Miksi se on niin kova paikka, että akateemisten joukosta toisen akateemisen on KESKIMÄÄRIN TODENNÄKÖISEMPÄÄ löytää samankaltaista seuraa?

Totta. Kaltaistaan ihminen hakee.

Ymmärrän pointin, vaikka en ihan samaa mieltä olekaan. Koulutus on yllättävän kuuma peruna varsinkin nettideiteillä. Mä en koskaan mitenkään korostanut koulutustani, mutta en sitä peitellytkään vaan täytin kohdan koulutus rehellisesti. Mulle taas vastapuolen koulutustaustalla ei olisi ollut merkitystä (eikä mulla hakukriteereissä ollutkaan muuta kuin hakemani sukupuoli ja ikähaarukka) mutta silti sain sellaisia "jaa, sitä ollaan ihan maisterisnaisia, kuvitteletkos tyttö olevasi meitä muita parempi" -tyyppisiä viestejä. Vastaamatta jäi. Seurustelin jonkun aikaa (netistä löytämäni) peruskoulupohjaisen yrittäjän kanssa, eikä erilaiset koulutustaustat ollut meille koskaan mikään ongelma, oltiin ihan samoilla aalloilla. Se juttu kaatui ihan muihin asioihin. Hakukriteerinä minusta koulutustausta on outo. Aito rakkaus yllättää :)

Jaahas. Tänään vaahdotaan AKATEEMISESTA koulutuksesta.

Mitä sillä on väliä, minkälainen koulutus toisella on? Jos kemiat kohtaa ja hyvin sujuu, ihan sama.

Olet oikeassa, luultavasti samoissa oppilaitoksissa opiskelevat löytävät puolison siitä läheltä. Mutta ei maailma ole niin yksinkertainen.

Ihmisen hyvyys tai pahuus, elämässä pärjääminen tai tulot eivät korreloidu suoraan koulutukseen.

Terv. AKATEEMINEN , duunarin vaimo .

Mies tienaa paljon enemmän kuin minä.

Precis. Ja kun itse olen joskus sortunut selittämään, että hain ihmistä, joka harrastaa kulttuuria ja lähtee kanssani elokuviin, teatteriin ja oopperaankin (ja on todennäköisempää, että heitä löytyy korkeasti koulutettujen parista joskin omat hakukriteerini sulkivat kyllä ulos vain pelkän peruskoulun käyneet), niin sain kuulla olevani tekopyhä snobi, teeskentelijä ja ties mitä. Eli sekin oli väärin. Ilmeisesti minun olisi pitänyt etsiä miestä, joka ei käy noissa harrastuksissa ja jonka mielestä niiden harrastajat ovat teennäisiä - mutta mikähän järki siinä sitten olisi ollut?

No, minä löysin ihan live-elämästä miehen, joka harrastaa kulttuuria ja mm. soittaa itse kahta instrumenttia, ja toivottavasti ne joiden mielestä se on teennäistä ovat löytäneet omat samalla tavoin ajattelevat kumppaninsa.

Ei av-mamma ymmärrä niin vaikeaa käsitettä kuin "keskimäärin". Jos täällä vaikka kirjoittaa, että suomalaisten keskipalkka on x euroa, niin buhahaata ja alapeukkua tulee ihan raikumalla.  Ei voi olla niin paljon, kun mä ja mun kaikki kaverit tienaa vähemmän!

Ei-akateemisten itsetunto on niin heikossa kantimissa, että heitä loukkaa, jos akateeminen ei heitä kumppanikseen halua.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas. Tänään vaahdotaan AKATEEMISESTA koulutuksesta.
Mitä sillä on väliä, minkälainen koulutus toisella on? Jos kemiat kohtaa ja hyvin sujuu, ihan sama.

Olet oikeassa, luultavasti samoissa oppilaitoksissa opiskelevat löytävät puolison siitä läheltä. Mutta ei maailma ole niin yksinkertainen.

Ihmisen hyvyys tai pahuus, elämässä pärjääminen tai tulot eivät korreloidu suoraan koulutukseen.

