Koetko ulkonäkösi vääränlaiseksi kuin mitä olet sisäisesti? Itse koen todella rankkaa ristiriitaa!
Oma kroppani on naisellinen ja melko siro, joskin viime vuosina olen hiukan lihonut. Kilot kertyvät kuitenkin reisiin, takamukseen ja tisseihin enimmäkseen eli naiselliset muodot säilyvät ja jopa korostuvat. Minulla on pitkä, luonnollisen värinen tukka, meikkaan hillitysti ja pukeudun yleensä siististi.
En kuitenkaan ole ns. henkisesti yhtään naisellinen enkä mikään asiallinen aikuinen.
Olin aika raju teini, kävin läpi kaikki hevarivaiheet ym., ja sitten mukamas aikuistuin ja aloin tietoisesti hillitä tyyliäni ja muuttaa sitä naisellisempaan suuntaan. Nyt kuitenkin koen, että olen huijannut itseäni. Ihmiset saavat ulkonäköni perusteella minusta aivan vääränlaisen kuvan. Objektiivisesti katsottuna olen nyt varmastikin ns. paremman näköinen kuin aiemmin, mutta tunnen olevani feikki. Miellytän ulkoisesti varmaan suurempaa osaa miehiä kuin aiemmin, mutta mitä väliä sillä on, kun en koe mitään yhteistä heidän kanssaan!
Monta vuotta feikkaamista takana, enkä hetkeäkään ole ollut tyytyväinen. Nyt olen tämän myöntänyt itselleni, mutten ole vielä tehnyt suuria muutoksia. Olen kuitenkin joutunut toteamaan, että kyllä minulle oma ulkonäköni on sen verran tärkeä, että haluaisin sen vastaavan paremmin sitä, mitä koen sisäisesti olevani.
Kommentit (59)
Ei ulkonäöllä ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen ihminen olet.
Toivottavasti et käytä kuitenkaan kovin paljon tämän asian pohtimiseen. Voisit ennemmin hyödyntää aikasi esimerkiksi kamppailemalla patriarkaattisia toimintatapoja vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Millainen ulkonäkö vastaisi "oikeaa" sinua?
Vähemmän naisellinen ainakin. Jos saisin itse päättää, olisin hoikka ja andorgyyni ja pitkähkö. Valitettavasti olen lyhyt ja muodokas. Olen typerästi sitten ruvennut tyyliänikin muokkaamaan naiselliseksi vain joutuakseni toteamaan, ettei se sovi minulle ollenkaan, vaikka ulkoisesti näyttääkin hyvältä.
-ap
Oletko kolmea kymppiä lähestyvä? Koin itse vastaavan kriisin tuohon aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ulkonäöllä ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen ihminen olet.
Minulle ulkonäköni aiheuttaa harmia ja muita ikäviä tunteita. Ulkonäkö on myös viesti muille ihmisille, ja annan tällaisena itsestäni vääränlaisen kuvan. Tietenkin on eri asia vaikkapa töihin pukeutua asiallisesti ja työnkuvaan kuuluvalla tavalla, mutta itse olen vapaa-ajallekin omaksunut sen "oman itseni häivyttämisen". Tietenkään ulkonäköni ei muuta sitä, mitä olen sisäisesti, mutta luulen että tuntisin oloni paremmaksi, jos uskaltaisin taas myös ulkoisesti olla enemmän sellainen kuin haluan olla.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko kolmea kymppiä lähestyvä? Koin itse vastaavan kriisin tuohon aikaan.
Olen 25v. Miten "selvisit" omasta kriisistäsi?
