mikä on mielestäsi varmin merkki että kohta tulee ero.

Halveksunta ja välinpitämättömyys kaikkia toisen ajatuksia ja menoja kohtaan.

Toiset ihmiset alkavat kiinnostaa liiaksi, ei intressejä viettää vapaa-aikaa yhdessä, kunnioitus, arvostus katoaa, pikkuasiatkin ärsyttävät toisessa, pettäminen jne..

Mies pelaa wowia ja tulee raidin kusitauolla panemaan ja kiirehtii heti takaisin pelin ääreen. Mitähän siinä meni, pari kuukautta ja tilasin paperit.

No nämä sielun siskot ja -veljet. En ikinä ymmärtäisi, jos mies lähtisi mökkiviikonloppua viettämään jonkun hyvän naisystävänsä kanssa ja mä jäisin kotiin hoitamaan lapsia ja siivoamaan. Ei tuollainen kuulu parisuhteeseen. Miesporukan kalareissut ym. on ihan eri juttu, ja jokaisen miehen oikeuskin jo. Samoin naisten biletys keskenään. En voisi vaatia miestä ymmärtämään, että lähtisin jonkun kaverikörilään kanssa mökille! En ymmärtäisi sitä itsekään, että miksi tekisin näin.

Ja miksiköhän yleensä nuo kivat työkaverit ja hengenheimolaiset ovat niitä, joita ei voi kumppanille millään esitellä, eikä samaan seuraan mahduttaa???

Ja yksi eron merkki on yhteisten harrastusten ja tekemisten loppuminen. Samoin aletaan arvostella ulkonäköä ja pukeutumista, eli puoliso ei enää miellytä, vaikka ei olisi esim. lihonut.

Kun ongelmista ei enää edes kiinnosta puhua ja lähinnä toivoo että toista tarvis nähdä ja koskea mahdollisimman vähän.

Vierailija kirjoitti:

Nainen oli totaalinen sekopää, silloin huomasin että on parasta häipyä ja äkkiä.

Tosi syvällinen analyysi :) kypsä jäbä oot.

Tutkimusten mukaan halveksunta ennakoi varmimmin eroa. Jos tuntee halveksuntaa, tuskin voi rakastaa. Halveksunnan osoittaminen avoimesti on henkistä väkivaltaa.

Toinen varma merkki lienee se, ettei enää tehdä mitään yhdessä, jaeta muita kiinnostuksen kohteita kuin lapset, ei jutella jne. Puolisot suhtautuvat toisiinsa välinpitämättömästi.

Jälkimmäinen tilanne on kyllä helpompi korjata, jos tahtoa riittää.

Monet kuvittelevat riitojen ennustavan eroa. Näinhän ei välttämättä ole. Oleellista on, mistä riidellään ja miten riidat sovitaan.

Jaa, tässä tarkoitettiinkin parisuhteen sisältä tapahtuvaa tarkastelua. Pienimmät vihjeet, joista olen tuttavapiirissäni tapahtuneita eroja aavistellut, olen löytänyt Facebookista. Pariskunnan nainen on alkanut tykkäillä jostain epämääräisistä mietelauseista, joista ei siis ennen ole ollut kiinnostunut. Rivien välistä on saanut luettua, että nyt on jokin kriisi päällänsä ja pian onkin tullut ilmoitus erosta.

Siitä, kun perjantaina alkaa odottaa, että tulispa maanantai ja pääsis töihin.

Ollaan yhdessä käräjäoikeudessa, jossa eroa käsitellään.

Mulle selvä merkki oli, kun mietin, haluanko olla tämän ihmisen kanssa vielä 10 vuoden päässä. Tämä ihminen, vaikka suhde olisi jostain kumman syystä ja kovasta vaivannäöstä tai vaikka taikaiskusta muuttunut paremmaksi. Suorastaan hätkähdin kun tajusin että en todellakaan, mikään ei olisi ahdistavampaa. Sillä hetkellä tajusin ettei ole enää mitään arvostusta, rakkautta, muuta yhteistä kuin kulissit. Siitä lähti erorytäkkä päälle. Eikä ollut kyse mistään äkkipikaistuksissa riitatilanteessa koetusta tunteesta, vaan pitkällisen jääkauden, nihkeilyn ja etääntymisen jälkeen, kun välissä oli myös aikoja, kun molemmat vielä "yritettiin". Ei me mitään yritetty, ei vaan haluttu luovuttaa. Joskus vaan pitää luovuttaa.

Tämän kysymyksen kun jokainen esittäisi itselleen, ja jos siellä on ripauskin ajatuksesta, että toivottavasti, niin sitten kannattaa varmaan vielä yrittää. Mutta jos päivänselvä ja ainoa oikea vastaus on, että ei todellakaan, niin kysy jatkokysymyksenä, miksi haaskaisit enää vuottakaan, päivääkään siihen, jonka tiedät ja haluat päättyvän joka tapauksessa. Miksi et alkaisi elää sitä elämää jo nyt, jossa se parisuhde ei enää kuluta sinua?

Vierailija kirjoitti:

No nämä sielun siskot ja -veljet. En ikinä ymmärtäisi, jos mies lähtisi mökkiviikonloppua viettämään jonkun hyvän naisystävänsä kanssa ja mä jäisin kotiin hoitamaan lapsia ja siivoamaan. Ei tuollainen kuulu parisuhteeseen. Miesporukan kalareissut ym. on ihan eri juttu, ja jokaisen miehen oikeuskin jo. Samoin naisten biletys keskenään. En voisi vaatia miestä ymmärtämään, että lähtisin jonkun kaverikörilään kanssa mökille! En ymmärtäisi sitä itsekään, että miksi tekisin näin.