Terv. AKATEEMINEN , duunarin vaimo .

Mies tienaa paljon enemmän kuin minä.

Sillä on väliä silloin jos/kun sitä seuraa etsii aktiivisesti. Silloin kannattaa maksimoida todennäköisyydet ja etsiä seuraa potentiaalisesti todennäköisesti kiinnostavimmista ihmisjoukoista. Silti on ihan mahdollista, että törmääkin vaikka harrastuksessaan toiseen, jonka kanssa kemiat kohtaa ja hyvin sujuu.

-ap

Itse akateemisena en vain voi ymmärtää sitä mitä niin kauhean jännää ylipäätään on akateemisuudessa täkäläisten mielestä. Onko se vain sitä kun itse ei ole niin se nähdään yltiö glamourisena ja elämän automaattisesti autuaaksi tekevänä asiana. Ja juu, itse olen akateemisen kumppanin kanssa syystä kun satuimme tapaamaan eräässä akateemisessa urheiluseurassa.

Vierailija kirjoitti:

Itse akateemisena en vain voi ymmärtää sitä mitä niin kauhean jännää ylipäätään on akateemisuudessa täkäläisten mielestä. Onko se vain sitä kun itse ei ole niin se nähdään yltiö glamourisena ja elämän automaattisesti autuaaksi tekevänä asiana. Ja juu, itse olen akateemisen kumppanin kanssa syystä kun satuimme tapaamaan eräässä akateemisessa urheiluseurassa.

Tässähän kyse ei ole hierarkiasta, vaikka yliopistoja (ja ammattikorkeita) korkeakouluiksi nimitetäänkin. Kyse on siitä, millaisia ihmisiä keskimäärin mihinkin koulutukseen hakeutuu. Myös esim. tiedekuntien sisällä on suuria eroja, helpointa on löytää kaltaistaan seuraa omiensa parista - tosin tässä tulee ikävästi sukupuolijakauma vastaan.

-ap

Akateemisella snobilla leipoo kiinni. Kyse voi olla siitäkin, että kun käyttäydyt muita ihmisiä kohtaan koppavasti, ylimielisesti ja pidät itseäsi niin vitun erinomaisena, saat osaksesi vittumaista ja halveksivaa kohtelua. Mutta eiähän akateeminen tätä ymmärrä ylemmyydentunteessaan ja erinomaisuudessaan.

Akateemisuus sinällään ei tietenkään ole jännää vaan nimenomaan se, mitä se yleensä edustaa.

Jos tykkää vaikkapa keskustella elokuvan välittämästä maailmankuvasta, se luultavasti onnistuu parhaiten akateemisesti koulutettujen kanssa, koska heitä kiinnostavat sen kaltaiset asiat. Läheskään kaikki akateemisetkaan eivät halua tai osaa, mutta luultavampaa se on.

Tai jos tykkää käydä luontopolulla, voi olla ero siinä, haluaako havainnoida, mitä kasveja näkyy vai miksi tiettyjä kasveja näkyy.

Akateemisuus tarkoittaa yleensä erilaista näkökulmaa ja erilaisia kiinnostuksen kohteita, ja nämä ovat aika monelle tärkeitä arvoja parin haussa.

Jos parisuhde perustuu muihin asioihin, ehkä koulutuksella ei ole samanlaista väliä. En silti ymmärrä raivoa siitä, jos jollekulle sillä on merkitystä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas. Tänään vaahdotaan AKATEEMISESTA koulutuksesta.
Mitä sillä on väliä, minkälainen koulutus toisella on? Jos kemiat kohtaa ja hyvin sujuu, ihan sama.

Olet oikeassa, luultavasti samoissa oppilaitoksissa opiskelevat löytävät puolison siitä läheltä. Mutta ei maailma ole niin yksinkertainen.

Ihmisen hyvyys tai pahuus, elämässä pärjääminen tai tulot eivät korreloidu suoraan koulutukseen.

Terv. AKATEEMINEN , duunarin vaimo .

Mies tienaa paljon enemmän kuin minä.