-ap
Minulla on hieman sama, näytän ulkoisesti todella tylsältä, minulla on pitkät värjäämättömät hiukset ja meikkaan harvoin, pukeudun aika mitäänsanomattomasti (tyyliä farkkuleggarit, tennarit ja maiharitakki). Työskentelen myös tylsässä paikassa, jossa kaikki naiset pukeutuvat beessiin ja miehet pukuihin ja näyttävät samalta. Kaikilla naisilla on blondi polkkatukka tai kaltaiseni värjäämättömät hiirenruskeat. Kaikilla miehillä on tummanharmaa puku, ehkä solmio on joskus värikäs - eli vaikka vihreävalkoraitainen, mutta tiedättehän, hillitysti :). Haluaisin olla persoonallisempi ja näyttää ulkoisesti enemmän siltä kuin unelmaminäni. Ihailen tatuointeja ja värikkäitä hiuksia ja persoonallista pukeutumista, mutta työpaikkani katkaravut varmaan pyörtyisivät järkytyksestä jos ilmestyisin joku aamu liiloissa hiuksissa töihin :D
Olen myös ulkoisesti naisellinen ja olen tehnyt mallintöitä, mutta luonteen ei mielestäni yhtään vastaa ulkonäköäni. Tuntuu, että ihmiset olettavat minulta ns. klassista ja siroa/kaunista liikehdintää ja yliystävällistä maailmaa parantavaa luonnetta,mutta todellisuudessa olen tosi poikamainen ja tosi mukavuudenhaluinen (voisin elää verkkareissa, en tykkää meikkaamisesta ja en voi sietää mitään tytttöhömpötyksiä) :D tuntuu, että ulkonäköni ja luonteenI ovat todella suuressa ristiriidassa ja olen todella usein hukassa itseni kanssa sekä tyylini vaihtelee klassisesta poikamaiseen streestyleen lähes päivittäin, koska en osaa päättää kuka olen.
Mä olen luonteeltani sellainen punk henkinen ja ulkoisesti myös hieman. Ainoo mitä haluaisin niin vähän lisää värikkyyttä hiuksiin.
Ristiriidassa elän minäkin. Peilistä ja valokuvista näkyy paljon vanhempi ihminen kuin mitä tunnen olevani. Aina säikähdän kun katson peiliin, selfieitä en harrasta, ja jo aktiivisen kännykameran bongaaminen laskee mielialan :(
Olen ihan tasapainossa kaikin puolin, enkä ole koskaan kipuillut kertomiesi asioiden kanssa. Ikää on jo hieman päälle 40 vuotta ja kolme lasta on mahassani kasvanut saaden kroppani muuttumaan ihan toisenlaiseksi, mutta ei se ole vaikuttanut millään tavoin ajatuksiini itsestäni ja ulkomuodostani. Parinkymmenen vuoden aikana on kiloja tullut lisää, mutta lähinnä olen saanut vain naisellisia muotoja ja 20 vuotta sitten ostettu laadukas jakkupuku sopii vieläkin moitteettomasti. Olen ollut aina hieman mitätön pukeutumisen suhteen ja en ole nuorenakaan ollut mikään tyylilyyli. Tuskinpa tulevaisuus muuttaa asioita paljoa.
Sinulle neuvoisin vain askel kerrallaan sen ikioman tyylin löytämistä. Aloita vaatteilla tai hiuksilla, ja jatka niin pitkälle kuin hyvältä tuntuu. On tärkeää olla ulkoisestikin se mitä on, ei kopio muista tai muiden toiveiden mukainen. Itse tiedät parhaiten mitä haluat ja milloin on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti et käytä kuitenkaan kovin paljon tämän asian pohtimiseen. Voisit ennemmin hyödyntää aikasi esimerkiksi kamppailemalla patriarkaattisia toimintatapoja vastaan.
No en käytä, mutta just nyt ja tässä ketjussa käytän, ja tähän ketjuun toivoisin keskustelua tästä aiheesta! Myös siis muiden kokemuksia olisi kiva kuulla. Voit perustaa oman ketjusi tuolle asialle jos koet sen tärkeäksi, vastaan vain tämän yhden kerran tuollaiseen.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kolmea kymppiä lähestyvä? Koin itse vastaavan kriisin tuohon aikaan.
Olen 25v. Miten "selvisit" omasta kriisistäsi?
-ap
Palasin vanhaan itseeni ulkoisesti vaate/asuste kerrallaan. Shokkihoito ei mielestäni ole tarpeen jotta pysyy pää mukana eikä tunne naamioituneensa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hieman sama, näytän ulkoisesti todella tylsältä, minulla on pitkät värjäämättömät hiukset ja meikkaan harvoin, pukeudun aika mitäänsanomattomasti (tyyliä farkkuleggarit, tennarit ja maiharitakki). Työskentelen myös tylsässä paikassa, jossa kaikki naiset pukeutuvat beessiin ja miehet pukuihin ja näyttävät samalta. Kaikilla naisilla on blondi polkkatukka tai kaltaiseni värjäämättömät hiirenruskeat. Kaikilla miehillä on tummanharmaa puku, ehkä solmio on joskus värikäs - eli vaikka vihreävalkoraitainen, mutta tiedättehän, hillitysti :). Haluaisin olla persoonallisempi ja näyttää ulkoisesti enemmän siltä kuin unelmaminäni. Ihailen tatuointeja ja värikkäitä hiuksia ja persoonallista pukeutumista, mutta työpaikkani katkaravut varmaan pyörtyisivät järkytyksestä jos ilmestyisin joku aamu liiloissa hiuksissa töihin :D
Ehkä niillä työpaikkasi katkaravuilla on samanlaisia aatteita, mistäs tuon tietää! Ei minustakaan varmaan nykyisellään päältäpäin uskoisi, että rakastan tatuointeja ja lävistyksiä ja rastoja ja koen olevani enemmänkin sukupuoleton/androgyyni kuin naisellinen nainen, jolta nyt näytän.
