Avioeron läpikäyneet

Exän lääkkeitten väärinkäyttö. Pillerihumalassa kaiket päivät. Oikein kiva  kumppani.

Läheiset ovat pikkuhiljaa ymmärtäneet, erosta viisi vuotta.

Mies pahoinpiteli minua ja viimeisimmällä kerralla henki meinasi lähteä.Läheiset oli helpottuneita kun lähdin.

Mies jäi useita kertoja kiinni pettämisestä. Uskoin monta kertaa siihen, että tämä oli nyt viimeinen kerta, kun pettää 🙄

En ole ajatellut mitä muut ajattelevat. Kyse on minun omasta elämästäni. Erosta vuosi aikaa. Erotyö on ollut todella raastava. Nyt kuitenkin huomaan, että värit ovat palanneet elämään. Ja minä selviän!! Olen yhä puolikas, mutta matkalla kokonaiseksi.

Ex sulki minut elämästään pois, kun talomme oli myyty. Se oli minulle todella vaikea asia. Mutta nyt näen, että parempi niin. Hänellä on ollut uusi nainen lähes heti, kun muutin tavarani pois. Säälin uutta puolisoa. Aidosti.

Jotenkin tuntuu että tässä asiassa ajattelee kaikkia muita paitsi itseään. Yleensä en välitäkään muiden mielipiteistä, mutta nyt se tuntuu olevan suurin este että pystyisi edes ajatuksen tasolla harkitsemaan eroa. Mieheni ei ole väkivaltainen tms. mikä "helpottaisi" päätöstä, tuntuu että olemme kliseisesti kasvaneet erillemme.

Se pelottaa eniten, jos huomaankin 5 vuoden päästä että olisi kannattanut lähteä jo aikaa sitten. Nyt kun lähtisi niin ehtisi hyvin vielä etsiä uuden puolison.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu että tässä asiassa ajattelee kaikkia muita paitsi itseään. Yleensä en välitäkään muiden mielipiteistä, mutta nyt se tuntuu olevan suurin este että pystyisi edes ajatuksen tasolla harkitsemaan eroa. Mieheni ei ole väkivaltainen tms. mikä "helpottaisi" päätöstä, tuntuu että olemme kliseisesti kasvaneet erillemme.

Se pelottaa eniten, jos huomaankin 5 vuoden päästä että olisi kannattanut lähteä jo aikaa sitten. Nyt kun lähtisi niin ehtisi hyvin vielä etsiä uuden puolison.

Ap

Herranen aika! Olet joskus rakastunut puolisoosi ja on mahdollista rakastua uudelleen!

Puhukaa ja puhukaa, kerro näistä tunteista koska miehelläsi on oikeus tietää mitä ajattelet.

Mies ei enää arvostanut, eikä halunnut tehdä minun ja lasten kanssa mitään, oltiin ihan eri porukkaa. Mies oli myös jatkuvasti pahalla tuulella ja omistushaluinen. Voin pahoin suhteessa, se oli kai se suurin syy.

Läheiset eivät ole ihmetelleet eroa.

Mies alkoi viihtyä toisen naisen kanssa eikä enää panostanut minuun ja lapsiin. Muutti pois ja haki yksin eroa. Kaikki kunnossa kotona ei mitään erityistä syytä, kaikki miehet ei jaksa edes omia lapsiaan vaikka ovat terveitä ja tavallisia lapsia. Olen nyt totaali yh ja minulla on uusi miesystävä jota ei lapset haittaa.

Läheiset nairisivat. Mies lässähti lasten jälkeen krooniseen masennukseen ja lähdin suojellakseni lasten kehitystä. Äijä vaan makasi sängyssä tai istui tietokoneella päivästä toiseen ja aloitti mellakan, jos pyysin apua kotitöihin. En itse päässyt takaisin töihin äitiyslomalta, sillä ei olisi ollut varaa tarhaan kahdelle lapselle, kun kotona istuu joku loso elätettävänä. Läheiset pitivät minua hirviönä, koska mukamas hylkään ihmisen heikoimmalla hetkellä. Kukaan ei tuntunut uskovan, että olen jo vetänyt jokaisen oljenkorren ja kanin hatusta ja sain kotona vain huutoa ja rähjäämistä palkaksi. Aloin puhumaan asioista avoimesti ja nyt kolme vuotta myöhemmin asiat on hyvin. Tässä välissä mies on skippaillut lasten synttärit ja kaikille on vihdoin valjennut, että koko arjen suoritustaso oli täysin minun ansiota. Anteeksi, kamala avautuminen ja aiheen vierestäkin meni. Osui vaan jonnekin lukkoon, jonka olin jo unohtanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu että tässä asiassa ajattelee kaikkia muita paitsi itseään. Yleensä en välitäkään muiden mielipiteistä, mutta nyt se tuntuu olevan suurin este että pystyisi edes ajatuksen tasolla harkitsemaan eroa. Mieheni ei ole väkivaltainen tms. mikä "helpottaisi" päätöstä, tuntuu että olemme kliseisesti kasvaneet erillemme.

