumisesta. Rasittava pölvästi.
-Ap
Olen nainen, mutta käyttäydyn kuin miehesi. Ratkaisu: kumpikin ajelee omilla autoillaan ja yhteiset menot mennään miehen autolla. Ei tuota kannata edes yrittää ymmärtää, ei se sille outoudelleen mitään voi :)