-ap
Mä olen ainakin oppinut siihen, ettei kukaan ole sisäisesti sitä, miltä näyttää. Ehkä sun pelko on pelkästään sitä, että luulet muiden tomitsevan sinua sen takia miten nyt pukeudut, sen sijaan kuin "feikkaisit" pukeutumistasi tällä hetkellä?
Olet ihan kuin minä, mulla juuri tuollainen historia takana! N29, sisältä aina ollut androgyyni ja haluaisin olla kapealanteinen ja pitkänhuiskea, poikamainen siis rakenteeltani. Teini-iästä tullut painoa lisää ja siten muodot vaan enemmän esillä ja kiusaannun miesten huomiosta :/ Periaatteessa haluaisin edelleen olla hevarityylinen ja esim. siniset hiukset, mutta olen sen verran ujo ja elämä sovinnaiseksi muuttunut etten enää kehtaa räväyttää. Nyt näytän pehmoiselta pullantuoksuiselta Naiselta, mitä en oikeasti ole :D
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ulkoisesti naisellinen ja olen tehnyt mallintöitä, mutta luonteen ei mielestäni yhtään vastaa ulkonäköäni. Tuntuu, että ihmiset olettavat minulta ns. klassista ja siroa/kaunista liikehdintää ja yliystävällistä maailmaa parantavaa luonnetta,mutta todellisuudessa olen tosi poikamainen ja tosi mukavuudenhaluinen (voisin elää verkkareissa, en tykkää meikkaamisesta ja en voi sietää mitään tytttöhömpötyksiä) :D tuntuu, että ulkonäköni ja luonteenI ovat todella suuressa ristiriidassa ja olen todella usein hukassa itseni kanssa sekä tyylini vaihtelee klassisesta poikamaiseen streestyleen lähes päivittäin, koska en osaa päättää kuka olen.
Ainiin ja minulla on poikaystävä (aivan ihana, ettette käsitä väärin), joka pukeutuu todella klassisesti, joten välillä tuntuu hassulta laittaa päälle tomboymaiset vaatteet, jos miehellä on kauluspaita ja bleiseri :D olemme varmasti aika hauskannäköinen pariskunta...
Voi kyllä. Haluaisin olla muodokas mutta olen poikamainen. Minulla on vaaleat hiukset ja pukeudun muodikkaasti. Viestin varmaan muille olevani vähän teinimäinen pissis. Olen kuitenkin todella kaukana tästä. Jos saisin päättää pukeutuisin hameisiin ja mekkoihin, värjäisin tummanpunaiset hiukset. Muuten voisin vaihtaa tyyliä, mutta tuo tummanpunainen tukka ei vain sovi minulle. Kokeiltu on. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kolmea kymppiä lähestyvä? Koin itse vastaavan kriisin tuohon aikaan.
Olen 25v. Miten "selvisit" omasta kriisistäsi?
-ap
Palasin vanhaan itseeni ulkoisesti vaate/asuste kerrallaan. Shokkihoito ei mielestäni ole tarpeen jotta pysyy pää mukana eikä tunne naamioituneensa.
Ihana kuulla, tuota ajattelin itsekin :) Jossain vaiheessa, siinä 18-20-vuotiaana, tuli sellainen olo, että nyt pitää ruveta aikuistumaan. Oli kovat ulkonäköpaineet ruveta näyttämään hyvältä, siis yleisten standardien mukaisesti hyvältä. Minulla ei ollut ikinä ollut poikaystävääkään, joten halusin kai myös miellyttää miehiä enemmän enkä olla mikään omituinen peikko.
Ihan kiitettävän hyvin sain itsestäni feikattua naisellisen nätin sen verran kuin näillä piirteillä pystyy, mutta kurja olo siitä itselleni vain on tullut.
-ap
Millainen ulkonäkö vastaisi "oikeaa" sinua?