lapseton pohtii
Näin meemin jossa sanotaan:
"Sitten kun lapseni ovat isoja, haluan että he edelleen tulevat sisään oveen koputtamatta, käyvät läpi postin ja lukevat lempilehteään ja tulevat keittiööni välipalalle, ja jättävät aikuisuuden taakan oven ulkopuolelle, sillä he ovat kotona".
Näinkö se todella menee? Kuinka kukaan introvertti voi ikinä hommata lapsia? Ei saakeli. Miten voi ikinä enää nauttia yksityisyydestä, jos tämä on se ideaali?
Minä aina soitan ja sovin vanhempieni kanssa, milloin heille sopii vierailu. Minulla ei ole avaimia heidän kotiinsa. Joskus isäni on sanonut, ettei minun tarvitsisi soittaa, mutta en vaan osaa mennä sinne ilmoittamatta, kun itse en vaan kestä yllätysvieraita! Ajatus siitä että lopun elämää täytyisi elää jatkuvassa stressissä hermostuneena, että kuka tahansa, vaikka se olisi oma lapsi, voi tulla ovestani sisään milloin vaan vielä sen jälkeen kun tämä on 18 asuu omillaan on kauhistuttava. Harmi kun vanhemmuus on täynnä tällaisia myyttejä, joita viljellään. Itselleni tulee näistä aina se olo, että ei kai minua sitten ole tarkoitettu vanhemmaksi, kun nämä vaatimukset tuntuvat niin oudoilta.
Kommentit (3)
Olen ap:n kanssa samoilla linjoilla. Kun muuttaa kotoa, katkaisee napanuoransa ja siihen liittyy se, että äidin/isän luokse ei tulla kuin omaan kotiin. Se oma koti on muualla. Mikä ei poista sitä, etteikö vanhemmilla ja aikuisella lapsella voisi olla ihan hyvät välit, nyt vain paljon aikuisemmat ja sellaiset, joissa otetaan se toinen paremmin huomioon ja kunnioitetaan.
Ei siis avaimia toisen kotiin, ei mitään "ole kuin kotonasi" -mantraa, ei jääkaapin tyhjentämistä jne. Kun lähtee, täytyy ymmärtää, että joku jakso päättyi.
Kaikilla aikuisilla lapsillani on avaimet kotiin eli vanhempien luokse, aina saa tulla, tietysti! Samoin miniät ja lapsenlapset, kaikki saa tulla miten sopii, vaikka me ei miehen kanssa oltaisi kotona. Omaa perhettä, maailman rakkaimmat mulle! Ei ole koskaan mitään ongelmia tämän asian kanssa, on tosin iso huusholli.
Hei älä mieti liian pitkälle kuin ennen tuota on monet itkut, murheet ja ilonaiheet käymättä :) Voi olla ettet saa lapsia, tai jos saat he ovat täysin erilaisia kuin olet kuvitellut, tai muuttavat vaikka Kiinaan. Turha pohtia sitä mitä joku toinen ihminen, joka ei vielä ole syntynyt, tekee tai ei tee tulevaisuudessa. Lapset ovat yksilöitä vaikka olisivatkin lapsiasi.