Se pelottaa eniten, jos huomaankin 5 vuoden päästä että olisi kannattanut lähteä jo aikaa sitten. Nyt kun lähtisi niin ehtisi hyvin vielä etsiä uuden puolison.

Ap

Herranen aika! Olet joskus rakastunut puolisoosi ja on mahdollista rakastua uudelleen!

Puhukaa ja puhukaa, kerro näistä tunteista koska miehelläsi on oikeus tietää mitä ajattelet.

Olen yrittänyt puhua, mutta miestä ei kiinnosta. Uskon että liiton saisi helposti kuntoon jos mieskin tekisi jotain asian eteen. Nyt vain nalkutan turhasta kun kaikki on hyvin (hänen roolinsa suhteessa onkin ihan hyvä). Koen ettei hän arvosta minua ja olen itsestäänselvyys. Koen tällä hetkellä etten voi tehdä hänen kanssaan lapsia, koska he jäisivät 100% minun vastuulleni. En jaksa pyörittää enää taloutta yksin, saati jos tähän tulee lisää huollettavia. Ap

Ex-vaimo ei suostunut menemään töihin tai vastaavasti tinkimään elintasosta. Otti sitten eron ja muutti kotipaikkakunnalleen takaisin lasten kanssa. Läheiset ovat suhtautuneet varovaisen neutraalisti, koska ero oli ulospäin siisti kun en halunnut alkaa riitelemään lasten takia. Anteeksi en pysty niin ahneelle ja itsekkäälle ihmiselle antamaan. Ex-vaimo hankki itselleen melko nopeasti uuden ukon kun huomasi ettei sitä rahaa tulekaan ikkunoista ja ovista jos ei käy töissä.

Minä menin alunperin väärän ihmisen kanssa naimisiin. Vuosien varrella mietin eroa monta kertaa mutta en saanut aikaiseksi, yksin oleminen pelotti liikaa. Lapsiakin tuli suhteeseen tehtyä, mies onneksi oli ja on oikein hyvä isä. Lopulta oma paha olo kasvoi niin isoksi, että oli pakko rohkaistua eroamaan. Olimme siis vain totaalisen väärät ihmiset toisillemme ja suhteesta puuttui aito henkinen läheisyys, avoimuus, rehellisyys sekä läheisyys. Kukaan läheisistäni ei ole kommentoinut negatiivisesti. Joku puolituttu päivitteli että varmasti kadun mieheni jättämistä joku päivä. Viisi vuotta mennyt enkä ole katunut. Ero on vaikea ja raskas prosessi käydä läpi ja tiettyä syyllisyyttä "ydinperheen rikkomisesta" kannan edelleen, mutta silti tiedän, että päätös oli oikea. Muutama vuosi sitten löysin nykyisen kumppanini ja meidän suhteemme on aivan eri planeetalta kuin minun ja ex-mieheni. Sekin on vahvistanut käsitystä siitä, että eropäätös oli oikea - jos on väärän ihmisen kanssa ei sitä paremmaksi muuta mikään määrä pariterapiaa, keskusteluja tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu että tässä asiassa ajattelee kaikkia muita paitsi itseään. Yleensä en välitäkään muiden mielipiteistä, mutta nyt se tuntuu olevan suurin este että pystyisi edes ajatuksen tasolla harkitsemaan eroa. Mieheni ei ole väkivaltainen tms. mikä "helpottaisi" päätöstä, tuntuu että olemme kliseisesti kasvaneet erillemme.

Se pelottaa eniten, jos huomaankin 5 vuoden päästä että olisi kannattanut lähteä jo aikaa sitten. Nyt kun lähtisi niin ehtisi hyvin vielä etsiä uuden puolison.

Ap

Herranen aika! Olet joskus rakastunut puolisoosi ja on mahdollista rakastua uudelleen!