Sillä on väliä silloin jos/kun sitä seuraa etsii aktiivisesti. Silloin kannattaa maksimoida todennäköisyydet ja etsiä seuraa potentiaalisesti todennäköisesti kiinnostavimmista ihmisjoukoista. Silti on ihan mahdollista, että törmääkin vaikka harrastuksessaan toiseen, jonka kanssa kemiat kohtaa ja hyvin sujuu.

-ap

Itsepähän sen sanoit, jos törmää vaikka harrastuksessa toiseen. Itse en voisi kuvitella itselleni akateemista miestä, jolla on esim. erilainen musiikkimaku tai erilainen mieltymys lomakohteiden valinnassa. Ei tutkinnot voi, eikä saa, vaikuttaa elämänkumppanin valitsemiseen. On pahasti jotain pielessä jos näin on.  Mutta yleisesti ottaen kun opiskellaan parikymppisenä ja vähän päälle, tottakai se puolisokin helposti löytyy siitä samasta porukasta jonka kanssa viettää aikansa päivät pitkät.

Ei tämä nyt rakettitiedettä ole. Sulla on vain niin hassusti muotoiltu aloituskysymys: Miksi on niin kova paikka jne. En ymmärrä kenelle se on kova paikka ja miksi olisi??

Vierailija kirjoitti:

Akateemisella snobilla leipoo kiinni. Kyse voi olla siitäkin, että kun käyttäydyt muita ihmisiä kohtaan koppavasti, ylimielisesti ja pidät itseäsi niin vitun erinomaisena, saat osaksesi vittumaista ja halveksivaa kohtelua. Mutta eiähän akateeminen tätä ymmärrä ylemmyydentunteessaan ja erinomaisuudessaan.

Ja ei-akateemisilla on usein juuri tuo asenne, johtuisiko se sitten heidän omasta alemmuudentunteestaan. Vaikka vastaan olisi tullutkin joku snobi, miksi se pitää yleistää koskemaan kaikkia akateemisia ja hyökätä näiden kimppuun, ennen kuin toisen arvomaailma on vähimmissäkään määrin tuttu. Sellainen käyttäytyminen minulle on vähintään yhtä suuri turn off kuin akateeminen snobi sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Akateemisella snobilla leipoo kiinni. Kyse voi olla siitäkin, että kun käyttäydyt muita ihmisiä kohtaan koppavasti, ylimielisesti ja pidät itseäsi niin vitun erinomaisena, saat osaksesi vittumaista ja halveksivaa kohtelua. Mutta eiähän akateeminen tätä ymmärrä ylemmyydentunteessaan ja erinomaisuudessaan.

Vai onko niin, että ei-akateeminen tulkitsee koppavuudeksi normaalin käytöksen, koska projisoi siihen omaa epävarmuuttaan ja turhautumistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas. Tänään vaahdotaan AKATEEMISESTA koulutuksesta.
Mitä sillä on väliä, minkälainen koulutus toisella on? Jos kemiat kohtaa ja hyvin sujuu, ihan sama.

Olet oikeassa, luultavasti samoissa oppilaitoksissa opiskelevat löytävät puolison siitä läheltä. Mutta ei maailma ole niin yksinkertainen.

Ihmisen hyvyys tai pahuus, elämässä pärjääminen tai tulot eivät korreloidu suoraan koulutukseen.

Terv. AKATEEMINEN , duunarin vaimo .

Mies tienaa paljon enemmän kuin minä.

Sillä on väliä silloin jos/kun sitä seuraa etsii aktiivisesti. Silloin kannattaa maksimoida todennäköisyydet ja etsiä seuraa potentiaalisesti todennäköisesti kiinnostavimmista ihmisjoukoista. Silti on ihan mahdollista, että törmääkin vaikka harrastuksessaan toiseen, jonka kanssa kemiat kohtaa ja hyvin sujuu.

