Mitä jos vauvakuumetta ei tulekkaan?
Olen 28-vuotias ja olen alkanut miettiä, että tuleekohan kaikille luonnostaan jonkinlainen halu ja haave saada lapsia? No ei siis varmaan tule, mutta mietityttää silti. Oma elämä tuntuu niin sekavalta ja hektiseltä tällä hetkellä, että miten siinä edes ehtisi lasta kasvattaa yms.. Poden siis pientä kriisiä siitä, etten tunne mitään suurta halua saada lapsia.. Sinäänsä ei minulla ole mitään lapsia vastaan, mutta en ole ikinä ollut kyllä mikään vauvojen ihailijakaan.
Kommentit (4)
Meillä on kaksi lasta, eikä kumpaakaan ole "tehty" siitä syystä, että mulla olisi ollut vauvakuume. Vauvakuumeesta olen kyllä kärsinyt kaksi kertaa, silloin, kun molemmat lapset olivat vauvoja. Ykköselle on pakko sanoa, että mun mielestä toisten leimaaminen yksinkertaisiksi siksi, että nämä ajattelevat ja toimivat eri tavalla kuin itse ajattelee ja toimii, kuulostaa äkkiseltään aika yksinkertaiselta.
Poden hieman samaa kriisiä, vaikka olen samalla toisaalta tyytyväinen, etten ole epärationallisten tunteiden vietävissä. Mieheni sen sijaan kärsii kovasti vauvakuumeesta ja olisi kovasti lisääntymässä, minussa taas vauvat tai lapset ylipäätänsä eivät herätä oikein mitään tunteita, enkä edes tiedä haluanko lapsia koskaan. Jos tulen joskus lisääntymään, se tulee olemaan järkisyin perusteltu ja erittäin harkittu päätös.
Mun mielestä vauvakuumeen ei pitäisi olla syy hankkia lapsia, joten sen puuttumista ei kannata murehtia. Me hankimme lapsen koska halusimme perheen, olimme valmiita ottamaan vastuu toisesta ihmisestä, meillä oli (ja on) ihana suhde ja toimiva arki, ja koimme että pystyisimme tarjoamaan uudelle ihmiselle hyvän kodin ja elämän. Paras päätös ikinä, lapsi ja vanhemmuus ovat ihania asioita.
Mitään vauvakuumetta tyyliin "haluan vauvan!" ei koskaan ollut.
Olen samanikäinen, eikä mulle ole koskaan tullut vauvakuumetta. Rehellisesti sanottuna pidän näitä kuumeilijoita hieman yksinkertaisina ihmisinä, joilla itsekkäät halut ja hoivavietti sumentavat terveen järjen.