Vieläkö on ihmisiä, jotka tosissaan pätee yliopistotutkinnoillaan?

Itse ainakin olen sinua parempi ihminen.

Jussi, FT (teoreettinen fysiikka)

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin olen sinua parempi ihminen.

Jussi, FT (teoreettinen fysiikka)

Ehkä teoriassa, mutta tuskin käytännössä! :)

No, oman empiirisen kokemukseni mukaan tällaiset pätijät ovat nuoria, mitään ymmärtämättömiä tai jotain ei niin menestyneitä akateemisen tutkinnon suorittaneita. Ts. heille se tutkinto itsessään on meriitti, koska eivät ymmärrä, että eivät sen suoritettuaan vielä kuulu mihinkään "isojen poikien liigaan". Heille tällaiset tasoajattelut ovat tärkeitä, mutta se rajoittuu lähinnä siihen, että omaa heikkoa itsetuntoa pönkitetään alkeellisella, itse kehitetyllä eronteolla muihin.

No, jos yliopistotutkinto on ollut elämässä suurin saavutus, niin eikö siitä saisi olla vähän ylpeä. En tarkoita, että pitäisi itseään parempana, mutta kyllähän se on mukava ajatella, että on edes jotain saavuttanut.

Minäkin OTM, en ole oman alan töissä, ei ole lapsia, ei omakotitaloa eikä edes koiraa. Jos joskus pitää itsestään jotain kertoa niin mainitsen kyllä, että sentään olen yliopiston käynyt, vaikkei elämässä muuten ole onnistanut :) samanarvoisena pidän itseäni kuin meidän kerrostalon siivoojaa, mutta joku voisi silti olla sitä mieltä, että päden tutkinnollani heti, jos siitä jotain mainitsen.

Av-palstahan on täynnä pätijöitä ja "akateemikkoja".

Minulla on kuva, että amk tutkinnolla brassaillaan paljon enemmän.

Tietysti jos niitä on kertynyt monta. Sitähän sää kysyit.

Perheessäni on kaksi Ivy Leaguen käynyttä, ja kyllä sillä hienosti päteä voi. Hyvä nasauttaa pöytään, kun joku Kuopion lääkiksen käynyt pässi tulee pätemään (miksi pätijät melkein aina on lääkisporukkaa?).

Ei se koulutustausta loppujen lopuksi kerro mitään työssä menestymisessä. Joku yliopiston käynyt voi olla tosi surkea ja asennevammainen työelämässään ja joku toinen amk-taustainen aivan huippu hyvä ja pätevä tyyppi. Kaikenlaisia on näkynyt.

Työpaikallamme eräs humanistitohtori on kovasti olevinaan. Naurattaa lähinnä paskantärkeys, tietämättömyys sekä itsensä nolaaminen toisten silmissä. Jotkut nöyrät merkonomit nöyristelevät, muut halveksivat. Harmi ettei virasta voi potkaista pois luonnevian takia.

En ole aikoihin törmännyt, mutta aika yksinkertainen mielikuva tulee tuollaisesta ihmisestä.. Eikö ole saavuttanut mitään muuta elämässään? Eikö yleensäkään ole mitään muuta tärkeää elämässä, tai oikeastaan yhtään mitään muuta edes vähemmän tärkeää kuin arvostella ihmisiä? Säälittää lähinnä.. Ei onnellisella ole aikaa mietiskellä tuollaisia.

Vierailija kirjoitti:

Perheessäni on kaksi Ivy Leaguen käynyttä, ja kyllä sillä hienosti päteä voi. Hyvä nasauttaa pöytään, kun joku Kuopion lääkiksen käynyt pässi tulee pätemään (miksi pätijät melkein aina on lääkisporukkaa?).

Niin, Kuopion lääkikseen on kova pääsykoe. Niihin IVY-paikkoihin pääsee maksamalla hirmuiset lukukausimaksut, kun opiskelupaikat jaetaan eniten tarjoaville.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kuva, että amk tutkinnolla brassaillaan paljon enemmän.

