Hyväksytkö ajatuksen että ihmiset jakautuvat murrosiässä voittajiin ja häviäjiin?
Luin tämän mielipiteen AV:lta ja ymmärsin että noinhan se on. Murrosiässä tärkeintä on kilpakumppanien eliminointi ja ne jotka pääsevät silloin hyvään asemaan, ovat vahvoilla loppuelämää ajatellen.
Itse olin murrosiässä ns. luuseri enkä ole koskaan siitä onnistunut nousemaan, vaikka tahto ja yrittäminen olisi miten kovaa.
Siksi teinit eivät ole solidaarisia ja ystävällisiä toisiaan kohtaan, vaikka aikuiset kuinka jankuttaisivat ympärillä kivakoulua.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
En. Itse olin murrosiässä kiusattu ja halveksittu kummajainen. Sittemmin hankin akateemisen koulutuksen ja olen luonut uraa menestyksellä eikä multa puutu mitään mitä olen halunnut saavuttaa.
Minulta tämä ei ole onnistunut. ap
Enpä tiedä...Meidän luokalla ns. suositus ovat nyt ex-teinivanhempia ja amiksia, jopa rikollisia tai päihteidenkäyttäjiä. Ei-suositut nörtit yms. ovat nyt lähes kaikki lääkäreitä, juristeja jne.
Riskit syrjäytymiseen on näkyvissä jo neljän vuoden iässä. Kiintymyssuhteen laatu on yksi keskeinen tekijä, toinen on aivotoiminnan häiriöt, impulsiivisuus vaikuttaa sekin, Murrosiässä kaikilla noilla on merkitystä siihen, miten pärjää vertaissuhteissa ja koulussa.
Mitä nyt oon somesta vakoillut, niin meidänkin koulun "suositut" eli ne suurimmat kiusaajat on aikansa teiniäitejä, yksinhuoltajia, nuorena naimisiin menneitä ja parin vuoden päästä eronneita, narkkeja, pultsareita.. Lähes poikkeuksetta kaikilla on tullut lapsia ennen 22vuoden ikää ja somessa jatkuvaa valitusta kuinka lapsen isä/äiti hankaloittaa asioita ja kokoajan saa tapella lapsista. Ainoastaan yhtä käy sääliksi; hommasi lapsen jonkun narkin näköisen äijän kanssa, lapsi olikin vaikeasti vammainen ja äijä lähti lätkimään ja nyt tää tytsy selviytyy yksinään ilman koulutusta vaikeasti vammasen pojan kanssa..
Onnea heille..
Teini-ikäni voittajista suurin osa oli voittajia vain silloin ja heillä on sen jälkeen ollut erittäin suuria ongelmia. Alkoholismia, aviottomia lapsia, matalaa koulutusta, väkivaltaa yleisillä paikoilla jne.
Mitä itse haluat elämästäsi? Joku voi saada ihanan perheen, mutta ei välttämättä sitä työtä minkä haluaisi. Joku toinen taas voi saada "kaiken", mutta sairastuu vakavasti ja kuolee ennen eläkeikää. Joku kolmas saattaa elää "ihan ok" elämää kaikin puolin, mutta ei saa unelmiaan toteutettua. Nurkan takana voi olla mitä tahansa, kenelle tahansa, hyvää tai huonoa!
Meillä taas ne "suositut" enimmäkseen opiskelivat hyvään akateemiseen ammattiin (toki siis eivät kaikki, mutta yhtään ns. pultsariksi päätynyttä teini-iässä hyvin pärjännyttä en tiedä. Eli ne villikotkin, jotka ovat olleet esimerkiksi huumeiden kanssa tekemisissä, ovat kuitenkin päälepäin ihan ok:sti toimeentulevia). Eivätkä he mitään koulukiusaajia olleet, mutta eivät vaan halunneet viettää aikaa luusereiden kanssa. ap
En hyväksy. Moni teini-iän koulukiusaaja on nykyään rappioalkoholisti ja paskaduunari, kun taas se peränurkan hissukka pyörittää menestyvää firmaa.
No jaa. Itse en ollut yläasteella suosittu, enkä toisaalta hiljainen nörtti tai luonnostaan hyvä oikein missään. Osa varmaan piti luuserina. Nyt olen luovalla alalla esimiestehtävissä, tienaan hyvin, reissaan paljon sekä työ- että vapaa-ajalla. Kavereita riittää, olen onnellisesti naimisissa. Eli hyvin pyyhkii.
Yläasteen luokan suosituimmat on sarja-avioituneita ja -lisääntyneitä matalapalkkaisia, jotka asuvat edelleen samoilla kulmilla kuin silloin yläasteellakin. Omasta mielestäni olen selviytynyt voittajana, mutta voihan se olla että noiden mielestä olen edelleenkin luuseri.
No en. Minua kyllä kiusattiin yläasteella, kuulin, että yksi kiusaaja istuu pitkää vankilatuomiota ja toinen on päihdekoukussa. Itse menin Kauppakorkeaan ja olen nyt keskijohtoa ja miehellä on vielä vähän korkeampi asema. Lapset ovat päässeet tahoillaan kauppikseen ja lääkikseen. Itse asiassa en edes muistanut noita aikoja ennen kuin törmäsin vanhaan koulukaveriin, joka kertoi kuulumiset. Hän puolestaan on kuuden lapsen eronnut äiti, vaikka yläasteella sai olla minua enemmän enemmän rauhassa. Tietty teiniaikojen tylyt kokemukset tekivät hetkeksi varovaiseksi, mutta korkeakoulussa tunsin taas olevani omieni joukossa ja olihan niistä hyötyäkin siinä mielessä, että ei ollut liian sinisilmäinen maailman suhteen. Siperia opettaa.
En. Itse olin murrosiässä kiusattu ja halveksittu kummajainen. Sittemmin hankin akateemisen koulutuksen ja olen luonut uraa menestyksellä eikä multa puutu mitään mitä olen halunnut saavuttaa.