Puhukaa ja puhukaa, kerro näistä tunteista koska miehelläsi on oikeus tietää mitä ajattelet.

Olen yrittänyt puhua, mutta miestä ei kiinnosta. Uskon että liiton saisi helposti kuntoon jos mieskin tekisi jotain asian eteen. Nyt vain nalkutan turhasta kun kaikki on hyvin (hänen roolinsa suhteessa onkin ihan hyvä). Koen ettei hän arvosta minua ja olen itsestäänselvyys. Koen tällä hetkellä etten voi tehdä hänen kanssaan lapsia, koska he jäisivät 100% minun vastuulleni. En jaksa pyörittää enää taloutta yksin, saati jos tähän tulee lisää huollettavia. Ap

Yritä nyt saada se mies tajuamaan asia, että liittonne pitää saada uuteen suuntaan tai muuten suuntanne ovat eri. Istuta miehesi keittiön pöydän ääreen, laita kaikki telkkarit/puhelimet ja muut pois ja istu häntä vastapäätä. Katso silmiin ja sano "olen miettinyt jo pitkään liittoamne. En ole enää onnellinen näin ja olen miettinyt eron mahdollisuutta. Jotta voisin jatkaa liittoamme tulisi tapahtua suuria muutoksia. Kaipaisin asioita.. Ja tässä kohtaa kerrot mitä odotuksia/haaveita/ toiveita sinulla on, et syyllistä tyyliin "kun sinä et koskaan huomioi minua" vaan "kaipaisin enemmän läheisyyttä ja toistemme huomiointia (huom! Myös sinä siis lisäät huomion antamista). "

Jos mies vastaa, että ei ole valmis tai joo joo niin pakkaa laukku. Tuon jälkeen miehen pitää tajuta, että muutoksia tarvitaan. Muista, että muutoksiin tarvitaan molempien panosta.

Miehen alkoholismi ja yleinen piittaamattomuus lapsista ja minusta. Asuimme sitä paitsi eri paikkakunnilla jo vuosia töiden takia, mikä ei ainakaan lähentänyt meitä toisiimme. Jälkeenpäin olen katunut vain sitä, etten lähtenyt jo aikaisemmin. Lapset kasvatin lähen yksin, omakotitalon työt samoin. Olen pyydellyt jälkeenpäin anteeksi lapsilta, etten pystynyt antamaan heille parempaa lapsuutta ja nuoruutta.

Tiesin miehen nuoruudesta että hän oli poltellut jotain kukkaa tai mitä lie juttuja, enemmän kun ottanut kuppilassa olutta..

Mutta töistä tullessa normaalia aikaisemmin vastassa oli mies riippukeinussa, aivan kuutamolla ja kaiken kruunasi se että hänellä oli silloin vastuu lapsista, jotka silloin luojan kiitos nukkuivat jo.. Mutta tämä oli viimeinen niitti.

Anoppi ei edelleenkään puhu tai tervehdi. Minähän se paskimman maineen sain. Hirveä akka!

Vierailija kirjoitti:

Mies jäi useita kertoja kiinni pettämisestä. Uskoin monta kertaa siihen, että tämä oli nyt viimeinen kerta, kun pettää 🙄

En ole ajatellut mitä muut ajattelevat. Kyse on minun omasta elämästäni. Erosta vuosi aikaa. Erotyö on ollut todella raastava. Nyt kuitenkin huomaan, että värit ovat palanneet elämään. Ja minä selviän!! Olen yhä puolikas, mutta matkalla kokonaiseksi.

Ex sulki minut elämästään pois, kun talomme oli myyty. Se oli minulle todella vaikea asia. Mutta nyt näen, että parempi niin. Hänellä on ollut uusi nainen lähes heti, kun muutin tavarani pois. Säälin uutta puolisoa. Aidosti.

Haluaisitko kertoa miten pettämiset tulivat ilmi?

Ja kun tulivat , niin olitko aavstellut tai vain vaistonnut käytöksestä tms.

Vai tuliko kuin salama kirkkaalta taivaalta?

Ainakin silloin ekalla / ekoilla kerroilla?

Pitänee vielä kerran kokeilla rakentavaa keskustelua miehen kanssa. Mies ei vain suostu keskustelemaan koska hänen mielestään suhteessa ei ole mitään vikaa. Koen että olen paljon jo yrittänyt mutta en ikuisesti jaksa olla ymmärtäväinen ja odottaa jos mies joskus sattuisi tajuamaan. Ap