-ap

Itsepähän sen sanoit, jos törmää vaikka harrastuksessa toiseen. Itse en voisi kuvitella itselleni akateemista miestä, jolla on esim. erilainen musiikkimaku tai erilainen mieltymys lomakohteiden valinnassa. Ei tutkinnot voi, eikä saa, vaikuttaa elämänkumppanin valitsemiseen. On pahasti jotain pielessä jos näin on.  Mutta yleisesti ottaen kun opiskellaan parikymppisenä ja vähän päälle, tottakai se puolisokin helposti löytyy siitä samasta porukasta jonka kanssa viettää aikansa päivät pitkät.

Ei tämä nyt rakettitiedettä ole. Sulla on vain niin hassusti muotoiltu aloituskysymys: Miksi on niin kova paikka jne. En ymmärrä kenelle se on kova paikka ja miksi olisi??

Et selvästi ymmärtänyt vieläkään. Edelleen on todennäköisempää löytää samoista asioista kiinnostunut, älykäs ja fiksu ihminen akateemisten joukosta, koska akateemisia tutkintoja suorittamaan usein hakeutuu sellaisia ihmisiä.

Ilmeisesti et ole huomannut, että moni valittaa siitä, miten kumppanilta toivotaan akateemisuutta. Näyttää siis olevan kova paikka.

-ap

Minnekäs 50-vuotias leskirouva lähtee etsimään miesseuraa? Ei ole ikäisiäni naiskavereita, jotka lähtisivät mukaan esim. ravintolaan, jos sellaisia tämän ikäiselle onkaan. Harrastukset, niin, naisten vesijumpassa ei miehiä näy, ja italian kursseilla pariskuntina tai liian eri-ikäisiä. En piittaa tutkintotodistuksista. Missä te vapaat aikuiset miehet käytte?

Vierailija kirjoitti:

Akateemisella snobilla leipoo kiinni. Kyse voi olla siitäkin, että kun käyttäydyt muita ihmisiä kohtaan koppavasti, ylimielisesti ja pidät itseäsi niin vitun erinomaisena, saat osaksesi vittumaista ja halveksivaa kohtelua. Mutta eiähän akateeminen tätä ymmärrä ylemmyydentunteessaan ja erinomaisuudessaan.

Olet tyyppiesimerkki näistä, jotka on koko ajan kyselemässä että eihän nyt vaan kukaan akateeminen koe olevansa vähemmän koulutettuja parempi yms.

Vierailija kirjoitti:

Akateemisella snobilla leipoo kiinni. Kyse voi olla siitäkin, että kun käyttäydyt muita ihmisiä kohtaan koppavasti, ylimielisesti ja pidät itseäsi niin vitun erinomaisena, saat osaksesi vittumaista ja halveksivaa kohtelua. Mutta eiähän akateeminen tätä ymmärrä ylemmyydentunteessaan ja erinomaisuudessaan.

MOT. En tiedä kenelle vastasit, mutta jos pidät esimerkiksi minun ajatusmaailmaani ja kiinnostuksenkohteitani (klassinen musiikki, kirjallisuus) snobismina ja oletat minun asettuvan jotenkin sinun yläpuolellesi, niin eihän meidän olisi mitään järkeä edes tavata, saati alkaa tapailla. Ja ilman muuta vietän mieluummin aikaani niiden kanssa, jotka eivät tee tuollaisia tulkintoja eli ovat itsekin samoja asioita harrastavia.

Akateeminen tutkintoni määrittelee sen, mitä teen työkseni. Se ei määrittele sitä, minkälainen olen ihmisenä. En ole koskaan käyttänyt akateemisuutta hakukriteerinä, koska se on minulle täysin toisarvoinen asia. Uskon, että pitämällä mielen avoimena minulla on paljon suuremmat mahdollisuudet löytää ihminen, jonka kanssa kaikki osuu kohdalleen. "Vaatimalla" akateemisuutta minähän vain pienentäisin mahdollisuuksiani löytää se ihminen. Tottakai on silti mahdollista, että se sopiva ihminen suurella todennäköisyydellä ON akateeminen, mutta silti en ymmärrä, miksi kukaan _vaatii_ akateemisuutta.

Koska akateemisissa on eniten mielisairaita, on todennäköisintä löytää kaltaisensa mielisairaalasta. Yhtä pätevä vertaus.