Ai, kun meillä amk:ssa opiskellessani en koskaan käynyt keskustelua jonkin tutkinnon paremmuudesta. Siellä oltiin aidosti kiinnostuneita omasta alasta ja ylpeitä siitä. Jollain tapaa edelleen nuo tuon aikaiset koulukaverini ovat edelleen todella onnellisen ja tasapainoisen oloisia, edenneet elämässään ja vaikuttavat tyytyväisiltä. Yliopistolla vasta olen sittemmin tutustunut tähän tutkinnolla pätemiseen. Kaikista hullunkurisinta on ehkä se, että opiskelin työllistävällä amk-alalla, jossa palkkaus on keskipalkan verran ja nyt tunnen paljon esim. sosiologeja, jotka pätveät kovasti luokkateorioilla ja tutkinnoillaan, mutta tulevaisuus on erittäin synkän näköinen. Ts. voivat vain haaveilla edes 2000e säännöllisistä tuloista. Ja ei, en ole itse sosiologi. 

Minulle insinöörin ja diplomisellaisen paperit ovat olleet vain välttämätön paha jotta on kehdannut hakea hommia. Oikea osaaminen on hankittu lapsuudessa/teinivuosina kokeilemalla & rakentamalla kaikkea pellepeloton-asenteella. Ja toki duuneissa oppinut lisää päälle.

Voisin siis sanoa olevani (diplomi)insinööri vasten tahtoani.

Vierailija kirjoitti:

Av-palstahan on täynnä pätijöitä ja "akateemikkoja".

En usko, että täällä on yhtään akateemikkoa. Niitä ei kovin montaa Suomessa ole.

Kuten 4 viestissäkin jo tuli: en pidä itseäni parempana ihmisenä tutkintoni vuoksi, mutta olen siitä kyllä ylpeä.

Aivan yhtälailla olen ylpeä siitä, että olen juossut puolimaratonin alle kahteen tunteen. Ja siitä, kun saan kehuja työstäni.

Kai ihminen saa olla ylpeä saavutuksistaan? 

Ihan yhtälailla jollekin toiselle ylpeyden aihe voi olla vaikka todella hyvin koulutettu koira, siisti koti, hyvinkäyttäytyvät lapset jne. Annetaan ihmisten nauttia saavutuksistaan ilman, että heti ollaan lyttäämässä heidät maahan.

Kertoo lähinnä ahkeruudesta, ja onhan se hienoa jos on ahkera. Aika monta yliopiston käynyttä palikkaa tunnen joten ei säväytä.

Suomessa akateemisia on niin paljon, ettei tutkinnoilla voi pullistella. Köyhemmissä maissa tilanne on varmasti toisenlainen...

Juu ihan joka päivä päden tutkinnollani! En aio koskaan lopettaa pätemistäni :-)

Vierailija kirjoitti:

Tuli vaan mieleen tuosta amk-ketjusta. Luuleeko jotkut tosissaan, että he ovat jotenkin parempia ihmisiä, kun on ihan yliopiston käyneet? Itselläni siis on maisteritutkinto, mutta kun työssä on tekemissä kaikenlaisten koulutaustojen omaavien kanssa ammattikoulututkinnosta tohtoriin saakka, niin kyllä sitä ihan arvostaa jokaisen työtä ihan yhtä lailla, eikä ole väliä, mikä kenenkin tutkinto, enkä koe olevani ihmisenä jotenkin esim. amk-tutkinnon suorittanutta ylempi tai tohtoria alempi.

Pääosin he, joille tutkinto tai kouluun pääseminen on ollut suuri saavutus. Kyllähän moni ylpeilee ylioppilastutkinnollakin. Itse koin sen vähän vaivaannuttavaksi, että ylioppilasjuhlissa onniteltiin ja sanottiin, että rankka työ saatiin päätökseen, vaikka en todellisuudessa laittanut tikkua ristiin koko touhuun. Onneksi ei tarvinut järjestää juhlia enää kun ammattikorkeasta valmistuin.

Fiksu ihminen ymmärtää, että tutkinto tai ura ei tee kenestäkään automaattisesti älykästä ja hienoa ihmistä. Fiksu ihminen myös ymmärtää, että kaikki eivät halua panostaa rahakkaaseen uraan, vaan tekevät sitä mitä haluavat tehdä ja se sattuu olemaan joillakin matalapalkkaista työtä. Monella on myös se elämän suola ihan muualla kuin työelämässä ja työ on heille vain keino ansaita rahaa.

Itse en ainakaan ymmärrä miten joku olisi parempi ihminen siksi, että häntä sattuu kiinnostamaan laki enemmän kuin autojen rassaaminen.