Ja miksiköhän yleensä nuo kivat työkaverit ja hengenheimolaiset ovat niitä, joita ei voi kumppanille millään esitellä, eikä samaan seuraan mahduttaa???

Ja yksi eron merkki on yhteisten harrastusten ja tekemisten loppuminen. Samoin aletaan arvostella ulkonäköä ja pukeutumista, eli puoliso ei enää miellytä, vaikka ei olisi esim. lihonut.

Eli vanhat kaverit ja pitkäaikaiset ystävät pitäisi hylätä elämästään kun kuvioihin tulee uusi kumppani? Just joo.

Mieheni olisi pitänyt ymmärtää siitä, että kun 20 vuoden liiton jälkeen aloin ensimmäistä kertaa sanomaan hänelle, että ero tulee, jos miehen meno ei muutu. Mies siitä vain suuttui ja piti "törkeänä uhkailuna", vaikka kerroin, että olen tosissani. Kun miehen meno ei muuttunut (viina ja toinen nainen) erosin. Tuli kuulemma miehelle täysin yllätyksenä.

Yhteisen tekemisen puute. Omat reissut tyttöjen tai poikien kesken viikonloppuisin ja lomilla. Tai jos reissuun lähdetään yhdessä on aina seuraa mukana. Kotona ei osata olla kahdestaan vaan aina pitää olla menossa tai kutsua vieraita. Eli suomeksi sanottuna se, ettei osata eikä halutakkaan olla enää kahdestaan.

Nousi tippa linssiin, kun luki tätä ketjua. Mies petti minua ja vaikka uskoin antaneeni anteeksi, oireilen luottamuspulassa mustasukkaisena ja äksyilen, mikä tulee esille halveksuntana.

Tuollaisen jälkeen minusta tuntuu tosi pahalta, sillä rakastan kuitenkin miestäni, enkä halua erota hänestä. Miten saisin itseni kasaan? Edistystä tapahtuu, mutta se on niin kovin hidasta.

Vierailija kirjoitti:

Nousi tippa linssiin, kun luki tätä ketjua. Mies petti minua ja vaikka uskoin antaneeni anteeksi, oireilen luottamuspulassa mustasukkaisena ja äksyilen, mikä tulee esille halveksuntana.

Tuollaisen jälkeen minusta tuntuu tosi pahalta, sillä rakastan kuitenkin miestäni, enkä halua erota hänestä. Miten saisin itseni kasaan? Edistystä tapahtuu, mutta se on niin kovin hidasta.

Mutta se ei rakastanut sinua, koska petti. Ota ero ja aloita puhtaalta pöydältä. Aloita samalla uusi harrastus, tutustu uusiin ihmisiin ja tapaile muita ihan vain ystävinä aluksi. Pian huomaat, että maailmassa riittää hyviä miehiä joihin voi luottaa! Turhaan piinaat itseäsi. Pettäjä pettää aina ja varsinkin kun tietää sinun antavan sen anteeksi. Meillä on vain tämä yksi elämä. Älä haaskaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Nousi tippa linssiin, kun luki tätä ketjua. Mies petti minua ja vaikka uskoin antaneeni anteeksi, oireilen luottamuspulassa mustasukkaisena ja äksyilen, mikä tulee esille halveksuntana.

Tuollaisen jälkeen minusta tuntuu tosi pahalta, sillä rakastan kuitenkin miestäni, enkä halua erota hänestä. Miten saisin itseni kasaan? Edistystä tapahtuu, mutta se on niin kovin hidasta.

Viha ja halveksunta on kaksi eri tunnetta. Rakastamaansa ihmistä voi vihata kun tämä on loukannut. Mutta kun se kääntyy halveksunnaksi, kokee toisen epämiellyttäväksi ja mieluiten on niin vähän tekemisissä kuin kykenee - silloin on aika erota. Toisen halveksuva katse ei unohdu, itsellä miehen katseet ja tahallisen loukkaavat kommentit iskivät syvälle, eikä noista kauan mennyt kun tajusin ettei yrittäminen enää kannata ja jätimme eropaperit. Enää emme toisiamme halveksi, helpompaa tulla se pakollinen asiallisesti toimeen ja nähdä toisen hyvätkin puolet kun ollaan erottu ja eletään molemmat omalla laillamme.

Ennen tv:eestä tuli ohjelma nimeltään:Tuttu juttu. Sitä katsellessa näki aina tuleeko pari pysymään yhdessä vai ei. Aina olin oikeassa. Kaikki ne parit joiden  arvelin eroavan, erosivatkin aika äkkiä ohjelman teon jälkeen. Ja kaikkia näitä pareja yhdisti se, että selvästikään he eivät kunnioittaneet toisiaan.

Itse olen eronnut 20 vuotisesta avioliitosta. Vielä 1-2 vuotta ennen eroa vastasin av:lla ketjuihin, että olen 99 prosenttisen varma, ettemme eroa.

Meillä eron merkki oli miehen sielunkumppani. Kun avautuu elämästään jollekulle toiselle kuin omalle puolisolle, niin tunneyhteyden suunta on muuttunut. Se heijastui monelle eri tasolle.

Yksinkertaisesti se, että ei osaa eikä halua olla toisen kanssa enää yhdessä, varsinkaan kaksin.